Video Vastarintaliikkeen itsenäisyyspäivän marssista

Helsingissä järjestettiin itsenäisyyspäivänä ennätyssuuria kansallismielisiä kulkueita. Vastarintaliikkeen Kohti vapautta –marssi oli Suomen lähihistorian ensimmäinen julkisesti ilmoitettu kansallissosialistitapahtuma.

Sekä perussuomalaiset että muu poliittinen eliitti ovat olleet vihaisia tapahtuman vuoksi. Pääministeri Juha Sipilä totesi medialle pian marssin jälkeen, että hän kannattaa Vastarintaliikkeen kieltämistä.

Videon alla on kokonaisuudessaan puhe, joka pidettiin marssin päätepisteellä.

Kansallissosialistit!

Suomessa itsenäisyyspäivän merkitys kansallismielisille on kahden viime vuoden aikana muuttunut ratkaisevasti. Aiemmin kuolemanhiljaisesta pyhästä on tullut juhla, jolloin kansanystävät jalkautuvat pääkaupungin kaduille osoittamaan julkisesti kunniaa suomalaiselle perinnölle.

Suomen itsenäisyyspäivä 2016 on myös käänteentekevä, sillä tänä vuonna Vastarintaliike päätti järjestää ensimmäisen julkisen kansallissosialistisen marssin Suomen lähihistoriassa. Meille itsenäisyyspäivä ei ole menetetyn itsemääräämisoikeuden alakuloinen muistotilaisuus. Sen sijaan olemme kokoontuneet kunnioittamaan menneisyyden ja tulevaisuuden itsenäisyystaistelijoita ja vannomaan tuhoa tämän päivän sortovallalle.

Tunnustamme, että Suomi on jo menettänyt itsenäisyyden, jonka eteen isovanhempamme taistelivat viime vuosisadalla. Vannomme kuitenkin, että me tulemme vapauttamaan Suomen jälleen sortovallan ikeestä – keinolla millä hyvänsä.

1904 Eugen Schauman teloitti Suomen sortotoimia johtaneen rikollisen Nikolai Bobrikovin. ”Rakastatko maatasi?”, Schauman kysyi maanmiehiltään ja jatkoi: ”Vaikka antaisit kaiken, mutta et elämääsi, et ole antanut mitään.”

Viime vuosina useat poliittisen ja akateemisen eliitin jäsenet ovat päättäneet tuomita aiemmin järkkymätöntä kansansuosiota nauttineen Schaumanin teot. Tämä ei ole ihme. Modernin miehitysvallan edustajat aavistavat jo, että kansan viha on yltymässä jälleen. Eliitti pyrkii turvaamaan selustansa leimaamalla isänmaallisuuden terrorismiksi ja maanpuolustuksen rikollisuudeksi. Tuttu malli 1900-luvun alulta toistuu siis jälleen.

Radikaali itsenäisyysaktivismi syntyi Suomessa venäläisen miehittäjän aloittamien sortotoimien vuoksi. Ensimmäinen sortokausi loppui reilu vuosi Schaumanin marttyyri-iskun jälkeen vuonna 1905. Toinen sortokausi oli pidempi; se kesti 1908–1917 ja päättyi vasta vallankumoukseen Venäjällä.

Ilman Suomen kansan vastarintaa sortokausien tuhot olisivat olleet monin verroin ankarampia. Mikäli vihamielisen eliitin välikappaleena toiminutta virkavaltaa ei olisi vastustettu verisinkin voimakeinoin ja mikäli jääkärit eivät olisi uskoneet aseelliseen vastarintaan, ei sortovuosien päättyminen olisi välttämättä merkinnytkään Suomen itsenäistymistä.

Itsenäisyyttä ei olisi saavutettu, mikäli kansa olisi säilyttänyt konservatiivisen kunnioituksensa korruptoituneita hallitsijoita kohtaan. Kansa ei olisi vapautunut, ellei veitsin ja kivin aseistautunut Suomen nuoriso olisi saapunut Helsingin kaduille taistelemaan kasakoita vastaan, kun kasakat kylvivät orjuutettuun kansaan kauhua pahoinpitelemällä naisia ja lapsia. Katutaisteluissa kunnostautuneen Verikoirat-järjestön jäsen tiivisti ajan hengen puhutteleviin sanoihin:

”Moni maansa kavaltaa, miehet nuoret vannokaa, tarttukaatte koston kalpaan, syöskää sydämeen se halpaan. Miehet nuoret vannokaa, pettureille kuolemaa! Koirat kansan verta juo, vereen sortukohot nuo. Kun ei laki oikeus auta, kosto auttaa, jumalauta! Miehet nuoret vannokaa, sortajille kuolemaa!”

Mikä ajoi Suomen nuorison verisen raivon partaalle? Vastaus on vuosia jatkunut poliittinen sorto ja kansallisen itsemääräämisoikeuden alennustila. Kuulostaako tutulta?

Sortovuodet alkoivat 1899, jolloin julkaistiin Helmikuun manifesti. Se oli käytännössä valtiokaappaus, jonka tavoite oli tuhota Suomen perustuslaki. Noin sata vuotta myöhemmin sama temppu tehtiin jälleen, kun poliittinen eliitti ja valehteleva valtamedia ajoivat Suomen Euroopan unioniin. Lainsäädäntövalta siirrettiin Suomen kansalta komission virkamiehille, ja nyt itsenäisyyden rippeetkin tahdotaan polttaa TTIP-sopimuksen edellyttämissä ylikansallisissa yksityisissä tuomioistuimissa.

Sortovuosien tavoite oli tehdä Suomesta venäläinen maakunta, jossa kaikki julkinen elämä muistutti alistettua kansaa siitä, ketkä olivat herroja. Jopa tulli- ja rahajärjestelmämme yritettiin venäläistää, mikä ei kuitenkaan onnistunut. Venäläinen sortaja ei ollut yhtä taitava kuin EU-sortaja. Suomi menetti oman valuuttansa ja tullikontrollin vasta sata vuotta myöhemmin EU-jäsenyytemme vuoksi. Nyt meillä ei enää ole omaa rahaa, ja kaikki tullimaksut tilitetään Brysseliin.

Venäläinen sortaja lakkautti myös Suomen sotaväen ja yritti pakottaa Suomen nuorison Venäjän armeijaan. Tämä johti toisinaan väkivaltaisiinkin kutsuntalakkoihin.

Onko mikään muuttunut? Kansan määrätietoisen rappeuttamisen myötä yhä harvempi nuori mies täyttää nykyään yleisen asevelvollisuuden. Keinotekoisen budjettikurin nimissä Suomen armeijan henkilöstöä karsitaan lähitulevaisuudessa ankarasti. Entinen puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty on myöntänyt, että puolustusvoimien rappeuttaminen johtaa maanpuolustuksen globalisaatioon.

Uutta sortovaltaa edustavat upseerit, poliitikot, toimittajat ja pankkiirit tahtovat liittää Suomen Natoon. Mikäli moderni sortovalta saa tahtonsa läpi, eivät tulevaisuuden suomalaiset sotilaat puolustakaan isänmaataan vaan osallistuvat kansainvälisen finanssieliitin määräämiin murhatehtäviin eri puolilla maailmaa. Menneisyyden itsenäisyystaistelijat kääntyvät haudassaan.

Kuten nykyäänkin, myös sortovuosina Suomessa oli niin sanottuja myöntyväisyyslinjan kannattajia, jotka periaatteessa vastustivat sortoa mutteivät käytännössä halunneet ryhtyä vastarintaan. Erityisen haitallisia he olivat sortovuosina siksi, että he levittivät tappiomielialaa muihin suomalaisiin. Lisäksi he kannustivat kansaa alistumaan ja tuomitsivat julkisesti Eugen Schaumanin kaltaiset taistelijat, jotka siirtyivät sanoista tekoihin. Myöntyväisyysmiehet olivat ja ovat edelleen yksi itsenäisyyden myrkyllisimmistä vihollisista. He pyrkivät tekemään orjuudesta, pelkuruudesta ja laiskuudesta hyveitä!

Toisen sortokauden aikana myöntyväisyyslinja menetti onneksi kannatuksensa kansan radikalisoituessa. Kansa ymmärsi, että alistuminen johtaa vain entistä raaempaan hirmuvaltaan.

Toisella sortokaudella miehittäjä käytti sotatilaa tekosyynä kansalaisten poliittisten vapauksien rajoittamiselle. Jo tätä ennen poliittinen sensuuri lakkautti sanan- ja kokoontumisvapauden. Tämäkin kuulostaa pelottavan tutulta.

2000-luvun EU-Suomessa maahanmuuttovastaisuus on määritelty järjestäytyneeksi rikollisuudeksi. Virkavalta suunnittelee parhaillaan valtavaa lisäbudjettia poliittista ajatuspoliisitoimintaa varten. Myös Vastarintaliikkeen kieltämistä suunnitellaan poliisihallituksessa. Tukholman kaduilla vain kuukausi sitten poliisit pahoinpitelivät aseistautumattomia kansallismielisiä. Toistaako historia itseään? Tuleeko raaistuva sorto johtamaan taas kansan radikalisoitumiseen?

Vuonna 1912 säädettiin orwellilaisittain nimetty ”yhdenvertaisuuslaki”, joka antoi vieraalle kansalle, venäläisille, lähes samat oikeudet kuin suomalaisille. 2000-luvun sortovalta on nostanut kunniakansalaisiksi niin ikään vieraat kansat – Afrikan ja Lähi-idän elintasopakolaiset. 2000-luvun sortovallan maahanmuuttopolitiikka on johtanut painajaiseen, jota kukaan ei olisi sata vuotta sitten osannut ennustaa: yhä useampi suomalainen nainen ja lapsi joutuu pelkäämään kaduilla liikkuvia saalistajia, jotka raiskaavat virallistenkin tilastojen mukaan lähes 20 kertaa valkoista eurooppalaista useammin. Suomalainen veronmaksaja pakotetaan elättämään saalistajien alati lisääntyvä joukko.

Kuka toi uudet saalistajat Eurooppaan? Keitä ovat uuden sortovallan edustajat? Pian itsenäistymisen jälkeen Suomessa huomattiin, että uusi vihollinen oli saapumassa lännestä. Monilla heistä oli kuitenkin verisiteet Venäjällä vallan ottaneisiin bolševikkijohtajiin. He olivat pankkiireita.

Suomalainen kansallissosialistilehti nimeltä Hakaristi kirjoittikin kesäkuussa 1935, että Suomea alistettiin nyt uudenlaisella aseella: ulkomaisilla valtiolainoilla. Pankkiirit sitoivat Suomen valtion ja poliittisen eliitin velkaorjuuteen ja käyttivät sitten ylivalta-asemaansa kansamme kiristämiseen. Hakaristi kirjoitti:

”Ulkomaiset lainat ovat iilimatoja, joita ei voi irrottaa millään tavalla valtioruumiista ennen kuin ne putoavat itsestään tai valtio viskaa ne pois. Mutta goojim-valtiot eivät irrota niitä, vaan panevat yhä uusia lisää, että ne ehdottomasti joutuvat perikatoon.”

Hakaristi-lehti muistutti, että ulkomaalaiset koronkiskojat kahlitsivat Suomen kansaa myös ylläpitämällä laajaa työttömyyttä ja leikkaamalla palkkoja. Valtiota ja kansaa ei alistettukaan enää kasakkojen miekoilla ja ruoskilla, vaan keinotekoisella köyhyydellä, jolla kansa pakotettiin poliittiseen lamaannukseen.

Suomi selvisi ensimmäisestä ja toisesta sortokaudesta, mutta pankkiirien uusi sortovalta on edelleen voimissaan. Se pakottaa Suomen luopumaan omasta teollisuudestaan ja valuutastaan, omasta armeijastaan sekä omien kansalaisten kulttuurista, verenperinnöstä ja hyvinvoinnista. George Sorosin, Goldman Sachsin ja JPMorganin johdolla uusi sortovalta johdattaa nyt röyhkeästi ja täysin avoimesti miljoonien laittomien siirtolaisten invaasion Eurooppaan. Varmistaakseen valkoisten kansanmurhan sortajat lahjovat poliittisen eliittimme, jotta nämä säätäisivät jatkuvasti uusia lakeja kansallismielisyyttä vastaan.

Juuri verenperimämme tuho tekee kolmannesta sortokaudesta monin verroin hirveämmän kuin kahdesta edellisestä. Vihollinen ei tahdo vain alistaa meitä – hän tahtoo murhata meidät ja lapsemme.

Ensimmäinen sortokausi olisi tuskin päättynyt ilman Schaumanin kaltaisten taistelijoiden uhrauksia. Yksi ihminen kykeni palauttamaan kansakunnan itseluottamuksen ja uskon tulevaisuuteen. Jos meistä jokaisella on Schaumanin asenne, mikään ei voi pysäyttää meitä tai tappaa kansaamme.

Lue myös:

Itsenäisyyspäivän marssi: valtamedian valheita ja poliisiväkivaltaa!
Yle-toimittaja Marko Hietikko naureskeli raudoitetun mielenosoittajan pahoinpitelylle
Helsingin poliisi ei aio tutkia itsenäisyyspäivänä raudoitetun mielenosoittajan kidutusta