- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Video: holokaustikriittisyys auttoi juutalaista löytämään ”murhatut” sukulaiset

”Juutalaisten joukkotuhoa” ei ole kyetty todistamaan esimerkiksi väitettyjen kaasukammioiden kemiallisella tutkimuksella tai joukkohautakaivauksilla. Teknisten todisteiden puutteen vuoksi holokaustitarina perustuu täysin ”selviytyjien” epäluotettaville silminnäkijäkertomuksille.

”Holokaustiselviytyjien” kertomukset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia ja usein jopa koomisia [1]. Tunnettu ”Auschwitz-selviytyjä” Elie Wiesel esimerkiksi kirjoitti 1960 ilmestyneen Yö-muistelmakirjansa alkuperäispainoksessa [2], että tunnetulla leirillä juutalaiset murhattiin heittämällä nämä tuliseen rotkoon – ei kaasukammioihin. Nykyään Wiesel voitaisiin tuomita Saksassa vuosiksi vankilaan [3] ”kaasukammioiden kiistämisestä”.

Holokaustipropagandan yleisimpiä ja tehokkaimpia muotoja ovat ”selviytyjien” tunteikkaat haastatteluvideot. Esimerkiksi Yle lähettää viikoittain [4] dokumentteja, joissa ”holokaustiselviytyjät” kertovat kuinka he kadottivat jonkun sukulaisensa toisen maailmansodan aikana. Poliittisesti korrekti historia opettaa, että kaikki toisen maailmansodan aikana kadonneet juutalaiset murhattiin holokaustissa eli Hitlerin järjestelmällisessä juutalaisten joukkotuho-ohjelmassa. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

 

Sodan aikana katoaminen ei merkitse murhatuksi tulemista

Ihmisen katoaminen sodan aikana ei tietenkään merkitse sitä, että hän olisi ollut automaattisesti järjestelmällisen etnisen puhdistuksen uhri.

30.4.1992 Montel Williams Show –niminen keskusteluohjelma lähetti jakson, jossa haastateltiin holokaustirevisionisteja (Mark Weber ja David Cole) sekä ”holokaustiselviytyjiä”, muun muassa juutalaista Ernest Hollanderia. Hollander väitti, että ”natsit” murhasivat hänen sukulaisiaan ”holokaustissa”. Revisionistien mukaan monien ”selviytyjien” tarinat olivat ristiriidassa jopa valtavirtaisen historiankirjoituksen kanssa.


Ernest Hollander kuuli toisen maailmansodan jälkeen ystävältään, että tämä oli omin silmin nähnyt kuinka saksalaiset murhasivat hänen veljensä Zoltan Hollanderin. Ernest muutti perheineen Yhdysvaltoihin. Zoltan ei todellisuudessa ollut kuitenkaan kuollut, vaan hän asui Jugoslaviassa. Zoltan puolestaan luuli, että ”natsit” olivat tappaneet Ernestin ”holokaustissa”. Eri mantereilla asuneet veljekset elivät epätietoisuudessa useita vuosikymmeniä.

Kun Ernest Hollander esiintyi Montel Williams Show’n holokaustirevisionismijaksossa, sattui Yhdysvaltoihin muuttanut serbimaahanmuuttaja katsomaan televisiota. Jugoslaviassa asuessaan hän oli tuntenut Zoltan Hollanderin, joka oli hänen mukaansa aivan televisiossa esiintyneen Ernestin näköinen. Hän päätteli, että Zoltanin oli pakko olla Ernestin kadonnut veli, jonka luultiin kuolleen ”holokaustissa”. Hollandereita tiedotettiin asiasta, ja 17.11.1992 Montel Williams Show lähetti perheenyhdistämisjakson, jossa kauan kadoksissa olleet veljekset esiintyivät yhdessä.

 

Solvauksia ja oikeudenkäyntiuhkauksia

Hollanderit eivät olisi koskaan löytäneet toisiaan, elleivät holokaustirevisionistit olisi olleet televisiossa puhumassa tutkimuksestaan. Cole ja Weber eivät kuitenkaan saaneet työstään kiitosta, vaan ”holokaustiselviytyjät” kutsuivat heitä ”natseiksi” ja ”pummeiksi” – vaikka Cole itsekin on juutalainen!

Montel Williamsin mukaan monet yhdysvaltalaiset juutalaiset järjestöt yrittivät myös haastaa televisiokanavan oikeuteen, koska Cole ja Weber olivat saaneet puhua lähetyksessä avoimesti valtavirtaisen holokaustitarinan epäloogisuudesta. Hollanderin veljekset yhteen saattanut serbipakolainen sai kylmää palautetta puolestaan Euroopan juutalaisjärjestöiltä, jotka eivät suostuneet tekemään hänen kanssaan yhteistyötä Zoltanin löytämiseksi. Kun ”holokaustissa varmuudella kuollut” juutalainen löytyykin yhtenä kappaleena, koko joukkotuhontatarina muuttuu kyseenalaiseksi. Siksi holokaustitarinan vaaliminen oli monille ryhmille tärkeämpää kuin kadonneiden sukulaisten saattaminen yhteen.

 

Hypoteesi kadonneiden juutalaisten todellisesta kohtalosta

Carlo Mattognon, Thomas Kuesin ja Jürgen Grafin kirja ”The Extermination Camps” of ”Aktion Reinhardt” [5] esittää hypoteesin siitä, mitä monille toisessa maailmansodassa kadonneille juutalaisille todellisuudessa tapahtui. Saksalaiset todellakin halusivat siirtää juutalaiset pois alueeltaan. Juutalaisten siirtäminen pois Saksasta oli kansallissosialistien ”lopullinen ratkaisu”. Pakkosiirtäminen ei kuitenkaan tarkoita kansanmurhaa. Kun juutalaisia pakkosiirrettiin pois entisestä kotimaasta, monet kadottivat lähimmäisiään ja luulivat näiden kuolleen.

stalin [6]

Kirjan osassa 7.11. Thomas Kues toteaa, että nykyisen tiedon valossa on todennäköisintä, että huomattava osa esimerkiksi Puolasta karkotetuista, sodan aikana kadonneista juutalaisista päätyi Neuvostoliittoon, josta heitä ei päästetty enää poistumaan. Stalinille ”suuri isänmaallinen sota” Saksaa vastaan oli äärimmäisen tärkeä imagokysymys. Neuvostoliitto esitti itsensä ”fasismin” vihollisena ja Euroopan ”vapauttajana”. Hitlerin ”kaasukammiot” olivat propaganda-ase, jolla neuvostodiktatuuri pystyi peittämään omat rikoksensa sodissa ja sisäpolitiikassa.

Kues, Mattogno ja Graf epäilevät, että Stalin vangitsi ja pakkosiirsi neuvostoalueille kuljetetut puolanjuutalaiset Venäjän pohjoisosiin ja Siperiaan. Kirjailijoiden hypoteeseja tukevat lukuisat vuosina 1944–1952 julkaistut raportit juutalaisten väestönsiirroista Neuvostoliitossa. Raportteja julkaistiin muun muassa American Jewish Yearbookissa, Athens News Agencyssa, Jewish Telegraphic Agencyssa sekä saksanjuutalaisten pakolaisten Aufbau-lehdessä.

"Voitonpäivä" ja Saksan väitetyt "rikokset" ovat edelleen tärkeä osa Venäjän valtiollista identiteettiä. [7]

”Voitonpäivä” ja Saksan väitetyt ”rikokset” ovat edelleen tärkeä osa Venäjän valtiollista identiteettiä.

Raporttien mukaan neuvostojoukot aloittivat juutalaisten kuljetuksia itään pois alueilta, jotka venäläiset olivat vallanneet saksalaisilta. Etenkin Länsi-Euroopasta saapuneita juutalaisia kuljetettiin itään esimerkiksi Ukrainan, Valko-Venäjän, Bukovinan, Bessarabian ja Itä-Galitsian alueilta.

Piilottamalla juutalaiset Stalin pystyi varjelemaan sodan loputtuakin myyttiä vihollisvaltion ”murhaleireistä”. Merkittävä osa juutalaisista kadotti perheensä Hollandereiden tavoin vapaudessa, mutta on todennäköistä, että monien perheet hajosivat Stalinin väestönsiirtojen vuoksi.

 

Aiheesta lisää:

Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä [8]
Kriittistä holokaustitutkimusta [9]
Vanha holokaustimyytti heräsi henkiin: ”juutalaissaippua” lähetettiin tutkittavaksi [10]
Holokausti on huijaus [11]
Holokausti on maailmanpoliittinen ase [12]
Kriittistä holokaustitutkimusta: ihmisrasvan kerääminen polttokuopista [13]
Kriittistä holokaustitutkimusta: Mengelen kokeet Auschwitzissa [14]
Eliitin Auschwitz-juhla lähestyy [15]