Suomi on Yhdysvaltojen puskurivaltio Venäjää vastaan; puolueettomuuslinjausta ja itsenäistyminen tarvitaan

NATOn alusosasto saapuu laivastovierailulle tänä viikonloppuna Helsinkiin, kiinnittyen siellä Hernesaaren satamaan. Suomi on tehnyt ratkaisevan suuren virheen luopuessaan puolueettomuuspolitiikasta, joka viitoitti Paasikiven–Kekkosen linjaa. Yhdysvallat ja sen tietyt NATO-liittolaiset ovat käytännössä miehittäneet Suomen. Suomen maanpetturipolitiikot ovat ajautumassa syvään ja tarkoitukselliseen konfliktiin Venäjän kanssa. Kyllä tämä on irvokkaan röyhkeää!

Jäljempänä olevassa artikkelissa emme käsittele niitä voimakkaita poliittisia vaikuttajia, jotka toimivat kuin primus motor   eli käynnistävänä voimana Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikassa sekä kansainvälisessä politiikassa yleensä. Ilman tämän primus motor -elimen vaikutusta, ei Yhdysvallat ja sen tietyt NATO-liittolaiset toimisi, kuten esimerkiksi tämä artikkeli niiden paljastaa toimivan.

NATOn alusosaston vierailu Helsingissä

NATOn alusosasto SNMG1 vierailee tänä viikonloppuna Helsingissä ja toteuttaa Rannikkolaivaston kanssa yhteisen PASSEX- harjoituksen ensi viikon alussa. NATOn omistukseen nimetty kalusto tietenkin kuuluu NATOn jäsenmaiden omistukseen. NATO on pelkästään paperitiikeri, jolla ei ole omia sotavoimia, vaan ne koostuvat Naton jäsenvaltioiden sotajoukoista vapaaehtoisuuden periaatteella.

Laivasto-osastoon sisältyy espanjalainen fregatti Esps Alvaro de Bazan sekä Iso-Britannian fregatti HMS Iron Duke.

Isäntämaasopimus voimasssa: käytännössä Suomi on miehitetty NATOn jäsenmaa

Käytännössä Suomi on niin lähellä Pohjois-Atlantin liiton jäsenyyttä, kuin se vain voi olla ilman sopimuksen ratifiointia. Tämän mahdollistaa Suomen edustajien allekirjoittama, mutta laiton isäntämaasopimus.

Isäntämaasopimus on mahdollistanut Suomen tiivistyvän yhteistyön Nato-kumppanuuden myötä Yhdysvaltojen sotaharjoitusten ja sotilastiedustelun kanssa.

Puolustusvoimain komentaja kenr Jarmo Lindberg (vas), Naton Euroopan joukkojen komentaja kenr Phil Breedlove (kesk), ja Ruotsin asevoimien ylipäällikkö kenr Sverker Göranson allekirjoittavat Host Nation Support -sopimuksen Naton Walesin huippukokouksessa 2014.
Puolustusvoimain komentaja kenr Jarmo Lindberg (vas), Naton Euroopan joukkojen komentaja kenr Phil Breedlove (kesk), ja Ruotsin asevoimien ylipäällikkö kenr Sverker Göranson allekirjoittavat Host Nation Support -sopimuksen Naton Walesin huippukokouksessa 2014.

Ruotuväki -lehden mukaan NATOn joukkopooliin osallistuminen on normaalina osana Puolustusvoimien kansainvälistä yhteistoimintaa. Suomi on osallistunut NATOn nopean toiminnan joukkojen harjoituksiin vuodesta 2012. Viime kuussa oli Saaristomerellä Rannikkolaivaston ja Naton alusosaston yhteinen miinantorjunta PASSEX-harjoitus. Alusten miehistöt eivät olleet lehden mukaan fyysisesti tekemisissä keskenää. Valmistelut 4. Miinantorjuntalaivueessa aloitettiin jo keväällä 2018 ja yhteisen harjoittelun on tarkoitus jatkua vielä tämän vuoden kesään ja aina syksyyn saakka.

Valtavirtamedian mukaan Suomessa Isäntämaasopimus vahvistettiin presidentin ja hallituksen päätöksellä, koska sen ei katsottu tuovan merkittävää uutta, vaan kirjaavan vain jo noudatetut käytännöt. Suomessa isäntämaasopimuksen allekirjoitti puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg Walesissa ilman eduskunnan käsittelyä. Suomen isäntämaasopimus NATOn kanssa on perustuslainvastainen.

Suomeen saapui vuonna 2016 Yhdysvaltain armeijan sotilaita tarkoituksenaan osallistua tuolloin toukokuussa käytyyn maavoimien Arrow-harjoitukseen. Tuolloin Suomeen saapui vuoden 2016 keväällä noin 160 miestä ja 17 panssaroitua Stryker-taisteluajoneuvoa.

Jo 2017 uutisoitiin Suomen sotilastietojen tiivistymistä Yhdysvaltojen kanssa jatkona kauan jatkuneelle yhteistyölle Suomen sekä USA:n välillä. Yhdysvallat ovat erikoisen kiinnostuneita kyseisestä yhteistyöstä, sillä se onnistuu siten saamaan tuoretta tietoa Venäjältä Suomen kautta.

Lisäksi Suomen armeija on osallistunut taisteluharjoituksiin puolentoista vuoden aikana ainakin 12 kertaa. Näistä harjoituksista on osa tapahtunut Norjassa ja Puolassa. Nämä harjoitukset sisältyvät Suomen osuuden niistä sotilaallisista operaatioista, mitkä Yhdysvallat, NATO, Norja, Suomi ja Ruotsi ovat käynnistäneet pohjoismaisena sotilaallisena yhteistyönä linjalla Suomen Lappi, Itämeri, Baltia sekä Puola. Eli kysymyksessä ovat Venäjän rajamaat.

Mikäli Suomen puolustusvoimilla on normaalina käytäntönä osallistua kansainväliseen yhteistoimintaan, emmekö voisi osallistua myös Venäjän puolustusvoimien kanssa yhteisiin harjoituksiin? Tällähän olisi Suomen ja Venäjän suhteiden kannalta hyvin tasapainottava ja lähentävä vaikutus.

Täysin selvää on, että Suomen ”ulkopolitiikka” nojautuu ja noudattaa täysin Yhdysvaltojen ja sen tiettyjen liittolaisten ulkopolitiikkaa, mikä on luonteeltaan kaikkea muuta kuin pyyteetön. Periaatteessa Yhdysvallat ja sen tietyt Nato-liittolaiset ovat miehittäneet Suomen. Tämä Miehittäminen on tapahtunut Suomen poliittisen koneiston ja viranhaltijoiden sydämmelliselä suostumuksella.

Kuten jo sanottiin Suomi ja myös Ruotsi ovat jo ujutetut niin lähelle NATO-jäsenyyttä kuin voi olla ilman pääasiallista jäsenyyttä.

Tämä käy ilmi Suomen Nato-selvityksestä:

”…kumppanuusyhteistyön kautta Suomi ja Ruotsi ovat käytännöllisesti katsoen jo liittokunnan jäseniä ja sellaisina ulkopuolinen maailma ne näkee … Tämä vahvistaisi oletusta siitä, että Suomi ja Ruotsi olisivat EU- ja kahdenvälisten sitoumustensa nojalla, ja laajemmin läntisen solidaarisuuden vuoksi mitä todennäköisimmin osallisina sotilaallisessa konfliktissa Itämeren yhteisellä strategisella alueella”.

Miksi Yhdysvaltojen puolustusliittouma ympäröi Venäjää?

Suomen yhteistyö Yhdysvaltojen sotilastiedustelun, sotaharjoitusten ja Nato-kumppanuuden kanssa muodostaa hyvin vakavan sotilaallisen uhan Suomelle, sillä nämä toimet sisältävät Suomen alueen käyttämisen Venäjää vastaan. Yhdysvaltojen johtama läntinen koalitio käyttää Suomea hyödykseen taloudellisten ja poliittisten itressiensä takia. Suomen tilanne on laiton ja maata johtaa korruptoituneet valtio- ja maanpetokseen syyllistyneet omahyväiset rikolliset.

Keskeisin syy Yhdysvaltojen johtaman ja enimmäkseen tietyistä NATO-maista koostuvan sotilaallisen liittouman linnoittautumiseen poliittiseen Eurooppaan ja aina Venäjän rajojen tuntumaan on siinä, että liittoutumisella on vakaana tavoitteena kontrolloida Itä-Eurooppaa hallitakseen Euraasian sydänmaata ympäröivää maailmansaarta. Puolestaan se, joka ohjailee tuota vyöhykettä, kontrolloi koko maailmaa. Lisäksi Euraasiassa Yhdysvaltojen pyrkimyksenä on lähihistoriassa ollut Venäjän vaikutuspiirin katkaiseminen Ukrainan suhteen.

Venäjällä on mainiot geopoliittiset suhteet Itä-Aasiaan. Läntinen liittouma haluaa murskata tämän Venäjän ja Itä-Aasian kehittyvän taloudellisen sekä puolustuksellisen yhteistyön. Euraasian geopolitiikka kytkeytyy Harold Mackinderin teoriaan sydänmaasta. Euraasia oli Mackinderin mukaan globaalin vallan luonnollinen tyyssija. Se oli maavalta, jota vastaan merivallat eivät pystyisi kilpailemaan.1

Se, että Yhdysvaltojen johtama liittouma haluaa valvoa Itä-Eurooppaa hallitakseen Euraasian sydänmaata ympäröivää maailmansaarta, on suurin syy siihen, että myös Suomi haluttiin mukaan Yhdysvaltojen johtamaan NATO-maiden koalitioon. Suomen poliittiset pölkkypäät eivät vain tätä näytä tajuavan. Jos sen ymmärtävätkin, eivät siitä kuitenkaan välitä. Valtaapitäville näyttää riittävän, että ovat jossakin ”suuressa” mukana, vaikka se tarkoittaisi hengenvaaraa kansalle.

Suomi on unohtanut historiansa

Mielestäni Suomelta puuttuu oma turvallisuuspolitiikka, ja maa on luopunut täysin puolueettomuuspolitiikastaan. EU:n takia Suomella ei ole omaa ulkopolitiikkaa vaan Suomea johtaa Brysselin villakoirat, jotka heiluttavat häntäänsä iloisesti myös Yhdysvaltojen puolustusliittoumalle.

Suomen poliittisen koneiston maanpetoksellisen toiminnan ansiosta puolustustahto on Suomessa romahtanut. Miksi kukaan haluaisi puolustaa maan- ja valtionpetokseen syyllistynyttä poliittista valtiovaltaa. Mieluummin nähdään, että kansaa pitää puolustaa poliittisen koneiston vainolta.

NATO on luonteeltaan jäänne kylmän sodan ajalta ja se toimii pääsääntöisesti paperijärjestönä. Vaikka NATOlla on moniportainen sotilashallinto esikuntineen, ei sillä ole joukkoja. Naton sotavoimat koostuvat jäsenvaltioiden sotajoukoista, joiden luovuttaminen käyttöön on täysin jäsenvaltioiden päätäntävallassa. Mikäli Suomi ajautuisi lännen ja idän sotatantereeksi, NATOsta ja Yhdysvalloista ei olisi Suomelle mitään turvaa, vaan sortusimme suurten jalkoihin.

Urho Kekkonen ja Juho Kusti Paasikivi Kultarannassa.
Urho Kekkonen ja Juho Kusti Paasikivi Kultarannassa.

Suomi on tehnyt ratkaisevan suuren virheen luopuessaan puolueettomuuspolitiikasta, joka viitoitti Paasikiven–Kekkosen linjaa, joka yleensä tarkoittaa Suomen toisen maailmansodan jälkeistä ulkopolitiikan puolueettomuussuuntausta.

Paasikivi kirjoittaa näkemyksiään ulkopolitiikasta päiväkirjassaan 2. elokuuta 1944:

  • a) ”Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia.
  • b) Hyvät ja ystävälliset välit Neuvosto-Venäjään.
  • c) Konflikteja vältettävä.
  • d) Suomen on kartettava Venäjän-vastaista ja Venäjälle vihamielistä politiikkaa. Suomen ulkopolitiikka ei saa olla Venäjän-vastaista eikä Venäjälle vihamielistä.
  • e) Tähän on pyrittävä, huolimatta pettymyksistä, joita olemme saaneet ja saamme kokea.”2

Nykyiset kansanpetturipolitiikot ja näiden linjauksia tukevat valtavirtaiset mediat harjoittavat jatkuvaa likasankoagendaansa Venäjää vastaan. Mutta sitä vastoin Yhdysvaltojen politiikkaa ylistetään maasta taivaisiin. Kuitenkin valtioterroristivaltiolla Yhdysvalloilla on ympäri maailmaa 761 sotilastukikohtaa, jotka eivät taatusti ole yhteisen hyvän ja rauhan edistämistä varten.

Suomen valtamedia on pelotellut suomalaisia jatkuvasti sotahysteriallaan ja Venäjän ”uhkalla”, mutta onneksi mediarummutus on ollut niin liioiteltua, että suuri osa suomalaisista huomaa sen sotapropagandaksi.

Venäjän uhkaa voidaan tarkkailla historiallisesta näkökulmasta.

Suomen kimppuun Venäjä on käynyt 300 vuoteen vain provosoituna, osana ruotsalaisten tai muiden aloittamaa sotaa. Venäjällä ei ole mitään syytä hyökätä pelkästään Suomeen. Mailla on Euroopassa pisin raja, jolla ei ole mitään ongelmia,” kuten asian on veteraanidiplomaatti ja professori Keijo Korhonen todennut.

Suomen pitäisi edelleen ottaa käytäntöön Paasikiven-Kekkosen puolueettomuuslinjaus.

Tämä ei tarkoittaisi mitään suomettumista. Ei Kekkonenkaan ollut suomettaja eikä myös Neuvosto-Venäjän nöyristelijä. Urho Kekkonen näki tarpeelliseksi noudattaa J. K. Paasikiven viitoittamaa idänpolitiikkaa hankkien täten Suomelle sekä Idän että Lännen arvostuksen.

Miksi tästä Paasikivi-Kekkosen ulkopoliittisesta lijauksesta ei oteta nykyisin mitään opiksi? Siksi koska Suomen poliittinen koneisto on miehitetty negatiivisen globalisaation lakeijoilla, sanalla sanoen maan- ja valtionpettureilla.

Suomi ja Venäjä

Venäjä on Suomelle ensisijaisesti mahdollisuus. Suomen kannalta Venäjän potentiaali niin kauppakumppanina kuin halvan energian tuottajana on huomattava. Luonnollisesti Suomelle maantieteellisen sijaintinsa kannalta olisi tärkeää, että maamme tavoittelisi tehokkaasti yhteistyötä kaikkiin ilmansuuntiin, mikä onnistuu ilman Unionin ja eurovaluutan jäsenyyttä. Suomen uhkana on ilman yhteistyöulottuvuuksia länteen ja itään joutua rajamaaksi sekä taantua periferiaksi, kuten maa on jo ajautunut Brysselin pohjoiseksi maakunnaksi, joka on uskoutunut vain Yhdysvaltojen puolustuksellisen doktriinin aukottomaksi ihailijaksi. Mahdollisen länsimaiden ja Venäjän välisen yhteenoton sattuessa Suomi kärsisi joka tapauksessa valtavia vahinkoja, josta johtuen Suomen täytyy pyrkiä jäämään niistä sivuun. Suomen tulee siis hankkiutua itsenäiseksi valtioksi ja laatia oma turvallisuus-, ulko-, ja puolustuspolitiikkansa, mitkä edustaisivat täysin puolueettomuuspolitiikkaa.

Markku Juutinen

Lähteet

Merivoimat (4.5.2020). Naton alusosasto pysähtyy Helsingissä ja harjoittelee Rannikkolaivaston kanssa. Saatavina: https://merivoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/naton-alusosasto-pysahtyy-helsingissa-ja-harjoittelee-rannikkolaivaston-kanssa

Joakim Kullas (5.5.2020). Ruotuväki. Kansainvälistä miinantorjuntaa Saaristomerellä. Saatavina: https://ruotuvaki.fi/-/kansainvalista-miinantorjuntaa-saaristomerella

Jenny Thuneberg ( 24.04.2016 ). USA:n armeijan Strykerit saapuvat Suomeen – komentaja IS:lle: ainutlaatuinen tilaisuus. Saatavina: https://www.verkkouutiset.fi/usan-armeijan-strykerit-saapuvat-suomeen-komentaja-islle-ainutlaatuinen-tilaisuus-49544/#12fb83ca

Tekniikka ja talous. . https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/hs-suomen-sotilastiedustelu-tiivistymassa-usan-kanssa-jatkoa-pitkaan-jatkuneelle-yhteistyolle/cc5956b0-b106-3de2-943f-c1c9bfbb7627

SS. (25.5.2016). Ruotsi hyväksyi isäntämaasopimuksen Naton kanssa – saliin piti kutsua vartijat.

Ulkoministeriö: http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=157406&GUID={8D6158F6-B7E5-483C-9455-F66D76ACC1FB}

Pentti Sainio (23.7.2015). Seura. Veteraanidiplomaatti sivaltaa Timo Soinia: ”Ulkoministeri on kuin pieni sylikoira, joka heiluttaa häntäänsä Brysselin isännille”. Saatavina:

Ilkka. Kekkonen ei ollut suomettaja. Saatavina: https://www.ilkka.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-kekkonen-ei-ollut-suomettaja-1.2290743

……………

Lähteet ylä tunnisteella

1. Sengupta, Anita (2009). Heartlands of Eurasia: The Geopolitics of Political Space. Lexington

Books.

2. Paasikivi, J. K.: J. K. (1985). Paasikiven päiväkirjat 1944-1956. Ensimmäinen osa, 28.6.1944 –

24.4.1949, s. 22–23. Helsinki: WSOY.

6 kommenttia

  1. Suomi on arvokas kumppani Yhdysvalloille (Natolle). Suomella on 1300 km:n raja Venäjän kanssa. Jos Yhdysvalloissa synnytetään valtakiistoja kovempi konflikti Venäjän kanssa, Suomi on erittäin arvokas kumppani sitoessaan Venäjän joukkoja suuret määrät pitkän rajan johdosta ja kaiken lisäksi Pietarin suurkaupunki on rajan tuntumassa. Tämä on reaalista geopolitiikkaa.

    Onko tästä hyötyä Suomelle. Russofobit niin ajattelevat, Yhdysvallat on Suomen tukena Venäjän hyökkäystä vastaan. Näin ajateltiin Saksankin olevan ja muodostettin sotilasliitto. Seuraukset tiedetään. Saksalle Suomi oli vastaava etu hyökkäyksessään, Venäjä joutui sitomaan suuren määrän joukkoja Suomen rajalle, mikä helpotti hyökkäystä etelässä. Mahdollisessa konfliktissa Yhdysvallat tukisi Suomea niin kauan kuin katsoisi siitä olevan hyötyä omille sotatoimilleen. Sodan aikana aikaisemmin allekirjoitettuja papereita suurvallat noudattavat vain niin kauan kui katsovat saavansa etua. Luultavasti historia toistuu muuttumattomana.

    Plusääni(5)Miinusääni(0)
    1. Sanalla russofobi tarkoittanet kaikkia, joilla on eri käsitys kuin sinulla.

      Oletko itse puolestasi russofiili, joka aina katsoo asioita Venäjän hyvän näkökulmasta?

      Nimittely vähentää viestisi arvoa.

      Saksan apu oli ehdottomasti tarpeen. Oli sitä apua mielellään otettu jostain muualta, mutta ainoa vaihtoehto oli Neuvostoliitto, jonka apua haluttiin vielä vähemmän.

      Taustalla oli Talvisota, eikä Neuvostoliitolla ollut halut Suomen valtaamiseen kadonneet. Suomi kun on vallan hyvässä paikassa mm. Itämeren hallinnassa. Tietysti heille Suomen valtaaminen olisi ollut myös rintaman työntämistä kauas Neuvostoliitosta. Ilman Saksan apua Suomesta olisi ilman muuta tullut neuvosto-Suomi, jos ollaan vähänkään realistisia.

      Tuo on totta, että suurvalloille sopimukset ovat pitäviä vain niin kauan kuin ne pitävät niitä edullisina itselleen. Siksipä esim. Venäjän, joka on Suomen näkökulmasta katsoen suurvalta, jotkin ns. ystävälliset suhteet muuttuvat kriisin kohdalla arvottomiksi.

      Että Venäjä kunnioittaisi puolueettomuutta, on pelkkää kuvitelmaa. Politiikalla päästään jossain määrin säilyttämään rauhaa, mutta ilman sotilallista voimaa se on paljon vaikeampaa. Nykyisessä maailmassa oma sotilaallinen voima olisi niin kallista, että se vaatisi merkittävän osan valtion budjetista. Tulevaisuudessa siitä tulee paljon kalliimpaa. Sen sijaan länsiliittoutuminen tulee merkittväksi halvemmaksi.

      Kuvitelma, että Nato tai Yhdysvallat pyrkisi hyökkäyssotaan Venäjää vastaan, on pelkkää kuvitelmaa, joka on kai russofiilien mielestä todellisuutta, koska ainakin teoriassa voidaan spekuloida sen olavan uhka rakkaalle Venäjälle.

      Totta on myös, että Yhdysvallat ei panostaisi Suomeen mitä tahansa, vaan sen verran kuin tarvitsee siihen, että sodan kulku heidän mielestään saa riittävän edun panoksiin nähden. Sitä tavataan kutsua realismiksi. Mikäli Suomi miehitettäisiin sodan aikana, tulisi Yhdysvallat tekemään parhaansa sen eteen, että Suomi vapautuisi, koska se on sillekin edullisempaa, että Suomi jää lännen osaksi.

      Viimesotien jälkeen Itävallassa oli neuvostomiehittäjä, mutta ne poistuivat sieltä sodan jälkeisen politiikan ja läntisen vaikutuksen ansiosta. Eivät toki poistuneet muista maista, minne olivat saaneet jalansijan. Kyllä sodan jälkeistäkin politiikkaa tulee osata arvioida osana omaa turvallisuuspolitiikkaa.

      Mikäli maailma palaisi, ei Suomi jäisi sen ulkopuolelle millään keinolla. Jos siihen uskoo, on naiivi.

      Siksipä pitää valita, että kummalla puolella on sodan jälkeen.

      Plusääni(1)Miinusääni(3)
      1. Et näytä olevan oikein realiteeteissa jutuissasi. Kannattaisi perehtyä paremmin asioihin ennen kuin kirjoittelee tänne.
        Tai no, sinulle realiteetit ovat tuota mitä kirjoitat mutta vain sinulle ja kaltaisillesi.

        Lopussa sanot: Siksipä pitää valita, että kummalla puolella on sodan jälkeen.
        Siinä samaa mieltä.
        Kun olimme viimeksi Saksan puolella joka hävisi sodan niin sen seurauksena olemme nyt Naton ja EUn kahleissa, itsenäisyytensä menettänyt maa kuten Saksakin. Ja se näyttää olevan sinusta hyvä asia.

        Plusääni(2)Miinusääni(0)
  2. Donald Trump ei ole ”uusi Kennedy”
    Tekijä Mika Salmi

    Donald Trumpia on välillä verrattu John F. Kennedyyn, jonka katsottiin toimillaan asettuneen edeltäjänsä Dwight D. Eisenhowerin mainitsemaa sotateollista yhteenliittymää sekä kansainvälisesti operoivaa valtaeliittiä vastaan.
    Kennedy ei ollut silti pyhimys, vaan Trumpin tavoin teki lehmänkauppoja kyseenalaisten tahojen kanssa saavuttaakseen asemansa. Heidän eronsa on, että Kennedy yllätti kulissien takaiset voimat alkamalla toimia valintansa mahdollistaneiden tahojen etujen vastaisesti.

    Mikäli Trump olisi aidosti globaalia eliittiä vastaan, ei se olisi voinut hänen retoriikkansa vuoksi tulla heille yllätyksenä. Juuri mitään ei kuitenkaan tehty Trumpin valinnan estämiseksi, sillä illuusiota muutoksesta ylläpitävä presidentin täydellinen ”muodonmuutos” on ollut eduksi globalisteille. Hallituksen sotaisia toimia on alettu pitää välttämättömänä pahana suuremman hyödyn saavuttamiseksi. ”Syvästä valtiosta” aivan oikeutetustikin puhuva QAnon-liike vaikuttaa henkilöpalvontakultilta vieden uskottavuutta ja palstatilaa vakavasti otettavilta salaliittoteorioilta. — Lisää linkistä

    https://vastavalkea.fi/2020/05/13/donald-trump-ei-ole-uusi-kennedy/

    Plusääni(3)Miinusääni(0)

Kirjoita kommentti

Pakolliset kentät on merkitty *

Kotimaa

Ulkomaat