"Toimittajat tuhoavat totuuden, valehtelevat, vääristävät, panettelevat ja polvistuvat rahan vallan edessä. Heidän ammattinsa on pettää heidän isänmaansa ja rotunsa. Olemme valtamediassa kasvottoman eliitin palvelijoita, sätkynukkejä; he vetävät naruista ja me tanssimme."

John Swinton, New York Times

Video: miksi määrällinen elvyttäminen ei toimi?

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 5,00
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Quantitative easing (QE) eli määrällinen elvyttäminen (myös määrällinen helpottaminen) on ollut eurooppalaisten huulilla alkuvuodesta. Kokemukset maailmalta kuitenkin kertovat, ettei hanke tule parantamaan reaalitaloutta. Sen sijaan elvytys tulee rikastamaan pientä sijoittajaeliittiä.


Positive Money: ”Kuinka tuhlata 375 miljardia puntaa? (Määrälisen elvytyksen epäonnistuminen)”

EKP ilmoitti tammikuussa alkavansa ostaa EU-valtioiden velkakirjoja talouden elvyttämiseksi. Keskuspankkirahaa pumpataan finanssimarkkinoille 60 miljardin kuukausitahdilla 2016 syksyyn asti. Terveessä talousjärjestelmässä keskuspankki luo velatonta rahaa julkisten hankkeiden rahoittamiseksi. QE-mallissa pankki sen sijaan ostaa markkinoilta valtioiden laskemia arvopapereita. Toisinaan määrällistä keventämistä kutsutaan virheellisesti keskuspankkirahoitukseksi, vaikka se ei sitä siis ole. Keskuspankkirahoitus on reaalitaloutta palvelevaa finanssipolitiikkaa, jolla päätetään esimerkiksi julkisista investoinneista. Määrällinen elvyttäminen on sen sijaan rahapolitiikkaa ja sen vaikutukset heijastuvat lähinnä rahoitusmarkkinoille.

Suosittu Raha ja talous –blogi kirjoitti EKP:n elvytyssuunnitelmista tammikuun lopulla. Johtopäätös oli, että Euroopan unionissa määrällisen elvyttämisen vaikutukset tulisivat olemaan vielä huomattavasti vaatimattomampia kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa, jossa QE on ollut jo käytössä. Kirjoittajat toteavat, että finanssikriisin jälkeen sekä Yhdysvallat että Iso-Britannia alkoivat tehdä ripeästi paljon elvyttävämpää finanssipolitiikkaa kuin euromaat. Tämän vuoksi myös määrällisen elvyttämisen tulokset olivat parempia kuin ne todennäköisesti tulevat Euroopassa olemaan:

Näissä olosuhteissa [Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa] määrällinen helpottaminen on riittänyt ylläpitämään investointi- ja kulutusbuumia […] Voi kuitenkin olla, että näissä [EU-] maissa lyhyt finanssipoliittinen elvytyskään ei riittäisi palauttamaan taloutta kestävälle kasvu-uralle, koska yksityisen sektorin velanottovalmius on Yhdysvalloissa ja Britanniassa ollut perinteisesti paljon suurempaa kuin manner-Euroopassa. Niinpä määrällisen helpottamisen ohjelmien teho on joka tapauksessa ratkaisevasti heikompi eurotalouksissa.

Kuinka toimivaa määrällisen elvyttämisen politiikka sitten on ollut edes Ison-Britannian kaltaisessa mallimaassa? Talousdemokraattinen Positive Money –liike on tuottanut kansantajuisen videon QE:n epäonnistumisesta Isossa-Britanniassa. Kuluttajat ja reaalitalous eivät määrällisestä elvytyksestä hyötyneet. Sen sijaan valmiiksi upporikkaat sijoittajat rikastuivat rahalla, jolla oltaisiin voitu esimerkiksi rakennuttaa kouluja, ruokkia kysyntää ja luoda uusia työpaikkoja.

Positive Money kysyy, mitä tapahtui 375 miljardille punnalle, jotka keskuspankki käytti ”talouden määrälliseen elvyttämiseen”. Tulos on tyrmistyttävä: jokaisesta punnasta vain 8 pennyä päätyi lopulta elvyttämään reaalitaloutta – loput 92 pennyä taas päätyivät sijoittajien pankkitileille. Määrällinen elvyttäminen kasvatti osakkeiden arvoa noin 20 %, mikä hyödytti ainoastaan sijoittajia.

finanssipaaoma

Positive Moneyn mukaan keskuspankkirahaa ei olisi pitänyt pumpata finanssimarkkinoille vaan julkiseen talouteen. Mikäli rahoilla oltaisiin rakennettu infrastruktuuria, kouluja ja taloja sekä tehty muita koko yhteiskuntaa hyödyttäviä investointeja, olisi elvytyshanke voinut todella luoda talouskasvua lisäämällä kysyntää ja työllistämällä kansalaisia. Sen sijaan, että yhdestä punnasta päätyi lopulta vain 8 pennyä reaalitalouteen, olisi jokainen keskuspankista julkiseen talouteen laskettu punta voinut luoda 2,8 punnan arvonlisäyksen.

Määrällinen elvytys tuotti taloudellista hyötyä 5 prosentille kansalaisista. Keskuspankkirahoitus olisi luonut hyvinvointia ja työpaikkoja kaikille. Erityisen röyhkeänä Positive Money pitää sitä, että hallitus kieltäytyy rakentamasta esimerkiksi uusia kouluja siksi, ettei ”valtiolla ole tarpeeksi rahaa”. Jos keskuspankki voi käytännössä lahjoittaa sijoittajille satoja miljardeja puntia ilman mainittavia vaikeuksia, miten valtiolla ei voi olla miljardia puntaa koulujen rakentamiseen?


Toisenlainen talousjärjestelmä on mahdollinen.

Valtamedia on myötäillyt pankkiireita uutisoidessaan määrällisestä elvyttämisestä. Esimerkiksi Taloussanomat julkaisi viime keväänä kritiikittömän artikkelin, jossa haastateltiin EKP:n neuvostoon kuuluvaa Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmannia. Weidmannin mukaan määrällinen elvytys voisi toimia, mutta on äärimmäisen tärkeää, että eurovaltiot saavat jatkossakin rahoituksensa yksityispankeilta eikä keskuspankilta.

Myös sanomalehti Kaleva asettui yksityispankkien puolelle julkaisemalla Suomen Pankin Antti Suvannon kolumnin ”Määrällinen keventäminen ei ole se­te­li­ra­hoi­tus­ta”. Suvanto väitti, ettei keskuspankkirahoitus voi olla ratkaisu talouden kriisille. Kansalaisilta on leikattava samalla kun pankkiirit rikastuvat, sillä yksityispankkiirien haastaminen johtaisi ”inflaatioon”. Suvannon Kalevassa esittämät valheet on kuitenkin kumottu lukemattomia kertoja esimerkiksi talousdemokraattisissa julkaisuissa. Kuten Magneettimedian lukijat tietävät, ei korkoon perustuva yksityinen rahajärjestelmä ole välttämättömyys, vaan jättimäinen talousrikos, jonka voi kuitenkin korjata poliittisella päätöksenteolla (1, 2, 3).

Suomen talousdemokraattien puheenjohtaja Patrizio Lainà otti hiljattain myös kantaa EKP:n elvytysohjelmaan. Lainàn mukaan keskuspankit voisivat elvyttää taloutta ja lisätä kysyntää avaamalla pankkitilejä yksityisille kansalaisille. Sen sijaan, että keskuspankit ostaisivat markkinoilta velkakirjoja, ne voisivat piristää taloutta lisäämällä kysyntää ja luomalla uutta rahaa suoraan kansalaisten keskuspankkitileille. Tällöin ei olisi vaaraa, että uudesta rahasta tulisikin pelkkää sijoittajaeliittiä hyödyntävää tuottamatonta finanssipääomaa. Päätettiinpä uutta rahaa laskea talouteen millä tahansa keinolla, yksi asia on varma: valtiolla tulee olla yksinoikeus päättää rahan luomisesta.

 

Lue myös:

Valtamedia pimitti uutisen oikeudenkäynnistä Kanadan keskuspankkia vastaan
Markku Uusipaavalniemi: Rahan valta pankeilta valtiolle
Talousdemokratia kiinnostaa eurooppalaisia
Mitä on nationalistinen talouspolitiikka?

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

2 Kommentit

  1. Kyllä perkule on hyvin tehtyjä videoita. Tähän kun vielä yhdistäisi nykypäivän nousevan kansallissosialismin via Kultainen Aamunkoitto, Casapound, Vastarintaliike jne… ja tietenkin suomenkielen tekstitykset.

    (0)(0)
  2. Tero Kymäläinen

    http://www.talouselama.fi/uutiset/salkunhoitaja+myontaa+keskuspankin+elvytysohjelma+teki+rikkaista+rikkaampia/a2325369

    Rahanväärennös on sallittua vain noille, jotka hyötyvät siitä. Ja kansa sallii kaiken. Vaikka inflaatio on ollut aivan selvää jo parin vuosikymmen ajan. Vertailkaapa mitä vaikka kahvikuppi maksoi 90-luvulla, tai asunto. Kyllä inflaatiota on ollut, tilastokeskus valehtelee.

    Jokainen tuollainen keskuspankki ”elvytys” laimentaa rahan ostovoimaa kuluttajan näkökulmasta ja rikastuttaa vain finanssieliittiä.

    (0)(0)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*