"Vihollinen tahtoo tuhota kansallishenkemme pakottamalla meidät uskomaan hänen ristiriitaisaan holokaustioppiinsa."

Horst Mahler

Video: holokaustikriittisyys auttoi juutalaista löytämään ”murhatut” sukulaiset

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,45
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

”Juutalaisten joukkotuhoa” ei ole kyetty todistamaan esimerkiksi väitettyjen kaasukammioiden kemiallisella tutkimuksella tai joukkohautakaivauksilla. Teknisten todisteiden puutteen vuoksi holokaustitarina perustuu täysin ”selviytyjien” epäluotettaville silminnäkijäkertomuksille.

”Holokaustiselviytyjien” kertomukset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia ja usein jopa koomisia. Tunnettu ”Auschwitz-selviytyjä” Elie Wiesel esimerkiksi kirjoitti 1960 ilmestyneen Yö-muistelmakirjansa alkuperäispainoksessa, että tunnetulla leirillä juutalaiset murhattiin heittämällä nämä tuliseen rotkoon – ei kaasukammioihin. Nykyään Wiesel voitaisiin tuomita Saksassa vuosiksi vankilaan ”kaasukammioiden kiistämisestä”.

Holokaustipropagandan yleisimpiä ja tehokkaimpia muotoja ovat ”selviytyjien” tunteikkaat haastatteluvideot. Esimerkiksi Yle lähettää viikoittain dokumentteja, joissa ”holokaustiselviytyjät” kertovat kuinka he kadottivat jonkun sukulaisensa toisen maailmansodan aikana. Poliittisesti korrekti historia opettaa, että kaikki toisen maailmansodan aikana kadonneet juutalaiset murhattiin holokaustissa eli Hitlerin järjestelmällisessä juutalaisten joukkotuho-ohjelmassa. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

 

Sodan aikana katoaminen ei merkitse murhatuksi tulemista

Ihmisen katoaminen sodan aikana ei tietenkään merkitse sitä, että hän olisi ollut automaattisesti järjestelmällisen etnisen puhdistuksen uhri.

30.4.1992 Montel Williams Show –niminen keskusteluohjelma lähetti jakson, jossa haastateltiin holokaustirevisionisteja (Mark Weber ja David Cole) sekä ”holokaustiselviytyjiä”, muun muassa juutalaista Ernest Hollanderia. Hollander väitti, että ”natsit” murhasivat hänen sukulaisiaan ”holokaustissa”. Revisionistien mukaan monien ”selviytyjien” tarinat olivat ristiriidassa jopa valtavirtaisen historiankirjoituksen kanssa.


Ernest Hollander kuuli toisen maailmansodan jälkeen ystävältään, että tämä oli omin silmin nähnyt kuinka saksalaiset murhasivat hänen veljensä Zoltan Hollanderin. Ernest muutti perheineen Yhdysvaltoihin. Zoltan ei todellisuudessa ollut kuitenkaan kuollut, vaan hän asui Jugoslaviassa. Zoltan puolestaan luuli, että ”natsit” olivat tappaneet Ernestin ”holokaustissa”. Eri mantereilla asuneet veljekset elivät epätietoisuudessa useita vuosikymmeniä.

Kun Ernest Hollander esiintyi Montel Williams Show’n holokaustirevisionismijaksossa, sattui Yhdysvaltoihin muuttanut serbimaahanmuuttaja katsomaan televisiota. Jugoslaviassa asuessaan hän oli tuntenut Zoltan Hollanderin, joka oli hänen mukaansa aivan televisiossa esiintyneen Ernestin näköinen. Hän päätteli, että Zoltanin oli pakko olla Ernestin kadonnut veli, jonka luultiin kuolleen ”holokaustissa”. Hollandereita tiedotettiin asiasta, ja 17.11.1992 Montel Williams Show lähetti perheenyhdistämisjakson, jossa kauan kadoksissa olleet veljekset esiintyivät yhdessä.

 

Solvauksia ja oikeudenkäyntiuhkauksia

Hollanderit eivät olisi koskaan löytäneet toisiaan, elleivät holokaustirevisionistit olisi olleet televisiossa puhumassa tutkimuksestaan. Cole ja Weber eivät kuitenkaan saaneet työstään kiitosta, vaan ”holokaustiselviytyjät” kutsuivat heitä ”natseiksi” ja ”pummeiksi” – vaikka Cole itsekin on juutalainen!

Montel Williamsin mukaan monet yhdysvaltalaiset juutalaiset järjestöt yrittivät myös haastaa televisiokanavan oikeuteen, koska Cole ja Weber olivat saaneet puhua lähetyksessä avoimesti valtavirtaisen holokaustitarinan epäloogisuudesta. Hollanderin veljekset yhteen saattanut serbipakolainen sai kylmää palautetta puolestaan Euroopan juutalaisjärjestöiltä, jotka eivät suostuneet tekemään hänen kanssaan yhteistyötä Zoltanin löytämiseksi. Kun ”holokaustissa varmuudella kuollut” juutalainen löytyykin yhtenä kappaleena, koko joukkotuhontatarina muuttuu kyseenalaiseksi. Siksi holokaustitarinan vaaliminen oli monille ryhmille tärkeämpää kuin kadonneiden sukulaisten saattaminen yhteen.

 

Hypoteesi kadonneiden juutalaisten todellisesta kohtalosta

Carlo Mattognon, Thomas Kuesin ja Jürgen Grafin kirja ”The Extermination Camps” of ”Aktion Reinhardt” esittää hypoteesin siitä, mitä monille toisessa maailmansodassa kadonneille juutalaisille todellisuudessa tapahtui. Saksalaiset todellakin halusivat siirtää juutalaiset pois alueeltaan. Juutalaisten siirtäminen pois Saksasta oli kansallissosialistien ”lopullinen ratkaisu”. Pakkosiirtäminen ei kuitenkaan tarkoita kansanmurhaa. Kun juutalaisia pakkosiirrettiin pois entisestä kotimaasta, monet kadottivat lähimmäisiään ja luulivat näiden kuolleen.

stalin

Kirjan osassa 7.11. Thomas Kues toteaa, että nykyisen tiedon valossa on todennäköisintä, että huomattava osa esimerkiksi Puolasta karkotetuista, sodan aikana kadonneista juutalaisista päätyi Neuvostoliittoon, josta heitä ei päästetty enää poistumaan. Stalinille ”suuri isänmaallinen sota” Saksaa vastaan oli äärimmäisen tärkeä imagokysymys. Neuvostoliitto esitti itsensä ”fasismin” vihollisena ja Euroopan ”vapauttajana”. Hitlerin ”kaasukammiot” olivat propaganda-ase, jolla neuvostodiktatuuri pystyi peittämään omat rikoksensa sodissa ja sisäpolitiikassa.

Kues, Mattogno ja Graf epäilevät, että Stalin vangitsi ja pakkosiirsi neuvostoalueille kuljetetut puolanjuutalaiset Venäjän pohjoisosiin ja Siperiaan. Kirjailijoiden hypoteeseja tukevat lukuisat vuosina 1944–1952 julkaistut raportit juutalaisten väestönsiirroista Neuvostoliitossa. Raportteja julkaistiin muun muassa American Jewish Yearbookissa, Athens News Agencyssa, Jewish Telegraphic Agencyssa sekä saksanjuutalaisten pakolaisten Aufbau-lehdessä.

"Voitonpäivä" ja Saksan väitetyt "rikokset" ovat edelleen tärkeä osa Venäjän valtiollista identiteettiä.

”Voitonpäivä” ja Saksan väitetyt ”rikokset” ovat edelleen tärkeä osa Venäjän valtiollista identiteettiä.

Raporttien mukaan neuvostojoukot aloittivat juutalaisten kuljetuksia itään pois alueilta, jotka venäläiset olivat vallanneet saksalaisilta. Etenkin Länsi-Euroopasta saapuneita juutalaisia kuljetettiin itään esimerkiksi Ukrainan, Valko-Venäjän, Bukovinan, Bessarabian ja Itä-Galitsian alueilta.

Piilottamalla juutalaiset Stalin pystyi varjelemaan sodan loputtuakin myyttiä vihollisvaltion ”murhaleireistä”. Merkittävä osa juutalaisista kadotti perheensä Hollandereiden tavoin vapaudessa, mutta on todennäköistä, että monien perheet hajosivat Stalinin väestönsiirtojen vuoksi.

 

Aiheesta lisää:

Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä
Kriittistä holokaustitutkimusta
Vanha holokaustimyytti heräsi henkiin: ”juutalaissaippua” lähetettiin tutkittavaksi
Holokausti on huijaus
Holokausti on maailmanpoliittinen ase
Kriittistä holokaustitutkimusta: ihmisrasvan kerääminen polttokuopista
Kriittistä holokaustitutkimusta: Mengelen kokeet Auschwitzissa
Eliitin Auschwitz-juhla lähestyy

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

13 Kommentit

  1. Väitteitä, väitteitä väitteistä ja vihjailuja – niistä on tämänkertainenkin tarina kyhätty kasaan, tai ainakin jää sellainen vaikutelma.

    Saksamielinen saa olla eikä kritiikki juutalaisia tai venäläisiäkään kohtaan haittaa, mutta uskottavuus edellyttäisi myös asiallisen kritiikin esittämistä Natsi-Saksaa ja sen tekoja kohtaan.

    Niin, mitä mieltä olettekaan siitä oliko Lapin polttaminen oikein vai ei?

    (4)(25)
  2. Totta kai se oli oikein. Normaalia sodankäyntiä. Suomalaiset sissit avustivat vielä Rovaniemen tuhoamisessa räjäyttämällä ammusjunan, joka oikeastaan vasta aiheutti varsinaisen tuhon siellä.

    Lapin tuhoaminen johtui siitä, että NL pakotti Suomen sotimaan oikeasti, kun Saksan kanssa oli sovittu vetäytymisestä. Nyt Saksa ei pystynyt vetäytymään ja kärsi menetyksiä ja sodan myötä myös tappioita muuten. Tämä oikea sota vasta pakotti polttamaan Lapin.

    Tietenkin Saksan oli pyrittävä valtaamaan myös Suursaari, mutta sen olisi tullut olla ymmärrettävää. Valitettavasti tämä ei onnistunut ja NL pääsi upottelemaan pakolaislaivoja. Suursaaren operaation ei tarvinnut merkitä sotaa Lapissa.

    Lapin polttamisesta oli Suomelle vain hyötyä. Nyt NL ei tuntenut kiusausta miehittää Lappia, kun ei ollut kortteereita eikä mitään muutakaan. Saksa evakuoi väestön Ruotsiin ennen polttoja. Suomi oli Saksalle hirveästi velkaa, joten Suomella ei ole mitään syytä vaatia mitään korvauksia. Sksa pelasti Suomen kuittaamalla velat nollille ilman vastinetta. Muussa tapauksessa velat olisivat siirtyneet Neuvostoliiton saataviksi.

    (23)(1)
  3. Koska en voi lähettää palautetta toimitukseen palaute napista kun caphtca varmistin on epäkunnossa niin laitan kysymyksen tähän.
    Miksi artikkelin voi tulostaa paperille mutta ei ole vaihtoehtoa että voi tallentaa artikkelin digitaalisessa muodossa suoraan tietokoneelle?
    vaihtoehto olisi sangen kätevää!

    (8)(0)
    • Lataa netistä ilmaiseksi CutePdf-ohjelma, niin voit sillä tulostaa kaikki artikkelit pdf-muotoon.

      (8)(0)
  4. Olipa hyvät videot! Kiitos! Koko holokausti kiteytyi näissä kahdessa videossa.
    Suomen puolustusvoimien harmaissa kaatuneet suomenjuutalaiset sotilaat ja upseerit on nimetty Israelissa holokausti-monumentissa virallisina holokaustin uhreina.

    Koska Puolan juutalaisten enemmistö jäi Neuvostoliiton miehittämään osaan Itä-Puolaa, kannattaa tutkia mitä siellä tapahtui vuosina 1939-41. Kaksi miljoonaa juutalaista ja puolalaista pakkosiirrettiin Neuvostoliiton eri osiin, varsinkin Siperiaan. Osa ammuttiin metsiin sardiinimenetelmällä. Joistan puolalaiskaupungeista Neuvostoliiton miehittämällä alueella on raportoitu 86% pakkosiirretyistä olleen juutalaisia. Kyse on siis Neuvostoliiton komfasistien suorittamista puhdistuksista.

    Puolalaiset ovat kirjoittaneet useita kirjoja neuvostomiehityksen helvetistä 1939-41 ja taas 1944 alkaen. Niitä ei ole käännetty suomeksi. Yleisesti ottaen puolalaiset pitivät saksalaisia parempina miehittäjinä, sillä heidän kanssaan toimi syyn ja seurauksen logiikka. Jos teki jotain kiellettyä, joutui pidätetyksi ja tuomiolle. Stalinin hallinnolla Puolassa ei ollut mitään järjellistä logiikkaa. Kun älymystö oli ensin alussa lähetetty Siperiaan, oli jatkossa yhdentekevää, ketä Itä-Puolasta lähetettiin metsiin ammuttaviksi tai karjavaunuilla viikoksi ilman ruokaa ja juomaa johonkin Uralin taakse sivuraiteelle. Jos Stalin käski kuljettaa jostain puolalaiskaupungista 10.000 ihmistä Siperiaan, se lähetettiin. Neuvostoliiton miehitysalue, joka oli sovittu Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa, tyhjennettiin juutalaisista jo 1939-41 ja alue palautui Neuvostoliiton osaksi 1944 eli miehitetty alue liitettiin Valko-Venäjän ja Ukrainan Neuvostotasavaltoihin. Sodan jälkeen 1,5-2 miljoonaa itäpuolalaista pakkosiirrettiin länteen Saksalta miehitetyille alueille. Etninen puhdistus Itä-Puolassa oli onnistunut täydellisesti ja juutalaisväestön ja Katynin murhat laitettiin saksalaisten vastuulle. Voittaja on aina oikeassa.

    (18)(0)
  5. totuutta voi saada vain itse Totuudelta - Herralta Jeesukselta Kristukselta

    Mitä kertoo juutalaisista, että julkisuudessa muka melkein jokainen heistä on muka holokaustiuhri. Onko koko kansa kuten Jeesus sanoo valhettelijoita?
    Jos olen käsittänyt oikein juutalaisilla on salainen ”uskonto”, jossa he palvovat helvettejä. Tämä ”uskonto” on käsittääkseni laajimmalle levinnyt ”uskonto” maapallollamme. Se pidetään täysin salassa. Mikään ei tässä ”uskonnossa” ole tärkeämpää kuin pitää se salassa. Siis kuin rikollisjärjestöissä. Rikoksista ei puhuta. Koska juutalaisten ”uskonnossa” palvotaan pahuutta, sitä ei voi asettaa julkisesti arvosteltavaksi. Kyseisen ”uskonnon” ydin on viha itse hyvyyttä Jeesusta Kristusta kohtaan.
    He valehtelevat niin uskottavasti, koska kuvittelevat että se minkä he ovat ottaneet omasta mielikuvituksestaan olisi totta henkisesti, ei siis maallisesti. Esimerkiksi kun juutalainen sanoo olevansa holokaustiuhri hän tarkoittaa sillä, että hänelle muka on tehty henkisesti väkivaltaa. Että kyseinen asia muka olisi henkisesti totta. Koska heidän puheensa ja kirjoituksensa on tällaista, siis aivan keksittyä, heidän omaa keksintöään, Jeesuksen sanat:
    Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
    pitää paikkansa.
    Juutalaisten puheita ja kirjoituksia eivät siis ohjaa rakkaus totuuteen, vaan viha totuutta kohtaan. Juuri tämä on syynä siihen, että juutalaiset ovat aivan kuin koko ajan mielikuvituksensa vallassa. He kirjaimellisesti höpisevät aivan omiaan. He kyllä pitävät siitä huolta, että heidän puheensa, vaikuttaisi kuitenkin sivistymättömien silmissä totuudelta. Jos katsot juutalaista, kun hän puhuu, hän koko ajan etsii kunniaa yleisöltään. Hän siis tarkkailee meneekö valhe perille ja sitä mukaan asettelee sanansa. Hänen tarkoituksensa on pettää. Hän ei siis etsi totuutta, vaan sitä että pystyy pettämään yleisönsä.
    Joku on sanonut, mistä tietää, että juutalainen valehtelee – siitä, että hänen huulensa liikkuvat. Heillä ei ole oikeata käsitystä mitä totuus on, joten he eivät määritelmän mukaan edes voi puhua yhtään totta.
    Henkiset totuudet tuleva Herrasta, eivät juutalaisten omasta mielikuvituksesta. Ihminen itsessään on saastunut henkisesti, vain Herra voi antaa ihmiselle totuuksia.

    (13)(1)
  6. Ennen toista maailmansotaa Puolan Itä-osissa ja vastaavalla rajaseudulla Neuvostoliiton Länsi-osissa oli huomattavia määriä suurimmaksi osaksi kasaarijuutalaisille varattuja asutuskeskittymiä (karkotusalueita). Nämä alueet olivat tupaten täynnä Solom Aleichemin (kirjoitti jiddisiksi) `Viulunsoittaja katolla` tyyppisiä `Anatevkoja` (kuvitteellinen kylän nimi) ja niiden väestö koostui lähes täysin juutalaisista.

    Näennäisrauhallisen maalaisidyllin pinnan alle kätkeytyi kuitenkin kammottava salaisuus. Nimitäin alueen asuttavat juutalaiset heimot olivat kaiken levottomuuden, jumalattomuuden, viinantrokaamisen ja yleensä kaikenlaisen pahuuden ja vääryyden märkäpaiseita. Tarvittiin vain kipinä niin näitten seutujen kansanluonne tulisi näyttämään todellisen luontonsa.

    Kipinä tuli ja liekki leimahti toisen maailmansodan aikana ja alueen barbaarisesta ja raa`asta juutalaisesta väestöpohjasta kehittyi silmänräpäyksessä väkivaltaisia partisaanitoimintojen osastoja. Nämä himomurhaajat saivat nyt pitkästä aikaa toteuttaa luonnettaan. Rukousviitat naulattiin seinään ja töihin mentiin sassiin ennen kuin tilanne karkaa käsistä. `Rautaa oli taottava silloin kun se oli kuuma`.

    Mutta eiväthän he mitään pelastusarmeijalaisia ole koskaan väittäneetkään olevansa, vaan juutalaisen uskonnon harjoittajia ja tämänkaltainen väkivallan ja vihan aika toistuu aina (lue aina) ja kaikkialla silloin kun he saavat siihen tilaisuuden – ei muulloin. Koko tunnettu, joskin vääristelty historia, on niitä täynnä ja joiden ainut vihje joissakin tapauksissa on karkotukset. Tämänkaltaisia veriorgioita suorastaan odotetaan, koska ne kuuluvat uskontorituaaliin.

    Paljon niistä, joita myöhemmin virallistettiin holokaustin uhreiksi, siirtyi Saksan maalta ja muista Euroopan maista itään vain liittyäkseen veristen partisaanien riveihin. Identiteettinsä peittääkseen he muuttivat usein nimensä ja `katosivat`. Mutta myöhemmin heidän katoamiselleen oli tietty funktio, koska sillä oli välineellistä arvoa paisuteltaessa `holokaustin` uhrimäärää.

    Juuri näissä `anatevka` tyyppisissä kylissä tai kaupungeissa kehittyi muinaisia ja niin juutalaisuudessa ihailtuja, makkabilaistyylisiä vastarintaliikkeitä, joiden soluja kutsuttiin tällä kertaa partisaanisoluiksi. Partisaanisolut olivat erittäin tuotteliaita siviiliväestöön kohdistuvissa murha-, hävitys-, ryöstö-, kidutus- ja raiskaustöissään. Solut koostuivat lähes yksinomaan juutalaisista `taistelijoista`.

    He tappoivat itäeurooppalaista siviiliväestöä valtavat määrät. Juutalaispartisaaneja pelättiin, eikä syyttä, koska Stalin käytti heitä hyväkseen ja antoi suostumuksensa heidän murhatöilleen. Murhatöitten todisteet, massoittain silvottuja ruumiita, laitettiin sujuvasti saksalaisten syyksi.

    Heidän verenhimonsa ei sammunut sodan loputtuakaan, vaan nyt he siirtyivät murhaamaan epäilemiään SS-natseja ja saksalaista siviiliväestöä. Syytä `epäillä-kortti` antoi heille nyt kerrassaan vapaat kädet määrittää `ss-natsinsa` ja murhata ja kiduttaa oikein uskontonsa sallimalla luvalla saksalaista aseetonta sotilas- ja siviiliväestöä, eikä siinä valinkauhassa katsottu oliko kohteena lapsi vai vanhus. Kohteena oli pelkkä gojim. `Töitä` tehtiin itseään säästämättä ja urakalla, koska pian päättyisi tämäkin `ihanuus`, joten oli ehdittävä lyödä saksalaiseen kunnon runti.

    He onnistuivat tehtävässään erinomaisesti, koska pelkästään saksalaiseen siviiliväestöön kohdistuvissa etnisissä puhdistuksissa uhrien määrä ylitti 15 000 000 ihmishengen. Tähän lukuun eivät kuuluneet muut etniset ryhmät.

    Kun sodan jälkeisiin etnisiin puhdistuksiin ja kidutuksiin osallistuneet kantaväestön pahimmista pahimmat psykopaatitkin alkoivat kammota sitä julmuutta mikä saksalaiseen siviiliväestöön kohdistettiin, heidät vaihdettiin notkeasti juutalaisiin, jotka eivät kaihtaneet. He eivät ainoastaan kestäneet kaikenlaista julmuutta, vaan vieläpä nauttivat niistä. Kidutuskammioiden lattiat olivat hyytyneen veren peitossa, täynnä hiustuppoja, hampaitten kappaleita ja aivomassaa.

    Myös suomalaisilla on aavistus sodan aikaisesta `neuvostoliittolaisten` partisaanitoiminnasta, jonka operatiivisesta johdosta vastasi tuleva Neuvostoliiton johtaja Juri Andropov. Hänen talmudistinen taustansa yleensä kiistetään, mutta sillä ei ole merkitystä, kun ottaa huomioon hänen senaikaiset esimiehensä.

    Heidän murhanhimonsa ei kyltynyt vieläkään, vaan he siirtyivät nyt Palestiinaan ja perustivat sinne partisaanitoiminnasta oppimiaan murha- ja terroristisoluja kuten Irgun ja Haganah. Kommunistiset kibbutsit toimivat täydellisinä kulisseina. He olivat päässeet veren makuun. Nyt tappoivat palestiinalaisia, arabeja, englantilaisia ja toisiaan. Nimekkäin tapettu lienee ruotsalainen diplomaatti Folke Bernadotte (1895-1948).

    Sittemmin Israelissa nämä massa- ja sarjamurhaajat, todelliset sotarikolliset, joista useimmat olivat osallistuneet kaikkiin kolmeen edellä mainittuihin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, palkittiin huomattavilla siviiliviroilla. He pystyivät kätkeytymään täydellisesti holokaustimyytin taakse. Ei edes niitä harvoja sotarikollisia, joiden teot olivat mitä ilmeisimpiä, luovutettu tuomittavaksi.

    Hyvän aikaa ennen sotia, sotien aikana ja erityisesti sotien jälkeen alettiin masinoida savuverhoa, holokaustilegendaa. Sittemmin tästä legendasta kehittyi eräs merkittävä viihteellinen teollisuuden haara. Esimerkiksi suomalaisessa mediassa (YLE) veronmaksajien rahoittamana näitä valheita aina vain toistetaan, toistetaan, toistetaan ,,,.

    Kaikki käännettiin mullin mallin leniniläisellä periaatteella `syytä toista siitä mihin itse olet syyllistynyt`. Ja läpi meni. Suunnitellusti ja protokollan mukaan toteutetusti holokaustiteollisuuden suosio kulkee nyt omalla painollansa ilman, että siihen satsataan juutalaista pääomaa senttiäkään. Päinvastoin, se on ollut alusta lähtien mittava kiristyksen- ja tulon lähde.

    Tähän tarkoitukseen luodulla viharikoslainsäädännöllä on saatu aikaa se, että minkäänlainen tutkiva journalismi, siviilirohkeus, kansalaisaktivismi tai kansallinen vastarinta ei johda mihinkään muuhun kuin esittäjänsä teilaamiseen tavalla tai toisella, vieläpä omiensa toimesta.

    Mikään ei ole muuttunut. Sama meno jatkuu ja vieläpä samalla kaavalla.

    (11)(1)
    • Mistä tuo 15 miljoonaa koostuu? Onko luvulle dokumentaariset todisteet?

      (3)(0)
      • Jaa, luettuani tarkemmin, tuo 15 miljoona tapettua saksalaista sotavankia ja siviiliä ei tarkoitakaan idän tapahtumia vaan tapahtumia Saksassa ja etnisten saksalaisten asuinalueilla Itä-Euroopassa sodan jälkeen. Tekstihän kuuluu:

        ”Heidän verenhimonsa ei sammunut sodan loputtuakaan, vaan nyt he siirtyivät murhaamaan epäilemiään SS-natseja ja saksalaista siviiliväestöä. Syytä `epäillä-kortti` antoi heille nyt kerrassaan vapaat kädet määrittää `ss-natsinsa` ja murhata ja kiduttaa oikein uskontonsa sallimalla luvalla saksalaista aseetonta sotilas- ja siviiliväestöä, eikä siinä valinkauhassa katsottu oliko kohteena lapsi vai vanhus. Kohteena oli pelkkä gojim. `Töitä` tehtiin itseään säästämättä ja urakalla, koska pian päättyisi tämäkin `ihanuus`, joten oli ehdittävä lyödä saksalaiseen kunnon runti.

        ”He onnistuivat tehtävässään erinomaisesti, koska pelkästään saksalaiseen siviiliväestöön kohdistuvissa etnisissä puhdistuksissa uhrien määrä ylitti 15 000 000 ihmishengen. Tähän lukuun eivät kuuluneet muut etniset ryhmät.”

        Siis lukuun sisältyvät Eisenhowerin Reinin leireissään tappamat 1,5 miljoonaa saksalaista sotavankia, ilmapommituksissa tapetut miljoona saksalaista siviiliä (nämä tosin jo sodan aikana, sen loppuvaiheissa), Saksassa sodan jälkeen nälkään tapetut 5,7 miljoonaa siviiliä ja itäisten etnisten saksalaisten karkotuksissa (15 miljoonaa) tapetut 3 miljoonaa (jotkut sanovat 6 miljoonaa) siviiliä. Näitäkö Junnu tarkoitti? Puolassa tapahtuneista himomurhista on kirjoittanut John Sack kirjassaan An Eye for an Eye.

        Puuttuuko tuosta jotakin. Jaa, Neuvostoliiton alueella tapetut 1,3 miljoonaa saksalaista sotavankia puuttuvat! Entä paljonko oli Neuvostoliitossa sodan jälkeen tapettuja saksalaisia siviilejä?

        Taidetaan päästä 15 miljoonaan tapettuun saksalaiseen siviiliin/sotavankiin sodan jälkeen. Siis sodan JÄLKEEN.

        (10)(0)
    • Mitä täkäläiseen ”kansaan” tulee, tuo mainittu ”ihanuus” kohdistuu pian siihenkin, kaikkihan täällä on vuosikymmenet palvellut tuota ”ihanuutta”, sen harjoittajia. Eikä täällä ole mitään, mikä ”ihanuutta” vastustaisi. Pian siis täälläkin kidutuskammioitten lattiat ovat hyytyneen veren peitossa, täynnä hiustupsuja, hampaitten kappaleita ja aivomassaa. ”Ihanuutta”, siis silmittömän murhaamisen ja kiduttamisen harjoittamista, kaikin tavoin palveleva ja sitä esiin kutsuva kansa saa pian mitä tilaa. Terrori ja hirvittävä julmuus täyttää maan. ”Ihanuuden” harjoittajat harjoittavat ihanuuttaan uskontonsa antamalla raivolla ja vakaumuksella. Verenhimoiset himomurhaajat pääsevät täällä esteettä riehumaan. Vapaasti täällä palvottu joukko murhaa, hävittää, ryöstää, kiduttaa ja raiskaa. Jos joku ajatteleekin todella nousta vastarintaan, sen – todellakin – omat teilaavat. Ja maan johto valtuuttaa ”ihanuuden” loppuun asti, suurella vakaumuksella ja päättäväisyydellä. Koko maan ja kansan kurssi on sitä kohti vakaasti.

      (2)(0)
  7. Tuolla on juttua N-liiton juutalaisista:
    https://sensuroituahistoriaa.wordpress.com/2015/04/19/juutalaiset-neuvostoliitossa/

    Kommentista löytyy tuollainen:

    Deanna Spingola: The ruling elite 3:

    Sionistisen juutalaisasioiden instituutin edustaja on kirjoittanut: ”Lukuisissa kaupungeissa ja pikkukaupungeissa, erityisesti Ukrainassa ja Valko-Venäjällä, juutalaiset olivat ensimmäiset, jotka evakuoitiin.” Instituutti myöntää, että juutalaiset saivat etuoikeutetun aseman Neuvostoliiton hallitukselta, joka järjesti tuhansia junia juutalaisten evakuoimiseen kaupungeista kuten Kiova, Odessa ja Smolensk. Kun sota oli syttynyt, mutta ennen kuin saksalaiset saapuivat, hallinto kuljetti joukkoja länteen ja kuljetti paluumatkalla näissä junissa enemmistön näiden alueiden juutalaisväestöstä evakuoituina.

    Kun sota syttyi, JDC auttoi juutalaisia emigroitumaan pois Euroopasta. 1941 JDC mahdollisti juutalaisten immigraatiota Saksan miehittämiltä alueilta ja Liettuasta Japaniin ja Palestiinaan. Joint Distribution Committee myös toimi Punaisen ristin kanssa yhteistyössä kuljettaen juutalaisia pois Euroopasta. 30.7.1941 NL ja JDC sopivat, että JDC saa lähettää paketteja juutalaisväestölle, jonka NL oli siirtänyt Keski-Aasiaan. Näissä oli ruokaa, vaatteita ym. välttämättömyystarvikkeita, jotka N-liiton Punainen risti jakoi.

    Sionistilähteet myöntävät, että Baltian juutalaisten ja pakallisen väestön evakuointi alkoi jo ennen sotaa. Sodan aikana saksalaiset huomasivat, että juuri ennen sodan alkua, 13.-14.6.1941 neuvostolaiset olivat suorittaneet massiivisia väestönsiirtoja, pidätyksiä, murhia ja muita julmuuksia. Neuvostoliitto evakuoi lähes kaikki juutalaiset kaupungeista lännessä lähimpänä rajaa kauan ennen kuin Saksa sai ne kontrolliinsa. Tämä oli sionistilähteiden mukaan mahdollista vain, koska neuvostolaisilla oli etukäteen laadittu suunnitelma, joka perustui siihen, että juutalaisia oli lähinnä Kiovassa, Odessassa, Harkovassa ja Dnjepropetrovskissa, kaikki Ukrainassa. n. 85 % juutalaisista Ukrainassa asui näissä kaupungeissa 1939. Valko-Venäjällä’ 87,8 % juutalaisista asui myös suurissa kaupungeissa. 1941 Puna-armeija evakuoi raporttien mukaan 80 % 3 597 000 juutalaisesta, jotka olivat alueilla, jotka Saksa tuli valtaamaan. Vain 720 000 juutalaista jäi Saksan miehittämille alueille, suurin osa vanhuksia ja siirtoa vastustavia. Jo aiemmin oli evakuoitu suurin osa niistä juutalaisista, jotka olivat paenneet 1939-40 Neuvostoliiton miehittämille Puolan alueille Lännestä. Vuonna 1944 Arthur R. Davies, sotakirjeenvaihtaja Euroopassa, sanoi Shanchne Epsteinin Juutalaisesta Antifasistisesta komiteasta raportoineen, että neuvostolaiset olivat evakuoineet 3,5 juutalaista Saksan miehittämiltä alueilta Siperiaan, mukaan luettuina 750 000 juutalaista pakolaista Puolasta keväällä 1940.

    Neuvostolaisten tarkoitus oli pelastaa juutalaiset alueilta, jotka Saksa valtasi. Neuvostolaiset asettivat juutalaisia tärkeisiin hallintotehtäviin, jolloin monet toimivat puoluevirkamiehinä ja asiantuntijoina.Vuoden 1942 lopussa David Bergelson sanoi tietojen mukaan saksalaisten miehittämille alueille Baltiaan, Ukrainaan ja Valko-Venäjälle ym. jääneen hyvin vähän juutalaisia, koska suurin osa oli evakuoitu itään neuvostoviranomaisten toimesta. Alueilla oli ollut ennen sotaa 2,03 miljoonaa juutalaista, joista vain viidennes jäi saksalaisten käsiin. Myös juutalaispakolaiset oli siirretty pois. Holokaustitahojen Gerald Reitlinger on sanonut, että pääosa 3 miljoonasta juutalaisesta, jotka asuivat ennen sotaa Venäjällä ja 1 800 000 juutalaisesta Neuvostoliittoon liitetyillä alueilla pakenivat Neuvostoliiton sisäosiin.

    Chicago Tribunen kirjeenvaihtaja Donald Day raportoi tapahtumista N-liitossa ja Itä-Euroopassa vuodesta 1921 lähtien. Neuvostolaiset joukot valloittivat Latvian 16. – 17.6.1940 ja etenivät Riikaan, jossa Day asui. Ulkoministeri Vilhelms Muntersilla oli ollut huono vaikutus presidentti Ulmanikseen. Munters oli kgb-kätyri, joka siirtyi pian Moskovaan uusiin tärkeisiin tehtäviin. Hänellä oli tärkeä osuus valtauksessa ja hän paljastui arkkityyppiseksi petturiksi, joka myi maansa viholliselle. Rabbi Mordecai Dubin oli omannut Umanikseen myös vaikutusvaltaa. Hän oli uskonnollisen Ortodoksipuolueen johtaja ja fanaattinen juutalaisuuden edunajaja. Dubinin ansiota oli, että monta tuhatta venäjänjuutalaista oli muuttanut Latviaan. Dubin oli auttanut myös monen, usein vallankumouksellisen juutalaisen Saksasta siirtymisessä Latviaan. Nämä juutalaiset olivat innoissaan Puna-armeijan tankkien vyöryessä Latviaan. He liittyivät punaiseen terroriin vapautta rakastavia latvialaisia vastaan, jotka olivat tarjonneet heille turvapaikan maastaan.

    Dubin pelasti kuuluisan Hasidi-lubavitshin rabbi Joseph Schneersonin Latviaan Puolasta. Tämä oli Menachem Schneersonin eno ja hän hyötyi Ulmaniksen diktatuurista. Menachem oli viimeinen Chabad-Lubavitsh -liikkeen rabbi, josta lubavitsherit ovat tehneet messiaansa.

    Tuhannet miehet ja naiset kidutettiin yksin Riikassa kuoliaaksi ja heiltä puristettiin kaikenlaisia perättömiä tunnustuksia. Perheittäin latvialaisia pakotettiin ryömimään asemalle, jossa heidät lukittiin saastaisiin karjavaunuihin päiväkausien matkalle Siperiaan. Usein vaunuissa ei saanut juoda tai syödä mitään. Kuten muualla, älymystö murhattiin ja vain alemmat luokat ja työläiset, joita tarvittiin töihin tai erityisosaamisen vuoksi, saivat jatkaa elämäänsä Latviassa, jossa latvian kieli oli kielletty ja latvialaiset kirjat poltettu. Myös massoittain työläisiä siirrettiin itään tehtaisiin. Kaupunkien infrastruktuuri tuhottiin. Eliminoitavat ihmisryhmät eliminoitiin sadistisin tavoin kuten vallankumousaikoina. Tytöt ja naiset raiskattiin järjestelmällisesti. Heitä myös vammautettiin, miehiä kastroitiin, luita murskattiin jne.

    Punaisesta terrorista selvinneet Baltiassa ovat hekin vahvistaneet, että useimmat GPU:n johtajista olivat juutalaisia. Donald Day raportoi säännöllisesti juutalaisten vallasta Neuvostoliitossa. Noin 3000 ihmistä, joista ainakin 90 % oli juutalaisia Riikan juutalaisyhteisön jokaiselta osa-alueelta vastaanottivat neuvostotankit hurraten. Enthusianismissaan ja myös poliisia kohtaan tuntemansa vihan myötä he kävivät saman tien käsiksi paikallisiin poliisimiehiin. Erään heistä juutalaiset heittivät panssarivaunun alle murskautumaan. He ampuivat useita muita. Neuvostojoukot myöhemmin lopettivat juutalaisten riehumisen. Day toistaa, että nimenomaan juutalaiset toivottivat tankit tervetulleiksi hurraten ja hyökkäsivät poliisin kimppuun Riikan levottomuuksien yhteydessä. Eivät latvialaiset. Tietenkään sanomalehdet maailmalla eivät kertoneet, että nimenomaan juutalaiset olivat provosoineet mellakat, murhanneet poliiseja ja että heitä oli pidätetty ja sitten vapautettu. Day haastatteli muutamia juutalaisia ja kyseli heidän silminnähden spontaanista neuvostojoukkojen vastaanottojuhlastaan. Juutalaiset kokivat neuvostojoukot vapauttajina ja arvelivat, että nyt saksalaiset eivät ikinä tulisi Baltiaan. Day karkotettiin kuukautta myöhemmin Latviasta.

    Saksa ja NL olivat jakaneet Puolan juutalaisväestön jakamalla maan miehitysvyöhykkeisiin. Suuri osa juutalaisista pakeni joi ennen Saksan miehitystä N-liiton pian valtaamille alueille tai Romaniaan. 28.3.1946 Latvian päärabbi ja Mizrachi-organisaation johtaja, Maailman juutalaiskongressin jäsen Mordecai Nurok sanoi: ”On muistettava, että useat sadat tuhannet puolalaiset ja muut juutalaiset löysivät turvasataman Neuvostoliitosta.” Kun NL väliaikaisesti miehitti Veiksel- ja Bug-jokien välisen alueen, se poistuessaan vei kaikki elintarvikkeet alueelta. Ilmeisesti jo tältä alueelta ainakin 330 000 juutalaista (1931 alueella oli ollut väestönlaskennan mukaan 386 600 juutalaista) siirtyi itään Puna-armeijan mukana.

    1940-1942 Neuvostoliitto ei piitannut väestöstään juutalaisia lukuun ottamatta, kun se koetti tuhota saksalaisjoukot. Se siirsi teollisuuden, maatalouskoneet, karjan, ylipäänsä kaiken kauas itään läntisistä osista Neuvostoliittoa. Tämä kaikki alkoi siis jo vuonna 1940. Sodan alla ja sen alettua kaikki tuhottiin. Mitään ei jätetty viholliselle eikä vallatuille alueille jääneelle siviiliväestölle. Sato tuhottiin, mikäli sitä ei voitu korjata. Myös kaikki varastot. Koko infrastruktuuri tuhottiin mahdollisimman täydellisesti. Partisaanit jatkoivat ruokavarastojen ja viljelysten tuhotöitä vallatuilla alueilla. NL pyrki selvästi näännyttämään saksalaisten lisäksi väestön, joka jäi miehitetyille alueille. Sen sijaan juutalaiset NL pyrki evakuoimaan itään turvaan mahdollisimman kattavasti. Juutalaisten evakuointi aloitettiin myös jo ennen sotaa. Juutalaisten evakuointi oli jopa tärkeämpää kuin teollisuuden ym. Juutalaisilla oli etusija evakuoinneissa. Esim. rautatiekalustosta saksalaiset pystyivät saamaan saaliikseen vain 577 veturia, 270 matkustaja- ja 21947 tavaravaunua. Vain 3 % koko määrästä.

    Tuhannet maatalouskollektiivit ja 1360 teollisuusyksikköä siirrettiin Neuvostoliiton itäosiin kolmen ensimmäisen sotakuukauden aikana. Työntekijöiden toimiessa joka päivä 12-14 tuntia päivässä yleensä uudelleenkokoamiseen meni aikaa vain 3-4 viikkoa. Jo aiemmin oli siirretty miljoonia ammattitaitoisia työläisiä, insinöörejä ym. valvomaan tehtaita. Helmikuusta 1940 Saksan tiedustelu tiesi puolalaisen, ukrainalaisen ja juutalaisen väestön siirroista Ukrainasta ja Valko-Venäjältä valtakunnan itäosiin. Kesäkuussa 1940 neuvostolaiset siirsivät n. miljoona juutalaista ja tuhansia puolalaisia Puolasta Siperiaan. Juuri ennen Saksan invaasiota massoittain siviilejä kuljetettiin Unkarin ja Romanian neuvostolaisilta alueilta Uralille, etenkin sotateollisuuslaitoksiin töihin. 90 miljoonaa ihmistä jäi Saksan miehittämille alueilla, kun niiltä oli siirretty pois 25 – 30 miljoonaa ihmistä. Kuitenkin juutalaisia siis perheittäin, ei vain työkykyisiä ja siis hyvin kattavasti.

    On hämmästyttävää, että Saksan miehittämillä Neuvostoliiton alueilla selvisi hengissä niin paljon väestöä kuin selvisi. Huolimatta partisaanien tuhoamistoimista ja heidän jahtaamisestaan, työläisten puutteesta ja hävityksestä. Havaitsemme selvän eron brutaalien bolshevikkien ja länsiliittoutuneiden miehitys- ym. politiikkojen sekä toisaalta saksalaisen mentaliteetin välillä. Saksa pyrki auttamaan miehitetyn alueen väestöä minkä pystyi. Saksa joutui investoimaan miljardeja ja taas miljardeja maatalouteen, teollisuuteen ja muuhun infrastruktuuriin. Se toi suuret määrät hätäapua ensi kaaokseen Euroopasta. Saksan paikalliselle väestölle sodan aikana kuljettama apu ja investoinnit ovat todella merkittävä ja ainutlaatuinen ilmiö. Kuitenkin sodan jälkeen liittoutuneiden propaganda-apparaatti on väittänyt suurin piirtein Saksan käyneen tuhoamissotaa miehittämiensä itäalueiden siviiliväestöä vastaan. Länsiliittoutuneet ja neuvostolaiset ovat propagandassaan aina siirtäneet oman psykoottisen ja kuolettavan käyttäytymisensä Saksan syntilistalle. Tämä härski valehtelu jatkuu yhä ja on koko ajan vain yltynyt.

    Monet arvelevat lukuisten lännestä siirrettyjen pakolaisjuutalaisten saaneen surmansa Siperiassa ja Keski-Aasiassa kaivoksissa ym. Toisaalta Neuvostoliitossa osoittautui olevan erittäin suuri juutalaisvähemmistö 1970-luvulta alkaen tihkuneiden ja sittemmin varmentuneiden tietojen mukaan. Mitä ilmeisimmin juutalaisia oli myös ”kätketty” piiloon Neuvostoliittoon osana holohoax-petosta.

    Monet arvioivat jopa satojen tuhansien juutalaisten kuolleen Stalinin evakuoinneissa ja määränpäissä. Itse olen skeptinen – olivathan juutalaiset N-liiton puolijulkinen ylimystö. The American Jewish Yearbook myönsi sittemmin (ajankohta on kirjasta unohtunut, ilmeisesti 70-luvulla) N-liitossa elävän tietojen mukaan jopa 4 000 000 tunnettua juutalaista. 12.1.1975 NYT julkaisi saman lukumäärän. Tri Nahum Golmann puhui 1970 juutalaisia olleen 3-4 miljoonaa Neuvostoliitossa. American Jewish Yearbookin säännöllinen avustaja Leon Shapiro 35 vuoden aikana kirjoitti, että emigranttien arviot olivat tärkeitä ja “kaikki esittivät enemmän tai vähemmän samaa juutalaisten lukumäärästä.” Juutalaiset usein salasivat julkisissa rekistereissä juutalaisuutensa ja NL väärensi tilastoja juutalaismäristä syystä tai toisesta. 70- ja 80 -luvuilla sadat tuhannet juutalaiset saivat erivapauden muuttaa maasta pois. Goldmann, entinen WJC:n johtaja sanoi vuona 1980, että N-liitossa oli 3,5 miljoonaa juutalaista 70-luvun massaemigraation jälkeen. (Sanning)

    Spingola kertoo ansiokkaasti Ukrainan nälänhädästä ja talonpoikien ym. tuhoamisesta siellä ja muualla Neuvostoliitossa. Usein unohdetaan, että Ukrainassakin oli myös saksalaisvähemmistö, joka tuhottiin vainoissa. Samoin kävi Volgan saksalaisille, jotka hävisivät Siperian kaivoksiin ja keskitysleireille. Eritäin ansiokkaasti hän huomauttaa, että saksalaisia tuhottiin vielä 1932 ja 1933, jolloin maailman media alkoi räyhätä valheita olemattomista juutalaisvainoista Kolmannessa valtakunnassa. Siis samaan aikaan kuin bolshevikit tappoivat saksalaisia massoittain Neuvostoliitossa, juutalaiset syyttivät Hitlerin Saksaa vainoista, joita ei ollut. Pikemminkin oli käynnistetty tuhoisa taloussota Saksaa vastaan tavoitteena tuhota koko kansakunta. Saksalaiset Volgalla olivat kokeneet kovia jo sisällissodassa ja 1921-22, kuten ukrainalaisetkin. Myös siinä välissä. Solzhenitsyn hämmästeli jo kirjassaan, kuinka 10 miljoonan ukrainalaisen murhaamista ei huomioitu lainkaan Euroopassa eikä muuallakaan. Eipä asia paljon heiluta tänäänkään. (Pikemminkin siis Saksassa palkittiin omien sanojensa mukaan murhiin osallistunut juutalaisbolshevikki jollain kulttuuripalkinnolla 1990-luvulla/ Rullman: Der Fall Demjanjuk). Andrew Cairns oli kanadalainen maatalousalan asiantuntija, joka teki töitä Leopold Ameryn vuonna 1926 perustamalle Empire Marketing Boardille. Vuonna 1932 hän teki kolme matkaa Ukrainaan. Hän raportoi suuresta hädästä ja kuinka Stalinin diktaattori Urainassa, Pavel Postyshev, oli nälänhädän pääsuunnittelija, joka yritti juuria kaikki jäljet Ukrainan kulttuurista, riippumattomuudesta ja nationalismista, jopa kielestä.Tri Otto Schillerin kanssa Cairs konsultoi Britannian ulkoministeriötä tilanteesta Ukrainassa, Volgalla ja Kaukasuksella. Neuvostoliiton kanssa läheisissä suhteissa ollut The Empire Marketing Board ei julkaissut Cairnsin tutkimustuloksia (Agricultural Production in Soviet Russia: A Preliminary Report as at May 1st 1933). Ulkoministeriö arveli, että raportin julkaiseminen estäisi Cairnsin uudet matkat. Toisaalta koko Marketing Board likvidoitiin äkkiä syyskuussa 1933, kun Cairnsin oli määrä palata alueille. Vuosia myöhemmin Cairnsilta kysyttiin, miksi hän ei ollut julkaissut itse raporttia. Vastaus oli, että hän oli saanut lukuisia uhkauksia ”vaikutusvaltaisilta poliittisilta tahoilta” Britanniassa ja hän pelkäsi henkensä puolesta. Yksi uhkailija oli Beatrice Webb, joka oli kirjoittanut miehensä kanssa Stalinia ylistävän kirjan. Schiller palasi Neuvostoliittoon ja julkaisi oman raporttinsa Saksassa.

    Lähteet: Walter Sanning: The Dissolution of Eastern European Jewry (1983), Soviet Scorched-Earth Warfare: Facts and Consequenses (The Journal of Historical Review, kevät 1985, Vol. 6, No 1, luento 6. IHR-konferenssissa 1985, http://www.ihr.org/jhr/v06/v06p-91 Sanning.html ), Donald day: Onward Christian Soldiers (1942, julkaistu uudelleen 1981), http://www.telusplanet.net/public/mozuz/holodomor/carynnyk1988HolodomorBritish.html (katsottu 19.5.2013)Sally J. Taylor: Stalin’s Apologist: Walter Duranty: The New York Times’ Man in Moscow (1990), http://latvianhistory.wordpress.com/2010/10/31/the-jews-in-latvia/ (katsottu 10.6.2013), http://www.yivoencyclopedia.org/article.aspx/AmericanJewish JointDistributionCommittee (katsottu 1.5.2013)

    Kommentti: Outoa. Ensinnäkin maa ottaa vastaan jopa miljoona juutalaispakolaista Puolasta ja muualta, vaikka muutoin ei huoli pakolaisia. Toisaalta juutalaiset evakuoidaan mahdollisimman kattavasti ja ensimmäisellä prioriteetilla sodan jaloista itään, kuten jo Solzhenitsynkin kirjassaan useista lähteistä osoitti. Toisaalta tiedot evakuoinneista kumoavat melko ison osan holohoax-valheista. Erittäin merkillistä mielestäni on se, että vaikka Stalinin mukaan Puna-armeija oli hyökkäysarmeija ja että ilman muuta voittamaton Puna-armeija taistelisi vihollisen maaperällä, selkeästi valmistauduttiin sotimaan Neuvostoliiton maaperällä. Kaikki voidaan tietenkin kuitata varovaisuutena. Kuitenkin massiivinen teollisuuden ym. siirto ja väestönsiirrot vuosikausien aikana ja teollisuuden rakentaminen siirtomahdollisuudet huomioiden, evakuointien ja siirtojen perinpohjainen suunnitteleminen ym. tuntuvat erikoisilta, kun ajatellaan virallisia suunnitelmia ja lausuntoja. Toisaalta Hitlerin hyökkäyshetki oli hyvin tiedossa, kuten esim. poliittisten vankien massamurhista ja pakkosiirroista ja toisaalta juutalaisten evakuoinneista voidaan päätellä. Kaikki tämä tukee minun ja esim. Veronica Clarkin teesiä, että Stalin hävisi tahallaan aloitteen 1941 ja siirsikin sodan Neuvostoliittoon, vaikka julisti kenraaleille hyökkäävänsä ja haaskasi valtavat materiaalit ja suuren vaivan hyökkäysvalmisteluihin (esim. laskuvarjojoukot).

    Ahaa, Latvia-linkki ei toimi (taitaa sittenkin toimia). Etsinnällä sivustolta löytyy joitain juttuja: http://latvianhistory.wordpress.com/?s=The+jews Myöskään JDC-linkki ei toimi. Eikä IHR. Kirjassa myös kerrotaan, kuinka JDC ja juutalaisjärjestöt tukivat Holodomorin aikana Ukrainan juutalaisyhdyskuntia ja juutalaisia maatalousyhtymiä. Myös juutalaisjärjestöjen tuki Stalinin Birobidjan-hankkeelle, vaikka esim. JDC asetti Palestiinan ensisijaiseksi avustuskohteeksi. Esim. amerikkalainen 1926 perustettu Jewish Colonizaation in the Soviet Union (ICOR) oli rahasto, joka tuki mm. Birobidjania perustellen hanketta näin: ”Tarkoituksena on pelastaa eurooppalaiset juutalaiset tulevaisuuden Holokaustilta”. Tällaista siis jo ennen Hitlerin valtaannousua. Järjestö oli Julius Rosenwaldin ja muiden amerikkalaisten juutalaisten perustama. Rosenwald antoi 2 miljoonaa dollaria em. perusteluin rahastolle.

    Natalia Sedovaja-Trotskaja oli Trotskin toinen vaimo, jota eivät miljoonat uhrit häirinneet. Hän oli sionistipankkiirin tytär. Tämä oli Ivan Zhivolovski (Avram Zhivatovzo). Isä auttoi rahallisesti Venäjän bolshevikkivallankumousta. Hänellä oli läheiset suhteet Warburgeihin ja Schiffeihin. (Jüri Lina: Uder the Sign of the Scorpio / 2002, 169-170)”

    Toinen linkki:

    http://rollimetsatonttu6.blogspot.fi/2015/04/ruupertti-holokaustiuhrit-tilastollinen.html

    ”Sanning tietenkin on ammentanut selvää tietoa laajoista evakuoinneista, joissa juutalaisia evakuoitiin suuret määrät ennen saksalaisten saapumista. Tästä kertoi myös Solzhenitsyn, kuten muistamme. Tosiasiassa useimmista kaupungeista oli ennen saksalaisten tuloa evakuoitu työhön kykenevä osa väkeä ja intelligentsija. Solzhenitsyn muistuttaa juutalaisilla olleen korkein prioriteetti evakuoinneissa tietojen ja muistelmien mukaan (tietenkin, koska NL oli juutalaisvaltio). 600 000 juutalaista oli Puna-armeijan riveissä ja tämä on yleisesti hyväksytty arvio. Sanningin mukaan ainakin 4 miljoonaa juutalaista jäi Saksan joukkojen hyökkäysalueen ulkopuolelle Neuvostoliitossa. Sodan jälkeen oli vaikeaa saada tilastoja.

    Juutalaiset lähteet arvioivat neuvostoliitossa eläneen 1970-luvulla 3-4 miljoonaa juutalaista. Siellä kuitenkin juutalaisia oli ulkoisesti painostettu luopumaan etenkin uskostaan ja asiaan liittyy hämäryyksiä. Jotkut tuoreemmat arviot puhuivat jopa 5 miljoonasta juutalaisesta, mutta niissä saattaa olla liioittelua. Väestökehitys oli alenevaa. Benz siteeraa kaikki kuluneet holohölinät massatuhoista idässä ja jopa siis kaasuvaunutarinat näytösoikeudenkäynneistä 1943 eteenpäin. Tietenkin hän uskoo IMT-prosesseissa esitettyjen Einsatz-raporttien yms. ilmoitusten autenttisuuteen, vaikka ne ovat selvästi väärennettyjä ja ristiriidassa muiden todisteiden kanssa. Benz toistaa mielipuolisen valhetarinan Sonderaktion 1005:stä, jonka nojalla saksalaiset olisivat hävittäneet jäljet kaikista kauheista miljoonien uhriensa joukkohaudoista idässä kaivamalla ylös ja tuhoamalla ruumiit. Todellisuudessa tällaisista jäisi aina jäljet maastoon, mutta esim. Babi Jarissa ei ole mitään merkkejä ilmakuvissa tällaisista toiminnoista. Benz väittää vain harvoissa tapauksissa tämän jälkien hävittämisen olleen epätäydellistä. Mutta miksi sitten NL ei tehnyt propagandaa niissäkään tapauksissa? Ja koska jälkiä tällaisista aina jää, miksi NL ja sittemmin Venäjä ei ole esittänyt yhtään “natsirikollisten” uhrien joukkohautaa? Ilmeisesti sellaisia ei ole olemassa, muutenhan mitään Aktion 1005 -satua ei olisi tarvinnut keksiä. Stalinin joukkomurhien hautoja paljastettiin ennen Putinin diktatuurin täydellistymistä, mutta saksalaisten murhaamien juutalaisten hautoja ei vain tahdo löytyä. Mielenkiintoista on, että Nürnbergin IMT-prosessissa Neuvostoliiton kenraali Roman A. Rudenko selitti ´, että satoja tuhansia lapsia, naisia ja vanhuksia, jotka eivät kelvanneet työhön, oli jätetty keskitysleireihin saksalaisten vetäytyessä ja neuvostojoukot löysivät heidät. Siis hautojen sijaan löytyi eläviä ihmisiä. A. Smirnov esitti dokumentin, jossa oli lisää yksityiskohtia näistä Valko-Venäjän leireistä. Benz kuitenkin perinteisten holodogmien mukaisesti arvioi uhreja tulleen rutkasti.”

    Eli: Juutalaiset evakuoitiin pois hyvin kattavasti. Osa jäi partisaaneiksi. Partisaaneja myös pudotettiin lisää lentokoneista ja toisaalta puna-armeijan yksiköt hajaantuivat usein metsiin ja muuttuivat partisaaneiksi.

    Sitten saksalaiset siirsivät juutalaisia massiivisesti itäänleireille ja ghettoihin. Kun puna-armeija lähestyi, suuri osa siirrettiin takaisin, mutta osa jäi. Näitä ja Neuvostoliittoon aiemmin paenneita (500 000 – miljoona) pidettiin ehkä osaksi epäluotettavina ja osa on jemmattu Siperiaan, mutta pikku hiljaa sitten palautettu Neuvostoliiton muihin osiin ja osa löytyi siis ja jälkeläiset N-liiton kaatuessa. Osa vangeista ja pakolaisista kylä pääsi evakuoitumaan Länteen. Etenkin Israeliin lähetettiin salaisessa operaatiossa elämänsä Neuvostoliitosa asunutta ja luotettavaa itäblokin juutalaisväestöä sodan jälkeen. Operaatiosta vastaisvat N-liiton juutalainen johto ja Lännen salainen varjohallitus. Douglas Reed kertoo operaatiosta kirjassa The Cotroversy of Zion. Vuodetusta operaatiosta ei paljoa puhuta.

    Juutalaiset taisivat oolla ainoa ihmisryhmä, joka selvisi sodasta suurin piirtein ilman tappioita!

    (15)(1)
  8. Reedin kirjoissa on vasta-alkajalle hyvää perusjuttua. Tuossa tuo operaatio:

    https://malluaisentoinen.wordpress.com/2015/05/03/douglas-reed-the-controversy-of-zion-osa-i/

    ”Jo Solzhenitsynin teoksen perusteella saattoi havaita myös salaisen operaation juutalaisten siirtämiseksi pois Neuvostoliitosta ja itäalueilta sodan jälkeen. Kun kukaan ei saanut ilman lupaa paeta Neuvostoliitosta ja kun Länsi sopimusperustein ja Neuvostoliiton vaatimusten mukaisesti luovutti miljoonia pakolaisia ja sotilaita takaisin (ja saksalaisväestöä orjatöihin itäsaksalaisten lisäksi) eikä sallinut ihmisvirtoja idästä, selkeästi yhteisestä sopimuksesta juutalaisia saattoi suurin joukoin pelastautua itäalueilta sodan jälkeen länteen. Muistamme kenraali Pattonin murheet kahden miljoonan juutalaisen saavuttua Saksaan sodan jälkeen. Heidät leimattiin kaikki leireiltä vapautetuiksi ym, mutta joukossa oli sionistitaistelijoita, joita (värvättyjen em. vapautettujen ohella) siirrettiin lopulta Palestiinaan tulevaa arabien vastaista sotaa varten. Kenraali Morgan siirrettiin sodan jälkeen Englannin sotaministeriöstä lainaksi YK:n avustusjärjestön sodan uhrien auttamiseksi (UNRRA) palvelukseen. Hän joutui vastaamaan Saksan miehitys- ja valtakunnan alueen uhreista (displaced persons, ei tietenkään tarkoittanut saksalaisten auttamista) ja havaitsi, että brittiläisten ja amerikkalaisten verorahoja erittäin runsaasti käyttävä UNRRAa käytettiin peitteenä juutalaisten massiiviselle salakuljettamiselle itäalueilta Palestiinaan. He eivät olleet “displaced persons”. He olivat kotoisin “vapautetuista” maista ja olisivat voineet asua siellä rauhassa. He olivat taustaltaan itäjuutalaisia. Tammikuussa ja elokuussa 1946 kenraali julkisesti esitti, että “salainen organisaatio oli olemassa uutta juutalaisten massamuuttoa Palestiinaan Euroopasta varten. Järjestön johdossa luonnollisesti istui korkea sionisti Lehman, joka nimesi kenraalin antisemiitiksi. Toisen lausunnon jälkeen hänet siirrettiin muihin tehtäviin ja pian pakotettiin eläkkeelle brittihallinnon toimesta. Marraskuussa Britannian hallituksen korkea tutkimuskomitea raportoi, että “suuri määrä juutalaisia, toinen exodus, on emigroitunut Itä-Euroopasta USA:n miehitysvyöhykkeelle ja Itävaltaan tarkoituksenaan suurimmalla osalla jatkaa matkaa Palestiinaan. On selvää, että kyseessä on tasokkaasti organisoitu ja reilusti rahoitettu muuttoliike, jonka takana on jokin korkea valta.” Taustavoimista ei pystytty saamaan todisteita. USA:n senaatin Sotaa tutkiva komitea Euroopassa sanoi, että “raskaan sarjan juutalaisten muuttoliike Itä-Euroopasta amerikkalaiselle miehitysvyöhykkeelle Saksassa on osa huolellisesti organisoitua suunnitelmaa, jonka on rahoittanut erityinen ryhmä USA:ssa. Selkeästi Moskova, Lontoo ja USA yhteisymmärryksessä siirsivät sopivan verran joukkoja Palestiinaan sinne siirtyneen Englannin aseistaman ja kouluttaman Juutalaisprikaatin lisäksi tulevaa sotaa varten juutalaisvaltion muodostamiseksi. mm. Solzhenitsyn toteaa ratkaisevan aseavun tulleen Stalinilta Israelille sotaa varten. Mafia ja CIA puuhasivat sodan aikana aseita ja sen jälkeen suoraan ja Englannin kautta sionisteille. Englanti aseisti juutalaisprikaatin, joka muodostettiin 1944 saksalaisvastaisen sodan verukkeella.”

    https://malluaisentoinen.wordpress.com/2015/05/03/douglas-reed-the-controversy-of-zion-osa-ii/

    Toinen osa bloggauksesta.

    (7)(0)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*