Professori Dodge on tervetullut järjen ja kohtuuden ääni Brittien terveysviranomaisten viimeisimmässä MPR –rokotteen kampanjoinnissa, jossa Walesin tuhkarokkoepidemian syyksi yritetään esittää vähenevää MPR-rokotusastetta. Ilman oikeata ja kattavaa potilaiden hoitohistoriaa, mukaan lukien esimerkkiuhriksi poimitun 25-vuotiaan miehen, tämä syyllistäminen ja kampanjointi on vain tyhjää leukojen louskutusta.
Aina ensimmäisistä tuhkarokkorokotuksista lähtien vuodelta 1963 ovat uutiset tuhkarokkoepidemioista täyttäneet lääketieteellisten julkaisujen sivuja. Rokotteiden sisältämät kuolleet virukset vaihdettiin eläviin viruksiin (molemmat rokotetyypit yhtä tehottomia ja vaarallisia) ja usein lapsen ensimmäisen rokotuksen jälkeen he sairastuvat tuhkarokkoon. British Medical Journal (nykyään BMJ) on vuosien varrella järjestänyt lukuisia avoimia ja vapaita keskusteluita aiheesta.
MPR-kolmoisrokote otettiin käyttöön useissa maissa 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, mutta katastrofaalisten seurauksien vuoksi se vedettiin markkinoilta Japanissa ja Englannissa. MPR-rokotteen käyttö aiheutti merkittävän tilastollisen lisääntymisen niin autismissa kuin aivokalvontulehduksissa, jotka sisälsivät Urabe AM9 ja muita sikotaudin viruskantoja.
Japanin ongelmat MPR-rokotteen kanssa
Makoto Yawata 1994 Lancetissa: ”Japanin terveysministeriö on julkaissut raportin kotimaisesta MPR-rokotteesta, joka vedettiin markkinoilta huhtikuussa 1993 sen aiheutettua aivokalvontulehduksia. Terveysministeriön MPR-rokotteesta oli ilmoitettu aivokalvontulehduksia jo alusta alkaen sen tultua osaksi kansallista rokotusohjelmaa. Alun perin terveysministeriö ilmoitti aivokalvontulehduksen todennäköisyyden vain yhdeksi jokaista 100.000 – 200.000 rokotettua kohden. Vain 6 kuukauden rokotusten jälkeen ministeriön oli pakko korjata todennäköisyyttä monikymmenkertaiseksi ja kehottaa varovaisuuteen MPR-rokotteen käytössä ja koostamaan lääkäreille oppaan rokotteen määräämistä varten. Alkujaan rokote oli pakollinen, mutta haittavaikutusten yleistyessä se luokiteltiin vapaaehtoiseksi rokotteeksi. MPR-rokoteohjelma lakkautettiin, kun rokotteet vedettiin markkinoilta.”
Sugiura & Yamada 1991 Pediatric Infectious Disease Journal: ”Useimmat rokotteisiin liittyvät aivokalvontulehdukset ilmaantuivat potilaille, jotka olivat saaneet Urabe AM9 –sikotautirokotteen, osittain siksi, että tätä rokotetta käytettiin enemmän kuin neljää muuta vastaavasti lisensioitua sikotautirokotetta. MPR-rokotteiden aiheuttamissa aivokalvontulehduksissa havaittiin pieni, mutta tilastollisesti merkittävä, viivästyminen verrattuna vain yhtä virusta sisältävän Urabe AM9-sikotautirokotteen aiheuttamaan. Tämä ei johtunut rokotteiden vahvuuksista tai rokotettavien ikäjakaumasta. Ero on saattanut johtua kolmoisrokotteen sisältämien tuhkarokko- ja vihurirokkokomponenttien hidastavasta vaikutuksesta sikotautiviruksen replikaatioon kehossa.” Tämä selittäisi hitaamman autismin kehittymisen MPR-rokotteen jälkeen verrattuna esim. monovalenttiin tuhkarokko- tai sikotautirokotteeseen.
Englannissa markkinoilta vedettyä MPR-rokotetta myytiin Brasiliaan, jossa sitä käytettiin harkitsemattomasti joukkorokotusohjelmassa, joka todisti selvästi rokotteen ja aivokalvontulehduksen välisen yhteyden. Dourado ryhmineen vuonna 2000 American Journal of Epidemiologyssa: ”Tutkimus vahvisti Urabe-virusta sisältävän MPR-rokotteen aiheuttaneen aivokalvontulehduksia.”
Walesin tuhkarokkoepidemiaa ympäröivä mediamyllytys ei ole onnistunut uutisoimaan sairastuneiden hoitohistoriasta, kuinka moni oli saanut rokotteen tuhkarokkoa vastaan. Uutisointi ”tuhkarokkoon kuolleesta” muistuttaa vaarallisesta ja epätavallisesta tuhkarokosta, joka iski ainoastaan rokotettuihin. Nichols 1979 American Journal of Public Health: ”Atypical Measles: A continuing problem” (epätyypillinen tuhkarokko, jatkuva ongelma). Tämä epätavallinen tuhkarokko johtui rokotuksen heikentämän elimistön reaktiosta niin kuolleisiin kuin eläviin rokotteen tuhkarokkoviruksiin.
Luonnollisella tavalla saatu tuhkarokko voimistaa ja viimeistelee elimistön immuunijärjestelmän vastustamaan uusia tuhkarokkotartuntoja, maksa- ja munuaistauteja (Albonico ryhmineen 1990 MPR-rokotuskampanjasta), luustoa ja niveliä rappeuttavia sairauksia, ihon talirauhasten sairauksia, immuunireaktion sairauksia (astma ja allergiat) ja useita erilaisia syöpiä (Ronne 1985 Lancetissa: ”Lapsuuden tuhkarokkotartunta ilman ihottumaa liittyy sairasteluun aikuisena”).
Tuhkarokon sairastaminen johtaa huomattavaan atopian vähenemiseen myös kehitysmaissa (Shaheeb 1996 Lancetissa: ”Tuhkarokko ja atopiat Guinea-Bissaussa”). Tutkimuksen mukaan rokotetuista, jotka eivät olleet sairastaneet tuhkarokkoa, 25-26 % oli atooppisia verrattuna tuhkarokon sairastaneisiin rokottamattomiin, joista vain 12,8 % oli atooppisia.
Näitä sairauksia levittävät rokotetut, eivät rokottamattomat. Heidän tulisi pysyä kotona epidemian iskiessä (rokotettuihin), sillä heillä ei ole kunnon vastustuskykyä rokotteiden takia.
Rokottamattomissa amisheissa ei tavattu yhtään tuhkarokkoa 18 vuoteen (1970-1987), kun taas laajalti rokotetussa valtaväestössä tavattiin 2-3 vuoden epidemioita. Juuri kun tuhkarokkoa suunniteltiin hävitetyksi, valtaisat epidemiat iskivät rokotettuihin Yhdysvalloissa 80-luvun alkupuolella (Sutter 1991 Journal of Infectious Diseases). Hedrich mainitsi jo vuonna 1933 (American Journal of Hygiene) tuhkarokon 18-vuotisen syklin.
Tuhkarokko, kuten muutkin rokotteilla estettävät taudit, ilmaantuvat yhä nuoremmille lapsille johtuen kadonneesta vastustuskyvyn siirtymisestä äidiltä istukan kautta lapselle. Kun äiditkin on rokotettu lapsena, ei synny sukupolvien yli perimänä siirtyvää aitoa ja luonnollista immuniteettia tuhkarokolle. (Lennon & Black 1986 Journal of Pediatrics)
Yhä enemmän näitä tauteja ilmaantuu teini-ikäisille, mikä ei ole suotuisa ikä lapselle sairastaa. Reuman (1979 Annual Internal Medicine) varoitti rokotusten tultua pakollisiksi tuhkarokkopotilaiden vanhentuneen merkittävästi. Ennen rokotuksia 90 % potilaista oli 5 – 9-vuotiaita lapsia, kun taas rokotusten alettua 55 – 64 % potilaista on yli 10-vuotiaita teinejä, joiden tehosterokotus aiheuttaa huomattavia sivureaktioita.
Johtopäätös
MPR-rokote ja muut rokotteet altistavat enemmän taudille, jota vastaan rokotetaan, kuin luonnollinen vastustuskyky ja täysi rokottamattomuus. Lopettakaa siis rokotukset!
Alkuperäinen artikkeli: http://www.bmj.com/content/346/bmj.f2545/rr/643347 [1]