Kautta aikain on kehitelty erinäisiä teemapäiviä, joilla halutaan kiinnittää huomiota johonkin asiaan.
On isän- ja äitienpäivää, ”älä osta mitään”- tai ”osta mahdollisimman paljon” –päivät, ja niin edelleen. Olisiko kohtuutonta pyytää tai jopa vaatia “totuudenmukaisen uutisoinnin päivää”? Ajatelkaa, kuinka se yksittäinen päivä muuttaisi uutismaailmaa.
Puoluelehdet voisivat harrastaa tervettä itsekritiikkiä muille räksyttämisen sijaan. Esimerkiksi Perussuomalaiset-lehti voisi kerrankin antaa kritiikkiä oman puolueensa synneistä, esimerkiksi lukuisista takinkäännöistä ja petetyistä vaalilupauksista. Myös Timo Soinin diktaattorimaisissa elkeissä olisi runsaasti kritisoitavaa.
Samoin vihreät voisivat tunnustaa, että luontoarvot ovat jääneet himmeämmille sijoille, kun he ovat muuttuneet lähinnä Setan viralliseksi äänitorveksi. Myös islamisaation pönkittäminen ja terveiden moraaliarvojen murentaminen voisivat saada runsaasti palstatilaa edes yhtenä päivänä vuodessa.
Kristillisdemokraatit puolestaan voisivat heittää pois tekopyhät viittaukset kristillisyyteen ja myöntää olevansa lähinnä Kokoomuksen uskonnollinen alajaosto. Myös ev.lut. -kirkon soisi saavan osansa osallisuudestaan kristillisten arvojen turmeluksessa ja islamisaation kiihdyttämisessä.
[1]Entäpä sitten se suuren rahan porukka, jota kutsutaan “valtamediaksi”? Esimerkiksi Ylen toimittelijat saisivat kerrankin aihetta suoltaa tekstiä koko veronmaksajilta kuppaamansa palkan eteen. Ajatelkaa jos Yle kertoisi edes yhtenä päivänä vuodessa tosiasioita mielipidemanipulaation, puolitotuuksien ja suoranaisten valheiden sijaan. He voisivat kertoa kaikista laittoman maahanmuuton kielteisistä puolista.
Kulttuuritoimittelijat voisivat kirjoittaa islamilaisen kulttuurin synkistä opetuksista, jotka kuuluvat uskontoon nykyaikanakin. Ulkomaantoimittelijat voisivat kertoa täysin rehellisesti, millaisessa kaaoksessa muut Euroopan maat ovat, ja kuinka hallitsematon islamisaatio on järkyttänyt yhteiskuntia lähes kaikilla sen tasoilla. Äärimuslimien ylpeät vaatimukset, käytöksen röyhkeys ja lapsesta lähtien brutaalit ja väkivaltaiset asenteet kuuluisivat kerrankin saada ansaitsemaansa huomiota ilman niin sanotun “virallisen totuuden” filtteriä.
Kulttuuripuoli voisi ottaa myös hieman humoristisen otteen kirjoittamalla satiiria lännen ja idän kohtaamisesta. Kuinka usein esimerkiksi pahaa-aavistamaton matkailija Matti saisi arabimaassa pamppua, raippoja tai kuolemantuomioita, kun vain yrittäisi olla oma suomalainen itsensä vailla pahaa tai rasistista tarkoitusta. Olisi myös valaisevaa nähdä rehellisesti laadittu taulukko länsimaisen ja ääri-islamistisen yhteiskunnan keskeisistä arvoista, jotta nähtäisiin millaista orjuutta suositut islamin ääritulkinnat edustavat tänäkin päivänä, erityisesti naisille. Ja kuinka usein on Yle hiiskunut sanaakaan koko islamisaation käsitteestä, sekä asioista, joita se tuo jo tänä päivänä tullessaan, saati sitten tulevaisuudessa?
[2]
Helsingin Sanomat voisi valjastaa koko toimittelijakuntansa kirjoittamaan kerrankin tosiasioita laittomien maahantulijoiden aiheuttamista ongelmista. Samoin olisi hienoa kuulla, kuinka ilmiselvillä valheilla Suomeen pääsee asyyliä vonkaamaan. Toisaalta olisi valaisevaa kuulla, kuinka moni kantasuomalainen olisi kiitollinen saadessaan “edes” sen, mitä nuo turvapaikkaturistit saavat tullessaan laittomasti maahan kenenkään sitä estämättä.
HS:lta soisi myös kuulevansa selkeästi tuomitsevan arvion termistä “positiivinen syrjintä”. Siinä ei ole mitään positiivista, kun suomalaisia syrjitään tänne kuulumattomien kehitysmaalaisten hyvinvoinnin varmistamiseksi.
Erinäiset talousasioihin keskittyneet lehdet voisivat puolestaan valjastaa koko numeronmurskauskykynsä selvittämään laittoman maahanmuuton todellisia kustannuksia veronmaksajille. Heille ei varmaankaan olisi kummoinenkaan teko selvittää, paljonko yksittäinen matu maksaa veronmaksajille päivää kohden. Kukaan vähänkään tervejärkinen ei nimittäin usko 43€ / päivä -juttuja, mutta olisihan siihenkin kiva saada oikeat summat valehtelun sijaan. Samoin he voisivat selvittää humoristisella otteella, kuinka monta Teslan sähköautoa, reumasairaalaa, kodittomien asuntolaa ja vaikkapa uusia työpaikkoja saataisiin Suomeen kaikilla niillä sadoilla – ja jopa tuhansilla miljoonilla – joita laittomien maahantulijoiden hyysäämiseen kuluu.
[3]Kaikki muut mediat voisivat sitten keskittyä vaikka kaikkeen siihen korruptioon, jota hallituksemme korkeimmat johtajat ylläpitävät. He voisivat selvitellä matuhulluuden nettohyötyjiä ja heidän poliittisia kytköksiään. Myös ministerien henkilökohtaiset talousepäselvyydet ja jääviysongelmat tulisi saada päivänvaloon, puhumattakaan kaikista niistä teoista, joiden takia heitä voidaan kuvata jopa sanalla maanpetturi.
SPR:n korkean luokan johtajia kuuluisi saada “piinapenkkiin” vastaamaan kaikesta korruptiosta ja epäisänmaallisesta veronmaksajien kuppaamisestaan.
Samalla lehdistö voisi tehdä edes yhtenä päivänä vuodesta totuudenmukaisia artikkeleita anarkistien väkivallasta [4] ja vihasta laillista yhteiskuntaamme kohtaan. Sitä yhteiskuntaa, joka on taannut heidän ensimmäisestä syntymävingahduksestaan lähtien heille KAIKEN. Ja enemmistölle heistä jopa vielä aikuisenakin kaiken sen, mistä kiitoksena he nyt raatelevat hyvinvointiyhteiskuntaamme.
Yhtenä päivänä vuodessa myös poliisit voisivat kertoa peittelemättä kaikesta rikollisuudesta ja levottomuuksista, joita laittomat maahantulijat aiheuttavat, sekä kuinka he kokevat työnkuvansa muuttuneen viimeisten kuukausien aikana. Ja pitävätkö he laitonta maahanmuuttoa rikkautena.
Tämä yksi päivä vuodessa luultavasti tukkeuttaisi netin, ylikuumentaisi painokoneet ja imisi niiden mustesäiliöt tyhjiin. Tänä yhtenä päivänä vuodessa niin sanottu valtamedia tekisi luultavasti tiliä koko muun vuoden edestä.
Tämä yksi päivä olisi myös niin sanotuille vaihtoehtomedioille se paljon kaivattu vapaapäivä, kun niiden ei tarvitsisi kirjoittaa kaikista niistä valheista, joilla meitä suomalaisia koko vuosi manipuloidaan.
Julkaistu alunperin MV-lehdessä [5].