"Sionistien valta länsimaissa pohjautuu holokaustimyyttiin. Revisionisteja vastaan hyökätään väkivalloin ja tuomioistuimessa, koska heitä ei uskalleta haastaa historiallisessa ja tieteellisessä tutkimuksessa."

Robert Faurisson

Video: Vincent Reynouard – Revisionismi 30 minuutissa

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 5,00
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Youtube-käyttäjä Miten Maailma Toimii on suomentanut historioitsija Vincent Reynouardin lyhytdokumentin holokaustirevisionismista. Dokumentissa kumotaan keskeisimmät väitteet, joihin tarina holokaustista perustuu.

Tekstitykset voi asentaa päälle hammasratassymbolista.

Dokumentin alussa näytetään lehtileikkeitä, jotka osoittavat, kuinka väitteet surmattujen juutalaisten määrästä ja surmaamistavasta ovat kierrätettyä sotapropagandaa. Vuonna 1916 Daily Telegraph väitti itävaltalaisten ja bulgarialaisten syyllistyneen 700 000 serbin murhaamiseen kaasuttamalla. 26 vuotta myöhemmin sama luku ja tekotapa toistui, vain syylliset ja uhrit vaihtuivat.

Myös Nurnbergin oikeudenkäynnissä ”murhattujen” juutalaisten määrä päätettiin tarkoitushakuisesti. Luku perustui entisen virkamiehen kuulustelukertomukseen, joka perustui kuulopuheeseen, eikä todellisia tutkimuksia kadonneiden määrästä tehty. Vasta 1980-luvulla juutalaisten sodanaikaisia kuolinsyitä tutkittiin tieteellisesti. Tutkimuksen johtopäätös oli, että korkeintaan 300 000 juutalaista olisi voinut tulla murhatuksi, mikä on kaukana kuudesta miljoonasta!

Dokumentissa ruoditaan myös keskitysleirien tarkoitusta. Mikään todisteista ei viittaa siihen, että leirit olisivat muuta kuin ihmisten säilömistä varten. Leireille saapui muun muassa raskaana olevia naisia ja pieniä lapsia, eikä heitä surmattu heti saapumisen jälkeen. Auschwitzissa myös syntyi lapsia, ja leirillä oli oma lastentarhansa. Neuvostoliiton sotilaiden vapauttaessa leirin 1945 leiriltä löytyi vastasyntyneitä lapsia. Jos tarkoitus olisi ollut hankkiutua eroon juutalaisista, miksi lasten annettiin syntyä?

Vangit saivat asianmukaista hoitoa, minkä osoittaa Auschwitzin vangeille tarkoitettu sairaala. Työkyvyttömiäkään ei tapettu, vaan he saivat tarvitsemaansa hoitoa. Esimerkiksi kulkutaudeista kärsivät asetettiin karanteeniin, jotta sairaus ei leviäisi sota-ajalle tyypillisen karuissa olosuhteissa. Laihimmat potilaat saivat jopa ylimääräisiä ruoka-annoksia. Jos tarkoitus olisi näännyttää vangit nälkään, ei käytännössä olisi ollut mitään järkeä.

Leirien väitetyt ”kaasukammiot” eivät muistuta lainkaan oikeita kaasukammioita, mikä käy ilmi niiden tuuletusjärjestelmästä, tiivisteistä ja viemäröinnistä. Jäljelle jääneistä asiakirjoista käy myös ilmi, että kaasukammioiksi väitettyjen huoneiden käyttötarkoitus muuttui sodanaikana ruumishuoneista SS-miesten pommisuojiksi! Myös väitteet Birkenau II:lla sijainneista ”kaasukammioista” kumotaan: huoneet olivat oikeasti ruumiiden säilytystä varten. Jäljelle jääneet asiakirjat osoittavat, etteivät huoneet olisi edes soveltuneet suurien ihmismäärien surmaamiseen tarkoitetuiksi kaasukammioiksi. Maininnan saa myös kemisti Germar Rudolfin ”kaasukammio”tutkimukset, joiden mukaan huoneita ei olisi koskaan voitu käyttää kaasukammioina.

Virallisen historiankirjoituksen mukaan ruumiit poltettiin krematorioissa. Yksinkertainen matematiikka kuitenkin osoittaa, etteivät uunit olisi kyenneet polttamaan väitettyä ruumismäärää, vaikka niitä olisi käytetty kellon ympäri!

Dokumentissa paljastetaan liittoutuneiden kannalta kiusallinen tiedusteluraportti vuodelta 1943, jossa todetaan, ettei murhakaasukammioiden olemassaolosta ole todisteita. Virallisen historiankirjoituksen mukaan murhaamiseen käytetyt leirit olivat toiminnassa vuosina 1941-45. Tiedustelukoneiden leireiltä ottamat ilmakuvatkaan eivät tue virallista teoriaa. Kesällä 1944 Auschwitzissa oli virallisen version mukaan käynnissä teollisen mittakaavan murhaoperaatio, joka olisi käynyt kuvista ilmi. Tiedustelukoneiden kuvaamat kohteet todistavat toista: piipusta jatkuvasti nouseva savu, ihmisjonot ja kivihiili- ja vaatekasat loistavat poissaolollaan!

Dokumentti asettaa niin sanotun Lopullisen ratkaisun oikeaan kontekstiin. Hitler halusi karkoittaa juutalaiset Madagaskarille, mutta sodan laajeneminen teki suunnitelmat mahdottomaksi. Vaihtoehtoinen tilapäisratkaisu oli karkoittaa juutalaiset itään ja siirtää muualle sodan jälkeen. Myös Neuvostoliiton sodanaikaiset tutkimukset tukevat väitettä siitä, että leirit olivat ihmisten säilytystä, ei murhaamista, varten. Saksalaiset olivat rakentaneet leirejä kymmenilletuhansille lapsille, naisille ja vanhoille miehille, joita ei voitu käyttää sotateollisuuden työvoimana.

Monesti valokuvia pidetään kiistattomina todisteina siitä, että holokausti tapahtui. Valitsemalla oikeat valokuvat mielipidettä voidaan muokata haluttuun suuntaan. Osa leirien vangeista oli hyväkuntoisia ja osa huonokuntoisia, mihin vaikutti leirien heikentynyt huolto sodan edetessä- Liittoutuneiden ilmapommitusten tavoitteena oli heikentää saksalaisten mielialaa tuhoamalla välttämätöntä infrastruktuuria, mikä lopulta johti ruoka- ja lääkepulaan leireillä. Liittoutuneiden sotatoimet siis nostivat vankien kuolleisuutta, mutta vastuu sysättiin yksin saksalaisten harteille.

 

Lue myös:

Tietopaketti holokaustin kiistämisestä aloittelijoille

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*