Yleisradio lähetti alkuviikosta Spotlight-dokumentin ”verkkopropagandasta”. Dokumentissa kannustettiin valtamediaa ja viranomaisia tekemään nykyistä tiiviimpää yhteistyötä vaihtoehtomedioita ja poliittista toisinajattelua vastaan.
Vaikka dokumentin keskiössä olikin Venäjä ja Ukrainan kriisi, sisälsi lähetys tärkeää tietoa myös niiden näkökulmasta, joiden sydäntä lähellä Putinin hallinto [1] ei ole.
Suomalaiset toimittajat eivät mielellään yleensä vaadi avoimesti tiedonvälityksen poliittista sensuuria. Ukrainan kriisi on kuitenkin kärjistänyt julkista keskustelua ja saanut valtamedian puhumaan aiempaa vuolaammin yhden totuuden politiikastaan.
[2]
”Iskuryhmä” toisinajattelua vastaan
Yleisradio pitää huolestuttavana, että suurten sanomalehtien ja televisiokanavien rinnalle on Internetin vuoksi ilmestynyt itsenäisiä julkaisuja, jotka eivät jaa valtamedian poliittisia arvoja. Yle kysyy, kuinka vapaata tiedonvälitystä voitaisiin torjua ja kuinka perinteisten tiedotusvälineiden hegemonia voitaisiin turvata.
Joitain askelia ”oikeaan” suuntaan on dokumentin mukaan jo otettu; hiljattain valtioneuvostossa ”perustettiin analyysikeskus, joka tarkastaa uutis- ja viestivirtaa vuorokauden ympäri ja raportoi ministeriölle”. Aiheesta kirjoitettiin jo huhtikuussa, kun useat lehdet julkaisivat uutisen ”Viranomaiset varautuvat Venäjän infosotaan – Suomeen perustettiin iskuryhmä [3]”.
Valtioneuvoston linjasta dokumentissa puhui sen viestintäjohtaja Markku Mantila, joka ei ole toimittajanuransa aikana koskaan pitänyt ideologista kynttiläänsä vakan alla. Suomessa valmistellaan nyt ”tehokkaan valvonnan” ja signaalitiedustelun mahdollistavaa tiedustelulakia. Suojelupoliisi [4] vaatii lisää oikeuksia poliittisen Internet-informaation valvontaan. Maahamme kaavaillaan verkkoliikennettä vakoilevaa signaalitiedusteluviranomaista naapurimaiden mallin mukaisesti.
[5]
”Sionismikritiikki on roskaa”
Mantila on tuttu Magneettimedian lukijoille viime syksyltä. Tuolloin hän oli vielä oululaisen sanomalehti Kalevan päätoimittaja. Kaleva julkaisi syyskuussa valheita sisältäneen artikkelin Magneettimediasta, joten artikkeliin pyydettiin oikaisua. Mantila ei kuitenkaan suostunut julkaisemaan [6]Kalevalle lähetettyä lyhyttä oikaisevaa tekstiä. Mantila perusteli päätöstään toteamalla, että Magneettimedian sionisminvastainen linja on ”roskaa”.
Valtioneuvoston viestintäjohtajana ja Suomen turvallisuuskomitean asiantuntijajäsenenä työskentelee siis toimittaja, joka on konkreettisesti osoittanut näkemyksensä sananvapaudesta ja sionismista. Kyse ei ole vain Venäjästä ja Ukrainasta, vaan maailmapolitiikasta ja maailmankatsomuksesta – sekä entistä järjestelmällisemmästä hyökkäyksestä yhteiskunnallista toisinajattelua vastaan.
[7]
Milloin saa olla kriittinen, milloin ei?
Dokumentissa haastateltiin myös Helsingin Sanomien toimittajaa Janne Riiheläistä. Riiheläisen oikealle puolelle heijastettiin muun muassa sionisminvastainen kuva, jossa amerikkalaiset poliitikot vannovat uskollisuutta Israelille. Kuva oli esimerkki ”verkkopropagandasta”, jota vastaan Ylen mukaan median ja viranomaisten tulisi taistella. Riiheläisen haastatteluun eksyi myös ripaus tahatonta huumoria, kun hän peräänkuulutti kriittisyyttä sodassa levitettävää julmuuspropagandaa kohtaan:
”Useimmiten tämmöset kuvamanipulaatiot liittyy siihen, että ikäänkuin on aito kuva, jota ei ole käsitelty mitenkään, mutta se liitetään väärään yhteyteen. Eli esimerkiksi on olemassa kuvia kuolleista. On olemassa kuvia itkevistä lapsista. On olemassa kuvia pommeista ja niiden tuhoista ja sitten sanotaan, että nämä on jossakin, vaikka ne saattaa olla Syyriasta…
Eli tavallaan otetaan joku sinällään aito kuva ja sitten sanotaan, että nuo hirviöt tekivät tämän. Kuvamanipulaatiot eivät yleensä liity siihen, että itse kuvia käsitellään, vaan kuvan informaatio väärennetään.”
Jostain syystä toinen toistaan typerämpiä ja valheellisia holokaustidokumentteja [8] ja -artikkeleita julkaisevat Yleisradio ja Helsingin Sanomat soveltavat Riiheläisen oppeja vain valikoiden. Yleisradion lähettämissä keskitysleirifilmeissä toistuvat kuvat ruumisröykkiöistä, jotka on irrotettu asiayhteydestä juuri Riiheläisen kuvaamalla tavalla.
[9]
[10]
[11]Miksi holokaustidokumenteissa esitetään edelleen kuvia liittoutuneiden valtaamilla leireillä sairauksiin ja puutteeseen kuolleiden ihmisten ruumiista? Mitä tekemistä niillä on ”holokaustin [12]” kanssa, kun valtavirtahistoria määrittelee ”holokaustin” juutalaisten järjestelmälliseksi murhaamiseksi kaasukammioissa?
Valtamedia peräänkuuluttaa kritiikkiä, kun kritiikki on hyväksi sionismille ja länsimaiselle liberalismille. Kun kritiikki osuu kipeään paikkaan, vaaditaan lisää valtuuksia poliisille ja täysimittaista informaatiosotaa kansaa vastaan.
Lue myös: Miksi Yle valehteli holokaustiohjelmassaan? [13]