Kulisseissa neuvotellaan yhdestä isoimmista tekijänoikeusjärjestelmien mullistuksista vuosiin. Hyvitysmaksua [1] ollaan siirtämässä budjettirahoitteiseksi! Kasettikopioinnin vaivuttua historiaan synnytetään uusi 12 milj.€:n pienen piirin jakama jättipotti.
Pitääkö Suomen talouden mennä pohjan läpi ennen kuin nykypäättäjämme pääsevät ymmärryksessä edes sodanjälkeiselle tasolle? Äskettäin julkaistussa Erkkojen historiassa kerrottiin, kuinka Hesari joutui anomaan Suomen Pankilta oikeuksia Aku Ankan tuontiin. Suomen Pankin mielestä siinä vietiin turhaan tekijänoikeuksien mukana kallisarvoista valuuttaa Amerikkaan ja heikennettiin Suomen mahdollisuuksia käyttää ko. rahat kotimaassa tuottavampaan käyttöön.
Kuinka kauan Suomen edun vartijoiksi palkatulta virkamieskunnalta kestää oivaltaa, että jokainen tekijänoikeuksina ulkomaille maksettu euro pitää korvata jollain suomalaisella jalostusarvolla luodulla ulkomaille viedyllä tuotteella, jotta maamme ei köyhdy. Nyt sitä korvataan ottamalla lisälainaa ja säädetään lakeja, joilla jopa raivaajasukupolvemme maksamat oikeudet lahjoitetaan ulkomaisille yhtiöille.
Koko tekijänoikeusteollisuuden osaava joukko puskee pitkiä työvuoroja, että heidän työnsä ja oman kulttuuripääomamme tuottavuus, eli se millä alan kehitys ja hyvinvointivaltio rahoitetaan, voidaan eliittipiirien kukaties millä vastikkeilla lahjoittaa ulkomaille!
Jos valtiokassassa on tällainen raha, se pitää ohjata rahoittamaan uustuotantoa. Kun tuote saavuttaa kannattavuuden, raha pitää maksaa takaisin (huom. 70 v. aikaa). Rahalla pitää olla normaali korko ja tuotantoyhtiö voi halutessaan katkaista rahoituksen. Tämän jälkeen harkitaan mikä osuus on yrittäjäriskiä ja mikä tukea, jos kannattavuutta ei syntynyt. Katkaistu tuotanto muuttuu sen jälkeen public domainiksi, eli kenen hyvänsä hyödynnettäväksi. Tämä malli estää kähminnät ja synnyttää joka vuosi 12 milj. eurolla enemmän uutta kotimaista sisältöä ja sitä vastaavaa työllisyyttä.
Poptori Oy
Erkki Puumalainen
Toimitusjohtaja