"Ne harvat, jotka tietävät totuuden pankkijärjestelmästä, ovat joko täysin riippuvaisia siitä tai janoavat sen mahdollistamia voittoja. Tämä ryhmä ei siis tule vastustamaan sen vääryyksiä. Sitten on suuri enemmistö, joka ei kykene alkuunkaan ymmärtämään koko talousjärjestelmää. Heistä tehdään maksumiehiä ilman, että he edes tietävät sitä."

Rotschildin veljekset Lontoossa

Antti Autio: Petollista keskustelua

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,57
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Suurpetokeskustelu käy taas vilkkaana ja saa välillä humoristisiakin piirteitä. Kuuntelin äskettäin eduskunnan kyselytuntia, jossa väiteltiin aiheesta. Eräs kansanedustaja oli huolissaan runsaasti lisääntyneen ilveskannan aiheuttamasta muun riistan hävikistä. Ilveshän tarvitsee elääkseen pari kiloa lihaa päivässä. Suomen 1900 ilvestä pistelee siis 1,4 miljoonaa kiloa lihaa vuodessa. Jäniksiksi muutettuna noin 500 000 jänistä kohtaa loppunsa ilveksen kynsissä, sillä ilves ei voi jäistä lihaa hyödyntää. Kauriit, peurat ja muu riista päälle. Tähän toinen edustaja kysäisi nokkelasti: ”Mitä se haittaa, mihin niitä jäniksiä sitten tarvitaan?” Sama mies, joka aiemmin puhui lämpimästi luonnon monimuotoisuuden puolustamisen puolesta.

Nyt hän oli sitä mieltä, että luonto kyllä hoitaa homman. Kun jänikset loppuvat, ilveksetkin loppuvat. Voi pyhä yksinkertaisuus! Kuvitteleeko joku tosissaan, että ilveksen kaltainen suurpeto jäisi pötköttelemään ja odottelemaan nälkäkuolemaa jänisten loppuessa? Enpä usko. Ovathan nämä veikeät tupsukorvat siirtyneet nälissään jo nyt pihapiireihin kotieläimiä vaanimaan. Mutta ei kai sekään haittaa, mitä niillä kissoilla ja koirilla tekee… Tuleekohan raja vastaan, kun sen ruokalistalle siirtyvät vaunuissaan nukkuvat vauvat ja kouluun hämärissä tarpovat lapset?

•••

Petokeskustelu sai uutta pontta kansanedustaja Anne Kalmarin ehdotettua, että suurpetoja voitaisiin siirtää pääkaupunkiseudun puistoihin. Siellä olisi niille runsaasti ravintoa ja petomyönteisempi ilmapiiri. Siellä hukat ja nallet saisivat olla rauhassa ilkeiltä petovihamielisiltä ihmisiltä, jollaisia syrjäseudun ihmiset ovat. Tämä kuitenkin tyrmättiin tylysti. Ministerin mukaan sudet eivät siellä viihtyisi, vaan vaeltaisivat takaisin kotikonnuilleen. Kokemukseni mukaan pääkaupunkiseudulla nähty karhu muuttuu heti ”häirikkökarhuksi” ja sen taival päättyy lyhyeen. Syrjäseutujen ihmiset sen sijaan syyllistetään petovihaajiksi heti, kun he vaativat pihoillaan kulkevien petojen karkottamista.

•••

Itse olen sitä mieltä, että suurpedot kuuluvat Suomen luontoon. Ihminen on kuitenkin vastuussa siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Jos joku laji runsastuu liikaa, on siihen puututtava. Niin myös näiden lutusten nallejen, ihanien tupsukorvien kuin uhanalaisten susienkin kohdalla.

Liikun paljon luonnossa ja olen nähnyt maastossa kaikkien suurpetojemme jälkiä. Joskus niin tuoreita, että peto on ollut lähellä. Koskaan en ole kuitenkaan luonnossa suurpetoa nähnyt. Sen sijaan olen varma, että moni peto on nähnyt tai ainakin haistanut minut ja poistunut paikalta vähin äänin. Sopivaksi mitoitettu ja hyvin valvottu metsästys pitää petokannan kurissa. Metsästyksen ansiosta pedot myös pelkäävät ihmistä ja pysyvät meistä erossa.

Kiihkoilu puoleen tai toiseen ei tilannetta paranna.

Kirjoittaja on ylivieskalainen palomies-sairaankuljettaja ja vapaa kirjoittaja.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

2 Kommentit

  1. Riikka Söyring

    Niin kauan kuin olen tällä ranchilla asunut (lähes 9 vuotta) on seuranamme ollut setäkarhu, joka notkuu pihapiirissämme. Sotki ryötäs ruusuntaimeni.
    Pari vuotta sitten ilmestyivät äitikarhu ja lapsikarhu.

    Meillä on ollut erimielisyytemme esim. siitä, kenelle marjapensaiden sadon poimiminen kuuluu mutta toistaiseksi olen pärjännyt ”Ja nyt sinä otsokontio lähdet kalppimaan tästä pihalta!” tyylisellä retoriikalla joka esitetään kovaan ääneen karjuen ja nyrkkiä puiden.

    Pihallamme vierailee myös ilves. Navetan takana kulkee susien polku.
    Hirviä lepäilee takapihalla ja mäyrät asuvat riventerin takana. Kettu puikahtelee öisin.

    Muutakin karvatassua ja höyhenpalloa liikkuu, ja paljon.
    Lapset lennätetään sisään kun karhu tulee pihaan ja siinä se, muuta ei tarvita.

    Ei niistä mitään haittaa siis ole ollut. Kompostit välillä on pengottu mutta äkkiäkös ne siitä lapioi.

    Koko suurpetokeskustelu tuntuu toisinaan niin absurdille ja elämälle vieraalle.

    Ja yleisimmin keskustelussa tarjottu ratkaisuesitys suupeto”ongelmaan” näkyy olevan tappaminen.
    Voi niele maa! mitä älyttömyyttä.

    (0)(0)
  2. Hyvä juttu Antti!

    (0)(0)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*