”Venäjän vallanneet johtavat bolševikit eivät olleet venäläisiä. He vihasivat venäläisiä. He vihasivat kristittyjä. Heitä motivoi etninen viha. He kiduttivat ja teurastivat säälimättömästi miljoonia venäläisiä. Lokakuun vallankumous ei ollut 'venäläinen vallankumous'. Se oli vieraan kansan valloitusretki Venäjällä. Lähes kukaan ei ymmärrä tätä vieläkään, mikä todistaa, että kansainvälinen valtamedia on saman heimon käsissä.”

Nobel-palkittu kirjailija Aleksandr Solženitsyn.

Älä naura! Se on juutalaisvastaista! Osa 1

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,08
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Kansainvälisen sionismin ristiretki Dieudonnéa sekä sananvapautta vastaan. Tämä on kolmiosaisen artikkelin ensimmäinen osa. Osa 2. Osa 3.

Yhä useampi on huomannut, että ”demokratia”, kansainvälisesti tämän hetken trendikkäin valtiomalli, itse asiassa vastustaa kaikkea mitä se väittää kannattavansa. ”Demokratian” keskiöstä väitetään löydettävän ”sananvapauden” ihanne. Todellisuudessa demokratia kuitenkin tekee kaikkensa hiljentääkseen – tai pikemminkin murskatakseen! – erääseen ilmiöön kohdistuvan kritiikin. On olemassa tabu ja virallinen totuus, jonka harva uskaltaa kyseenalaistaa.
dieudoQuenellesDemokraattisessa arvotyhjiössä on tietysti lukemattomia arvoja, joita saa halventaa kuinka härskisti tahtoo. ”Imperialismi”? Antaa palaa! ”Valkoinen ylivalta”? Revitään se maan tasalle! ”Kapitalismi”? Vain mielikuvitus on rajana! ”Diktatuuri”? Tämä on demokratian olemus. Kaikille tuttuja yhteiskunnallisia ongelmia, kuten poliisiväkivaltaa, korruptiota, naisten alistamista, keskiluokkaistumista ja ympäristön raiskausta saa kyllä kritisoida. Kaikki vain mukaan saarnaamaan! Kun kuitenkin otamme niin sanotusti silmän käteen ja tarkastelemme maailmaa, huomaamme pian jotain salakavalaa. Joku voisi kutsua sitä kaiken pahuuden äidiksi. Sen voi havaita planeettamme joka kolkassa. Se toimii polttoaineena aina, kun jokin yhteiskunta hyväksikäyttää kansalaisiaan. Se on puhdasta epäoikeudenmukaisuutta. Mutta puhupa siitä ääneen, niin pian huomaat ylittäneesi näkymättömän rajan. Olet tuomiolla myrskyn silmässä.

Mainitsepa sionismi, ”Israel”, juutalaisuus, ”valittu kansa” tai juutalainen vaikutusvalta yhteiskunnassa, niin pian huomaat kantavasti otsassasi ulkopuolisen leimaa. Ääneen lausutut ”S”-, ”I”-, ja ”J”-sanat merkitsevät yhtä uraputken päätöksen ja jopa hengenvaaran kanssa.

Kuten 1700-luvun ranskalainen filosofi Voltaire on sanonut, ”Selvittääksesi kenellä on valta, selvitä, ketä et saa kritisoida”. Koskaan aiemmin historiassa tämä ei ole pitänyt yhtä hyvin paikkaansa. Voltairea pidettiin jo omana aikanaan suurena järjestäytyneen juutalaisyhteisön kriitikkona.

Tästä pääsemmekin kätevästi Dieudonné M’bala M’balan tapaukseen. Dieudonné, kavereiden kesken Dieudo, tuo kiistelty, mainio ja huippusuosittu ranskalaiskamerunilainen koomikko, on jo kymmenen vuoden ajan ravistellut Ranskaa huumorillaan. Hänen aiheitaan ovat muun muassa antisionismi, hallituksenvastaisuus, palestiinalaismyönteisyys ja vastarinta. Usein hän irvailee kansainväliselle juutalaiselle yhteisölle. Häntä on sakotettu ja haukuttu. Hänet on potkittu vuosien varrella pois monista tapahtumista, mutta Dieudonné on pitäytynyt vankkumattomalla linjallaan. On tärkeä tuntea hänen tarinansa, sillä hänen taistelunsa on kuin pienoismalli kansainvälisen sionistisen yhteisön sodasta sananvapautta vastaan.
Nicolas Anelka ja quenelle: juutalainen hysteria saavuttaa kliimaksin

Joulukuun 28. päivä 2013 jalkapallolegenda ja World Cup -voittaja Nicolas Anelka West Bromwich Albion -joukkueesta aloitti tapahtumasarjan, joka oli lähes liian kummallinen ollakseen totta. Tehtyään kaksi ensimmäistä maaliaan ottelussa, Anelka teki Dieudonnén kehittämän ”quenelle”-eleen. Quenelle on kannanotto vallitsevaa poliittista järjestelmää vastaan, kuin keskisormi vallanpitäjille. Juutalaissionististen yhdistysten hälytyskellot alkoivat välittömästi soida ympäri maailmaa. Ennen kuin tasapeliin päättyneen ottelun lopputulos oli vielä edes selvinnyt, kansainvälinen lehdistö oli jo leimannut Anelkan ”juutalaisten vihaajaksi”. Joukkueen valmentaja Keith Downing tosin teki parhaansa ampuakseen järjenvastaiset syytökset alas.

1545962_702773766423776_1902547171_n

Koko tapahtumasarja oli tietysti täysin naurettava. Jalkapalloyhdistys FA aloitti heti suuret tutkimukset, ja kolmen viikon päästä Anelkan syytteet luettiin. Anelkan väitettiin syyllistyneen eleeseen, joka ”oli syvästi vihamielinen” ja joka loukkasi ”törkeästi tietyn rodun tai kansanryhmän kunniaa”. Anelkaa rangaistiin viiden pelin mittaisella ottelukiellolla. Lisäksi juutalaisen Alex Chestermanin omistama Zoopla-yritys, joka sattui olemaan joukkueen tärkein sponsori, vaati potkuja Anelkalle. Kun tähän ei suostuttu, joukkue menetti sponsorinsa. Chestermanin kiristysyritys oli kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä koko Anelkan-vastainen kampanja oli kansainvälisen juutalaisyhteisön järjestämä. Erityisen aktiivinen tässä oli Board of Deputies of British Jews and the Community Security Trust. Kyseessä on vaarallinen järjestö, jolla on tiiviit yhteydet kansainväliseen sionistiseen terroristijärjestö Mossadiin.

Anelkan epäonneksi myös jalkapalloyhdistys FA:n johtaja David Bernstein on asialleen omistautunut juutalainen. Bernstein on kuvottavalla tavalla käyttänyt asemaansa hyväksi levittääkseen propagandaa ”holokaustista” jalkapallosta innostuneelle nuorisolle. Räväkkänä sionistina tunnettu Bernstein käyttää hyväkseen tasa-arvokonseptia ”Football For All” peitelläkseen tosiasiaa, että hänen rakastamansa ”Israel” on hirviömäisen kansanmurhan takana. On tärkeä huomata, että vaikka Englannissa on hyvin vähän juutalaisia jalkapalloilijoita, juutalaiset liikemiehet hallitsevat Englannin valioliigaa. Eräs omistajista on Roman Abramovich, riettaan rikas sionistirikollinen, joka on sotkenut kätensä miehitetyn Jerusalemin veritimanteilla. Miksi tämä on tärkeä tietää? Koska Anelkan ”antisemitismi” (jonka hän jyrkästi kiistää) on poliittisena ilmiönä täysin epärelevantti verrattuna siihen, että englantilaisen jalkapallon juutalaisilla johtajilla on selkeä kansainvälinen sionistinen agenda.

David Bernstein.

David Bernstein.

Roger Cukierman, ranskalaisen juutalaisjärjestö CRIF:n presidentti, totesi aluksi, että Anelkan ele ei ollut ”antisemitistinen”. Cukierman kuitenkin käänsi pian takkinsa, kun selvisi, että jalkapallotähti tulee hyvin todennäköisesti saamaan rangaistuksen. Pian Cukierman olikin julkisuudessa vauhkoamassa, että quenelle levisi ”vaarallisesti” kansalaisten ja etenkin nuorison keskuudessa. Sionistifanaatikko hyökkäsi vesikauhuisella vimmalla myös Dieudonnéa vastaan ja todisti samalla tahtomattaan, että ”demokratia”, totuus ja ”sananvapaus” eivät merkitse mitään juutalaisen ylivallan kannattajille. Demokraattisia ihanteita ei tyydytä vain kiistämään, ne tallotaan maanrakoon.
Hyökkäys Dieudonnéa vastaan: kansainvälinen sionismi pyrkii hiljentämään hänet

Nicolas Anelka ja hänen uransa ovat lopulta pelkkää oheisvahinkoa tässä maailmanlaajuisessa farssissa. Kuten myrkyllisen sionistinen Jewish Daily Forward -julkaisu hysteeristä vihaa tihkuvassa pääkirjoituksessaan totesi, ”Dieudonné on tarinan todellinen konna”. Tekstissä Anelkaa piestään kuin vierasta sikaa. Juutalaislehti leimasi samalla quenellen ”uusfasistiseksi” eleeksi ja Dieudon ”rikolliseksi” vain siksi, että tämä on kertonut häpeilemättä yleisölle juutalaissionistien vallasta. Järjestäytynyt juutalaisyhteisö on vyöryttänyt julkisuuteen raivokasta sionistipropagandaa tuhotakseen koomikon eleestä syntyneen ilmiön. Esittelen seuraavaksi esimerkkejä tästä.

1536625_579442715469396_2111148005_nIsraelilainen päivittäin ilmestyvä Ynet vauhkoontui ja leimasi Dieudon ”nykypäivän ruskeapaidaksi” (viittaus Hitlerin SA-joukkoihin) sekä quenellen ”väkivaltaisen antisemitismin moderniksi symboliksi”. Jewish Daily Forward on mässäillyt aiheella useaan otteeseen. Eräässä hyökkäävässä artikkelissaan lehti ilmaisi julkisesti huolensa, että ”Dieudonné saattaa paljastaa hallituksen synkät salaisuudet suurelle yleisölle.” Eikä lehti suinkaan ollut huolissaan Ranskan, vaan Israelin hallituksen julkisuuskuvasta. Myös Haaretz kävi Dieudoon käsiksi, lehden mukaan koomikolla on ”pahantahtoinen” vaikutus ympäristöönsä. Algemeiner-lehti puolestaan peesasi papukaijan tavoin tunnettua juutalaista äärijärjestö Anti-Defamation Leaguea, joka tietysti tuomitsi Dieudon mielipiteet täysin. Myös European Jewish Congress -järjestö sekä Belgian juutalaisten CCOJB alkoivat painostaa Ranskan hallitusta, jotta ranskalaiskamerunilainen hauskuuttajatähti saataisiin hiljennettyä. Rikkaan Newhouse-perheen kakaran omistama kuvottavan sionistinen Tablet Magazine -roskalehti julkaisi useita uskomattomia mustamaalausartikkeleita. Eräs niistä oli sikäli mielenkiintoinen, että siinä myönnettiin quenellen olevan ”vaikeasti selitettävä ja vielä vaikeammin vastustettava”. Kansainvälinen äärijuutalainen yhteisö on henkisen konkurssin kourissa.

Dieudonnén-vastaisen kampanjan pääarkkitehteja ovat olleet jo edellä mainittu CRIF (Ranskan AIPAC) sekä LICRA (suom. ’Antisemitismin ja rasismin vastainen kansainvälinen liitto’), joka on Ranskan vastine Anti-Defamation Leaguelle. LICRA on vainonnut Dieudoa jo kymmenen vuotta aina siitä lähtien, kun hauskuuttaja ensimmäisen kerran kritisoi sionismia. Ranskan hallitus on sallinut muutamia erivapauksia LICRA:lle, joka nyt mafian tavoin käyttää oikeusjärjestelmää hyväkseen yrittäessään tuhota Dieudon uran ja elämän Ranskassa.

CRIF:n ja LICRA:n kampanja on jo tuottanut tulosta. Marseillen, Toursin ja Bordeaux’n pormestarit kielsivät tammikuun alussa Dieudoa enää esiintymästä kaupungeissaan. Tammikuun 9. päivä Ranskan tuomioistuin kuitenkin Dieudon ja hänen faniensa iloksi kumosi päätökset. Voittoa juhlittiin kuitenkin liian aikaisin. CRIF päätti korottaa panoksia. Sionistien sylikoirat presidentti Hollande ja sisäministeri Valls pakotettiin tekemään jotain ennennäkemätöntä ja vetoamaan Ranskan korkeimpaan oikeuteen. Vain hetkeä ennen Dieudon esiintymistä Nantesissa kiellot astuivat jälleen voimaan. Dieudonné yritetään nyt karkottaa mahdollisimman monesta kaupungista, mitä perustellaan ”rasismin vastustamisella”. ”Rasismin vastustaminen” lieneekin sionismin tehokkain ja petollisin naamio.

CRIF-johtaja Roger Cukierman.

CRIF-johtaja Roger Cukierman.

Vielä pahempaa, ”Israelin” miehitysarmeijan (jota sionistit kutsuvat ”Israelin puolustusvoimiksi”) komentaja ja fanaattinen siirtokuntakiihkoilija Arutz Sheva syytti artikkelissaan Dieudoa ja quenellea keväällä 2012 tapahtuneesta hyökkäyksestä juutalaiseen kouluun Toulousessa. Lukijoita tuskin yllättää, että yhä useammat pitävät iskua juutalaisten itsensä järjestämänä ”väärän lipun” operaationa.

Kuten asiaan kuuluu, sionistikomentaja Shevan häpeällisen syytöksen jälkeen Ranskan sionistilobby usutti oikeusministeriön ahdistelemaan Dieudoa. Virkamiehet ilmestyivät pian hänen ovelleen vaatimaan noin 100 000:n euron sakkosummaa, joka oli kerääntynyt vuosien mittaan erinäisten ajatusrikostuomioiden vuoksi. Dieudon ja ulosottomiesten välille syttyi sanasota, minkä jälkeen sattui ampumavälikohtaus. Dieudo kutsuttiin kuulusteltavaksi seuraavana päivänä, ja samalla tietysti suoritettiin kotietsintä. Kotoa löytyi tarkemmin määrittelemätön ”heittoase”. Tapaus on vähintäänkin kyseenalainen, eivätkä edes ulosottomiehet ole osanneet kertoa kuka heitä kohti todella ampui.

Asiat saadaan oikeisiin mittasuhteisiin, kun kiistanalaista tapahtumien kulkua vertaa sionistien rikoksiin. Dieudon kritisoima järjestelmä on vastuussa New Yorkin WTC-iskuista, Lontoon vuoden 2005 terrori-iskuista sekä marraskuun 2008 hirveyksistä Mumbaissa. Juutalaiset ovat myös kautta historian lavastaneet ”antisemitistisiä” rikoksia saadakseen sympatiaa. Järjestäytyneelle äärijuutalaiselle yhteisölle ei olisi temppu eikä mikään lavastaa Dieudo syylliseksi ammuskeluun, mikä voisi olla viimeinen naula hänen arkkuunsa.

quenelleitkumuuriVaikka Dieudonnén vainoajat (jotka kehtaavat kutsua itseään ”jumalan valituiksi”!) ovat hyökänneet väsymättä kansan rakastamaa koomikkoa vastaan, tämä periaatteen mies on vakuuttanut, ettei aio murtua. Dieudo on kertonut, että kun hän vuosia sitten oivalsi sionistikysymyksen, päätti hän jo silloin taistella vastaan. Hänen tukijoukkonsa toteuttivat oivaltavasti nimetyn operaatio ”kolmoisquenellen”. Kolme ranskalaista vaikutusvaltaista sionistiverkkosivua hakkeroitiin, ja vihamielisen sionistisanoman tilalle ladattiin kannustustekstejä Dieudolle. Kasvojenkohotus tehtiin muun muassa Ranskan Jewish Defence Leaguen sivuille. Dieudo itse nousi puolustamaan Nicolas Anelkaa sanoen, ettei Anelka ole ”rasisti” tai ”antisemitisti”, vaan ”ihmisyyden ystävä”, ”jalo” ja ”toivoa ihmisten sieluun valava prinssi”. Mikä parasta, Dieudo palasi esiintymislavalle vastoin sionistien hallitseman Ranskan oikeusjärjestelmän määräyksiä. Hän sai raikuvat suosionosoitukset yli 5 000:n ihmisen yleisöltä Bordeaux’ssä.

Esiintymisestä teki erityisen se, ettei yleisö ollut tällä kertaa täynnä syrjäytyneitä värillisiä musliminuoria, vaan mukana oli huomattava määrä työssä käyviä valkoisia. Tämä tietysti järkyttää Ranskan poliittista eliittiä ja sionisteja. He pitävät syystäkin hälyttävänä sitä, että Dieudon puolella eivät ole vain sionistien sortamat siirtolaiset, vaan myös kasvava määrä tavallisia eurooppalaisia kansalaisia. Eliitti ei tietenkään jäänyt seisomaan tumput suorina, vaan kiristi otettaan ja määräsi kotietsintöjä niin Dieudon kotiin ja hänen yrityksensä toimitiloihin kuin moniin muihinkin rakennuksiin. Dieudo ei tästä hätkähtänyt, vaan ilmoitti matkustavansa Englantiin osoittamaan tukea Anelkalle ja todistaakseen, ettei ole ”vihanlietsoja”. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä Ison-Britannian hallitus oli luokitellut hauskuuttajan ”persona non grataksi”, eikä häntä siis päästetä matkustamaan maahan. Dieudon tarinan viimeisin orwellilainen käänne ei tietenkään yllätä ketään, sillä maan pääministeri David Cameron ja monet hänen vaikutusvaltaisimmista rahoittajistaan ovat juutalaisia sionisteja.

Kaikesta tästä tekee erityistä se, että sionistit eivät ahdistele akateemikkoa. He eivät ole murskaamassa poliitikkoa. Syyllinen heidän itkuraivokohtaukseensa ei ole tuomari, oikeusministeri tai varakas liikemies. Kaiken keskiössä on… koomikko! Hauskuuttaja! Ammatin etuihin on kautta historian kuulunut se, että huvittajien on annettu kritisoida rikkaita ja vallanpitäjiä muita enemmän. Emmekä me elä enää keskiajalla, vaan avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa. Tai niin meille väitetään.

Quenelle-Anne-Frank-550x412Sionistit eivät tietenkään allekirjoita demokratian tai avoimuuden periaatteita. Yhteiskunnallinen kritiikki tekee heistä hysteerisiä, vaikka kritiikkiä esitettäisiin huumorin keinoin. Sionistit ovat hyvin tarkkoja suojellessaan poliittista korttitaloaan. Miksi? Koska sionistinen yhteiskunta ei ole demokraattinen tai avoin, vaan totalitaarinen hirmuvalta, joka on koko ajan romahduksen partaalla; ota yksi kortti pois ja koko talo hajoaa. Kun jokin sionistien valheista, esimerkiksi ”Israelin oikeutus” tai ”holokausti”, paljastuu kuvottavaksi ja ylimieliseksi valheeksi, on koko sionismin tulevaisuus vaakalaudalla. Dieudonné on ”pelkkä” koomikko, mutta hänen työnsä horjuttaa koko sionismin uskottavuutta.

 

Alkuperäinen artikkeli lähteineen englanniksi Mask of Zion -verkkosivuilla.

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Yksi kommenti

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*