Videolla haastatellaan professori Anthony Suttonia (1925-2002), joka on tutkinut länsikapitalistien yhteyttä bolsevikkien vallankumoukseen ja sen jälkeiseen Neuvostoliittoon.
Suomenkieliset tekstit saa hammasratassymbolista. Sutton on toiminut professorina California State -yliopistossa ja tutkijana Stanfordin yliopiston Hoover-instituutissa. Hän on julkaissut useita kirjoja aiheesta, mm. ”Wall Street and the Bolshevik Revolution [1]” ja ”The Best Enemy Money Can Buy [2]”.
Venäjän kommunistinen vallankumous ei olisi ollut mahdollista ilman länsimaiden pankkiirien, kapitalistien, huippupoliitikkojen ja sotilaiden apua. Kommunismi tuhosi tsaarinajan Venäjän teollisuuden, eikä kyennyt tuottamaan itsenäisesti mitään. Pankkiirit järjestivät bolsevikeille läntisten korporaatioiden ja valtioiden apua koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan.
Amerikkalaisten materiaaliapu puna-armeijalle ei todellakaan rajoittunut vain toiseen maailmansotaan. Suttonin mukaan Venäjän teollisuus oli korkealla tasolla ennen vallankumousta, mutta tehtaat pysähtyivät, koska bolsevikit ampuivat kaikki johtajat ja insinöörit, eikä kommunismissa muutenkaan syntynyt innovaatioita.
Saadakseen teollisuustuotannon käyntiin, ja pitääkseen sen käynnissä, bolsevikit olivat täysin riippuvaisia läntisestä avusta. Suttonin tutkimusten mukaan esimerkiksi kaikki ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana rakennetut tehtaat rakennettiin länsimaisin voimin vuosina 1929-1933.
Israel-kriittinen amerikanjuutalainen toimittaja Philip Weiss [3] onkin pohtinut, miten juutalainen yhteisö on viimeisen 100 vuoden aikana jakautunut näennäisesti kahtia äärikapitalisteihin ja äärivasemmistolaisiin.
Weiss epäili, että valtavirtaisen juutalaisyhteisön taloudellinen kanta vaihtelee suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan: Venäjällä juutalaisten asema parani tuntuvasti bolshevikkivallankumouksen myötä (kuten muun muassa Nobel-palkittu Alexandr Solženitsyn [4] on osoittanut, etuoikeutettu asema säilyi myös Stalinin päästyä valtaan); Yhdysvalloissa sen sijaan Goldman Sachs –strategia on osoittautunut parhaaksi.
[5]
[6]Totesihan sionismin oppi-isä Theodor Herzl [7] jo kirjassaan Juutalaisvaltio: ”Kun me [juutalaiset] uppoamme, ryhdymme vallankumoukselliseksi proletariaatiksi – vallankumouksellisten puolueiden upseereiksi. Kun me nousemme, ammennamme valtamme rahakirstuista.” 1950-luvun alussa oli aika, jolloin Unkarin kommunistipuolueen keskuskomiteaan kuului vain yksi ei-juutalainen! Sysimustan aikalaisvitsin [8] mukaan komiteaan tarvittiin yksi unkarilainen, jotta kuolemantuomioita pystyttiin langettamaan myös sapattina!
Monet ovat ihmetelleet, miten voimme ”syyttää” juutalaisia vuoroin äärikapitalismista ja kommunismista. Juutalaiset Weiss ja Herzl kuitenkin jo vastasivat kysymykseen. Ilmiö on tuttu jo artikkelin edellisistä kohdista: Rothschildit rahoittivat sotien molempia osapuolia, ja Goldman Sachs on ostanut sekä demokraattien että republikaanien tuen.
Kun bolshevikkivallankumous Venäjällä alkoi, olivat kommunistien tärkeimpiä rahoittajia Wall Streetin [9] juutalaiset kapitalistit, kuten Jacob Schiff. Pohjolassa bolshevikkien taloudesta piti huolen juutalainen Olof ”Punainen pankkiiri” Aschberg. Juutalaisten kapitalistien tuki kommunisteille osoittaa, ettei heidän mielestään kyse ollut taloudesta vaan juutalaisesta identiteettipolitiikasta.
Herzl’n tavoin he uskoivat, että idässä äärivasemmistolainen vallankaappaus olisi hyväksi juutalaisille.
He olivat oikeassa; kommunistivallankumouksen jälkeen antisemitismistä tuli Venäjällä kuolemanrangaistuksen uhalla [10] kielletty rikos. Vaikka juutalaisia oli enintään 5 % Venäjän tuolloisesta väestöstä, lähes kaikki kommunistipuolueen alkuperäisistä johtajista [11] olivat juutalaisia.
Lue myös: Taistelu koronkiskontaa vastaan 1 [12], 2 [13], 3 [14]