"Esi-isiemme vuotaneen veren nimessä, kuolema kotiemme, omaistemme ja isänmaamme hävittäjille ja raiskaajille, kuolema Kalevan heimon pirstojalle, Suomen kansan saastuttajalle."

Elias Simojoki

Yksi kommenti

  1. Loistava kirjoitus aiheesta tiede.fi:n sivuilla:

    Siirtykäämme ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin. WHO kirjoitti
    tiedotuslehdessään ”Bulletin of the World Health Organisation” numerossa
    47 sivulla 259 vuonna 1972: ”Tulisi tehdä yritys sen toteamiseksi,
    voivatko virukset itse asiassa panna liikkelle valikoivia vaikutuksia
    vastustuskyvyn toimintaan. Tulisi katsoa sitä mahdollisuutta, että
    voitaisiin heikentää vastustuskyvyn reaktiota virukselle, jos tarttuva
    virus vahingoittaa enemmän tai vähemmän valikoivasti virukselle
    reagoivan solun.” Selvällä suomenkielellä sanottuna WHO kehoitti
    kehittämään juuri AIDS:in kaltaisen viruksen! WHO kertoi lisäksi, että
    jos uusi viruksen luomus toimisi, niin monista kauhistuttavista ja
    kuolettavista tarttuvista viruksista voitaisiin tehdä jopa vielä
    kauhistuttavampia ja pahanlaatuisempia. Eikös olekin omituista tekstiä
    terveysjärjestön kirjoittamaksi?

    Ensimmäiset AIDS-tapaukset ilmaantuivat 1970-luvulla ja pian siitä tuli
    maailmanlaatuinen ongelma. Asiantuntijat olettivat, että HIV-tartunta on
    peräisin vihreästä apinasta Afrikassa. AIDS alkoi kuitenkin
    samanaikaisesti Yhdysvalloissa, Haitissa, Brasiliassa ja
    Keski-Afrikassa, joten tuon vihreän apinan on täytynyt olla
    suihkukonelentäjä! Vihreän apinan solujen geenirakenteen tutkimus onkin
    osoittanut, ettei ole geneettisesti mahdollista siirtää AIDS-virusta
    luonnollisella tavalla apinoista ihmiseen.

    Vuonna 1987 tapahtui suuri paljastus. Arvostettu sanomalehti ”London
    Times” kirjoitti 11.5. etusivulla: ”Isorokkorokote pani alulle
    AIDS-viruksen.” HIV-tartunnat vastasivat täysin WHO:n rokotusohjelmaa
    Haitissa, Brasiliassa ja Afrikassa, jossa Zairessa eniten rokotuksia
    saaneena oli myös eniten HIV-tartuntoja. Artikkeli sai alkunsa siitä,
    kun WHO itse alkoi epäillä, oliko sen rokotusohjelmalla yhteyttä
    AIDS-epidemiaan. Se vuokrasi ulkopuolisen tutkijan ottamaan asiasta
    selvää. Tutkija löysi selvän yhteyden HIV-tartuntojen ja rokotusohjelman
    välillä. WHO kuitenkin salasi tutkimusraportin, jolloin tuo tutkija
    kääntyi ”London Times” -lehden puoleen. Paitsi Lontoossa, sokkiuutinen
    joutui täydelliseen uutispimentoon, eikä sitä julkaistu
    päätiedotusvälineissä missään muuallapäin maailmaa.

    Vaikka ”London Times” -lehden artikkeli sanoikinm että
    isorokkorokotusohjelma laukaisi Afrikassa piilevän taipumuksen saada
    AIDS, on myöhemmin todettu, ettei ole minkäänlaista tieteellistä
    todistetta siitä, että AIDS-virus olisi ollut Afrikassa ennen WHO:n
    rokotusohjelmaa. Totuuden tuojina AIDS:sta ovat olleet etummaisina
    amerikkalaiset lääkärit William Douglass ja Theodore Strecker. Tri
    Streckerin perinpohjaiset tutkimukset osoittivat, että Kansallinen
    syöpäinstituutti ja WHO loivat yhteistyössä AIDS-viruksen
    laboratorioissaan Fort Detrickissä. AIDS-virus syntyi yhdistämällä kaksi
    tappavaa retrovirusta eli lehmissä esiintyvän leukemiaviruksen (BLV) ja
    lampaissa esiintyvän visnaviruksen toisiinsa ja kasvattamalla niitä
    sitten ihmisen kudosviljelmässä. Tri Douglass väittää lisäksi, että
    HIV-virus ei ole huonosti tarttuva virus. Se voi elää jopa 10 päivää
    kuivalla lautasella.

    Otsoni on hapen kaikkein voimakkaimmin hapettava muoto. Sen kemiallinen
    merkki on O3, eli siinä on yhdistyneenä kolme happiatomia. Otsonia
    valmistetaan lääkinnälliseen käyttöön otsonigeneraattorilla. Otsonilla
    on hyvin voimakas viruksia, bakteereita ja sieniä tappava ja myrkyllisiä
    aineita hapettava vaikutus. Sen sijaan että potilaan maksaa ja
    vastustuskykyä rasitetaan erilaisilla myrkyillä, otsoni yksinkertaisesti
    hapettaa AIDS-viruksen kuoren molekyylit tehden viruksen
    toimintakyvyttömäksi.

    Otsoniterapiassa potilaan vereen annetaan otsoniruiske tai häneltä
    otetaan 50-100 ml verta, jota sekoitetaan puhtaan lääkinnällisen
    otsoni/happiseoksen kanssa, jonka jälkeen veri annetaan takaisin
    potilaalle. AIDS-potilaat tarvitsevat yleensä 1-2 käsittelyä päivittäin
    1-2 kk:n ajan. Parhaisiin tuloksiin on päästy tehostamalla otsonin
    vaikutusta mm. painekammiohoidolla ja otsonipussikäsittelyllä, jolloin
    potilas ihohuokosia avaavan kuuman suihkun jälkeen kylpee ilmatiiviissä
    otsonipussissa ainoastaan pään jäädessä pussin ulkopuolelle.

    Lähinnä Saksassa ja Yhdysvalloissa on lukuisia lääkäreitä, jotka
    osoittavat tieteellisissä ja kliinisissä tutkimuksissa pystyvänsä
    tuhoamaan AIDS-viruksen muiden virusten ohella. Saksassa on käytetty
    otsonia ilman sivuvaikutuksia menestyksellä erilaisten sairauksien
    hoidossa yli 50 vuoden ajan. On syytä panna merkille, että vuonna 1976
    eli muutama vuosi sen jälkeen kun AIDS levitettiin isorokkorokotteiden
    välityksellä, Yhdysvaltojen sosiaali- ja terveyshallitus FDA (Food and
    Drug Administration) julisti otsonin myrkylliseksi kaasuksi, jolla ei
    ole lääketieteellistä käyttöä. Tarkastelkaamme lähemmin muutamia tapauksia.

    Tri James Boyce Yhdysvalloissa vuonna 1991 sai 248 HIV-positiivista
    potilasta HIV-negatiivisiksi otsoni/painekammioterapiallaan 60 päivässä.
    Tulos todistettiin oikeaksi suuressa sairaalassa ja riippumattomissa
    laboratorioissa. Häntä syytettiin ”luvattoman lääketieteellisen laitteen
    käytöstä” (otsonigeneraattori). Boyce luopui lääkärinvirastaan ja ryhtyi
    maanviljelijäksi. Hänen entiset potilaansa pelkäävät julkisuutta.

    Kaksi amerikkalaista lääkäriä vuonna 1991 sai
    otsoni/dimetylsulfoksidihoidolla 9 potilasta HIV-positiivisista
    HIV-negatiivisiksi 30 päivässä. Kumpikaan lääkäri ei ilmoita
    yksityiskohtia eikä nimiään kostotoimenpiteiden pelosta.

    John Burdick, yksi ensimmäisistä otsonilla parannetuista
    AIDS-potilaista, kuoli kovan hermopaineen alla Arizonassa kesäkuussa
    1993. Burdick kärsi jatkuvaa viranomaisten painostusta, koska hän
    omistautui tiedon levittämiselle otsonista. Burdick ei kuollut
    AIDS:siin, vaan hän pysyi kuolemaansa asti HIV-negatiivisena.

    Runsas vuosi sitten kehitettiin ns. ”moniatominen poistoyksikkö”, jossa
    potilaalta lasketaan toisesta kädestä verta, joka otsonoidaan pienessä
    ylipaineessa ja pumpataan sitten toiseen käteen. Käsittelyä annetaan 1-8
    tuntia ja tulokset ovat olleet erittäin lupaavia. FDA ei kuitenkaan pidä
    keksinnöstä, vaan takavarikoi välittömästi kaikki yksiköt, joista se saa
    vihiä. Esimerkiksi tri Frank Shallenberger sai tällaisella laitteella
    hyviä tuloksia AIDS-potilailla Nevadassa Yhdysvalloissa. 15.3.1993 FDA
    teki ratsian hänen klinikalleen ta takavarikoi häneltä kaksi laitetta,
    jonka seurauksena hänen AIDS-potilaansa jäivät ilman hoitoa.

    Konekiväärein aseistetut poliisit lopettivat vastaavan klinikan Cebun
    kaupungissa Filippiineillä myös maaliskuussa 1993. Klinikalla oli
    hoidossa 20 AIDS-potilasta ja kolme syöpäpotilasta, kaikki Australiasta.
    Kun yksi kuolemansairas potilas menehtyi saavuttuaan klinikalle, joutui
    hoitomuoto kovan hyökkäyksen kohteeksi australialaisten
    tiedotusvälineiden taholta. Huolimatta siitä, että potilaiden kunto
    parani dramaattisesti, lääketieteellistä näyttöä ei jäänyt. Kaikki
    muistiinpanot hävisivät mukaanlukien tutkimusta kuvanneen amerikkalaisen
    televisiotoimittaja Sue Ann Taylorin videonauhat.

    Yhdysvalloissa taktiikka näyttää olevan seuraavanlainen: FDA takavarikoi
    kaikki otsonilaitteet ja lääkärien tekemät potilaskertomukset ym.
    todistusaineiston. Jos sitten joku tiedustelee julkisesti otsonista, FDA
    sanoo hoitomuodon olevan huijausta, koska mitään lääketieteellistä
    näyttöä ei ole olemassa. Samaan aikaan FDA on hyväksynyt huippukalliita
    kokeellisia ja tehottomia AIDS-lääkkeitä, joilla on ollut vakavia
    sivuvaikutuksia. Myös rokotteiden kehittäminen AIDS:is vastaan on aivan
    turhaa, koska on olemassa triljoonia geneettisiä yhdistelmiä, miksi
    virus voi muuntautua.

    http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/hiv-aids-t49274.html

    (0)(0)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*