"Toimittajat tuhoavat totuuden, valehtelevat, vääristävät, panettelevat ja polvistuvat rahan vallan edessä. Heidän ammattinsa on pettää heidän isänmaansa ja rotunsa. Olemme valtamediassa kasvottoman eliitin palvelijoita, sätkynukkejä; he vetävät naruista ja me tanssimme."

John Swinton, New York Times

Reinhard Heydrich.

Wannseen protokolla ei todista ”holokaustia”

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,06
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Artikkelin lähde on Rolf Kosiekin kirjoittama juttu toimittamassaan kirjassa Der Grosse Wendig II, ss. 102-107.

Kuuluisan Wannseen kokouksen pöytäkirja tai oikeammin muistio kokouksen sisällöstä esitettiin ensimmäisen kerran ns. Wilhelmstrasse-prosessissa eli amerikkalaisten järjestämässä oikeudenkäynnissä 1947. Sen jälkeen esim. 1957 ilmestyneessä 12-osaisessa teoksessa Grossen Brockhaus ei mainita koko pöytäkirjaa, kuten ei myöskään 1968 ilmestyneessä 7-osaisessa teoksessa Grosse Duden. Ei myöskään kokouksesta.

Vuoden 1979 painoksessa kirjasta Grossen Brockhaus väitetään, että kokouksessa olisi päätetty kaikkien juutalaisten tuhoamisesta miehitetyiltä alueilta ja Saksasta Hitlerin käskystä ja että pöytäkirja siitä olisi tärkein holokaustin todiste.

Todellisuudessa kokouksessa, joka kesti tuskin kahta tuntia, ei puhuttu mitään juutalaisten tuhoamisesta eikä siinä ainakaan mitään päätetty. Pöytäkirjojen aitoudesta on kiistelty paljon ja monet epäilevät niiden aitoutta. Tärkeimmät syyt epäilyille ovat seuraavat:

1. Pöytäkirjasta on kaksi versiota. Yksi esitettiin Wilhelmstrasse-prosessissa Ernst von Weizsäckeriä vastaan 14.4.1947 amerikkalaisen syyttäjän Robert W Kempnerin toimesta. Hän ei kertonut tarkemmin sitä, mistä dokumentti oli löydetty ja kuka sen oli löytänyt. Toinen oli USA:sta 1949 palautetuissa Saksan ulkoministeriön arkistoissa. Myös sen aiemmat vaiheet ovat tuntemattomat.

2. Kaksi versiota eroavat merkinnöiltään ja kirjoitusmuodoltaan, joten ainakin toinen on varmaankin väärennetty.

3. Molempiin on merkitty niiden käsittelevän salaisia valtionasioita. Kun 15 osallistujaa varten kuitenkin kerrottiin otetun 30 kopiota, tämä on epätavallista salaisen aineiston kyseessä ollen. Toinen on 16. kopio ja toinen 30.

4. Muita kopioita ei ole löydetty osallistujien toimipaikoista ja ao. virastoista. Ei mistään.

5. Tunnusnumero D III 29 g. Rs käsittää ulkoministeriön arkistossa täysin erisisältöisen dokumentin. Tällaista ei voida odottaa yleensä järjestelmällisesti toimineilta saksalaisilta virastoilta.

6. Kuitenkin dokumenteista puuttuvat muut merkinnät, joita on kaikissa muissa asiakirjoissa Saksan arkistoissa (merkinnät alkamis- ja päättymisajankohdista ym., täydellinen osanottajaluettelo, järjestävän laitoksennimi, merkinnät, allekirjoitukset, jakelumerkinnät eli esim. kenelle 16. kopio ym)

7. Arkistotunnuksen lisäksi muissa dokumenteissa on vieressä myös arkistointimerkintä arkistointiajankohdasta. Näissä ei ole sellaisia.

8. 1947 versiossa on SS kirjoitettu tavallisilla s-kirjaimilla. Kuitenkin korkeiden SS-upseerien asiakirjoissa oli aina kirjoituskoneissa erityinen kirjasin, joilla SS kirjoitettiin erityisillä salamaa muistuttavilla s-merkeillä. 1949 versioon kirjaimet ovat muutettu, mikä haiskahtaa väärentäjän suorittamalta väärennöksen parantamiselta.

9. Alkuperäistä pöytäkirjaa ei ole löydetty, vaan vain 16. ja 30. kopiot.

10. Pitkään väitettiin kyseessä olleen Hitlerin käskystä järjestetyn kokouksen, jonka sisältö olisi myös ollut Hitlerin määräämä ja siis päätös juutalaisten joukkotuhosta. Pöytäkirjassa ei mainita kuitenkaan Hitleriä eikä siinä ole päätetty mistään. Siinä ei ole suunnitelmaa, vaan siinä puhutaan vain juutalaisten evakuoimisesta itään.

Suurelle yleisölle Wannseen konferenssi tuli tutuksi fiktiivisen Lopullinen Ratkaisu –elokuvan myötä.

Suurelle yleisölle Wannseen konferenssi tuli tutuksi fiktiivisen Lopullinen Ratkaisu –elokuvan myötä.

11. Heydrichiä ei mainita osallistujalistassa, vaikka hänen on kerrottu kutsuneen kokouksen koolle.

12. Valtiosihteeri Weizsäcker ei sanonut nähneensä asiakirjaa koskaan, vaikka se piti olla lähetetty hänen ministeriöönsä.

13. Kokoukseen osallistuneita eli pitkään sodan jälkeen eikä heitä syytetty mistään tai ainakaan joukkotuhonnasta, vaikka heidän olisi pitänyt kuulua ns. ”sisäpiiriin” ja aika isoihin sotarikollisiin ja siten syytettyjen penkille. Heistä kaikki sanoivat, että muistio ei kuvaa kokouksen sisältöä, vaan vääristelee sitä. Heitä ei kutsuttu myöskään todistamaan oikeudessa eikä ajan keskusteluissa noteerattu pöytäkirjaa.

14. Pöytäkirjat ovat epäsaksalaista kieltä, joten ne on melko varmasti kirjoittanut joku ulkomaalainen. Esim. käytetään sanojen grosse Bedeutung sijaan wichtige Bedeutung, sanan Beamte sijaan Staatsarbeiter, private Berufe sanojen freie Berufe sijaan ym.

15. Oheisdokumenteissa (Göringin kirje heinäkuulta 1941, Heydrichille, kutsukirje) on lisää muodollisia ja sisällöllisiä viitteitä väärennyksestä.

Yehuda Bauer kertoo muuten kirjassaan Freikauf von Juden? (Frankfurtin juutalainen kirjapaino 1996 sivu 95) seuraavasti:

”Himmler, joka oli vastuussa, että valloitetuilla alueilla noudatettiin Hitlerin määräämää uutta järjestystä, oli epävarma asioiden tulevasta kehityksestä.

Yhdessä muistiossa Hitlerille toukokuulta 1940 lukee, että bolshevistinen metodi, jossa kokonainen kansa hävitetään olemattomiin fyysisesti ja kulttuurisesti, ei ole germaanista ja sellainen toiminta on hylättävä mahdottomana vaihtoehtona. Hitler on kirjoittanut merkintänä reunaan: ’Sehr Richtig'”

Tällaiset seikat unohdetaan aina historiakirjoista, mutta Wannsee-protokollat ym. nostetaan esiin. Niiden propaganda-arvo on siis kummallisesti vaihdellut aikojen kuluessa, mikä viittaisi väärennökseen oikeudenkäyntejä varten ja sitten uuteen hyödyntämiseen viime vuosikymmeninä, kun holokaustista on tehty koko ajan tärkeämpi asia länsimaissa ja suorastaan uusi uskonto.

 

Julkaistu 14.4.2015 Sensuroitua Historiaa –sivuilla.

 

Lue myös:

Holokaustin kiistäjien voitot 1, 2
”Saksan on tuhouduttava”
Miksi kirjoitamme juutalaisista, osa 2
Sionistinen Patmos-säätiö jatkaa holokaustivalheita
Suomalainen radio-ohjelma holokaustihuijauksesta!
Kenen vainot muistetaan?
Valtamedia puolustelee kaasukammiovalheesta kärähtänyttä Helsingin juutalaista
Kuinka juutalaisjärjestöt kielsivät vapaan historiantutkimuksen Ranskassa?
Puola armahti pedofiilin, koska tämä on ”holokaustiselviytyjä”
Gerhard Ittner jälleen vankilaan ”holokaustin” epäilemisestä
“Selviytyjien” määrä todistaa: holokaustia ei tapahtunut!
Juutalaisten holokaustin myytti 6 miljoonasta uhrista
87-vuotias saksalaisrouva vankilaan ”holokaustin” epäilemisestä!
Alfred Rosenbergin päiväkirjassa ei mainintoja ”holokaustista”
Kristalliyö – saksalaisvastaista propagandaa 1, 2
Helsingin Sanomat valehteli Hitlerin Saksan äitiysohjelmasta
Kokoelma naurettavimpia holokaustivalheita
Auschwitzin kaasukammioissa ei murhattu ketään 1, 2
Viranomaiset tehtailleet väärennettyjä silminnäkijälausuntoja ”holokaustista”
Video: Todellinen Auschwitz oli täysin erilainen kuin luulit!
3D-malli paljastaa Auschwitzin kaasukammiohuijauksen
Auschwitz-päällikön ”tunnustus” on väärennös
”Holokausti kulkee geeneissä” – korvausmaksuja vielä sukupolvien ajan?
Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä
Video: 86-vuotias rouva kumoaa holokaustimyytin Saksan televisiossa
Holokausti on huijaus
Kriittistä holokaustitutkimusta
Kriittistä holokaustitutkimusta: ihmisrasvan kerääminen polttokuopista
Kriittistä holokaustitutkimusta: Mengelen kokeet Auschwitzissa
Eliitin Auschwitz-juhla lähestyy
Video: holokaustikriittisyys auttoi juutalaista löytämään ”murhatut” sukulaiset
Ilse Koch ei ollut ihmishirviö
”Holokausti” ja Euroopan politiikka – kaksi tärkeää videota
Ukrainan kansanmurhan muistelu loukkaa juutalaisjärjestöä
Sylvia Stolz – ”holokaustin” nojalla vangittu asianajaja
Saksalaisnaiselle ehdoton vankilatuomio ”holokaustin” kyseenalaistamisesta
Tohtorin Mengelen ”kauheudet” ja muita holokaustin salaisuuksia

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Yksi kommenti

  1. Ns. Aktion Reinhardt on mitä ilmeisimmin merkinnyt juutalaisten siirtämistä itään. Mitään tuhoamiskäskyä ei ole löydetty ja holokaustitahot kiistelevät, onko sellaista ollutkaan, vaiko vain nyökkäys tai yleinen radikalisoituminen. Väitetyn käskyn jälkeenkin kaikki asiakirjat puhuvat siirtämisestä ja evakuoimisesta selviä väärennöksiä lukuun ottamatta. Kun Himmler ja Pohl etsivät työvoimaa suunnattomia projekteja varten, virallisen tarinan mukaan myös työkykyiset juutalaiset olisi murhattu aktion Reinhardt -leireillä. Wannseen protokolla ei mainitse mitään teloittamisesta, vaan on selvästi evakuointeja ja itään siirtämistä linjaava esitys. Tuolloin on väitetty Belzecin olleen rakenteilla (tammikuussa 1942) ja Chelmnon toiminnassa jo. Silti kaikissa asiakirjoissa puhutaan evakuoinneista ja uudelleen asuttamisesta ja ne kuvaavat selvästi tällaista konferenssin jälkeen. Tuohon aikaan dokumentin NG-2586-G s. 8:n mukaan (protokollan teksti + engl käännös: http://www.ghwk.de) virallinen juutalaispolitiikka oli: “Evakuoidut juutalaiset tullaan viemään, ryhmä ryhmältä ns. siirtoghettoihin (transit ghettos), josta heidät siirretään itään.” On mieletöntä väittää, että tässä tai huippusalaisissa asiakirjoissa käytettäisiin jotain koodikieltä. Kaikki Aktion-Reinhardt-asiakirjat, jotka ovat säilyneet, viittaavattaloudellisiin näkökohtiin. Birkenaun rakennus 28 “Kanada I” oli viralliselta nimeltään desinfiointi ja varastoparakki”, dokumenttien mukaan Aktion Reinhardtin Desinfiointi- ja varastotila Reinhardt tulee varmaankin Reinhardt Heydrichin etunimestä. Hänet 1941 Göring valtuutti 1939 ja 1941 hoitamaan juutalaiskysymystä ja hän oli sen ja evakuointien keskeinen johtaja.

    (15)(4)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*