- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Vetyperoksidin hyödyt terveydelle

Puhuttaessa vetyperoksidin käytöstä terveydenhoidossa ilmenee voimakas vastakkainasettelu puolesta ja vastaan. Puoltajien mielestä oikein käytettynä vetyperoksidi on yksi maailman parhaista terveyden parantajista ja vastustajien mielestä taas kaikenlainen vetyperoksidin nauttiminen on järjetöntä ja erityisen vaarallista terveydelle.

Molemmat ovat tavallaan oikeassa. Väärin käytettynä vetyperoksidi voi aiheuttaa ongelmia ja laimentamattomana se on hyvin myrkyllistä, jopa tappavaa. Yleisesti saatavilla on liuoksia eri pitoisuuksissa, aina 3 –prosenttisesta 90 –prosenttiseen, jota käytetään rakettien polttoaineen happikomponenttina. Tarkastellaan kuitenkin ensin vetyperoksidin rakennetta ja sen tehtäviä kehossa.

Vetyperoksidissa on veteen verrattuna yksi ylimääräinen happiatomi, joten sen kemiallinen kaava on H2O2 ja se hajoaa vedeksi H2Oja hapeksi O2. Se on hajuton ja väritön neste lämpötilassa -2 ºC – 152 ºC, mutta ei kuitenkaan täysin mauton. Jälkimaku kestää muutaman sekunnin ja muistuttaa klooria. Liuokseen imeytyneen hapen määrä on ällistyttävä. Kaasuna happi vie paljon suuremman tilan. Litra 35-prosenttista vetyperoksidia sisältää happea 130 litraa!

Vetyperoksidia esiintyy kehossa luonnostaan, kuten valkosolujen valmistamana auttamaan infektioiden ja bakteerien torjunnassa. Sitä on runsaasti äidinmaidossa ja erityisen runsaasti ternimaidossa. Yksi sen tehtävistä on aktivoida ja vahvistaa immuunijärjestelmää, joten kehon kyky tuottaa itse vetyperoksidia on terveyden ehdoton perusedellytys. Vetyperoksidin ihmeellinen kaikkeen auttava vaikutus perustuu ylimääräiseen happiatomiin, joka reagoi herkästi ja toimii vapaana radikaalina tuhoten haitallisia bakteereita, viruksia ja hiivasieniä. Siitä johtuu myös kupliminen ja vaahtoaminen ylimääräisen hapen vapautuessa reaktiossa. Viime aikoina kehon terveellinen hapen saanti on myös vähentynyt. Ilmassa on saasteita ja happipitoisuus on heikentynyt. Veden klooraaminen vähentää happipitoisuutta.

Ruokia valmistetaan nykyään teollisesti ja niissä käytetään luonnollisten aineiden sijaan hapettomia teollisia raaka-aineita ja lisäaineita, jotka kuluttavat enemmän kehon omia happivarantoja. Myös antibiootit kuluttavat elimistön happivarantoja. Elimistömme kärsii kroonisesta happivajauksesta ja happamuudesta. Siksi hapen lisäyksellä on erityisen tervehdyttävä vaikutus. Ironista on se, että useat uudet lääkkeet, joilla on tarkoitus hoitaa nykyajan sairauksia ja vaivoja, tähtäävät solutason hapentuotannon lisäämiseen, usein vetyperoksidin tuotantoa lisäämällä. Vetyperoksidia tarvitaan kehossa moniin kemiallisiin reaktioihin, kuten kilpirauhas- ja sukupuolihormonien tuotantoon, interferonien tuotannon stimulointiin, sydämen ja aivojen verisuonten laajenemiseen ja glukoosin tehostamiseen diabeetikoilla. Mitä tarkemmin katsoo, sitä enemmän tehtäviä vetyperoksidilla on.

Kokemuksia ja tutkimuksia vuosisadan ajalta

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kehossa tarvitaan vetyperoksidia useisiin kemiallisiin reaktioihin. Esimerkiksi C-vitamiini auttaa kehoa puolustautumaan infektioita vastaan muodostamalla vetyperoksidia, joka taas vaikuttaa prostaglandiinien tuotantoon. Lactobacillus tuottaa myös vetyperoksidia, joka tuhoaa haitallisia bakteereita ja viruksia estäen tulehduksia suolistossa, emättimessä ja virtsarakossa monien muiden vaivojen lisäksi. Huomattavaa on myös, että kehossa tarvitaan hyödyllisiä aerobisia bakteereita. Useimmat haitalliset bakteerit toimivat kuitenkin anaerobisesti, eli viihtyvät hapettomissa oloissa, jolloin vetyperoksidi on niille myrkkyä ylimääräisen happiatominsa vuoksi.

Pitkälliset tutkimukset johtivat uskomukseen, että vetyperoksidin parantava vaikutus johtui ylimääräisestä happiatomista ja sen mukanaan tuomasta hapekkaammasta ja terveellisemmästä ympäristöstä. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Lääkäri Charles Farr totesi kokeiltuaan vetyperoksidia suonensisäisesti, että laimean liuoksen sisältämä vähäinen happilisäys ei itsessään riittänyt tuottamaan kaikkia positiivisia tuloksia, vaan syynä täytyi olla vetyperoksidin entsyymejä stimuloiva vaikutus koko kehossa. Aineenvaihdunta kiihtyi, pienet verisuonet laajenivat ja verenkierto tehostui, jolloin myös kehon hapenkulutus tehostui ja lämpötila nousi hiukan (tutkimukset vuosilta 1989 – 1990).

Jo 1920-luvulla julkaistiin tutkimustuloksia I Maailmansodan jälkeisessä epidemiassa keuhkokuumeen hoidosta menestyksekkäästi suonensisäisellä vetyperoksidilla. 1940-luvulla Richard Wilhelm hoiti suonensisäisellä vetyperoksidilla useita eri vaivoja bakteerien aiheuttamista mielentilasairauksista ihosairauksiin ja polioon. Hän myös perusti ECHO-järjestön, jonka tarkoituksena on sivistää ihmisiä vetyperoksidin kaikista mahdollisista käyttötavoista. 40-luvun jälkeen mielenkiinto vetyperoksidiin hiipui reseptilääkkeiden räjähdysmäisen lisääntymisen myötä, mutta viimeisen 25 vuoden aikana vetyperoksidista on julkaistu yli 7700 artikkelia lääketieteellisissä julkaisuissa.

Erityisen hyvin vetyperoksidi toimii useisiin vaivoihin suun kautta nieltynä, mutta emfyseemaan eli keuhkolaajentumaan vetyperoksidi on kuin taivaanlahja suonensisäisesti annosteltuna. Perinteinen lääketiede ei tarjoa parannusta, eikä paljoa oloa helpottaviakaan lääkkeitä. Yleensä tauti etenee keuhkojen rappeutuessa siihen, että potilas ei jaksa enää liikkua ilman pyörätuolia ja tarvitsee lisähappea. Vetyperoksidi tarjoaa kuitenkin helpotusta esimerkiksi 1-prosenttisena liuoksena höyrystimeen nukkumisen helpottamiseksi. Parhaan tuloksen saa kuitenkin suonensisäisesti, jolloin vetyperoksidi auttaa puhdistamaan soluja keuhkojen sisäpinnalta ja voi palauttaa hengityskyvyn niinkin pitkälle, ettei potilas enää tarvitse lisähappea tai pyörätuolia.

Vastaavanlaisia tuloksia on saanut myös tri Farr, joka on ristinyt keuhkojen puhdistumisefektin ”Alka-Seltzer-effektiksi (vrt. Samarin). Vetyperoksidi puhdistaa keuhkorakkuloita kuohuen ja kuplien, kun vapautuva happi tuhoaa infektioita. Tämä aiheuttaa voimakasta yskimistä, joka poistaa kuona-aineet yskösten mukana, mutta reaktion voimakkuutta on helppo säädellä vetyperoksidiliuoksen pitoisuutta hienosäätämällä, sillä reaktio alkaa usein jo parissa minuutissa.

Yksinkertaiset käyttöohjeet

Ihmisen nautittavaksi on tarkoitettu vain lisäaineettomat vetyperoksidiliuokset, jotka on merkitty ”food grade” tai ”elintarvikekäyttöön”, jolloin säilöntäaineina ei ole käytetty elimistölle haitallisia lisäaineita, kuten fenoleita, asetanilidia ja natriumin fosfaatteja. Voimakas 35-prosenttinen liuos reagoi voimakkaasti ja on erittäin haitallista nieltynä ja ärsyttää ihoa. Se kannattaa laimentaa 3-prosenttiseksi sekoitussuhteessa 1 : 11 kloorittomaan veteen, jolloin liuosta on helpompi annostella eikä se ärsytä ihoa. Esimerkiksi hiusten valkaisuun käytetään 6 % vetyperoksidiliuosta. Veden pitää olla klooraamatonta, sillä vetyperoksidi reagoi mielellään kloorin kanssa ja siten liuos ei säilyisi kovin pitkään. Vetyperoksidi on vakaa yhdiste asianmukaisesti säilytettynä tiiviisti, valolta suojattuna, tasalämpöisessä paikassa, mutta hajoaa kuitenkin hitaasti noin 10 % vuodessa. Vetyperoksidi jäätyy -2 ºC, joten sitä voi ja kannattaa säilyttää pakastimessa, jolloin itsestään hajoaminen hidastuu entisestään.

Vetyperoksidia käytetään kehon hoitoon useilla eri tavoilla ulkoisesti ja sisäisesti. Sitä käytetään myös kosmetiikassa, piilolinssien puhdistusliuoksissa, desinfiointiaineissa ja kasvien ja akvaarioiden happiolojen parantamiseen. Yleensä 3-prosenttinen liuos laimennetaan puoliksi esimerkiksi jalkakylpyyn ja 20-kertaisesti nenäsumutteeksi tai infektioiden huuhteluun peräsuolessa ja emättimessä. Juotuna käytetään yleensä 100-kertaisesti laimennettua, eli vain 0,03 % H2O2-liuosta (mikä siis vastaa 35 % liuoksen laimentamista noin 1200-kertaisesti, kolme pipetin pisaraa kahteen desilitraan vettä tai teelusikallinen 6 litraan vettä).

Parhaimman tehon vetyperoksidista saa laimeana liuoksena juotuna tyhjään vatsaan, mieluiten yli puoli tuntia ennen ruokailua tai yli kolme tuntia ruokailun jälkeen, sillä muutoin vetyperoksidi reagoi ruoan ja entsyymien kanssa vapauttaen suuren määrän happikaasua, joka aiheuttaa ilmavaivoja ja närästystä, pahimmillaan jopa pahoinvointia. Siksi annostelu aloitetaan hyvin pienillä määrillä ja aina tyhjään vatsaan.

Tässä kolmen viikon kuurissa juodaan kolme lasillista päivässä nostaen liuoksen vahvuus laimeasta 0,02-prosenttisesta kolminkertaiseksi viikon aikana, jonka jälkeen seuraavalla viikolla nostetaan taas 0,06 % kolminkertaiseksi, eli noin 0,2-prosenttiseksi ja jatketaan kolmas viikko tällä liuoksella kolme lasillista päivässä. Yleensä kannattaa annostus ajaa alas tämän jälkeen ottamalla vain lasillinen kerran joka toinen päivä viikon ajan, sitten joka kolmas päivä kahden viikon ajan ja viimeiset kolme viikkoa vain yksi lasillinen joka neljäs päivä.

Jatkuvaan käyttöön suositellaan vain lasillinen 0,02 % liuosta päivittäin. Annostelussa kannattaa olla tarkkana ja mittaamiseen käyttää apteekista saatavaa pipettiä, jonka tippa on vain 1/20 millilitrasta. Siten teelusikalliseen mahtuu 100 tippaa. 3 % liuoksesta saadaan 0,02-prosenttista sekoittamalla teelusikallinen 7,5 desilitraan vettä (päivän annos, kolme lasillista). Jos käytetään vahvaa 35 % liuosta, tarvitaan vain 2 tippaa lasilliseen vettä.

Edellä mainittu ohjelma on vain kuuri, jollaisella voi aloittaa varovasti vetyperoksidiin tottumisen. Jatkuvaa käyttöä ei suositella muutoin kuin lääkärin ohjeiden ja konsultoinnin mukaisesti. Jotkut saattavat kokea nukahtamisvaikeuksia, jos vetyperoksidia on nautittu illalla ennen nukkumaanmenoa. Tämä johtuu todennäköisesti elimistön vireystilasta, kun se käsittelee vetyperoksidin ylimääräistä happea. Joillakin saattaa vatsa mennä sekaisin, mutta tämä ei ole vakavaa eikä sen takia kannata kuuria keskeyttää, vaan alentaa annostusta edelliselle tasolle tai jatkaa samalla tasolla, kunnes ongelma menee ohi. Pahoinvointiin saattaa auttaa myös lesitiinikapselit nautittuna samaan aikaan vetyperoksidin kanssa. Kuurin aikana saattaa ilmetä myös eräänlainen puhdistumiskriisi, kun elimistö yrittää poistaa enemmän kuona-aineita ja kuolleita bakteereita kuin se kykenee, jolloin jotkut saattavat kokea päänsärkyä, väsymystä, pahoinvointia, flunssan oireita, ripulia tai ihottumaa. Kuurin jatkuessa nämä oireet kuitenkin katoavat nopeasti kehon puhdistuessa.

Johtopäätös

Kuten aiemmin todettua, vetyperoksidi on luonnollinen tuote ja sillä on hoidettu onnistuneesti lukuisia vaivoja ja sairauksia, kuten:

Kaikille ei voi varauksetta suositella vetyperoksidikuuria. Kaikki eivät sitä myöskään tarvitse. Monille se voi kuitenkin tarjota kipeästi kaivattua apua, mitä perinteinen lääketiede ei ole kyennyt tarjoamaan esimerkiksi edellä mainituissa sairauksissa tai vaivoissa. Jos aikoo aloittaa vetyperoksidikuurin, kannattaa ennen sitä vahvistaa elimistöä E-vitamiinilla ja acidophilus-valmisteilla, sillä E-vitamiini tehostaa hapen hyväksi käyttöä ja maitohappobakteerit käynnistävät nopeammin hyödyllisen bakteerikannan palautumisen suolistossa sekä auttavat kehon omassa vetyperoksidin tuotannossa.

 

Alkuperäinen artikkeli: http://educate-yourself.org/cancer/benefitsofhydrogenperozide17jul03.shtml [1]