Esiintyvä taide on puolet musiikkialan 863 milj. €:n vuositaloudesta. Se on Suomessa valtaosin tappiollista talkootyötä ja tuettuja esityksiä. Kolmasosalla maa kouluttaa ja tukee, eli investoi tähän tappioon. Suurin osa levymyynti- ja tekijänoikeustuloista kulkee ulkomaisessa ohjauksessa sinne, mistä Suomi ei saa edes verotuloja. Maksettavaksemme jäävät vain kulut ja keikkamatkojen luontokuorma.
Keikkamarkkinat ovat jo isolta osin monikansallisten jättien ohjauksessa. Supertähteys vie niin suuren osan paikkakuntien viihdeostovoimasta, että huvijärjestäjille jää varaa vain halpoihin uskottavuutta syöviin esiintyjiin tai vaihtoehtoisesti ei lainkaan viihdetarjontaan. Tämä kaataa ravintoloita ja huvipaikkoja kuin heinää.
Ulkomaisessa omistuksessa ala ei synnytä työn- eikä pääoman tuottavuutta Suomeen. Ulkomainen omistus ei tuo kotimaiseen tuotantoon lisäarvoa. Suomenkielinen musiikki on yli 80 % kysynnästä, mutta sekin on ulkomainen tuote, kun sisällön omistaa ulkomainen yritys. Tätä kehitystä on Suomessa tuettu kolmen ministeriön voimin. Kotimainen toimija ei saa investoinneilleen edes lainarahaa, koska virkakoneisto ei halua nähdä tekijänoikeusvarallisuutta yrityksen soliditeettia kasvattavana omaisuutena. Kotimainen yritys ei vaurastu, ennen kuin se lopettaa uustuotannon.
Alan ainoa kattojärjestö IFPI on monikansallinen, eli sen intressi on ohjata vaurautta Suomesta ei Suomelle. Asetelma on äärimmäisen korruptoitunut koko EU:n alueella. Kotimainen oppositioääni ei kuulu kilpailusta vastaavassa työ- ja elinkeinoministeriössä ja tässä on tulos. Kulttuuripääomamme pumppaa rahojamme veroparatiiseihin valtioavusteisesti.
Viihteen ekosysteemi pohjaa levytyksen luomaan kysyntään. Kun kilpailua ei ole, kärkituotteisiin pohjaava ryöstöviljely kaventaa tarjontaa. Palvelujen katveeseen jäävät lapset ja aikuiset. Virkakoneistot tulee herättää heti kotimaisen edun valvontaan, sillä tämän tyhjiön täyttäminen synnyttää työtä, rikkaampaa kulttuuritarjontaa ja vaurautta.
Poptori oy
Erkki Puumalainen
Toimitusjohtaja