Euroopan pakolaiskriisi sekä maahantunkeutujien alati raaistuva väkivalta suomalaisia ja muita eurooppalaisia kohtaan on lisännyt huomattavasti maahanmuuttokriittisten julkaisujen suosiota ja lukumäärää.
Suomessa maahanmuuttokriittisten julkaisujen suhteet toisiinsa ovat valtaosin varsin hyvät; julkaisut tukevat sekä mainostavat toisiaan ja ilmoittavat lähteensä rehellisesti.
Hyvä yhteishenki on valanut lukijoihin intoa ja kannustanut levittämään sanaa myös katutasolla esimerkiksi mielenosoituksissa. Kun eliitti ja poliittiset vastustajat ovat hyökänneet esimerkiksi Rajat kiinni -mielenosoituksia vastaan, ovat maahanmuuttokriittiset mediat puhaltaneet yhteen hiileen tuodakseen totuuden julki valtamedian valheista huolimatta.
Jotta suomalaisystävällistä poliittista liikehdintää voitaisiin vahvistaa entisestään, tulee myös maahanmuuttokriittisten mediojen kehittää toimintaansa. Tämä ei tarkoita ainoastaan entistä parempien ja innostavampien sisältöjen tuottamista vaan myös poliittisesti johdonmukaista viestintää.
Maahanmuuttokriittisten julkaisujen toimituskuntiin on järjestelmällisesti pyrkinyt (yleensä anonyymisti toimivia) henkilöitä, joiden tavoitteena on rappeuttaa liikkeen yhteishenkeä. Provokaattorit on usein helppo tunnistaa siitä, että he ajavat valtamedian linjaa haukkumalla vastapuolta esimerkiksi ”putinisteiksi” tai ”natseiksi”.
”Putinisteja [1]” ovat provokaattorien mukaan EU:n [2], Israelin, Yhdysvaltojen [3], suurten pankkien [4]ja Naton [5] vastustajat. ”Natseja” ovat puolestaan ne, jotka nostavat esiin uutisia siitä, kuinka vaikutusvaltaiset juutalaisjärjestöt ajavat järjestelmällisesti monikulttuurisuuspolitiikkaa ja kulttuurimarxismia Euroopassa. Jotkut ovat vieneet retoriikan kummallisuudessaan äärimmilleen ja väittäneet, että jopa EU on ”natsien” projekti.
[6]
[7]Miksi epäjohdonmukainen kirjoittaminen on vaarallista?
Epäjohdonmukainen ja kansallismielistä liikettä pieniin osiin pirstova retoriikka syö julkaisujen uskottavuutta ja tulehduttaa yhteishengen.
On ymmärrettävää ja positiivista, että kaikilla julkaisuilla on omat ”erityisalueensa”. Ei ole realistista vaatia 100-prosenttisesti yhtenäistä linjaa. Kaikkien kannalta on kuitenkin edullisinta, ettei totuudenpuhujien päälle pyritä heittämään lokaa silloin, kun he puhuvat perinteistä maahanmuuttokritiikkiäkin ”poliittisesti epäkorrektimmista” aiheista, kuten juutalaisten järjestöjen toiminnasta.
”Natsittelu” ja EU-johtajien rinnastaminen esimerkiksi Hitleriin on harhaanjohtavaa viestintää. Kansallissosialistit ovat myös Suomessa tärkeä osa maahanmuuttovastaista liikettä, kun taas juutalaiset järjestöt sekä George Sorosin kaltaiset juutalaiset vaikuttajat ovat poikkeuksetta ”vastapuolella”.
Pohjoismaiden valtamedian [8] kolme vaikutusvaltaisinta sukua (Bonnierit, Hjörnet ja Erkot) ovat kaikki juutalaisia. He vastaavat pitkälti siitä, millaista mielikuvaa monikulttuurisuudesta on meille syötetty jo vuosikymmenten ajan.
Alla on muutamia tärkeitä linkkejä aiheeseen liittyen:
- Juutalaisjärjestöt: Itävallan äärioikeistolaisen presidenttiehdokkaan suuri kannatus on vakava ongelma [9]
- Juutalaisryhmille syyrialaispakolaiset ovat muistutus – eivät uhka [10]
- Juutalaiset ja rasismi: monikulttuurinen aivopesu Suomessa [11]
- Ruotsin monikulttuurisuuden juutalaiset juuret [12]
- Antirasismin ”ruskea” mannekiini onkin juutalainen [13]
- Terrorismin ja pakolaistulvan todelliset syylliset [14]
- Pakolaiskriisi on George Sorosin rahoittama operaatio [15]
- Miksi juutalaiset toivottavat muslimimaahanmuuttajat tervetulleeksi länsimaihin [16]
- Imaami ja rabbi: yhteiset tavoitteet [17]
- Olen venäläistaustainen amerikanjuutalainen. Sydämeni särkyy, kun pakolaiset torjutaan [18]
- Kyllä, meitä juutalaisia tulee verrata Syyrian pakolaisiin [19]
- Donald Trump aiheuttaa pelkoa juutalaisissa republikaaneissa [20]
- Juutalaisjärjestö tukee Eurooppaan tulvivia pakolaisia [21]
- YK paljastaa Israelin tuen ISIS:lle [22]
Milloin ”natsista” tuli haukkumasana?
”Natsivastainen” retoriikka on pitkälti peruja 2010-luvun vaihteen ”vastajihadistisen [23]” liikkeen propagandasta, jonka mukaan Israel on ”lännen liittolainen” islamisaatiota vastaan. Israel ja Yhdysvallat ovat kuitenkin tehneet tiivistä yhteistyötä Bashar al-Assadin, Muammar Gaddafin ja edesmenneen Saddam Husseinin maallisten hallitusten kaatamiseksi.
Sodissaan arabinationalisteja vastaan sionistit ovat tukeneet ISIS:n ja al-Qaidan kaltaisia ääri-islamisteja, minkä muun muassa YK on myöntänyt. Nämä sodat ovat nykyisen pakolaistulvan lähteitä. Israel ei siis suinkaan ”suojele länttä terrorismilta ja pakolaisilta”.
Jewish Telegraphic Agencyn kaltaisten julkaisujen mukaan suuret juutalaisjärjestöt niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa kannattavat avoimien rajojen politiikkaa. Lännen on otettava vastaan pakolaisvirrat, jotka syntyivät Israelin ajamista sodista.
Maahanmuuttokriittisillä julkaisuilla ei siis pitäisi olla mitään motiiveja suojella juutalaisia tai sionistisia ryhmiä. Vastapuolen ”natsittelu” on naurettavaa, sillä Euroopassa kansallissosialistiset järjestöt ovat aktiivinen osa maahanmuuttovastaista kampanjointia.
Kun muokkaamme tiedottamisestamme johdonmukaisempaa, on sisältömme uskottavampaa ja toimintamme tehokkaampaa!
– Yleisiä sekaannuksen teemoja –
Sekaannusta ja termien harhaanjohtavaa käyttöä syntyy usein muun muassa suhteessa erilaisiin oikeistopopulistisiin puolueisiin sekä Lähi-idän tilanteeseen.
1. Euroopan puolueet – oppositiota vai valeoppositiota?
Suomessa vaihtoehtomediojen lukijat tietävät jo varsin hyvin, että perussuomalaiset [24] on pelkkä härski huijaus. On kuitenkin tärkeä huomata, että perussuomalaisilla on eri puolilla Eurooppaa sisarpuolueita, jotka ovat olleet aivan yhtä selkärangattomia poliittisen paineen alla.
On tärkeää, että suomalaiset vaihtoehtomediat kirjoittavat niistä johdonmukaisesti. Alla lista tärkeimmistä valeoppositiopuolueista:
– Ruotsidemokraatit [25]: Puolueella on maine, jonka mukaan se kannattaa ”kovan linjan maahanmuuttopolitiikkaa”. Jopa perussuomalaisten Jussi Halla-aho on kuitenkin myöntänyt, että Suomen hallituksilla on perinteisesti ollut ”kovempi linja” maahanmuutossa kuin Ruotsidemokraateilla.
Puolue on järjestelmällisesti lieventänyt linjaansa pyrkiessään kartuttamaan suosiotaan ja sen retoriikan perusteella Israel on puolueelle rakkaampi maa kuin Ruotsi. Puolue on myös tuominnut eli puukottanut selkään kaikkia tiukaa maahanmuuttopolitiikkaa vaativia nationalistijärjestöjä.
– Vaihtoehto Saksalle [26] (Alternativ für Deutschland): AfD oli aiemmin samassa europarlamenttiryhmässä kuin perussuomalaiset. AfD kuitenkin erotettiin, koska se vaati aseellista rajavalvontaa; perussuomalaiset puukotti AfD:tä selkään tukemalla europarlamenttiryhmän päätöstä.
Sittemmin AfD itse on kuitenkin myös ryhtynyt puukottamaan jäseniään selkään julkisen paineen alla; puolue tahtoo erottaa maapäiväedustajansa Wolfgang Gedeonin vain siksi, että juutalaisjärjestöt ovat ottaneet hänet silmätikukseen.
– Itävallan vapauspuolue [27] (FPÖ): Puolue on valtaa tavoitellessaan kääntänyt selkänsä Itävallan kansallismieliselle perinnölle ja ilmoittanut tahtovansa ”tuhota” kovan linjan kansallismielisen liikehdinnän. Syynä tälle on se, että FPÖ pyrkii olemaan enemmän Israelin kuin itävaltalaisten mieleen.
Sen jälkeen kun puoluejohto aloitti valtiovierailut Israeliin, on puolue vaatinut ”natsien” kokemien mielipidevainojen koventamista.
– Ranskan Kansallinen rintama [28] (Front National): Kun puolueen johtajaksi nousi juutalaisen kanssa naimisissa oleva Marine Le Pen, puolue on lieventänyt maahanmuuttopoliittista linjaansa ja alkanut tehdä yhteistyötä esimerkiksi homolobbausjärjestöjen kanssa.
– Britannian Ukip [29]: Linja on pitkälti sama kuin FPÖ:llä ja Kansallisella rintamalla.
– Alankomaiden vapauspuolue: Hyvin pitkälti samanlainen puolue kuin Ruotsidemokraatit sekä Kansallinen rintama. Maahanmuuttokritiikki on paljastunut tyhjäksi ääntenkalasteluretoriikaksi ja mitättömäksi teemaksi sionismiin ja Israeliin verrattuna.
[30]Toisaalta Euroopassa toimii myös puolueita, jotka vastustavat kulttuurimarxismia sekä pankkien pyrkimyksiä alistaa itsenäisiä valtioita. Alla lista todellisista oppositiopuolueista:
– Kreikan Kultainen aamunkoitto [31]: Tahtoo kansallistaa Kreikan keskuspankin ja on osoittanut aitoa valmiutta erota EU:sta ja palauttaa Afrikan ja Lähi-idän tunkeutujat kotimaihinsa keinoja kaihtamatta. Eliitti on reagoinut puolueen suosioon vangitsemalla sen johtajat ja yrittämällä kieltää sen useaan otteeseen.
– Kyproksen ELAM [32]: Kultaisen aamunkoiton sisarpuolue.
– Saksan NPD: Ajaa monia samoja reaalipoliittisia kansallismielisiä tavoitteita kuin Kultainen aamunkoitto, vaikka ei ole saavuttanut samanlaista suosiota. Pienempiä aitoja kansallismielisiä puolueita ovat Saksassa Die Rechte sekä Der Dritte Weg.
– Italian Casa Pound: Aiemmin ruohonjuuritasolla toiminut aktivistijärjestö, joka on aloittanut myös puoluepolitiikan. Vastustaa ankarasti EU:ta, TTIP:tä ja ulkomaalaisten pankkien poliittista ylivaltaa.
– Meidän Slovakiamme, Tšekin Kansallinen demokratia [33] ja Serbian radikaalipuolue: aitoja ja tinkimättömiä nationalistipuolueita, jollaisia Suomessa ei ole vielä nähty sitten toisen maailmansodan. Vaativat täydellistä itsemääräämisoikeutta sekä kaikkien tunkeutujien palauttamista.
2. Lähi-idän tilanne vaikuttaa äärimmäisen sekavalta aluksi kenen tahansa länsimaalaisen silmiin.
”Oikeistopopulistit” valehtelevat usein, että Lähi-idässä taistelee keskenään kaksi voimaa, ”länsimaisia arvoja” ajava juutalaisvaltio Israel sekä Israelin viholliset eli ääri-islamistiset arabit.
Todellisuus on kuitenkin paljon mielenkiintoisempi, sillä Israel on valtavirtaistenkin politiikantutkijoiden mukaan liittoutunut todellisten ääri-islamistien, kuten al-Nusran rintaman (al-Qaida) kanssa kukistaakseen huomattavasti maltillisempia voimia.
Isänmaallisten eurooppalaisten näkökulmasta muutamia Lähi-idän tärkeimpiä liikehdintöjä voi luokitella esimerkiksi seuraaviin ryhmiin:
Euroopan kannalta hyödyllisiä ryhmiä:
– Arabinationalistit: tunnettuja nimiä ovat esimerkiksi Saddam Hussein, al-Assadin suku, Gamal Abdel Nasser, Muammar Gaddafi ja Ahmed Ben Bella. Tähän ryhmään voi lukea yksinkertaistuksen vuoksi myös esimerkiksi Syyrian Sosiaalisen kansanpuolueen (SSNP).
Nämä puolueet ovat arabimaailman vastineita Euroopan nationalistipuolueille: ne vastustavat ääri-islamismia, kannattavat uskonnonvapautta, vastustavat ulkoisten suurvaltojen sekaantumista omaan sisäpolitiikkaan ja kannattavat taloudellista protektionismia.
Yhdysvallat ja Israel ovat pitäneet arabinationalisteja (eivätkä ääri-islamisteja) perinteisesti pahimpina vihollisinaan. Siksi länsi on käyttänyt ääri-islamisteja työkalunaan hyökätessään esimerkiksi Saddam Husseinin Irakia, Muammar Gaddafin Libyaa ja Bashar al-Assadin Syyriaa vastaan.
– Nationalistien kanssa liittoutuneet poliittisen islamin kannattajat: tunnettuja voimia ovat esimerkiksi Libanonin Hizbollah, Iranin hallitus sekä palestiinalainen Hamas.
Nämä ryhmät tekevät yhteistyötä uskonnonvapautta kannattavien nationalistien kanssa ja taistelevat eturintamassa ISIS:iä ja al-Qaidaa vastaan. Hizbollahilla on Libanonissa kristittyjen vankka tuki takanaan, ja Syyrian sodassa Hizbollah on suojellut [34] kristittyjä vähemmistöjä sekä kirkkoja Israelin tukemalta ISIS:iltä.
Nämä ryhmät eivät tee al-Qaidan tavoin ulkomailla terroristi-iskuja länsimaisia siviilikohteita vastaan, vaan ne toimivat nationalistisesti taistellen itsenäisyyden puolesta tai turvaten kotimaansa rajoja [35].
[36]
[37]
[38]
Euroopan kannalta tuhoisia ryhmiä:
– Ääri-islamistit ja näitä tukevat Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvoston jäsenet sekä Israel: muun muassa ISIS ja al-Qaida eivät koskaan tee iskuja Israelia vastaan. Ne saavat taloudellisen tukensa muun muassa Qatarin ja Saudi-Arabian ääri-islamistimiljardööreiltä, jotka ovat liittoutuneet Israelin ja Yhdysvaltojen kanssa.
Vaikka Saudi-Arabia [39] on kansainvälisen terrorismin tärkein tukija, ei Yhdysvallat ole koskaan suunnitellut ”terrorisminvastaista sotaa” Saudi-Arabiaa vastaan.
Israelin tiedustelupalvelu Mossadin entinen johtaja Efraim Halevy myönsi 2016 televisiossa [40], että Israel tarjoaa tukea nimenomaan al-Qaidan kaltaisille järjestöille mutta ei Hizbollahin kaltaisille järjestöille.
– Kommunistit ja länsimieliset: esimerkiksi kurdit [41] käyvät omaa sotaansa kommunismin nimissä. Lisäksi monissa arabimaissa toimii voimakkaita länsimielisiä poliittisia liikkeitä, joiden johtajat ovat valmiit myymään isänmaansa itsenäisyyden ulkomaille sopivaa korvausta vastaan. Heitä voi verrata esimerkiksi Suomen Perskeko-hallitukseen.
Vetoomuksemme Suomen itsenäisille medioille onkin: Kirjoittakaamme maailmanpolitiikasta johdonmukaisesti, älykkäästi ja pelottomasti! Eliitin kritisoimisesta on tehty poliittisesti epäkorrektia, mutta meidän tehtävämme on kaataa vihollista suojelevat tabut!
Lue myös:
Suomea johtaa mafia [42]
Juutalaiset, pankit, koronkiskonta [43]