Suomalainen Verkkomedia julkaisi hiljattain äärivasemmistolaisen Kai Kontturin kirjoittaman artikkelin [1], jossa valehdellaan röyhkeästi Euroopan historiasta ja nykypolitiikasta.
Stalinistiksi tunnustautuvan Kontturin mukaan Ukrainan kriisi on juutalaisia vastustavien kansallissosialistien syytä.
”EU-fasismi uhkaa: Vaivihkaa kohti synkkää menneisyyttä” –artikkelissa Verkkomedia antaa ymmärtää, että juutalaisten niin sanottu holokausti [2] oli totta ja että ”natsit” hallitsevat maailmaa Yhdysvaltojen ja Naton avulla. Nyt ”natsit” uhkaavat maailmanrauhaa Ukrainassa. Vastalääkkeeksi ehdotetaan rivien välissä stalinistisen valtapolitiikan palauttamista. Kontturi kirjoittaa Verkkomediaan:
”Sen ihannevaltakunnan esteenä olivat vain juutalaiset ja slaavilaiset ali-ihmiset sekä kommunistit ja bolševismi. Ne oli hävitettävä. […]
Yhdysvalloille natsikumppanuus on tuttua aina 30-luvulta saakka. Syy on selvä, sillä natsismi ja natsismi [sic!] ovat kapitalismin äärijärjestelmiä. Yhdysvalloissa niihin on suhtauduttu joustavasti aina maailman tilanteesta riippuen. Tänään se voi tukea natsismia varsin julkeasti, josta esimerkkinä on Ukraina. […]
Ukraina on maa, jossa toisen maailmansodan aikana Hitlerillä ja natsi-Saksalla oli suhteellisen vahvat kannattajajoukot. Ne muodostuivat pääosin omaisuutensa ja valtansa menettäneistä kulakeista sekä maanomistajaruhtinaista ja heidän virkamiessuvuista. Nämä joukkiot liittyivät innolla muun muassa kommunistien, juutalaisten, puolalaisten ja romaanien joukkomurhiin. Vaikka noista ajoista on kulunut 75 vuotta, niin edelleen elää vanha isäin henki. […]
Näyttää yhä selvemmin siltä, että Yhdysvaltojen ohjauksella vaivihkaa Euroopassa – sen kovista kokemuksista huolimatta – käytännön teot vievät kohti synkkää fasistista menneisyyttä.”
[3]
Hallitsevatko ”natsit” maailmaa?
Artikkelissa ”natsismin” ja sionistisen finanssikapitalismin yhteyttä ”todistellaan” muistuttamalla, että sodan jälkeen monet saksalaiset käänsivät takkinsa ja alkoivat työskennellä Länsi-Saksan nukkehallituksen tai entisten vihollisvaltioiden laskuun.
Tärkeimmäksi esimerkiksi Kontturi nostaa Adolf Heusingerin, joka toimi toisen maailmansodan aikana Saksan puolustusvoimien kenraalina ja sodan jälkeen muun muassa Naton yleisesikuntakomitean puheenjohtajana. Mikäli Verkkomedian toimitus todella pitää Heusingerin uraa todisteena siitä, että toisen maailmansodan jälkeen ”natsit” ovat hallinneet länsimaita, on koko julkaisu parasta lakkauttaa.
[4]
”Veretön ja armollinen Stalin”
Verkkomediaan kirjoittava Kontturi julkaisee tekstejään lukuisien suomalaisten äärivasemmistolaisten lehtien sivuilla. Hän on avoin stalinisti, joka pyrkii levittämään sanomaansa nyt vaihtoehtomedioiden ei-kommunistisille lukijoille Verkkomedian kaltaisten alustojen kautta. Tämän vuoden tammikuussa Verkkomedia julkaisi hänen artikkelinsa ”Historian väärentäjät salaavat ja unohtavat [5]”. Artikkelin alussa on kuva hymyilevästä Josif Stalinista. Kontturi kirjoittaa:
”Venäjän sosialistinen lokakuun 1917 vallankumous oli lähes veretön. Se vaati vain kahdentoista ihmisen hengen. Vasta sen jälkeen maassa käytiin verinen sisällissota, jossa nujerrettiin ulkovaltioiden interventioilla tukema porvariston ja kulakkien satojen tuhansien ihmisten hengen vaatinut julma vastarinta.”
”Ihmiskunnan historia ei tunne yhtä nopeaa kehityksen aikakautta,” haikailee Kontturi Verkkomediassa. Artikkelissaan hän syyttää Hitleriä ja Suomea Neuvostoliiton vastoinkäymisistä. Hänen mukaansa suomalaisten tulisi olla kiitollisia Stalinin ”armosta” ja sotakorvausvaatimuksista, jotka koituivat ”Suomelle onneksi”.
Kuka vääristelee historiaa?
Verkkomedian julkaisemissa artikkeleissa väitetään, että kansainvälistä kapitalismia voidaan vastustaa vain uudella bolsevikkivallankumouksella. Verkkomedia ja Kontturi haluavat unohtaa, että bolsevikkivallankumous [6] johti Venäjällä kansallisen keskuspankin [7] tuhoon, mikä oli ollut juutalaisen Rothschildin pankkiirisuvun tavoite siitä lähtien, kun pankki 1860 perustettiin. Kommunistit tekivät pankkiirien likaisen työn.
Vuosi kansallisen keskuspankin perustamisen jälkeen 1861 maaorjat oltiin vapautettu Venäjällä, ja oikeudenmukaisen rahanluontijärjestelmän vuoksi verotus oli matalaa sekä hyvinvointi nousujohteista. Bolsevikkivallankumous tuhosi kuitenkin kaikki kehityksen hedelmät – orjuus palautettiin niin taloudellisessa kuin fyysisessä muodossaan ja kymmenetmiljoonat murhattiin bolsevismin nimissä. Bolsevikkivallankumouksen arvet ovat edelleen syvällä Venäjän taloudessa ja maa on nykyään globaalien Kansainvälisen valuuttarahaston ja Kansainvälisen järjestelypankin [8] orja.
Kontturin vihaama Hitler [9] toteutti vuosisadan talousihmeen [10] vapauttamalla Saksan monikansallisen rahoitusjärjestelmän orjuudesta, minkä vuoksi Saksaa vastaan käytiin toinen maailmansota [11]. Sodassa Neuvostoliiton rooli oli toimia monikansallisten kapitalistien käsikassarana – aivan kuten kommunistit olivat koko 1900-luvun alun toimineetkin suurten eurooppalaiskaupunkien kaduilla.
Mikäli Verkkomedia väittää edustavansa vastavoimaa kansainväliselle pankkiirieliitille, on heidän lopetettava kommunistinen propaganda välittömästi.
[12]
Sotapropaganda on hämärtänyt kriisin taustat
Kontturin harhaisessa maailmassa Ukraina on uusi Kolmas valtakunta ja juutalainen rikollispresidentti Petro Porošenko [13] on uusi Hitler. Entistä hölmömmän Saksa-rinnastuksista tekee se, että juutalaista talousrikollista George Sorosia [14]on ehdotettu hiljattain Ukrainan keskuspankin johtajaksi. Tämäkö on se ”natsieliitti”, jota vastaan Verkkomedia ja Kontturi taistelevat stalinismin asein? Ovatko Porošenko, Soros, EU, Nato ja Yhdysvallat uuden ”holokaustin” airuet?
Julkaisemissamme artikkeleissa ”Ukrainan historia ja tulevaisuus [15]” sekä ”Novorossialaiset, amerikkalaismieliset ja Ukrainan kansallismieliset [16]” on selvitetty Ukrainan konfliktin taustoja. Sekä lännen että idän valtamedia ovat valehdelleet järjestelmällisesti kriisin taustoista, kuten sotapropagandaan toki kuuluukin.
Kriisin juuret ovat muun muassa historiassa, geopolitiikassa, talouden tulevaisuudessa ja etnisissä jännitteissä. Kyse ei todellakaan ole ”länsimaisen Hitlerin” noususta ja suuresta isänmaallisesta sodasta ”Porošenkon natsihallintoa” vastaan. Ukrainassa taistelevat lukuisat ryhmät ja intressit, eikä tilannetta voi rajata kahden osapuolen – Porošenkon ja Putinin – väliseksi kiistaksi.
[17]
Vastavoima kansainväliselle sionismille?
Putinia on kutsuttu vastavoimaksi kansainväliselle sionismille. Tiukan paikan tullen hän on kuitenkin pettänyt liittolaisensa [18], kun Israelin ja Yhdysvaltojen painostus on kasvanut liian suureksi. Venäjä esimerkiksi antoi YK:ssa siunauksensa Libyan tuhoamiselle ja jäädytti ilmatorjuntajärjestelmäkauppansa Iranin kanssa siihen asti, että Iranin välit Yhdysvaltojen kanssa paranivat riittävästi. Israel on suututtanut länsimaita lämmittämällä Venäjän-suhteitaan Ukrainan kriisin keskellä. Le Monde diplomatique [19] kirjoitti artikkelissaan ”Israelin Venäjän-kumppanuus”:
”YK:n yleiskokouksessa 27. maaliskuuta 2014 haluttiin tuomita Venäjän toimet sen vallattua Krimin niemimaan, Israelin edustaja ei osallistunut käsittelyyn. Yhdysvaltojen suureksi närkästykseksi Israel pidättäytyi äänestämästä päätöslauselman puolesta, jossa kehotettiin olla tunnustamatta Krimin niemimaan liittämistä Venäjään.”
Samassa artikkelissa muistutetaan, että merkittävä osa Israelin väestöstä on Venäjältä peräisin olevia juutalaissirtolaisia, mikä on muodostanut vahvan siteen valtioiden välille. Putin ei ole tehnyt mitään katkaistakseen sidettä – sen sijaan hän on kutsunut Israelia ”venäjänkieliseksi maaksi”.
Venäjän ja juutalaisvaltion välinen kauppa on kasvanut vuosi vuodelta, ja mikä hälyttävintä, Venäjä toimittaa sionisteille myös sotateknologiaa. Israel ja Venäjä ovat myös kehittäneet kahdenkeskeisen salatun viestintälinjan, jonka kautta he voivat omien sanojensa mukaan kommunikoida ilman Yhdysvaltojen ”väliintuloa”. Tämä kehitys sekä Iranin ja Libyan kokemukset osoittavat, etteivät Israelin viholliset Lähi-idässä voi laskea toivoaan Venäjän varaan.
Historian vääristelyä vastaan
Suurvaltapolitiikan sokaisemat julkaisut vaihtoehtomediaa myöten uusintavat historiallisia valheita, joiden tarkoituksena on tuhota eurooppalaisten kansojen isänmaallisuus. Verkkomedia väittää, että kansallissosialistisen Saksan synty oli kapitalismin aikaansaannos. Tämä on tunkkainen kommunistinen myytti, jonka olisi suonut kuolevan Neuvostoliiton mukana.
[20]Kansallissosialismi syntyi Saksassa suurvaltojen alistaman kansan vastalauseena kurjistavalle politiikalle. Saksalaiset eivät valinneet tuon ajan suurvaltojen väliltä, vaan rakensivat itsensä näköisen, terveen ja voimakkaan valtion Hitlerin johdolla.
Kaikki alkoi ensimmäisestä maailmansodasta, jossa Saksan petollinen poliittinen aines puukotti isänmaataan selkään (Dolchstoss). 1916 Saksa oli sodassa vahvoilla, kun taas Ranska, Englanti ja Venäjä olivat tuhon partaalla. Saksa tarjosi Englannille erittäin houkuttelevaa rauhansopimusta, jonka tarkoituksena oli palata sotaa edeltävään aikaan (status quo ante); Saksalle rauha oli tärkeämpää kuin uusien alueiden valloittaminen. Englannin sotakabinetti oli positiivisesti yllättynyt tarjouksesta.
Lopputulos vaikutti ensisilmäyksellä selvältä: Englannin oli joko myönnyttävä Saksan avokätiseen tarjoukseen tai tuhouduttava. Miksi sota ei loppunutkaan? Englannin sionistinen liike juutalaisten lordi Rothschildin ja Alfred Mondin johdolla alkoi painostaa hallitusta. He ehdottivat vaihtokauppaa Englannin sekä Israelin perustamista havitelleen World Zionist Organization –juutalaisjärjestön välille. Mikäli Englanti lahjoittaisi Palestiinan juutalaisille, sionistiset pankkiirit suostuttelisivat Yhdysvallat hyökkäämään Saksaa vastaan.
Saksa oli kasvava talousmahti, joka uhkasi vakavasti Englannin ylivaltaa, joten päätös oli Englannille helppo. Englanti tahtoi säilyttää ylivaltansa ja se onnistui vain, jos Saksan kehitys pysäytettäisiin. Sodan jälkeen Winston Churchill totesikin, että mikäli Saksa enää kykenisi nousemaan menestyväksi teollisuusvaltioksi ensimmäisen maailmansodan hävityksen jälkeen, olisivat sodan uhraukset olleet Englannin kannalta turhia.
Sionistiset lobbaajat ja Yhdysvaltojen liittyminen sotaan
Kuten tiedämme, saivat Rothschild, Mond ja World Zionist Organization tahtonsa läpi. Balfourin julistuksessa 1917 Britannian ulkoministeri Arthur Balfour ilmoitti, että englantilaiset tukivat sionistien hanketta perustaa juutalaisvaltio Palestiinaan. Yhdysvallat liittyi sotaan ja Saksan sotaonni kääntyi päälaelleen.
Tämä oli mahdollista, koska sionististen lobbaajien valta Yhdysvalloissa oli kasvanut nopeasti 1900-luvun alussa. Thomas Daltonin mukaan [21] Yhdysvaltojen presidentinvaalit 1912 olivat ensimmäiset vaalit, jossa juutalainen lobbauskoneisto [22] toimi täydellä teholla. Lobbya ohjailivat muun muassa Yhdysvaltojen keskuspankin [23] juutalainen isä Paul Warburg sekä Kuhn, Loeb, & Co. –pankki, jota johti pahamaineinen Jacob Schiff.
Yhdessä Englannin ja Yhdysvaltojen voimakkaimmat pankkiirit painostivat Woodrow Wilsonin hyökkäämään Saksaa vastaan, vaikka sota ei palvellut lainkaan Amerikan kansallisia intressejä. Englannin entinen pääministeri Lloyd George kertoi suorasanaisesti tapahtumien kulusta:
”1917 Ranskan armeija oli hajoamassa sisäisiin jännitteisiin. Italia oli alistettu. Vallankumous oli tappanut Venäjän eikä Amerikka ollut suojaamassa meitä. […] Yhtäkkiä saimme elintärkeän tiedon; ympärysvallat voisivat voittaa, mikäli saisimme maailman juutalaisyhteisön puolellemme.”
[24]
[25] 
[26]
Miksi Saksa valitsi Hitlerin
Saksan keisarikunta oli kohdellut juutalaisväestöään kunnioittaen, ja maa oli turvapaikka, jonne Venäjän ja Puolan juutalaiset olivat usein paenneet pogromeita [27]. 1800-luvulla koitti Saksan juutalaisten emansipaatio [28], eli he saivat tasa-arvoisen yhteiskunnallisen aseman. World Zionist Organizationin pääkonttori sijaitsi vuoteen 1915 asti Berliinissä. (Amerikanjuutalainen Benjamin Freedman [29] onkin todennut, että sionistinen liike puukotti Saksaa selkään usuttamalla Yhdysvallat sotaan vain siksi, että juutalaiset saivat Palestiinan.)
[30]Monet olivat Saksassa huomanneet, kuinka sionistit lobbasivat maailmalla sotaa heidän kotimaataan vastaan. Myös kotirintamalla kuohui. 1918 ensimmäisen maailmansodan viimeisenä vuotena juutalaiset johtivat kommunistisia vallankaappaushankkeita Saksassa. Sotilaiden taistelumoraali lamaantui täysin, sillä kotimaasta oli tullut poliittinen taistelutanner. Juutalaisten kansankiihottajien nimet ovat jääneet historiaan: Kurt Eisner, Hugo Hasse, Adolf Joffe, Oscar Kohn, Gustav Landauer, Ernst Toller, Karl Radek, Karl Liebknecht, Rosa Luxemburg ja niin edelleen.
Juutalaisten johtamat kommunistiliikkeet vaativat valtakunnan kaatamista ja järjestivät suurlakkoja, kuten Münchenin asetehtaan lakon. Esimerkiksi Liebknecht laati sotilaille suunnatun propagandapamfletin, jonka otsikko oli ”Todellinen vihollinen on kotonasi!”, yllyttääkseen sotilaita laskemaan aseensa ja littymään kommunistivallankumoukseen. Juutalaistaustaiset agitaattorit käyttivät poikkeustilaa häikäilemättä hyväkseen eivätkä välittäneet lainkaan siitä, että valtiopetoksellaan he tuhosivat Saksan edellytykset selvitä suursodasta.
Myös juutalaisten omistama lehdistö, kuten Bernhardin Vossische Zeitung sekä Hilferdingin ja Stampferin Vorwärts alkoivat kampanjoida aggressiivisesti Saksan antautumisen puolesta. Kansainväliset sionistijärjestöt toivat Amerikan mukaan sotaan ja juutalaistaustaiset kommunistit mursivat Saksan sisältä käsin.
Sodan viimeinen näytelmä nähtiin 1919, kun Versailles’n rauha solmittiin. Saksa julistettiin yksin syylliseksi koko sotaan. Se menetti kaikki siirtomaansa, monia alueitaan ja laivastonsa. Puolustusvoimia supistettiin muutenkin huomattavasti ja tärkeitä alueita, kuten Ruhrin teollisuuskeskus, miehitettiin. Sotakorvaukset olivat niin ankarat, että niiden uskottiin tuhoavan Saksan edellytykset nousta koskaan jaloilleen.
Kun Saksan kansa valitsi vaaleissa Hitlerin ja juutalaisvastaisen kansallissosialistisen puolueen [31], kyse ei siis ollut kapitalistinen ”salaliitto”, kuten Verkkomedia ja Kontturi väittävät. Hitler oli ainut saksalainen, joka oli kyllin vahva haastamaan todelliset kapitalistit – Warburgit, Schiffit, Rothschildit ja muut kansainväliset pankkiirit, jotka koko 1900-luvun alun ajan tekivät tiivistä yhteistyötä Euroopaa jäytäneiden kommunistiliikkeiden kanssa.
Ursula Haverbeckin [32] kaltaiset rehelliset aktivistit ovat vaihtoehtoisen median elinehto.
RT:n propaganda voisi olla sisältönsä puolesta peräisin Ilja Ehrenburgin suunnittelupöydältä.
Vaihtoehtomedian vastuu
Suomalainen vaihtoehtomedia on puhdistettava marxisteista. Mikäli emme tunne todellista historiaamme, olemme eurooppalaisina tuomitut kärsimään viime vuosisadan gulagit uudelleen.
Kai Kontturin kaltaiset kirjoittajat täytyy eristää Kansan Äänen kaltaisiin roskajulkaisuihin, eikä heille tule antaa lainkaan näkyvyyttä muissa medioissa. On rikos suomalaisia vastaan, jos kansalaisten tiedonjanoa pyritään sammuttamaan juottamalla marxilaista myrkkyä. Toivottavasti tämä ymmärretään myös Verkkomedian toimituksessa.
Lue myös: Amerikkalaislehti: järjestäytyneiden juutalaisten valta Venäjällä kasvaa [33]