MV-lehti suomensi viehättävän kanadalaisnaisen kannanoton liittyen Lontoon iskuihin, maahanmuuttoon, kulttuurimarxismiin ja valkoisten kansojen alennustilaan. ”En voi muuta kuin toivoa, että tulevat huonot ajat luovat vahvoja miehiä.”
Hei kaikki! Nyt tiedämme, että Lontoon hyökkäys, jossa viisi kuoli ja moni muu loukkaantui, ja joka toteutettiin Brysselin pommiattentaatin vuosipäivänä, oli jihadistin toteuttama terroristiteko. ISIS on ottanut tästäkin vastuun itselleen.
Seurasin koko tapahtumaa Twitterissä, heräsin tänä aamuna, ja Brysselissä on jälleen ollut hyökkäysyritys. Saatiin estettyä miehen yritys ajaa ihmisten päälle.
Poliitikkomme ovat antaneet tyypilliset julkilausumansa asian johdosta.
Theresa May sanoi tuomitsevansa tämän vihan ja pahuuden, kahtiajaon teon. Hashtageja, kuten #PrayForLondon #NotAllMuslims jne. kiertää somessa, kuten joka kerta kun tapahtuu. Itse ihmettelen, kun taas oli uusi yritys mestata ihmisiä kadulla, miten tätä voi vieläkin tapahtua.
Miten olemme vieläkin tekemisissä tämän ongelman kanssa – eikä vain se, että miten tätä voi vieläkin jatkua – miten on mahdollista, että olemme tottuneet siihen? Länsimainen elämäntapa ja kulttuuri kohtaa nyt suurimman uhan sitten Kylmän Sodan, ja me vain istumme tässä, emmekä edes välitä!
Tiedän, monet alkavat argumentoimaan että “entäs Ristiretket”, jne?
Ristiretket eivät oikeuta mitään, mitä tänään tapahtuu! Tai sitten he sanovat, että “Lauren, on todennäköisempää saada osuma salamasta kuin joutua terroriteon kohteeksi”.
Mitä nämä ymmärtäjät eivät tajua on se, että kyseiset hirveät terroriteot ovat vain oire jostakin todella paljon isommasta asiasta. Vaikuttaa siltä, että kaikki paitsi länsimaalaiset tietävät tasan tarkkaan mitä on meneillään.
Erdogan (Turkin kalifi) ilmoitti juuri pari päivää sitten, että pyhä sota saapuu Eurooppaan. Se ei ehkä ilmene niin dramaattisesti, kuin voisimme kuvitella. Mutta sivilisaation törmäys, sellaisten kanssa, joilla on täysin yhteensopimattomat arvot, se on mitä on meneillään. Ruotsissa ja Hollannissa tapahtuvat mellakat ovat juurikin esimerkkejä siitä, että tämä on jo alkanut.
Nyt kun Saksan salainen palvelu tiedotti 6 000 000 turvapaikanhakijan odottavan Turkin rajalla pääsyään Eurooppaan, voimme ymmärtää, että nämä tulevat ihmismassat saavat nykyiset ongelmamme vain pahenemaan entisestään.
Normaalisti ihmiset tuntisivat, että asialle pitäisi nopeasti tehdä jotakin. Kylmän sodan aikana vanhempamme / isovanhempamme ajattelivat, että kommunisteja on joka paikassa, odottamassa käskyä Moskovasta.
Agentteja olikin soluttautunut lännestä meille, ja kylmä sota oli ehdottomasti aito uhka. Kommareiden läsnäoloa oli kovastikin liioiteltu, koska tämä koettiin uhkana yhteiskunnalle, elämäntavalle ja kulttuurille. Niin paljon, ettei luotettu enää edes naapuriin, koska pelättiin heidän olevan kommunisteja.
Joten, miten on mahdollista että tänään, kun islamilaiset saarnaajat avoimesti kuuluttavat länsimaisen yhteiskunnan tuhoamisaikeistaan ja kannattavat kaikkien niiden murhaamista, jotka ovat tästä eri mieltä, kun nämä marssivat kaduilla vaatimassa toisin ajattelevien kaulojen katkaisemista, ovat näin avoimia ja suoria ääriajattelustaan, miksi nykyään vain laitamme päämme hiekkaan sekä huudamme kajareista, että kaikki on hyvin?
Itse asiassa, “äärioikeisto ovat ne todelliset terroristit”.
Ihan hullua. Tajuan kyllä, että monelle on vaikea ymmärtää asioita kauaskantoisemmin. Olenhan itsekin, ja monet videoitani katsovat, vasta elämämme alkumetreillä.
Katsomme siis yhteiskuntaa, elämäämme, kuten se on tänään, ja tokaisemme, että ei kovinkaan huonoa. Miksi kaikki ovat niin huolissaan? Kun luemme historiaa, voimme katsastaa kokonaista vuosituhatta alle minuutissa.
Satojen vuosien tapahtumat voimme tiivistää yhteen paragraafiin tai lauseeseen, kuten “Rooman tuho”. Koska voimme jälkeenpäin tiedostaa, että kaikki se satojen vuosien kehitys johti siihen tiettyyn pisteeseen, Rooman tuhoon. Rooman valtakunnan kukoistus, sen eri vaiheet, johtivat tuohon merkittävään tapahtumaan, Rooman tuhoon.
Emme ehkä ole tottuneet ajattelemaan tietyllä tavalla. Itse yritän aina nähdä, miten poliittiset päätökset joita toteutamme, miten niillä voi olla laajenevia vaikutuksia, joiden seurauksista sadan vuoden päähän emme tiedä mitään. Yritän ennustaa, koska haluan estää potentiaalisesti katastrofaaliset tulevaisuudet.
Eikä ole vaikeaa tehdä perusteltuja arvailuja. Korkea syntyvyys sellaisten maahantulijoiden nopeasti kasvavissa yhteisöissä, jotka kärsivät hallitsemattomasta radikalisoitumisesta, ei tietenkään voi olla resepti millekään hyvälle, vai mitä?
Kun kiellämme tällaisia tosiasioita, ja kiellämme ne vaikutukset, joita tällaisella voi olla satojen vuosien päähän, emme välttämättä uhraa omaa elämäämme, omaa onnellisuuttamme. Siksi on niin helppoa sanoa #PrayForLondon, ja jatkaa elämäämme.
Siksi on niin helppoa sanoa #NotAllMuslims ja haukkua ne, joiden mielestä meillä on ongelma. Koska oma elämämme ei ole vaakalaudalla.
Pääsemme yhä bileisiin huomenna, meillä on Facebook ja Snapchat, kiva asunto ja ystäviä, meillä mitään ongelmia ole.
Nyt on kuitenkin kyse meidän lasten ja muiden lasten tulevaisuudesta. Nämä uhraamme. Historiallisesti tämä oli erittäin tärkeää ihmisille. Kotimaan tulevaisuus, kansan tulevaisuus. Tänään kyseinen katsontakanta on totaalisen kadotettu.
Tämän päivän nuori elää mieluummin kuluttajahedonistin elämäänsä, kuin perustaisi perheen ja säilyttäisi länsimaisen yhteiskunnan, sivistyksen, perinteet ja kulttuurin.
Toki tämä heille sallittakoon. Mutta tämän tosiasian johdosta ne ongelmat, jotka ovat edessämme, ovat niin paljon suurempia kuin vain se, että on ihmisiä, jotka aidosti haluavat tuhota länsimaisen kulttuurin, pois islamin tieltä.
Tämä ei ole ainoa asia, minkä kanssa joudumme taistelemaan. Joudumme taistelemaan myös sen itsessämme ja yhteiskunnassa pesivän sairauden, itsemurhaavan nihilismin ja patologisen altruismin, kanssa.
Tämä tulee aiheuttamaan sen, että kun tulevat sukupolvet katsovat taaksepäin meihin, he tulevat olemaan shokissa sen suhteen, että miten pystyimme ohittamaan varoitusmerkit!
Ei siinä kaikki, että emme yritä löytää ratkaisua siihen, miten säilyttää sivistyksemme. Klassinen liberalismi, äidinkielemme, historiamme, sananvapaus, demokratia, jne.
Me jopa tietoisesti kiellämme, että meillä olisi mitään ongelmaa ja vieläpä tuomitsemme heidät, jotka yrittävät kertoa, että kyllä meillä on ongelma.
Nyt toimimme jo, kuin terrorismi olisi vaan arkea. Eikä tämä ole tavan tallaajan vika. Tätä oppia syötetään meihin pakkopullana ylhäältä käsin.
Viime vuonna Lontoon pormestari Sadiz Khan väitti, että terrorismi nyt vaan on osa suuressa kaupungissa elämistä.
Kauhean Nizzan hyökkäyksen suhteen Ranskan pääministeri lausui, että meidän pitää nyt vaan elää terrorismin kanssa.
Ja tietysti rikkaat proge-julkkikset ja valtavirran journalistit tukevat näitä ja selittävät, miten Lähi-idässä on niin paljon enemmän terrorismia, josta emme välitä, ja olemme itsekkäitä kun keskitymme pariin paukahdukseen siellä täällä koti-Euroopassa.
Mutta nämä eivät elä Euroopan kasvavissa islam-ghetoissa, vai mitä. He eivät elä Lutonissa. He eivät elä Rotherdamissa, jossa heidän lapsensa joutuisivat raiskatuiksi ja rasistisen sekä uskontopohjaisen vainon kohteiksi jokapäiväisessä arjessaan.
He elävätkin aidatuissa, yksityisvartijoilla varustetuissa yhteisöissään, suojattuina siltä todellisuudelta, joka on muiden kohtalona. He urhaavat kotimaansa monikulttuurisuudelle, mutta ovat toki itse turvassa koko tämän prosessin ajan.
On eräs vanha sanonta, joka mielestäni kuvaa erittäin hyvin sitä mitä nyt tapahtuu: “Huonot ajat luovat vahvoja miehiä, vahvat miehet luovat hyviä aikoja, hyvät ajat luovat heikkoja miehiä ja heikot miehet luovat huonoja aikoja.”
Poliitikkomme sekä johtajamme ovat niitä samoja heikkoja miehiä, joilla ei ole selkärankaa puhua sitä islamin myrskyä vastaan, joka meillä on vastassamme. Mitä he pelkäävät? Pelkäävät nimittelyä. Pelkäävät islamofobiksi leimautumista.
Kouluissamme opettajat kertovat oppilaille, että jos ei halua pitää rajat auki ja sallia kaikki sisään, terroristitkin, silloin on rasisti ja islamofoobikko. Yliopistoissa luennoitsijat paasaavat, miten valtioiden rajat ylipäätään ovat sosiaalisia rakennelmia ja siksi hyödyttömiä. He kertovat jopa, että länsi ylipäätään on jotakin, mikä haluaa tuhotua yhdessä sen kansan ja kulttuurin kera.
Kuitenkin, ainoa syy, miksi nämä progressiivit voivat latailla näin hullua settiä on, koska heidän esi-isänsä taistelivat vapauksiemme ja sivistyksen puolesta. Pitkään.
Nyt ne arvot, joiden eteen muut taistelivat, jotka mahdollistivat ne hyvät ajat, joista monet meistä yhä hyötyvät ja kokevat tänään, ollaan uhraamasssa sellaisen sukupolven toimesta, joka kieltäytyy taistelemasta, edes puhumasta arvojensa puolustamiseksi tänään.
Olen hukassa. En tiedä, mitä enää sanoa, kun olemme jo nähneet niin paljon, niin monta traagista tapahtumaa seurauksena tästä.
En voi muuta kuin toivoa, että tulevat huonot ajat luovat vahvoja miehiä.
Julkaistu alunperin MV-lehdessä [1].