- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Viiltäjä-Jack ja kuinka juutalaisuuden historiaa kirjoitetaan

Syyskuussa lukuisat mediat kirjoittivat suomalaisvoimin tehdystä geenitutkimuksesta, jonka myötä sarjamurhaaja ”Viiltäjä-Jackin” henkilöllisyys viimein paljastui. Yli 100 vuoden ajan murhaajan juutalaistaustaa pidettiin vain ”antisemitistisenä salaliittoteoriana”, mutta uhrinsa raa’asti silponut hirviö oli kuin olikin juutalaistaustainen Aaron Kosminski.

Viiltäjä-Jackin mysteeri on malliesimerkki siitä, kuinka monet vaikutusvaltaiset juutalaisomisteiset tiedotusvälineet yrittävät valkopestä toisten juutalaisten rikoksia [1]ja historiaa. Kerratkaamme kuitenkin aluksi, kuinka Kosminski jäi ”kiinni” tekemistään murhista noin sata vuotta kuolemansa jälkeen.

jack-the-ripper-2 [2]30.9.1888. Göteborgista Lontooseen muuttanut prostituoitu Elizabeth Stride nähdään lipumassa pitkin Lontoon Whitechapelin katuja yllään musta takki, hame sekä musta kasvoja reunustava päähine. Asiakkaat vaihtuvat, ja alueella partioivien poliisien mielestä kaikki vaikuttaa normaalilta. Stride on tuttu näky Whitechapelissa, raadollinen ihmiskohtalo muiden joukossa. Hän aloitti ”uransa” jo Ruotsissa asuessaan ja hänellä tiedettiin olevan ongelmia alkoholin ja miessuhteiden kanssa. Striden ystäväpiiri koostui hänen itsensä kaltaisista laitapuolen kulkijoista. Lontoossa juoppo portto oppi ystäviltään myös Keski- ja Itä-Euroopan juutalaisten jiddiš-kieltä. Hieman puolenyön jälkeen Stride havaittiin uuden asiakkaan seurassa Kansainvälisen työmiesten opetuskerhon edessä. Kerho oli juutalaisvaltainen marxilaisjärjestö. Puoli tuntia myöhemmin kerhon ovimies löysi Striden verisen ruumiin.

Ilta ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Ei kestänyt edes tuntia, kun Lontoon kaduilla lepäsi seuraava uhri. Hieman ennen kuolemaansa Catherine Eddowes oltiin nähty Lontoon suuren synagogan lähistöllä. Konstaapeli Edward Watkins löysi selällään makaavan ruumiin hieman ennen kello kahta aamuyöllä. Naisen alavartalo oli riisuttu ja hame vedetty vatsan yläpuolelle. Eddowesin kasvot oli murjottu lähes tunnistamattomiksi ja hänen kurkkunsa oli viilletty auki. Nainen oli kuollut nopeasti verenvuotoon ja murhaaja jatkoi hänen kehonsa silpomista kuoleman jälkeen. Uhrin sisäelimet oltiin kaivettu ulos ja aseteltu ruumiin viereen.

Whitechapelin sarjamurhaaja jatkoi veristä työskentelyään vielä tämän jälkeenkin, mutta hän ei koskaan jäänyt kiinni. Murhamysteeri kuuluu koko länsimaisen kulttuurin tunnetuimpiin, ja Viiltäjän henkilöllisyyttä on ihmetelty lukemattomissa kirjoissa, televisiosarjoissa, musiikkikappaleissa ja elokuvissa. Eddowesin yllä ollut kaulahuivi kuitenkin ratkaisi Viiltäjän arvoituksen [3] tänä vuonna. Huivissa oli uhrin verta sekä hyökkääjän siemennestettä. Tohtori Jari Louhelainen Liverpoolin John Mooresin yliopistosta alkoi tutkia huivia ja varmisti vaatteen aitouden vertaamalla siitä löytyneitä todisteita Eddowesin ja murhaajaksi epäillyn Kosminskin jälkeläisten dna:han. Louhelainen on tunnettu yhteistyöstään esimerkiksi Interpolin kanssa vanhojen ratkaisemattomien rikosten selvittämisessä. Modernin teknologian avulla Louhelainen sai esimerkiksi selville, että huivissa ollut veri oli peräisin auki viilletystä valtimosta. Se oli siis rikospaikalla Eddowesin kuollessa. Louhelainen selvitti myös huivissa olleen siemennesteen taustan. Dna:n haploryhmä T1a1 merkitsi sitä, että murhaaja oli juutalainen. Lopullinen varmuus Kosminskin syyllisyydestä saatiin tutkimalla hänen hengissä olevan sukulaisensa dna:ta.

Aaron Kosminski. [4]

Aaron Kosminski.

Monet eivät tiedä, että Striden murhalla oli silminnäkijä, joka tunnisti Kosminskin syylliseksi, muttei suostunut todistamaan häntä vastaan [5] oikeudessa. Juutalaistaustainen Israel Schwartz näki, kun Viiltäjä hyökkäsi Striden kimppuun. Poliisi epäili Kosminskia naisten murhista, joten Kosminski ja Schwartz tuotiin samaan huoneeseen. Schwartz kertoi poliisille, että juuri Kosminski oli käynyt Strideen käsiksi. Lisäksi hän sanoi, ettei hän voisi koskaan todistaa oikeudessa toista juutalaista vastaan. Kyseessä on juutalaisten mesira-periaate, josta olemme kirjoittaneet Magneettimedian artikkelissa ”Juutalaiset ja järjestäytynyt rikollisuus [1]”:

Juutalaisen lain mesira-periaate kieltää juutalaista ”vasikoimasta” toisen juutalaisen tekemistä rikoksista ei-juutalaiselle poliisille ja tuomioistuimelle. Mesira-käytäntö on vaikeuttanut huomattavasti esimerkiksi länsimaissa asuvien juutalaisten pedofiili- ja talousrikollisverkostojen saattamista oikeuden eteen. Viime vuonna The Times of Israel myönsi, että englannissa rabbit ovat kieltäneet juutalaisia kertomasta lasten raiskauksista poliisille. Englantilainen televisiokanava selvitti 19 juutalaista pedofiliatapausta, joista yhdestäkään ei oltu tehty rikosilmoitusta. […] Mesira ei siis ole jäänne menneistä ajoista, vaan täyttä todellisuutta niin Euroopan kuin Yhdysvaltojen juutalaisyhteisöissä. The Jewish Daily Forward -lehti myönsi viime vuonna, että talous- ja seksuaalirikoksissa rypevä Amerikan ortodoksijuutalaisyhteisö toimii kuin mafia.

Israel Schwartz siis vahvisti poliisin epäilyt siitä, että Kosminski oli sarjamurhaaja, mutta Schwartz ei ollut valmis auttamaan murhaajan vangitsemisessa. Juutalaisuus oli ei-juutalaisten henkeä arvokkaampi. Lisäksi Striden ja Eddowesin murhayönä poliisi löysi rikospaikan läheisyydestä Eddowesin verellä tahritun esiliinan. Vaatteen vieressä oli seinäkirjoitus, jonka epäiltiin viittaavan sarjamurhaajan juutalaistaustaan. ”Antisemitistinen” teksti määrättiin poistettavaksi välittömästi. Valtavirtaisen tarinan mukaan seinäkirjoituksen tarkoituksena oli ”hämätä” poliisia usuttamalla viranomaiset juutalaisen perään, jotta todellinen murhaaja saisi jatkaa tekojaan rauhassa. Kosminskin syyllisyyden selvittyä valtavirtaiselta selitykseltä kuitenkin putosi kokonaan pohja.

Juutalaisvastaisuutta toki esiintyi niin Englannissa kuin Kosminskin edellisessä kotimaassa Puolassakin. Itä-Euroopassa elettiin pogromien aikaa, sillä juutalaisten katsottiin toimivan rikollisesti ja ajavan marxismin kaltaisia poliittisia liikkeitä, joiden tarkoituksena oli kaataa perinteiset eurooppalaiset yhteiskuntajärjestykset. Esimerkiksi Nobel-palkittu Aleksandr Solženitsyn on kirjoittanut teoksessaan 200 vuotta yhdessä [6], miksi juutalaisia pidettiin Itä-Euroopassa erityisen ongelmallisena kansana:

Mitä tulee viinakauppaan venäläiskylissä […] 1870 hallituksen raportin mukaan maan länsiosan ’alkoholikauppa oli lähes kokonaan juutalaisissa käsissä, mitä nämä käyttivät myös röyhkeästi hyväkseen’. Siksi vaadittiin, että juutalaiset saisivat perustaa juottoloita ainoastaan oman kotinsa yhteyteen. G. B. Sliozberg selvitti vaatimuksen taustoja: Nykyisen Ukrainan pienissä kylissä (toisin sanoen Puolan autonomian rajojen ulkopuolella) maanomistajat eivät saaneet myydä alkoholia, mikä tarkoitti, etteivät juutalaiset voineet ostaa heiltä viinaa jälleenmyyntitarkoitukseen. Juutalaiset eivät tuolloin saaneet ostaa maata. Niinpä he vuokrasivat torppareilta asuntoja ja alkoivat käydä niissä viinakauppaa. Kun tämäkin kiellettiin, juutalaiset keksivät huijata esivaltaa käyttämällä hyväkseen kristittyjä bulvaaneja.

Kääntämässämme artikkelisarjassa ”Katsaus Venäjän juutalaisten pogromeihin [7]” kerrotaan tarkemmin siitä, kuinka juutalaiset toimivat yhteiskuntaa vastaan Itä-Euroopassa. Kosminskin uudesta kotimaasta Englannista juutalaiset oli kokonaan häädetty 1200-luvun lopulla, vaikka heidän oli sittemmin sallittu palaavan. Valtavirtaisen historian mukaan englantilaisten juutalaisvastaisuus oli irrationaalista vihaa pelkästä vihaamisen ilosta, mikä on valetta. Kun ”historioitsijat” syyttävät esimerkiksi keskiajan Englantia [8]irrationaalisesta juutalaisvastaisuudesta, he eivät koskaan vetoa ensikäden tietoon, kuten viralliseen arkistomateriaaliin. Esimerkiksi stereotypia juutalaisista koronkiskureina piti Englannissa täydellisesti paikkansa. Kaupankäynnin sijaan juutalaisten liiketoiminta keskittyi lähes kokonaan rahan lainaamiseen. Historioitsija B. Lionel Abrahams kirjoitti juutalaisten häädöstä palkitun artikkelin “The Expulsion of the Jews from England in 1290″, jossa hän arkistolähteisiin vedoten kertoo, ettei Englantiin saapuneilla juutalaisilla ollut kokemusta juurikaan muista ammateista kuin rahan lainaamisesta korkealla korolla. Abrahamsin mukaan juutalaiset eristäytyivät vapaaehtoisesti muusta yhteiskunnasta ja kieltäytyivät sopeutumasta siihen. Englantilaisten juutalaisvastaisuus oli valtavirtaa keskiajalta aina 1900-luvun puoleenväliin asti. Viiltäjä-Jack saattoi kokea juutalaisvastaisuutta elämänsä aikana, mutta se johtui Englannin juutalaisyhteisön vapaasta valinnasta.

Ennen Kosminskin syyllisyyden vahvistamista dna-testeillä juutalaiset syyttivät Viiltäjä-Jackin juutalaistaustoista puhuneita siitä, että he ruokkivat vanhaa juutalaisiin liittyvää veriuhrisyytöstä (Blood Libel). Juutalaisten on menneinä vuosisatoina huhuttu uhraavan ei-juutalaisia uskonnollisissa menoissaan. Tämä on voinut johtua esimerkiksi siitä, että juutalaisessa Purim-juhlassa [9]todellakin iloitaan ei-juutalaisten (joita kutsutaan ”Amalekiksi”) joukkomurhasta. Juutalaisen viihdeteollisuuden ja tutkijoiden mukaan Viiltäjä-Jackin juutalaisuudesta puhuminen on osa veriuhrisyytösten perinnettä. Kun Kosminski lopulta paljastui Viiltäjä-Jackiksi tänä vuonna, eivät juutalaiset suinkaan pyytäneet anteeksi sitä, että he olivat leimanneet Kosminskia epäilleet irrationaalisiksi juutalaisvihaajiksi. Sen sijaan esimerkiksi Israelin Channel 2 –televisiokanava moitti [10] tutkimustulosten julkaisijoita siitä, että uutinen on omiaan ”pelottamaan” juutalaisia ja ruokkimaan ”antisemitismiä” sekä ”väkivaltaa”. Kosminskin sukulaiset jopa väittivät, että he pelkäävät, että englantilaiset tunkeutuvat heidän kotiinsa kostaakseen Viiltäjä-Jackin teot. Väite on naurettava ja suorastaan rasistinen ei-juutalaisia kohtaan. Kosminskin sukulaiset syyttävät ei-juutalaisia englantilaisia irrationaalisiksi hirviöiksi, jotka saattavat hyökätä ihmisten kotiin vain siksi, että näiden kaukaiset sukulaiset syyllistyivät rikoksiin yli 100 vuotta sitten.

Maalaus juutalaisesta veriuhrista. [11]

Maalaus juutalaisesta veriuhrista.

Juutalainen Haaretz-lehti [12] julkaisi viime kuussa artikkelin, jossa 1800-luvun englantilaisia syytettiin ”antisemitisteiksi”, koska nämä pitivät Viiltäjä-Jackin juutalaisuutta todennäköisenä. Haaretzin mukaan sillä ei ole mitään väliä, oliko Viiltäjä juutalainen vai ei – typerät ei-juutalaiset olisivat joka tapauksessa pitäneet häntä juutalaisena. Mielenkiintoista kyllä, Haaretzin artikkelissa muistutetaan, että lukuisat Eurooppalaisen kulttuurin merkkihenkilöt ja -teokset olivat ”juutalaisvastaisia”. George du Maurierin Svengali, Bram Stokerin Dracula, Arthur Conan Doylen Moriarty, Oscar Wilden Isaacs, Charles Dickensin Fagin ja Shakespearen Shylock ovat kaikki muistutuksia siitä, että ennen ”poliittisen korrektiuden [13]” kulttuuria Euroopassa esitettiin hyvin vahvaa juutalaiskritiikkiä – eivätkä ”juutalaisvihaajat” todellakaan olleet yhteiskunnan pohjasakkaa.

Toisessa aihetta käsittelevässä Haaretzin artikkelissa [14] taas väitetään, että juutalaisia on kautta historian kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Ristiriitaista kyllä, Haaretz myöntää, että Lontoon poliisi saattoi päästää Kosminskin menemään, jotta hänen tekemänsä murhat eivät olisi aiheuttaneet juutalaisvastaista mellakointia. Toisin sanoen Lontoon poliisi saattoi armahtaa juutalaisen sarjamurhaajan vain siksi, että hän oli juutalainen. Haaretzin mukaan oli epäsopivaa, että Kosminski-uutinen julkaistiin vain hieman sen jälkeen, kun Israel oli toteuttanut ei-juutalaisten kansanmurhan Gazassa [15] – Viiltäjä-Jack-uutinen kun vain lisäsi Israelin valtion sotarikosten synnyttämää juutalaisvastaisuutta Euroopassa. Haaretz toteaa, että mikäli Kosminski todellakin oli Viiltäjä-Jack, oli syy hänen verenhimolleen Itä-Euroopan pogromeissa. Kosminski ei ollut syyllinen – eurooppalaiset ”antisemitistit” olivat.

Kosminskin paljastuttua juutalaiset päättivät siis vaihtaa strategiaansa. Aiemmin he kiistivät sen, että Viiltäjä-Jack olisi voinut olla juutalainen ja syyttivät murhista eurooppalaisia. Nyt he myöntävät murhaajan juutalaistaustan (vaikkakin pitkin hampain), mutta syyttävät edelleen eurooppalaisia ”todellisiksi” murhaajiksi. 2000-luvun alussa, kun Kosminskin syyllisyydestä ei ollut vielä varmuutta, Hollywood [16] tuotti propagandaelokuvan From Hell. Whitechapelin tapahtumiin sijoittuvassa elokuvassa oopiumia käyttävä Johnny Depp pyrkii saamaan Viiltäjä-Jackin kiinni.

Elokuvassa keskivertoenglantilaiset esitetään rasistisina juntteina, jotka ovat ”saaneet päähänsä”, että Viiltäjä-Jack olisi juutalainen. Vihaiset, antisemitismin sokaisemat väkijoukot vaativat juutalaisten päitä vadille, ja vain Depp on tarpeeksi sivistynyt ymmärtääkseen, ettei Viiltäjä-Jack voi tietenkään olla juutalainen. Elokuvan sanoma upposi tietysti ”avarakatseiseen” länsimaiseen yleisöön kuin kuuma veitsi voihin. Esimerkiksi Best Horror Movies [17] –verkkosivu kirjoittaa elokuva-arvostelussaan filmissä esiintyvästä rotukeskustelusta: ”Hänen [viitaten yksinkertaiseen rivipoliisiin] naurettava käsityksensä on, etteivät koulutetut kansalaiset voi syyllistyä niin karmeisiin rikoksiin. Hänen teoriansa murhaajan juutalaisuudesta kiteyttää loistavasti ’yläluokan’ ennakkoluulot, jotka eivät ole vieläkään kadonneet yhteiskunnastamme.”

Kuinka ollakaan, ”kapeakatseiset antisemitistit” olivatkin oikeassa ja juutalainen viihdeteollisuus väärässä. Viiltäjä-Jackin tapaus on esimerkki vanhan Euroopan rationaalisesta ja kriittisestä suhtautumisesta juutalaisiin. Valtaamalla median ja yliopistot [18]juutalaiset ovat kuitenkin onnistuneet leimaamaan kriittisyyden irrationaaliseksi antisemitismiksi. Onneksi tällä kertaa totuutta ei saatu lopulta tukahdutettua.

 

Arvi Pihkala