"Toimittajat tuhoavat totuuden, valehtelevat, vääristävät, panettelevat ja polvistuvat rahan vallan edessä. Heidän ammattinsa on pettää heidän isänmaansa ja rotunsa. Olemme valtamediassa kasvottoman eliitin palvelijoita, sätkynukkejä; he vetävät naruista ja me tanssimme."

John Swinton, New York Times

Auschwitzin kaasukammioissa ei ole murhattu ketään, osa 2

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 3,67
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Vuonna 2020 Antero Laukkanen (kd.) jätti kirjallinen kysymyksen holokaustin kieltämisen kriminalisoinnista eduskunnan puhemiehelle. Siinä Laukkanen muiden muassa toteaa, että Suomessa on voimassa oleva laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Laukkasen mukaan lakia pitäisi täydentää lisäämällä siihen kohta, joka tekee rangaistavaksi holokaustin kieltämisen. 

Mutta eikö Antero Laukkasen ja yleensä juutalaisten pitäisi olla huojentuneita sekä iloisia siitä, että heidän isovanhempiaan ei kaikesta propagandasta huolimatta ole murhattu. Kuten esimerkiksi Nicholas Kollerstrom paljastaa tutkivassa kirjoituksessaan The Auschwitz ”Gas Chamber” Illusion sen tosiasian, että Auschwitzin keskitysleireillä ei murhattu ketään, ja niin muodoin holokausti on täysin yhtä suurta valhetta. 

Magneettimedia esittää uusintana vuonna 2015 julkaisemansa artikkelin, Auschwitzin kaasukammioissa ei murhattu ketään, osa 2 (Kollerstrom). Historiallisten revisionististen aiheiden julkaiseminen ennen muuta toisen maailmansodan tapahtumista onkin nykyisin aiheellista, sillä mahdollisesti pian myös Suomessa holokaustin kritisointi kriminalisoidaan. 

Magneettimedian toimitus

OSA 2

Auschwitzin työleirillä oli moderneja syanidikaasukammioita. Tätä ei kiistä kukaan. Kaasua ei kuitenkaan käytetty ihmisten murhaamiseen vaan vaatteiden desinfiointiin ja kulkutautien torjumiseen. Kaasukammioilla siis pelastettiin juutalaisten ja muiden vankien henkiä. Lue myös sarjan ensimmäinen osa!

___________

Nürnbergissä holokaustihuijaus kypsyi nykyiseen muotoonsa. Liittoutuneet saivat haluamansa tarinan murhaamalla ja kiduttamalla todistajia valikoidusti. Nürnbergin näytösoikeudenkäynnit alkoivat 1946, jolloin maailmankuulu ”kuuden miljoonan uhrin” lukumäärä oli jo kirjoitettu kiveen.

Tuomioistuin ei päätynyt lukuun ”6 000 000” objektiivisen tutkimustyön kautta. Sen sijaan lukua pidettiin kyseenalaistamattomana lähtökohtana ja sitä toistettiin saksalaisvangeille kidutuksen yhteydessä. Kidutus päättyi vasta, kun vangit suostuivat ”tunnustamaan” 6 000 000 juutalaisen holokaustin tuomareille.

Kaikki merkittävät vastaajat ovat kertoneet, etteivät he tienneet mitään juutalaisten joukkotuhonnasta ennen Nürnbergin näytösoikeudenkäyntejä.

Nürnberg: kuinka todisteita väärennettiin

Ainut poikkeus oli Auschwitzin päällikkö Rudolf Höss, joka allekirjoitti 15.3.1946 pöytäkirjan, jossa hänen väitettiin valvoneen 2 500 000 juutalaisen teurastusta. 15.4. pöytäkirja esiteltiin Nürnbergissä. Huhtikuun 15. päivää voi kutsua Auschwitzin syntymäpäiväksi. Kaksi viikkoa aiemmin Höss oli todennut:

”Kyllä, allekirjoitin lausunnon, jonka mukaan tapoin 2,5 miljoonaa juutalaista. Olisin aivan yhtä hyvin voinut myöntää murhanneeni 5 miljoonaa. On olemassa menetelmiä, joiden avulla ihminen saadaan tunnustamaan aivan mitä tahansa, oli se sitten totta tai täyttä valhetta.”

Vasta vuosikymmeniä myöhemmin julkaistiin selonteko siitä, kuinka brittisotilaat olivat kiduttaneet Hössiä kolme vuorokautta putkeen saadakseen ”tunnustuksen”. Vaimolleen lähettämässään kirjeessä Höss pahoittelee antamaansa lausuntoa ja kertoo, kuinka hänet pakotettiin valehtelemaan käyttämällä äärimmäistä väkivaltaa. Liittoutuneet eivät olisi saaneet tarvittavia ”todisteita” Nürnbergiä varten elleivät he olisi turvautuneet kidutukseen.

Hössin teloitus.

2001 Patricia Meehan kertoi brittimiehittäjien perustamasta ”kuulustelukeskusten” verkostosta. Ne olivat valloitetun Saksan maaperälle pystytettyjä kidutuskammioita, joissa väärennettiin ”todisteita” sodan häviäjävaltioita vastaan. Jopa Nürnbergissä todettiin, että sionistisella liikkeellä oli ollut merkittävä vaikutus ”esitutkinnassa”. Esimerkiksi luku 6 000 000 tuli suoraan heiltä.

”Holokaustista” julkaistaan jatkuvasti uusia tiiliskiven kokoisia kirjoja, joilla myyttiä juutalaisten joukkotuhonnasta uusinnetaan. Australiassa on esitetty kuitenkin terävä skeptinen näkökulma:

”Kun kyse on holokaustista, ketään ei tunnu kiinnostavan se, ettei joukkotuhonnasta ole jäänyt käytännössä lainkaan fyysisiä jälkiä. Tätä perustellaan väittämällä, että ennen sodan päättymistä natsit tuhosivat rakentamansa joukkotuhonnan infrastruktuurin niin täydellisesti, että he luulivat, ettei heidän hirveää hanketta voitaisi myöhemmin enää paljastaa.

Monissa maissa on laitonta ihmetellä ääneen sitä, kuinka on mahdollista, että näin laajan rikoksen kaikki todisteet kyettiin tuhoamaan. Edes miljoonien ’murhattujen’ tuhkia tai muita jäänteitä ei koskaan löydetty. Kaiken tämän ihmetteleminen on ajatusrikos länsimaissa.”

* * *

”Suurin osa holokaustin ’todisteista’ on paperisia. 1945–1946 OSS (Office of Strategic Services, CIA:n edeltäjä) ja OCC (Office of Chief of Counsel, Nürnbergin syyttäjän virasto) väärensivät kiireellä asiakirjatodisteita sodan hävinnyttä Saksaa vastaan, jotta maan johto saataisiin tuomittua Nürnbergissä.

Väärentäminen oli kaavamaista. Ensin Pariisin dokumentoinnin divisioona teki ’kopioita’ (englannin kielellä), määritteli ne autenttisiksi ja lähetti ne syyttäjälle Nürnbergiin. Samaan aikaan alkuperäiset asiakirjat (jos sellaisia edes oli) katosivat jäljettömiin. Vain englanninkieliset kopiot ovat jäljellä.

Englanninkieliset kopiot käännettiin saksaksi ja lähetettiin puolustukselle Nürnbergiin. Puolustus sai materiaalinsa aivan viime tingassa, joten sodan häviäjillä ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta tutustua asiakirjatodisteiden autenttisuuteen.”

* * *

”Kun SS-kenraali Hans-Adolf Prützmann, SS-johtaja Heinrich Himmler ja SS-kenraali Odilo Globocnik tekivät väitetysti ’itsemurhan’ brittien pidätyssellissä toukokuussa 1945, alkoi kummallinen Auschwitzin leiriin liittyneiden saksalaisten murhasarja. (Murhat toteutti DIN-niminen juutalainen terroristiryhmä.)

Joseph Bellinger on kirjoittanut hiljattain kirjan Himmlerin murhasta. Bellinger osoittaa, että sodan loputtua käytännössä kaikki Kolmannen valtakunnan juutalaispolitiikan sisäpiiriläiset murhattiin kuuden kuukauden sisällä!

Sodan jälkeen juutalaiset terroristit murhasivat saksalaisia. Monet heistä olivat saaneet taistelukokemusta murhaamalla arabeja Palestiinassa ennen tuloaan Saksaan.

Historiallinen oikeusmurha

Tämä oli tietysti Nürnbergin syyttäjän kannalta unelmatilanne. Juutalaispolitiikan yksityiskohdista tietoiset olivat poissa pelistä, joten tuomioistuin oli kokonaan Pariisista lähetettyjen asiakirjojen varassa.

Nürnbergissä saksalaisia kenraaleja kidutettiin. Myös heidän vaimonsa pidätettiin pantiksi siitä, että kenraalit puhuisivat oikeudessa vain sellaisia asioita, joita liittoutuneet olivat käskeneet heidän kertoa. Vangit pidettiin eristyksissä, jotteivät he voineet vertailla kertomuksiaan etukäteen. Vangit pakotettiin valehtelemaan kiduttamalla ja uhkailemalla heidän perheenjäseniään. Kun he olivat tehneet työtä käskettyä, suurin osa heistä murhattiin hirttämällä.

Tuomioistuin katsoi oikeudekseen keksiä uusia lakeja sekä toimia yhtä aikaa syyttäjänä, tuomarina, puolustuksena ja pyövelinä. Amerikkalaista oikeutta!

Nürnbergissä Zyklon-B-purkkien lähetyslaskuja pidettiin todisteena ihmisten ”kaasutuksista”. Tuomioistuin ei ottanut käytännössä lainkaan huomioon sitä, mikä Zyklon-B:n normaali käyttötarkoitus oli: sitä käytettiin laajasti sodan aikana esimerkiksi vaatteiden ja patjojen desinfiointiin. Ei ollut ollenkaan epänormaalia, että sotaa käynyt Saksa hankki ainetta tautien riivaamille työleireille.

Tuomioistuina ei kiinnostanut lainkaan se, että saksalainen Degesch-niminen yritys oli varta vasten suunnitellut kymmenenkuutioisen kaasukammion vaatteiden puhdistukseen Zyklon-B:n avulla, jotta pilkkukuume ei leviäisi.

Degeschin kaasukammiot asennettiin 1942 saksalaisille työleireille, kun pilkkukuume saapui. Leirit käyttivät tonneittain Zyklon-B:tä. Majdanekin ja Auschwitzin desinfiointikammiot ovat edelleen pystyssä. Ne tunnistaa Zyklon-B:n värjäämistä sinisistä seinistä. Desinfiointikammiot ovat paljon pienempiä kuin rakennukset, joissa kaasua väitetysti käytettiin ihmisten murhaamiseen. ”Murhakammioissa” ei kuitenkaan ole Zyklon-B:n jälkiä!

https://youtube.com/watch?v=2R6mTTrOlzE

Video: Revisionistinen dokumentti Majdanekin kaasukammioista.

Nürnbergin kaasukammioilluusio luotiin yhdistämällä mielivaltaisesti kahden eri tyyppisen kammion piirteitä. Pienissä desinfiointikammioissa oli ammattimaisesti suunnitellut tuuletuslaitteet, turvallisesti eristetyt ovet, Zyklon-B:n tehokkaasti höyrystäneet lämmittimet sekä johdattimet ja korkeat savupiiput, joilla tappava kaasu poistettiin rakennuksesta.

”Murhakammioiksi” väitetyt ruumishuoneet olivat täysin erilaisia. Ne olivat pitkiä, kylmiä ja kosteita rakennuksia, jotka oltiin rakennettu osaksi maan alle, jotta ne pysyisivät viileinä. Ilmanvaihto oli tehotonta eikä katoissa ollut aukkoja Zyklon-B-rakeiden pudottamista varten. Keskellä huonetta oli suurikokoinen pöytä, johon ruumiit asetettiin ennen kuin ne vietiin viereisen huoneen polttouuneihin.

Jostain kumman syystä ruumishuoneita (ja toisinaan pesuhuoneita) alettiin yhtäkkiä kutsua ”kaasukammioiksi” ja samalla todelliset ammattimaisesti suunnitellut kaasukammiot katosivat kokonaan keskustelusta. Hämäriä murhahuoneita alettiin kutsua epämääräisellä nimellä ”Krema”.

Totuuden puolustajat

Sodan jälkeisinä vuosina mies nimeltä Paul Rassinier otti usein yhteyttä entisiin keskitysleirivankeihin, jotka olivat julkisuudessa väittäneet nähneensä pahamaineiset murhakaasukammiot.

Rassinier oli vasemmistolainen ranskalainen, joka taisteli saksalaisvastaisessa vastarintaliikkeessä. Sodan aikana hänet vangittiin ja kuljetettiin Buchenwaldiin. Hän ei siis todellakaan ollut Hitlerin ihailija. Taustastaan huolimatta hän ei halunnut valehdella sodan tapahtumista vain mustamaalatakseen saksalaisia.

Rassinier on kirjoittanut lukuisia kriittisiä kirjoja ”holokaustista”.

Rassinier vietti useita vuosia matkustellen ympäri Eurooppaa ja haastatellen ihmisiä, jotka olivat olleet sodan aikana keskitysleireillä. Kun keskustelu siirtyi ”holokaustiin”, joukkotuhonnan ”silminnäkijät” alkoivat Rassinierin mukaan väistellä yksityiskohtaisia kysymyksiä ja usein jopa valehdella. Raporttinsa yhteenvedossa hän totesi:

”Olen käynyt läpi loputtomalta tuntuvan tulvan valheellisia todistuksia ja väärennettyjä asiakirjoja yrittäessäni tutkia niin sanottuja kaasukammioita.

Oppimani perusteella olen varma ainakin yhdestä asiasta: Kolmannen valtakunnan johtajat eivät missään vaiheessa määränneet (tai suunnitelleet määräävänsä) juutalaisten joukkotuhontaa kaasulla tai millään muullakaan menetelmällä.”

Rassinier oli urhea, kun hän uskalsi julkistaa tutkimustensa tulokset. Luonnollisesti hänet vangittiin sen vuoksi.

Nykyään häntä pidetään ”holokaustia” kriittisesti tutkivan revisionistisen liikkeen isänä. Saksan hallitus on tehnyt suunnatonta tuhoa objektiiviselle historiantutkimukselle maksamalla korvausrahoja ”holokaustiselviytyjille”. Ilmaisen rahan houkutus synnyttää jatkuvasti uusia ”muistoja” ja valheellisia ”silminnäkijätarinoita”.

Totuuden hetki: Ernst Zündelin oikeudenkäynnit

Ranskalainen Robert Faurisson alkoi jo vuosikymmeniä sitten tutkia väitettyjen murhakaasukammioiden rakennetta. Hän selvitti, etteivät valtavirtahistorioitsijoiden ja ”silminnäkijöiden” kuvaukset kaasukammioista olleet kemiallisesti ja fyysisesti päteviä.

Kanadalainen Ernst Zündel kiinnostui Faurissonin tutkimuksista ja kutsui tämän todistamaan oikeudenkäyntiinsä Torontoon 1985. Oikeudenkäynti oli ainutlaatuinen, sillä sen aikana holokaustin ”silminnäkijöitä” ristikuulusteltiin ensimmäistä ja viimeistä kertaa historiassa. ”Silminnäkijät” joutuivat vannomaan valan ennen kuin heidän annettiin kertoa ”kaasukammioista”.

Objektiivisessa ympäristössä ”holokaustiselviytyjät” eivät kyenneet antamaan pitävää selontekoa juutalaisten järjestelmällisestä murhaamisesta kaasukammioissa. Holokaustilta putosi pohja.

Oikeudenkäynti huipentui neljäntenä päivänä, kun Zündelin asianajaja Doug Christie pääsi kuulustelemaan maailman ehkäpä arvostetuinta valtavirtaista holokaustitutkija tohtori Raul Hilbergiä:

Christie: Voitteko esittää ainakin yhden tieteellisen raportin, joka todistaa edes yhden [murhaamiseen tarkoitetun] kaasukammion olemassaolon jollain saksalaisten hallitsemalla alueella?

Hilberg: Minulla ei ole sellaista.

Christie: Teillä ei ole sellaista, koska sellaista raporttia ei ole olemassakaan. Tahdon nähdä edes yhden raportin – olkoot se sitten sodanaikainen, sodanjälkeinen tai sotaa edeltävä –, joka todistaa, että edes yksi ihminen murhattiin [Zyklon-B] kaasulla.

Hilberg: Tahdot siis nähdä ruumiinavauspöytäkirjan. Sellaista ei tietääkseni ole olemassa.”

Hilbergillä ei ollut näyttää edes yhtä asiakirjaa! Sellaisia asiakirjoja ei ole löydetty myöskään oikeudenkäynnin jälkeen. Ei ole olemassa todisteita edes yhden ihmisen kuolemasta Zyklon-B-kaasukammiossa!

Zündel on vuosikymmenten ajan ollut viranomaisten ja väkivaltaisten juutalaisjärjestöjen kohde.

Faurisson toimi Zündelin avustajana kahdessa oikeudenkäynnissä. He voittivat kaikki väittelyt syyttäjän kanssa. Syyttäjä ei kyennyt esittämään ensimmäistäkään todistetta murhakaasukammioiden olemassaolosta:

”1988 Zündelin toisessa oikeudenkäynnissä syyttäjä vaati, ettei silminnäkijöitä enää kuultaisi. Kanadalainen tuomioistuin oli oppinut läksynsä ensimmäisen oikeudenkäynnin jälkeen: maailmassa ei ollut ensimmäistäkään uskottavaa ’natsien kaasukammiot’ nähnyttä silminnäkijää.

Tuomioistuimet eri puolilla maailmaa alkoivat matkia Kanadan päätöstä. Klaus Barbien oikeudenkäynnissä Ranskassa 1987 keskusteltiin Auschwitzin kaasukammioista, mutta yhtään silminnäkijää ei kutsuttu kertomaan niistä.

Useissa revisionisteja vastaan käydyissä oikeudenkäynneissä Ranskassa juutalaiset ’silminnäkijät’ puhuivat ympäripyöreästi kaasukammioista. Kukaan juutalaisista ei kuitenkaan suostunut vannomaan valaa ja todistamaan nähneensä omin silmin kaasukammion tai kaasulla suoritetun murhan – tai osallistuneensa edes jälkeenpäin ruumiiden käsittelyyn! Kaikki oli kuulopuhetta.”

* * *

”Kaasukammiosilminnäkijöitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Demjanjukin oikeudenkäynti Israelissa osoitti jälleen kerran, ettei kaasukammioista haluta väitellä oikeudessa, sillä se johtaa välittömästi valehteluun.

Muutamia vuosia sitten joukko vanhoja aggressiivisia juutalaisia käveli luokseni oikeustalolla. He kertoivat olevansa ’Auschwitzin kaasukammioiden ilmieläviä todistajia’. Vakuudeksi he esittelivät minulle tatuointejaan.

Kerroin heille, että heidän olisi katsottava minua suoraan silmiin ja kuvailtava minulle kuinka kaasukammio toimi. He pöyristyivät ja vastasivat: ’Miten voisin muka tehdä sen!? Jos olisin nähnyt kaasukammion omin silmin, en olisi nyt tässä; minut olisi kaasutettu!’”

Juutalaiset ovat pahoinpidelleet Faurissonin 10 kertaa, jotta hän lopettaisi holokaustin tutkimisen.

Ajatusrikollisten vaino

Historiaa ei voida tutkia, jos toisinajattelua ei hyväksytä. Juutalaisten tulisi olla iloisia siitä, ettei heidän isovanhempiaan sittenkään murhattu!

Marraskuussa 1991 Fred Leuchter aikoi pitää puheen Chelsean kaupungintalolla. Yhtäkkiä poliisi ryntäsi paikalle ja pidätti Leuchterin Englannin suurimman juutalaisen lobbausjärjestön (Board of Deputies of British Jews) käskystä! Leuchter ei saanut kertoa kemiallisista tutkimuksistaan vaan hänet passitettiin takaisin Yhdysvaltoihin. Näin Englannin järjestäytynyt juutalaisyhteisö suhtautui sananvapauteen.

Kun Leuchterin mullistava raportti julkaistiin alunperin 1989, Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuone julisti sen ”fasistiseksi natsipropagandaksi” (20.6.1989; 100 parlamentin jäsentä äänesti). Edes parlamentin alahuoneella ei kuitenkaan ole valtaa muuttaa kemian lakeja; ferrosyanidijäämät keskitysleirien rakennusten seinillä paljastavat, missä Zyklon-B:tä todellisuudessa käytettiin! Ne ovat koko holokaustikysymyksen avain.

Board of Deputies of British Jews käyttää poliisia käsikassarana vaientaessaan toisinajattelijat.

Läpimurto ei voi kuitenkaan tapahtua ennen kuin Saksa kumoaa ajatusrikoslait ja sallii julkisen keskustelun sodan tapahtumista. Yksi parhaista holokaustirevisionistisista teoksista on Germar Rudolfin toimittama yli 600-sivuinen Dissecting the Holocaust, jonka tekemiseen osallistui yli kaksikymmentä tutkijaa. 1995 Saksan hallitus määräsi, että kaikki kopiot kirjasta on takavarikoitava ja poltettava! Juutalaiset järjestöt valittavat jatkuvasti ”natsien kirjarovioista”, mutta näitä rovioita vastaan ne eivät protestoineet!

Kun Ernst Zündel oli muuttanut Kanadasta Yhdysvaltojen Tennesseehen jatkamaan holokaustirevisionistisen materiaalin julkaisemista, aloittivat viranomaiset uuden ajojahdin. Poliisi tunkeutui hänen kotiinsa, pidätti hänet ja lähetti eristysselliin Kanadaan. Kaksi vuotta myöhemmin hänet siirrettiin Saksaan, jotta ajatusrikostuomiosta saataisiin mahdollisimman ankara.

Lokakuussa 2006 Zündel raivostutti saksalaisen tuomarin lukemalla ääneen avoimen kirjeen Iranin presidentiltä Saksan liittokanslerille. Kirjeen ydinviesti oli selvä: Saksa on nöyristellyt jo yli 50 vuotta Siionin jalkojen juuressa, joten nyt on aika nousta takaisin omille jaloille!

Kauhufiktiota ja epäilyksen kielletty hedelmä

Elämme kuvainraastajien aikaa. Perusarvoja halvennetaan ja pyhiä kirjoituksia häpäistään jatkuvasti. Ketään ei kiinnosta. On kuitenkin yksi arvo, jonka epäilemisestä häkki heilahtaa eri puolilla Eurooppaa!

”Holokaustia” saa kyllä paisutella tahtonsa mukaan. Lawrence Reesin teoksessa Auschwitz (2005) tuhat alastonta juutalaista survotaan joka tunti huoneeseen, jonne mahtuisi todellisuudessa enintään 100–200 ihmistä. Ovet lukitaan ja Zyklon-B johdetaan huoneeseen (aukoista, jotka puhkaistiin kattoon vasta sodan jälkeen!). Kun kauhun karjahdukset loppuvat, ”tehokkaat tuulettimet” puhaltavat myrkylliset höyryt hetkessä pois.

Rees ei vaivautunut ilmeisesti lainkaan selvittämään Auschwitzin todellista sodanaikaista rakennetta.

Auschwitz on vuosikymmenten ajan ollut inspiraation lähde lahjattomille eliitin aivopesemille ”taiteilijoille”.

ausch2

Auschwitzissa ei ollut ”tehokkaita tuulettimia”. Ja entä jos olisi ollut? Zyklon-B olisi silti tarttunut suunnattomiin ruumisröykkiöihin. Tuote oltiin suunniteltu varta vasten sellaiseksi, että se eritti syanidikaasua hitaasti. Kukaan ei ole kertonut uskottavasti, miten huone tyhjennettiin kerta toisensa jälkeen tuhannesta raadosta, jotka olivat yltä päältä myrkyllisen jauheen peitossa.

Täytyy muistaa, että väitettyjen murhakaasukammioiden ovet olivat aivan tavallisen kokoisia ja usein ne avautuivat sisäänpäin. Tuhannen ihmisen murhaaminen joka tunti olisi tällaisissa olosuhteissa ollut sula mahdottomuus. Kaikki leirin työntekijät olisivat itse kuolleet myrkkyyn yrittäessän tehdä tilaa seuraavalle tuhannelle uhrille.

Zyklon-B oltiin suunniteltu mahdollisimman ”turvalliseksi” vaatteiden desinfiointiaineeksi (lue artikkelin ensimmäinen osa). Kuitenkin juuri sen ”turvallinen” rakenne olisi tehnyt siitä maailman surkeimman ja itsetuhoisimman murha-aseen kaasukammioiksi muutetuissa ruumishuoneissa, joista puuttui kaikki todellisten kaasukammioiden turvateknologia.

Meidän on lopetettava nöyristely

Saksalla ei ole ollut itsenäistä hallitusta sodan jälkeen. Liittoutuneet pakottivat sen ”ehdottomaan antautumiseen”. Saksa menetti sekä puolustusvoimiensa päällystön että valtiojohtonsa. Kansakunta pantiin giljotiiniin, jotta se ei kykenisi puolustautumaan lainkaan sodan voittajavaltioiden mielivaltaa vastaan.

Nürnbergin näytösoikeudenkäyntien tuomiot julistettiin sitoviksi ja lopullisiksi Länsi-Saksassa. Saksa on vuoteen 2008 mennessä maksanut jo sata miljardia (!) D-markkaa Israelin sionistihallituksille ”holokaustikorvauksina”.

Saksan nukkehallitus ei uskalla kyseenalaistaa sionistien vaatimuksia.

Saksan tulisi ottaa Ahmadinežadin neuvosta vaari ja lopettaa rahan lapiointi sionistivaltiolle. Niin kauan kuin ilmaista rahaa on luvassa, on ihmisillä voimakas motiivi keksiä uusia valheellisia ”sotamuistoja”. Tukemalla Israelia Saksa kaivaa siis omaa kuoppaansa.

2006 YK ilmoitti, että maailmalla alettaisiin viettää vuotuista ”holokaustin muistopäivää” (Suomessa ”vainojen uhrien muistopäivä”) aina 27.1. Meidän täytyy ottaa päivämäärä haltuun ja levittää silloin erityisellä intensiteetillä tietoa siitä, mitä toisessa maailmansodassa todella tapahtui. Totuuden voitto on meidän vastuullamme.

Nicholas Kollerstrom

Artikkeli julkaistu lähteineen englanniksi CODOH-verkkosivuilla 24.5.2008.

Lue myös:

Auschwitz-päällikön ”tunnustus” on väärennös
”Holokausti kulkee geeneissä” – korvausmaksuja vielä sukupolvien ajan?
Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä
Video: 86-vuotias rouva kumoaa holokaustimyytin Saksan televisiossa
Holokausti on huijaus
Kriittistä holokaustitutkimusta
Kriittistä holokaustitutkimusta: ihmisrasvan kerääminen polttokuopista
Kriittistä holokaustitutkimusta: Mengelen kokeet Auschwitzissa
Eliitin Auschwitz-juhla lähestyy
Video: holokaustikriittisyys auttoi juutalaista löytämään ”murhatut” sukulaiset
Ilse Koch ei ollut ihmishirviö
”Holokausti” ja Euroopan politiikka – kaksi tärkeää videota
Ukrainan kansanmurhan muistelu loukkaa juutalaisjärjestöä
Sylvia Stolz – ”holokaustin” nojalla vangittu asianajaja
Saksalaisnaiselle ehdoton vankilatuomio ”holokaustin” kyseenalaistamisesta

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

13 Kommentit

  1. Tämä on höpö höpö juttu. Kirjoitus väärentää historiaa ja minä en kristittynä valheita siedä.

    (2)(21)
    • Totuus tekee vapaaksi

      Niinpä, vahvistit vain sen että monilla kristityillä ’suomimiehillä’ on heikko hipiä tietyille totuuksille. Vaikka artikkeli perustuu tutkittuihin faktoihin niin silti järkesi ei ota sitä vastaan. Kun usko on vahvempi kuin järki niin silloin se on isäntä talossa ja päättää.
      Mutta eikö suomipoikien ja juutalaisten pitäisi olla huojentuneita ja jopa iloisia siitä, että totuutta on tässäkin asiassa voitu ja toistaiseksi yhä voidaan tutkia eikä heidän tarvitse uskoa perättömyyksiin ja propagandaan sillä kuten sanotaan totuus tekee vapaaksi purkaessaan valheiden vankilan muurit.

      (14)(1)
  2. Benjamin Kivilohkare

    TUHOA HOLOKAUSTIMYYTTI!
    On äärimmäisen tärkeää kirjoittaa paljastuksia holokaustihuijauksesta juutalaisen propagandan vastapainoksi. Revisionistit ovat tieteellisesti todistaneet, ettei kaasukammioita (paitsi vaatteiden desinfioimista varten) ollut eikä mitään holokaustia tapahtunut. Se, että noin 90 % maapallon väestöstä uskoo holokaustiin, on vain osoitus juutalaisen tiedotusvallan tehokkuudesta. Aihe on myös ajankohtainen, sillä Euroopan komissio antoi viime helmikuussa Suomelle kaksi kuukautta aikaa alkaa liittää holokaustin kiistäminen rikoslakiin. Sain aikoinani tuomion ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”, kun kerroin muutamia faktoja juutalaisten kansainvälisistä rikoksista kääntämässäni kirjassani ”Romanovien viimeiset päivät”. Yksi rikoksista oli valhe holokaustista, jolla on ollut tuhoisat vaikutukset juuri saksalaisille. Saksahan ei enää ole itsenäinen valtio, vaan vapaamuurarijärjestön ja sitä kautta juutalaisten tiukassa kontrollissa. Holokaustista on tehty uskonto, jota ei saa kritisoida. Se on yksi juutalaisen maailmanvallan tärkeimpiä pilareita, joten sen hävittämiseen jokaisen rehellisen ihmisen tulisi pyrkiä. Naurettavaa on, että juuri kristityt ovat innokkaita holokaustimyytin tukijoita samalla kun he pitävät nykyjuutalaisia ”Jumalan valittuna kansana”. He eivät näet tiedä, että 90 % nykyjuutalaisista polveutuvat kasaarikansasta, joka käännytettiin juutalaisuuteen vuonna 740. Sotaisan kasaarikansan geenit vellovat esim. USA:n juutalaisissa, mikä näkyy heidän ja Israelin politiikassa. Jeesus on täydellisesti määritellyt juutalaisuuden: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä” (Joh. 8: 44). Maailmanhistorian älykkäin psykologi Emanuel Swedenborg kertoo juutalaisista: ”Se on sellainen kansa, että se on täysin erilainen muista kansoista, ja että siihen kansaan on iskostettu yritys tuhota ja vääristää kaikki mikä kuuluu yhteiskuntaan, ja milloin vain tilaisuus tarjoutuu, he osallistuvat sellaiseen toimintaan eivätkä saa mistään muusta niin suurta iloa kuin järjestyksen lakien eli siis yhteiskunnan lakien tuhoamisesta, sillä heillä on sisäistetty viha itse Järjestystä kohtaan, joka on Herra. Tästä minulla on paljon kokemuksia.” (Spiritual Diary, nro 2260). Juutalaiset kansana ovat syyllisiä lähes kaikkeen pahuuteen planeetallamme. Pahasti erehtyvät ne kristityt, jotka luulevat, että juutalaiset vielä kääntyvät kristinuskoon. Mikään ei tee perkeleestä enkeliä. Nykyisen koronahuijauksen salainen ylin elin ovat juutalainen eliitti eli Siionin Viisaat. He johtavat Maailman Talousfoorumia, bilderbergiläisiä ja vapaamuurarijärjestöä. Siionin Viisaat ovat pahin rikollisjärjestö, mitä on ollut ja on tällä planeetalla. ÄLÄ OTA KORONAROKOTUSTA JA VAROITA MUITA OTTAMASTA!!! LEVITÄ TIETOA KORONAHUIJAUKSESTA!!!
    https://www.elinahytonen.fi
    http://koronarealistit.com/
    https://vapaudenpuolesta.fi/
    https://rapsodia.fi/category/asiantuntijavideot/
    https://www.globalresearch.ca (tekstin saa suomeksi yläpalkista)
    http://stopworldcontrol.com
    BENJAMIN KIVILOHKARE, miles Domini, pontifex primus
    Herran Toisen Tulemisen Kirkko
    [email protected]

    (15)(2)
  3. Olen työskennellyt myllyssä, jossa jauhoihin kertyy toukkia, jotka täytyy tappaa syanivedyllä. Mylly siivotaan mahdollisimman tarkoin, sitten väki ulos ja paikalle tulevat myrkyttäjät viikonloppuna. Kaikki ikkunat ja ovet teipataan tiiviiksi ja mylly eristetään. Sitten myllyyyn tuodaan rikkihappotynnyreitä ja niihin lisätään kaliumsyanidia.
    Turvatoimista huimatta myllyn katolla majailevia lintuja saa myrkkyä ja ne kuolevat. Lehtien kaasukammioiksi sanotut ovat kuvien mukaan niin hataria, että herää epäily niiden käytöstä mahdollisina myrkytyshuoneina. Koskaan en ole kuullut myöskään myrkyttäjien suojavarusteista. Myllyssä sattui kerran, että yhden myrkyttäjän kaasunaamari vuoti hiukkasen ja hän oli vähällä kuolla.

    (11)(0)
  4. Normaalissa oikeuskäytännössä vastuu väittämien esittämisen seurauksista kuuluu sille, joka aktuaalisesti tekee jonkun rikoksen tai vaikuttaa aktiivisesti sen syntyyn. Jos joku kieltää holokaustin, niin mitä sitten? Jos joku on niin hölmö, että lähtee tekemään rikoksia tiettyä kansanryhmää vastaan, niin vasta silloin tapahtuu rikos. Suora kehottaminen rikokseen voi olla rikollista, muta silloinkin pitää olla sellaiset olosuhteet, että rikos todellakin on kehotuksen vaikuttama. Normaalijärkinen rikostutkija tai tuomari pystyvät kyllä nämä olosuhteet ja syy-seuraussuhteet selvittämään.

    Juutalaisryhmät pyrkivät kaiken heidän mielestään polittisesti epäkorrektin puheen kieltämiseen, mikä merkitsee sananvapauden poistamista. Sananvapaus on demokraattisessa järjestelmässä ehdoton, mutta kritiikki on syytä esittää asiallisesti. Mielestäni Magneettimediassa esitetyt artikkelit holokausti-aiheesta ovat asiallisia ja niitä vastaan voi käydä argumentein. Väitteen tai hypoteesin esittäminen ei ole koskaan rikos. Länsimainen tiede ei olisi koskaan edistynyt mihinkään, jos sen olisi pitänyt pidättäytyä oman aikansa auktoriteettien uskossa. Galileo Galilei joutui perumaan oman aurinkokeskeisen kopernikaanisen mallinsa, koska vaikutusvaltaiset Kirkon edustajat eivät sitä hyväksyneet. Vastaavasti auktoriteettien hampaisiin joutui uskonpuhdistaja Martti Luther. Molemmat joutuivat kuolemanvaaraan.

    Onko holokausti-myytin todistusaineisto sitten niin hataraa, että sitä joudutaan rikoslain avulla puolustamaan? On Suomessa merkittävä sananvapauden heikennys, jos poliittisesti epäkorrekti väittämä nimenomaisesti kielletään rikoslaissa. Tämä on törkeää ja karkeaa lainsäädännön hyväksikäyttöä poliittisiin tarkoituksiin. Saksan aloittama idiotismi tässä suhteessa ei ole mikään perustelu. Ajatusmaailmaltaan kieroutuneet sionistiryhmät esittävät holokaustin kieltämisen kieltämisen olevan jonkinlaista edistystä yhteiskunnassa. Heidän röyhkeydellään ei ole mitään rajaa.

    Itse en juuri nyt kuulu holokaustin epäilijöihin, mutta puolustan ehdottomasti oikeutta tutkia historiaa vaihtoehtoisin väittämin. Jos holokaustin kieltäminen kielletään, niin silloin on syytä epäillä, että koko holokausti on todellakin huijausta.

    (3)(0)
  5. Myrkkypiikki

    Näistä natsijituista tulee vieläkin mieleen Simon ”natsitervehdys” Elo. Sen verran Korpela vieläkin että menin hyvässä uskossa äänestämään moista jutskua. Nyt tyyppi hilluu polleana kokoomuksen riveissä. Uskomaton niljake. Jatkakaa…

    (1)(0)
  6. Akilleen kantapää

    Dalton: The Holocaust is the Achilles’ Heel of the global Jewish Lobby. It is their central guilt tool. It was the final justification for the creation of Israel. It is the source of countless billions in ‘reparations’—well over $120 billion to date. It allows them to promote their victimhood status throughout the West, and to exploit peoples’ sympathies. It is the true “Big Lie” of the present day. Consequently, undermining the standard Holocaust story is one of the most potent actions we can take today, to bring down Jewish power.
    On Jews, Antisemitism, and Jewish Power Structures:Thomas Dalton Interviewed by the Occidental Observer
    https://www.darkmoon.me/2021/on-jews-antisemitism-and-jewish-power-structuresthomas-dalton-interviewed-by-the-occidental-observer/

    (0)(0)
  7. Ensio Pihkalan päiväkirjat?

    Mikä on tämä Ensio Pihkala ja hänen päiväkirjansa? Onko siihen jotain revisionistista näkemystä? Tässä artikkelissa kauhistellaan kuinka hän oli todistamassa jotain teloituksia. Eikös sodassa vihollsia jotka jäävät kiinni ole tapana teloittaa etenkin kun kommunistit tekivät ihan samaa? Ja mikä on tuo SS joukkojen ivallinen suhtautuminen Pihkalaan ja väitetty kirkkojen häpäisy? Onko nuo sitaatit oikeita vai onko nuo toimittajat kuten Swanström keksineet sinne omiaan?

    ”Eräänä iltana heinäkuussa 1941 divisioonan esikunnan läheisyydessä ammuttiin viisi juutalaista avoimen haudan ääreen. Pihkala kuuli laukaukset ja juoksi paikalle. Jotkut ammutuista eivät olleet kuolleet. Pihkala kirjoitti päiväkirjaansa, että hän antoi pistoolin saksalaiselle aliupseerille, joka Pihkalan omin sanoin ”lopetti onnettomat”.

    Kansallissosialismin todelliset kasvot olivat Pihkalalle suuri järkytys. SS-joukot muun muassa häpäisivät kirkkoja ja naureskelivat Pihkalalle, joka yritti toppuutella.”

    https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-karsiva-kristus-vaihtui-solmuruoskaa-heiluttavaksi-sankari-jeesukseksi-nain-korttilaisista-tuli-fasisteja-1930-luvulla#fe545d9c

    (0)(0)
    • Pihkalan päiväkirja vaikuttaa silkalta väärennökseltä. Hän muka kävi myös Lembergin lukuisissa kellareissa, jotka olivat täynnä juutalaisia murhattuja. Kuitenkin uskon, että hän ei ollut käynyt yhdessäkään, koska ei edes osallistunut kaupungin valtaukseen. Koko tekele vaikuttaa silkalta juutalaispropagandalta, jonka tarkoitus on esim. tässä nostaa rinnalle myyttiä murhatuista juutalaisista, kun juuri olivat juutalaisjohtoiset NKVD:n joukoyt murhanneet 500 000 poliittista vankia vankiloistaan ym. sodan alettua vetäytyessään. Tämä taisi olla juutalaisten evakuoinnin ohella tärkein prioriteetti tässä äkillisessä vetäytymisvaiheessa. Tosin juutalaisten evakuointi N-liiton itäosiin alkoi jo ennen sotaa.

      Tietenkään ss-miehet eivät olisi jättäneet ammuttuja kitumaan. Partisaanien ja rikollisten ampuminen ei ole mitään ”kansallissosialismia”, vaan ihan normaalia myös kaikkien muiden maiden armeijoissa.

      (0)(0)
      • Ensio Pihkalan päiväkirjat?e

        Mistä nuo päiväkirjat voi saada luettavaksi? Missä niitä säilytetään? Eikö niitä joku voisi käydä kriittisellä silmällä tutkimassa?

        (0)(0)
        • No mielipiteeni on vain siitä, mitä lehdissä päiväkirjasta on esitetty. On tietenkin mahdollista, että ne tai joku Swanström saattavat tietenkin muuttaa viestiä matkan varrella

          (0)(0)
  8. Peter Kreisler

    Niin ja se fakta, että liittoutuneita ei kiinnostanut ihmisoikeudet missään määrin. Tämän voi havaita esimerkiksi Japanin yksikkö 731:n komentajan Shiro Ishii:n kohtelusta sodan jälkeen, yksikön ”hieman” arvelluttavat ja epäinhimilliset toimet unohdettiin kun ihmisillä suoritettujen kokeiden tulokset vain luovutettiin amerikkalaisille, komentaja Shiro Ishii sai syytesuojan, vaikka japanilaiset itse olisivat halunneet hänet tuomita. Näin siis amerikkalaismieliset selviävät tuomioitta, vaikka yksikko 731:n uhreja oli noin pari sataa tuhatta. Näin siis amerikkalaiset puuttuivat vieraan valtakunnan asioihin.

    Tähän verraten holocaustin jatkuva korostaminen on hieman omalaatuinen asia, etenkin kun on kysymys juutalaisista tai israelilaisista, jotka kaiken aikaa toteuttavat ihmisoikeusrikoksia ja omien lastensa silpomista ympärileikkauksen muodossa.

    (0)(0)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*