Suomennokseni videosta ”5+1 control experiments – 5+1 more evidences of unscientific approach in virology‼ (with english subtitles)” ”5+1 control experiments – 5+1 more evidences of unscientific approach in virology‼️(with english subtitles) (odysee.com) [1] ”.
Omat selvennykseni ja huomautukseni laitan hakasulkuihin. Niitä varten, jotka haluavat vain lukea tämän artikkelin ja sitten vain käydä videolta katsomassa jonkin yksityiskohdan, laitan tekstiin videon ajankohtamerkintöjä joihinkin olennaisiin kohtiin. Videon tekijä ja selostaja puhuu videossa minä-muodossa.
Suomennos:
Tervetuloa Verborgene Wahrheit -kanavalle. Tässä videossa esittelen teille ne tärkeimmät kontrollikokeet, jotka virologien täytyisi tehdä, jos he väittävät löytäneensä uuden, todella sairaaksi tekevän viruksen. Katsomme, mistä kokeista silloin on kyse ja onko niitä tehty, ja jos on, mitä tuloksia niistä on saatu. [Erilaisia kontrollikokeita tämä video esittelee viisi kappaletta, ja kuudentena eräs prosessi, joka ei ole varsinaisesti kontrollikoe vaan tarkistus, joka täytyy tehdä].
Aloittakaamme kontrollikokeilla, jotka sulkevat pois sen, ettei sytopaattinen efekti (soluja hajottava ja tappava vaikutus) johdu koeprosessista itsestään [0:26].
Muistatte, että olen tehnyt sytopaattisesta efektistä oman videon, jonka nimi on: ”Onko se tärkeää.” Jos joku ei ole vielä katsonut tuota videota, katsokaa se toki, sillä siinä on sytopaattinen efekti kuvattu yksityiskohtaisesti [olen suomentanut sen täällä julkaistussa artikkelissani, ja siinä on myös linkki ko. videoon]:
Nyt käsittelemme vain sitä, onko noita kokeita tehty, ja jos on, mitä tuloksia niistä on saatu.
Yksikään virologinen instituutti maailmassa ei ole tähän mennessä tehnyt tai dokumentoinut noita kokeita SARS-CoV-2:sta [koronaviruksesta].
Tri Stefan Lanka on tehnyt näitä kontrollikokeita jo v. 2016 tuhkarokkovirusoikeudenkäyntiä varten, ja nyt hän on tehnyt niitä SARS-CoV-2:sta v. 2021 yhdessä [saksalaisen] Corona Fakten -kanavan kanssa. Tulos: syy sytopaattiseen efektiin on koeprosessi itse, ei mikään virus. Nämä kontrollikokeet ovat siis täysin kumonneet sen väitteen, että viruksia on olemassa.
Katsokaamme seuraavaksi [1:32] kontrollikokeita, joissa tutkitaan PCR-menetelmällä (kehitetyllä reaaliaikaisella RT-PCR:llä) intensiivisesti sellaisten ihmisten kliinisiä näytteitä, joilla on muita sairauksia kuin niitä, joita pidetään viruksen aiheuttamina, sekä sellaisten ihmisten, eläinten ja kasvien näytteitä, jotka ovat terveitä, sen toteamiseksi, antavatko heidänkin näytteensä positiivisen testituloksen.
Mitä tuo tarkoittaa?
Olettakaamme, että joku on sairas ja hänellä on Covidin aiheuttamiksi katsottuja oireita. Kuten kaikki tiedätte, silloin tehdään PCR-testi, ja jos se osoittautuu positiiviseksi, siitä voi olla hyvin kauaskantoisia seurauksia. Sen me kaikki tiedämme menneiltä kahdelta vuodelta. Tälle testille on siis annettu hyvin, hyvin suuri merkitys. Sen on tarkoitus osoittaa, onko joku saanut tartunnan tai paremminkin sairauden jostakin oletetusta hyvin vaarallisesta viruksesta.
Kun yksi ainoa testi ratkaisee, mitä osittain hyvin raskaita seurauksia siitä on, jos se on positiivinen, tämän testin täytyy olla täysin luotettava, eikö niin? Sen täytyy siis ehdottoman todistettavasti voida tehdä se, mihin se on tarkoitettu.
Mitä kontrollikokeita täytyisi tehdä tämän selville saamiseksi?
Täytyisi tehdä PCR-testi myös sellaisista ihmisistä, joilla on aivan muita oireita. Siis myös ihmisistä, joilla on esimerkiksi sydäninfarkti, viiltohaava, murtuma jalassa, ruoansulatuskanavan ongelma tai mitä hyvänsä, täytyisi tehdä PCR-testi ja katsoa, antavatko hekin positiivisen tuloksen.
Täytyisi tehdä PCR-testi myös täysin terveistä ihmisistä, eläimistä ja kasveista ja katsoa, ovatko nekin mahdollisesti positiivisia.
Onko tällaisia kokeita tehty?
Ei.
Yksikään virologinen instituutti maailmassa ei ole tähän mennessä tehnyt tai dokumentoinut niitä SARS-CoV-2:sta.
Ehkä muistatte kuitenkin vielä Tansanian presidentin. Hänhän teki pari testiä. Hän teki terveillä eläimillä, kasveilla ja jopa moottoriöljyllä SARS-CoV-2-testejä, lähetti ne laboratorioon ja testautti ne, ja ne olivat positiivisia. Siis vuohi, lintu, papaija, durian [erään puun hedelmä] ja moottoriöljy saivat positiivisen SARS-CoV-2-testituloksen.
Menneiltä kahdelta vuodelta tiedämme myös, miten käsittämättömän monet täysin terveet ihmiset ovat saaneet positiivisen PCR-testituloksen. Heillä ei ollut mitään, he olivat täysin terveitä, ja he saivat positiivisen testituloksen.
Lisäksi erittäin monet sairastuneet ihmiset, joilla itse asiassa oli oireita, joiden katsotaan olevan Covidin [koronataudin] aiheuttamia, ovat saaneet negatiivisen testituloksen. Jotkut ihmiset, joilla on ollut aivan muita oireita, ovat saaneet positiivisen testituloksen, siis ihmiset, jotka olivat sairaalassa jonkin aivan muun syyn vuoksi, esimerkiksi liikenneonnettomuuden vuoksi, on laskettu sitten Covid-tapauksiksi.
Tiedämme, etteivät nuo ole mitään virallisesti virologisissa instituuteissa suoritettuja kontrollikokeita. Kutsun niitä pikemminkin kenttäkokeessa suoritetuiksi ”todellisen elämän” kontrollikokeiksi, sillä korona-arki on osoittanut meille, ettei tämä testi kykene tekemään sitä, mitä varten se on otettu käyttöön.
Tässä nousee esiin kysymys, sopiiko PCR-menetelmä itsessään ylipäätään diagnostiseen käyttöön. Kuulkaamme, mitä Kary Mullis on sanonut tästä. Hän on PCR-menetelmän kehittäjä ja Nobelin palkinnon saaja [”suoristan” pari Mullisin puheen poukkoilevaa, hakevaa kohtaa ymmärtämisen helpottamiseksi; asiana tuolloin oli HIV-virus ja PCR-testi]:
[5:31] ”Luulen, ettei PCR:ää voi käyttää väärin. Tuloksia, sen tulkintaa [voidaan käyttää väärin]. Katsos, jos he ylipäätään voivat löytää tätä virusta sinusta, ja PCR:llä, jos se tehdään hyvin, voidaan löytää melkein mitä tahansa kenestä tahansa. Se alkaa saada sinut uskomaan siihen eräänlaiseen buddhalaiseen käsitykseen, että kaikki sisältyy kaikkeen muuhun, koska voit monistaa yhtä yksittäistä molekyylia (huom. PCR on pelkkä monistusmenetelmä, kuin kopiokone – PCR ei ole mikään testi, VIL) joksikin, mikä todella on mitattavissa – minkä PCR voi tehdä -, ja sellaisia molekyyleja, joita sinulla ei olisi kehossasi, ainakin yhtä yksittäistä molekyylia, on erittäin vähän, OK? Siitä voitaisiin siis ajatella sen väärinkäyttönä, että siis vain väitetään, että se on merkityksellistä … Se (PCR-testi) mahdollistaa sen, että otat hyvin pienen määrän mitä tahansa ja teet sen mitattavaksi ja sitten puhut siitä kokouksissa ja muualla ikään kuin jonakin tärkeänä asiana. Katsos, tuo ei ole väärinkäyttöä, se on eräänlaista väärintulkintaa. Se ei kerro sinulle, että olet sairas, eikä se kerro sinulle, että se, minkä ’löysit’, todella tulisi vahingoittamaan sinua tai muuta sellaista.”
Kary Mullis on siis sanonut, että PCR:llä voidaan löytää lähes kaikkea kaikista ja ettei PCR sovellu diagnostiseen käyttöön. Tämä lukee myös PCR-testipakkausten tuoteselosteissa, esimerkiksi näissä neljässä [videon kohta 7:22 – 7:51; jokaiseen testiin video antaa linkin]:
1. qPCR NGS Library Quantification Kit. Tässä lukee yksiselitteisesti: ”Vain tutkimuskäyttöön. Ei diagnostiseen käyttöön.”
2. TacMan Fast Virus 1-step Master Mix (Therma Fisher). Tässä lukee: ”Vain tutkimuskäyttöön. Ei diagnostiseen käyttöön.”
3. SuperScript III One-Step RT-PCR System mit Platinum Taq DNA-Polymerase. Tässä lukee: ”Vain tutkimuskäyttöön. Ei diagnostiseen käyttöön.” Tätä professori Drosten käytti [hän kehitti ’DIAGNOSTISEN’ PCR-testin ’koronavirukselle’!].
4. Titanium Taq SP DNA Polymerase. Tässä lukee: ”Vain tutkimuskäyttöön. Ei tarkoitettu mihinkään määrättyyn kliiniseen käyttöön.”
Näette siis: PCR-menetelmä on täysin sopimaton diagnostiseen käyttöön, ja siitä huolimatta sitä on koko ajan käytetty ja yhä käytetään diagnoosivälineenä.
Menkäämme eteenpäin, seuraaviin kontrollikokeisiin [8:07].
Kontrollikokeet sen poissulkemiseksi, että myös terveen ihmisen, muuta keuhkosairautta sairastavan ihmisen tai negatiivisen SARS-CoV-2-testituloksen saaneen ihmisen keuhkohuuhtelunesteestä peräisin olevalla ihmisen tai mikrobin RNA:lla tai vastaavalla sellaiselta ajalta peräisin olevan säilytetyn näytteen RNA:lla, jolloin SARS-CoV-2-virusta ei vielä tunnettu, on mahdollista täsmälleen samalla tavalla lyhyitä RNA-palasia peräkkäin yhteen järjestämällä koota kasaan virusgenomi.
Mitä tuo tarkoittaa?
Näytän teille tässä vielä [8:42] lyhyesti yhden folion videosta ”Milloin eristetty virus on eristetty virus?” Ne, jotka eivät ole sitä vielä nähneet, katsokaa se toki, sillä siinä on erittäin selvästi kuvattu se, ettei koko maailmassa ole olemassa eristettyä SARS-CoV-2-virusta. Siinä on myös selitetty, milloin ylipäätään eristetty virus on eristetty virus. [olen suomentanut kyseisen videon täällä julkaistussa artikkelissani, ja siinä on myös linkki ko. videoon]:
Näytän folion tässä teille vain sen vuoksi, että se tulee nyt seuraavien kontrollikokeiden kohdalla useaan kertaan tärkeäksi, ja erityisesti siinä professori Zhangin tutkimus, jossa hän tuolloin sekvensoi ja määritti genomin ja johon kaikki myöhemmät julkaisut viittaavat.
Mitä tämä kontrollikoe tarkoittaa?
Me tiedämme, että professori Zhang sekvensoi ja määritti genomin suoraan keuhkohuuhtelunesteestä. Siis sekvensointi suoraan keuhkohuuhtelunesteestä! Sehän on jotakin epätieteellistä, koska – kuten edellisten videoiden perusteella nyt tiedätte – mitään ei puhdistettu, mitään ei suodatettu, mitään ei sedimentoitu, ei yhtään mitään. Mitään virusta ei eristetty, vaan hän sekvensoi suoraan geneettisen materiaalin sekasotkusta.
Tämä on täysin vastoin tieteellisiä määräyksiä. Kuitenkin hän teki niin, ja vastaavat kontrollikokeet täytyisi luonnollisesti tehdä muiden potilaiden keuhkohuuhtelunesteellä.
Mitä tuo tarkoittaa?
Hän siis sekvensoi keuhkohuuhtelunesteestä, mikä tarkoittaa sitä, että nyt täytyisi katsoa myös täysin terveistä ihmisistä, jotakin muuta keuhkosairautta, esimerkiksi keuhkoahtaumatautia, sairastavista ihmisistä, SARS-CoV-2-testissä negatiivisen tuloksen saaneista ihmisistä ja sitä ajalta olevista säilyneistä näytteistä, jolloin SARS-CoV-2:sta ei vielä puhuttu, voidaanko niistä rakentaa se sama genomi, joka aiemmin määritettiin SARS-CoV-2:n genomiksi.
Säilyneitä näytteitä ovat esimerkiksi keuhkohuutelunesteet, jotka yhä ovat laboratoriossa mutta ovat koronaa edeltävältä ajalta.
Onko näitä kontrollikokeita tehty?
Ei.
Yksikään virologinen instituutti maailmassa ei ole tähän mennessä tehnyt tai dokumentoinut niitä SARS-CoV-2:sta.
Menkäämme seuraaviin kontrollikokeisiin [11:02].
”Infektoituneesta” soluviljelmästä suoritettuun genomisekvensointiin liittyvät kontrollikokeet sen poissulkemiseksi, että siitä voidaan rakentaa myös muita virusgenomeja.
Mitä tuo tarkoittaa?
On siis otettu näyte oletetun viruksen sairaaksi tekemästä ihmisestä. Siitä tehdään soluviljelmä, se siis, kuten jo tiedätte, laitetaan etukäteen käsiteltyyn soluviljelmään. Kun sitten sytopaattinen efekti tulee näkyviin, virologit sanovat, että se on heidän todisteensa viruksesta. Katsokaa toki, kuten sanottu, tätä koskevat edelliset videot.
Sitten katsotaan PCR-menetelmän avulla, voidaanko siitä rakentaa SARS-CoV-2-genomi. Tärkeää tässä on se, että virologit pitävät genomimallinaan professori Zhangin genomia, jonka hän tuolloin sekvensoi ja määritti tästä geenimateriaalin sopasta.
Mitä genomin löytämiseen tulee, on tärkeää tietää, etteivät virologit löydä tätä genomisekvenssiä yhtenä kokonaisuutena, vaan he näpertelevät sen kasaan [pienistä hajonneen soluviljelmän genomipätkistä]. Tämä on oma aiheensa, emmekä käsittele sitä tässä tämän enempää, koska se veisi liian pitkälle. Aiheesta tulemme tekemään erillisen videon. Nyt etukäteen vain tämä huomautus: asia ei ole niin, että tässä yksinkertaisesti vain testattaisiin jotakin, sillä tietokone tekee tässä hyvin paljon selvittääkseen, voiko se koota kasaan tämän genomin.
Jos tuosta geenimateriaalin sopasta löydetään sama genomi, siis jos siitäkin voidaan rakentaa SARS-CoV-2, silloin täytyisi katsoa, voidaanko tästä samasta viljelmästä, siis tästä samasta solujätteestä, rakentaa myös muita virusgenomeja.
Onko näitä kontrollikokeita tehty?
Ei.
Yksikään virologinen instituutti maailmassa ei tähän mennessä ole suorittanut tai dokumentoinut niitä SARS-CoV-2:sta.
Tri Lanka ja Corona Fakten ovat teettäneet nämä kontrollikokeet riippumattomissa laboratorioissa, ja tulos on ollut: professori Zhangin julkaisemista sekvenssitiedoista voitiin rakentaa myös HIV-viruksen ja Hepatitis Delta -viruksen genomi yli 90%:sti.
Samasta soluviljelmästä voitiin siis rakentaa vielä kaksi muuta väitettyä virusta. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä kontrollikoe on jälleen yksiselitteisesti kumonnut sen väitteen, että viruksia on olemassa, sillä jälkeenpäin siitä ei ole voitu rakentaa mitään muuta virusta.
Tulemme seuraaviin kontrollikokeisiin [13:40], niihin, joiden tarkoitus on sulkea pois se, että tarkoitetun viruksen genomi voidaan rakentaa myös negatiivisesta kontrolliviljelmästä.
Mitä tuo tarkoittaa?
Etukäteen käsiteltyyn soluviljelmään laitettiin oletettu infektoitunut näyte, ja PCR-menetelmän avulla katsottiin sitten, voidaanko siitä rakentaa SARS-CoV-2-virus. Nyt täytyisi kontrollikokeena katsoa, voidaanko SARS-CoV-2 rakentaa myös infektoitumattomasta soluviljelmästä. Tämä tarkoittaa sitä, että täytyisi ottaa etukäteen käsitelty soluviljelmä, mutta siihen ei laiteta lainkaan näytettä vaan joko ollaan laittamatta mitään tai laitetaan esimerkiksi hiivaa, ei siis mitään oletetusti infektoitunutta materiaalia.
Jos sytopaattinen efekti tulee näkyviin, silloin katsotaan, voidaanko siitä [soluviljelmästä] PCR-menetelmän avulla rakentaa SARS-CoV-2:n genomi.
Ovatko virologit tehneet nämä kontrollikokeet?
Eivät.
Yksikään virologinen instituutti maailmassa ei ole tähän mennessä suorittanut tai dokumentoinut niitä SARS-CoV-2:sta.
Tri Stefan Lanka ja Corona Fakten ovat teettäneet ne, ja tulos on ollut seuraava: infektoitumattomista soluviljelmistä, siis soluviljelmistä, joissa ei ole mitään infektoitunutta materiaalia, voitiin myös rakentaa SARS-CoV-2:n virusgenomi.
Nyt asia käy erityisen jännittäväksi. Olette varmasti viimeisten kahden vuoden aikana tulleet ymmärtämään, miten tärkeä syklien määrä [monistuskertojen määrä; kahdesta tulee neljä, neljästä kahdeksan, kahdeksasta 16, 16:sta 32 jne.; syklien määrä voidaan PCR-laitteessa säätää, ja johonkin kohtaan se aina on asetettava] PCR:ssä on. 12 syklin kohdalla voitiin rakentaa jo 20% SARS-CoV-2:n virusgenomista. 30 syklin kohdalla 98%! Tämä alleviivaa sitä, mitä Kary Mullis sanoi: ”PCR:llä, jos se tehdään hyvin, voidaan löytää melkein mitä tahansa kenestä tahansa”, siis kun syklimäärä pidetään tarpeeksi korkeana.
Mitä luulette tapahtuvan, jos syklimääräksi säädetään 45? 45 on muuten se määrä, johon virologit PCR:n säätävät. Näytän sen teille, jos ette usko. Tässä [16:04] RKI:n julkaisu; he käyttävät syklimäärää 45. [RKI on Robert Koch Institut Saksassa, vastaa USA:n CDC:tä ja Suomen THL:ää].
Tri Lanka on yrittänyt laboratoriossa saada laboratorion käyttämään syklilukua 45, ei sen tähden, että hän pitäisi sitä hyvänä, vaan sen tähden, että hän yksinkertaisesti tahtoo tehdä täsmälleen saman kuin virologit ja RKI, siis käyttää – kontrollikokeen hengessä – samoja koeprosesseja ja lähtökohtia kuin alkuperäisessä työssä. Laboratorio ei kuitenkaan tahtonut tehdä sitä, koska he sanovat sen olevan täysin mieletöntä – sillä tavalla löydetään kaikkea.
Virologit siis käyttävät syklimäärää 45. Mitä se kertoo meille? Se myös aivan selvästi kumoaa sen väitteen, että viruksia on olemassa.
Kuvitelkaapa: Soluviljelmästä, jossa todellakaan ei ole yhtään mitään sellaista, jolla sinne päinkään voisi olla mitään tekemistä jonkin tarttuvan taudinaiheuttajan kanssa, löydetään silti väitetty virus!
Tämä alleviivaa sitä tulosta, jonka me videosta 1 [videosta ”Onko se tärkeää?”], joka käsittelee sytopaattista efektiä, tunnemme: ne, mitkä virologit määrittävät viruksiksi, ovat aivan yksinkertaisesti täysin normaaleja ihmisen kudosartefakteja, joita syntyy, kun kudos hajoaa.
Tässä [ks. videon kohta 17:30] vielä yhteenveto kontrollikokeista. Punaisilla numeroilla merkityt kontrollikokeet ovat niitä, joita yksikään virologinen instituutti maailmassa ei ole tähän mennessä tehnyt, ja kirjaimilla CF [Corona Fakten] merkityt kontrollikokeet ovat niitä, jotka tri Lanka ja Corona Fakten ovat jo tehneet, ja nämä kaikki ovat osoittaneet, että väite, että viruksia on olemassa, on kumottu.
Nyt [17:55] näytän teille vielä jotakin, mikä ei ole mikään koe itsessään mutta mikä kuitenkin ehdottomasti myös täytyisi tehdä. Sen vuoksi näytän sen teille vielä.
Vielä täytyisi tehdä vertaileva yhteen sovittaminen ihmisen geenitietopankin kanssa sen poissulkemiseksi, ettei tämä sekvenssi ole jo siellä. On siis olemassa ihmisen geenisekvenssien geenitietopankki, johon sisällytetään löydetyt ihmisen geenisekvenssit.
Ne ovat kaikki tunnettuja geenisekvenssejä, ja tietopankkia luonnollisesti hoidetaan ja myös päivitetään jatkuvasti, ts. sinne tulee koko ajan uusia löydettyjä genomisekvenssejä.
En tahtoisi nyt mennä sekvensointiin, sillä se olisi liian paljon, mutta nostan teille siitä esiin aivan lyhyesti erään asian, joka tehdään sekvensointia tehtäessä, siis kun genomia sekvensoidaan ja määritetään, yksinkertaisesti sen ymmärtämiseksi, miksi se on nyt niin tärkeää.
On otettu näyte, keuhkohuuhtelunestettä, ja siitä on sekvensoitu genomi. Sillä aikaa kun tietokone nyt työskentelee ja katsoo, voiko se rakentaa uuden viruksen, tehdään vertailu ihmisen genomitietopankin kanssa, ts. tarkistetaan, löytääkö tietokone siitä, mitä se löytää, jo tunnettuja ihmisen genomisekvenssejä. Jos se löytää niitä, silloin se laskee ne pois. Tuo on siis sangen tärkeää tässä. Se on puhdas tietokoneen laskutoimitus.
Kun siis tunnettuja geenisekvenssejä löydetään, ne lasketaan pois, ja ohjelma saa ilmoituksen, että kaikki ihmisen tunnetut genomisekvenssit on otettu pois. Niitä ei enää ole.
Siitä, mitä silloin jää jäljelle, katsotaan sitten, voidaanko uusi oletettu SARS-CoV-2-genomi siinä tapauksessa rakentaa, ts. sinä ajankohtana lasketaan pois kaikki ne tiedot, jotka tuona ajankohtana ovat tunnettuja, siis ihmisen geenisekvenssejä.
Tätä tietopankkia päivitetään kuitenkin koko ajan, joten säännöllisin väliajoin täytyisi myös katsoa, onko tämä tähän virukseen kuuluvaksi katsottu sekvenssi ehkä havaittu ihmisen genomisekvenssiksi. Tämä ohjelma ei siis automaattisesti tee vertailua ja yhteen sovittamista viruksen genomitietopankin ja ihmisen genomitietopankin välillä, se täytyy käynnistää.
Kun se tehdään ja mennään katsomaan, onko tämä sekvenssi sittemmin ehkä ilmestynyt tähän tietopankkiin, pitäisi näkyä yhtäpitävyys [näiden tietopankkien välillä]. Jos siis se sekvenssi on ilmestynyt ihmisen genomitietopankkiin, silloin täytyisi heti tulla hälytys ja viruksen tietopankkiin täytyy periaatteessa tulla ilmoitus: ”Huomio! Se ei ole virus, vaan olemme sittemmin tunnistaneet sen ihmisen genomisekvenssiksi.”
Onko tätä kontrollia millään tavalla tähän mennessä suoritettu?
Ei.
Yksikään virologinen instituutti maailmassa ei ole tähän mennessä suorittanut tai dokumentoinut sitä.
Aavistitte jo: tri Lankan ja Corona Faktenin työryhmä on tehnyt sen. He ovat joulukuussa 2021 tehneet vertailun niiden professori Zhangin julkaisemien sekvenssitietojen kanssa, joista tuolloin rakennettiin SARS-CoV-2, ja tämä vertailu osoitti 98,85%:n vastaavuuden ihmisen RNA-genomisekvenssien kanssa!
Oletteko tietoisia, mitä tuo tarkoittaa?
Silloin kun professori Zhang rakensi genomin, tämä sekvenssi nähtävästi ei ollut vielä ihmisen genomitietopankissa, mutta tri Lankan työryhmän suorittaman vertailun ajankohtaan mennessä tämä genomisekvenssi on jossakin vaiheessa otettu genomitietopankkiin ihmisen genomisekvenssinä.
Tämä jälleen kumoaa sen väitteen, että viruksia on olemassa, koska tuo alleviivaa aivan yksinkertaisesti sitä, mitä kontrollikokeet edellä ovat osoittaneet, sitä, että ne partikkelit, joita virologit identifioivat, määrittelevät ja väittävät viruksiksi, ovat aivan normaaleja, luonnollisia ihmisen kudosartefakteja.
Vesa-Ilkka Laurio
Lähde:
Viittauksia: