Venäjä ja Kiina tiivistävät yhteistyötään. Ollaanko siirtymässä Venäjän, Kiinan, ja kenties Intian vaikutuksesta yksinapaisesta (unipolar) hegemoniasta moninapaiseen (multipolar/polycentric) järjestykseen? Yhdysvaltojen johtama transatlanttinen maailmanjärjestelmä näyttää olevan raunioitumassa.
Onko transatlanttinen maailmanjärjestelmä murtumassa?
Kansainväliseen järjestelmään liittyvän valtioidenvälisen hierarkian sanelevat usein taloudelliset voimasuhteet, ja niistä johtuvat sotilaalliset tekijät. Sotilaalliset tai puolustukselliset tekijät johtuvat niistä siksi, että usein taloudellinen ylivertaisuus antaa myös mahdollisuuden pitää yllä voimakasta sotilaallista järjestelmää. Yhdysvallat on ainakin näennäisesti edustanut miltei nykyisyyteen saakka tietyn kaltaista maailmanjärjestystä, joka ilmenee näkyvästi taloudellisten tekijöiden kautta. Yhdysvaltojen sanotaan ylläpitäneen systeemiä, joka on muodostunut lännen johtamaksi kansainväliseksi yhteisöksi, jossa länsi on määrittänyt universaaleiksi arvoikseen omat arvonsa, kirjoittaen omia arvojaan vastaavan oman maailmanhistoriansa.1
(Sanoessamme, että ” Yhdysvallat ovat ainakin näennäisesti edustaneet miltei nykyisyyteen saakka tietyn kaltaista maailmanjärjestystä” tarkoitamme, että Yhdysvaltojen rooli on tässä ollut vain instrumentaalinen. Nimittäin Yhdysvaltoihin suuntautuu jatkuvasti voimakasta poliittista ja taloudellista painostusta. Näitä alkusyynä olevia voimia emme kuitenkaan enempää juuri nyt esittele.)
Nykyisin on kuitenkin ilmennyt jo uusia merkkejä muuntuvasta maailmanjärjestelmästä. Länsi ei nimittäin uusien haastajien voimistuessa kykene enää johtamaan maailmaa vain omien siunaamiensa arvojen mukaisesti ja muita kuuntelematta.1 Läntinen järjestelmä, johon kapitalismi tai uusliberalismi saumattomasti kuuluu, ovat länsijohtoisena hegemoniana raunioitumassa, ja tähän tilalle pitäisi löytää jotain tuoretta sekä tervettä järjestelmää.2
Venäjän ja Kiinan välinen yhteistyö: järjestelmän muutos
Jotkut tutkijat puhuvat käsitteistä kansainvälinen järjestys ja kansainvälinen järjestelmä, jotka liittyvät samaan asiakokonaisuuteen. Näillä käsitteillä on oma roolinsa myös Venäjän ja Kiinan muodostamassa yhteistyössä, joka on vastavoima lännen painostusta vastaan.
Kansainvälisellä järjestyksellä yleensä tarkoitetaan, tai sillä voidaan tarkoittaa, valtioiden välisiä hierarkkisia valta- ja vaikutussuhteita. Kuten yllä jo mainittiin, hierarkian johdossa on toistaiseksi ollut, tosin näivettyvästi, Yhdysvallat liittolaisineen. Tähän järjestystermiin liittyen esimerkiksi BRICS-maat muodostavat alueellisia suurvaltoja, ollen kuitenkin osana kansainvälistä hierarkiaa.
Mutta järjestelmän systeemiä luonnehdittaessa puhutaan kansainvälisestä järjestelmästä, jota osuvasti kuvastaa länsimaisen yhteiskuntarakenteen sekä maailmankuvan perustalle muovautunut järjestelmä.
Tähän järjestelmän systeemiin on nyt tulemassa uutta ulottuvuutta Venäjän ja Kiinan aseman muutoksen kautta kansainvälisessä politiikassa sekä maailmantaloudessa.
Siirrytäänkö nyt tiettyjen BRICS-maiden kuten Venäjän, Kiinan, ja kenties Intian vaikutuksesta yksinapaisesta (unipolar) hegemoniasta moninapaiseen (multipolar/polycentric) järjestykseen? Tällöin (ehkä) siirryttäisiin Yhdysvaltojen johtamasta sanelupolitiikan järjestelmästä moninapaiseen sopimuspohjaan, jotka tyydyttäisivät sekä transatlanttista maailmaa että Tyynenmeren maita eli Aasian maailmaa.
Moninapaisesta maailmanjärjestelmästä voitaisiin saada toivoa Venäjän ja Kiinan taloudellisen ja sotilaallisen yhteistyön seurauksena. Viitteitä tähän saamme Venäjän ja Kiinan johtajien puheenvuoroista ja kirjoituksista. Jäljempänä esitetyt puheenvuorot ja kirjoitukset on luettavissa kokonaisuudessaan Vastavalkean artikkelissa, Venäjä ja Kiina lähentyvät – mannerlaatat ovat liikkeessä! [1] Referoimme tiivistäen muutamia kohtia Vastavalkean esittämistä Venäjän ja Kiinan johtajien kirjoituksista sekä puheenvuoroista.
Venäjän ja Kiinan välinen yhteistyö muutoksina kansainväliseen politiikkaan ja maailmantalouteen ilmenee selvästi presidentti Vladimir Putin ja Kiinan kakkosmiehen, taloudesta vastaavan pääministeri Li Keqiangin tapaamisessa Moskovassa 18.9.2019.
Venäjän ja Kiinan yhteistyön pontevuutta kuvastaa hyvin lainaus Putinin aloituspuheenvuorosta [2]:
”Olemme nykyisin strategisia kumppaneita sanan täydessä merkityksessä
ja toteuttamassa kattavaa kumppanuutta, joka pysyy Venäjän ehdottomana
ulkopolitiikan painopisteenä.”
Mainittua yhteistyötä sekä kansainvälisen politiikan että
maailmantalouden kehitystä parempaan enteilee myös Putinin ja Kiinan
kolmosmiehen, kommunistisen puoleen pysyvän komitean jäsenen ja
kansankongressin pysyvän komitean puheenjohtajan Li Zhanshun tapaaminen Moskovassa 25.9.2019.
Li Zhanshun puheesta voidaan pitää merkityksellisenä [3] muiden muassa jäljempänä olevaa lainausta:
”Yhdysvallat on ottanut käyttöön politiikan, joka pyrkii sekä Kiinan että Venäjän eristämiseen, ja on myös yrittänyt työntää kiilaa välillemme. Mutta me olemme nähneet tuon juonen läpi emmekä ole menneet ansaan.”
Myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kirjoittaa [4]yllä mainittuihin seikkoihin viitaten huomionarvoisesti. Hän huomauttaa amerikkalaisten kollegoidensa koettavan sinnikkäästi mobilisoida kaikki ulkomaiset kumppaninsa eristämään Venäjä ja Kiina. Niin ikään he (amerikkalaiset) avoimesti pyrkivät kylvämään epäsopua Moskovan ja Pekingin välille ja torpedoimaan USA:n valvonnan ulkopuolella olevat monenkeskiset liittoumat ja alueelliset yhdentymishankkeet Euraasiassa sekä Aasian ja Tyynenmeren alueella.
Myös Lavrovin puhe YK:n yleiskokouksessa oli johdonmukainen jatke
hänen artikkelilleen. Puheessaan hän kertasi artikkelinsa keskeiset
kohdat, mutta käsitteli kansainvälisessä politiikassa vaikuttavien
voimien muuttumista sekä uudelleen järjestäytymistä.
Lavrov puheessaan esitti esimerkiksi seuraavaa:
”Johtavat länsimaat yrittävät estää moninapaisen maailman kehittymistä, palauttaa etuoikeutetut asemansa ja asettaa muille käyttäytymisnormit, jotka perustuvat kapeaan länsimaiseen tulkintaan liberalismista. Pähkinänkuoressa: ’Me olemme liberaaleja ja voimme tehdä mitä vain.’ Näitä päämääriä tavoitellessaan länsi vetoaa yhä harvemmin kansainväliseen oikeuteen ja yhä useammin ja itsepintaisemmin ’sääntöihin perustuvaan järjestykseen’.”
Kiinan ulkoministeri Wang Yin esittää YK:n yleiskokouksessa [5] Kiinan olevan täysin tietoinen omasta asemastaan muuttuvassa maailmassa ja toivoo myös muiden tunnustavan sen avoimesti.
Kiina on paikannut mahdollisia heikkouksiaan tulevassa. Materiaalinen puoli on turvattu yhteistyöllä Venäjän kanssa. Venäjän ja Kiinan välisessä kaupassa siirrytään parhaillaan käyttämään kansallisia valuuttoja. Lisäksi Kiina on tavoitteellisesti vähentänyt dollarimääräisten arvopaperien varantoa. Seuraavan romahduksen jälkeen ne voivat olla arvottomia.
Voidaan myös kysyä, onko todellisuudessa mitään kilpailutilannetta eri eliittien välillä olemassa, kuten ei Venäjän ja Yhdysvaltain tai Yhdysvaltain ja Kiinan välillä. Hyvin todennäköisesti tämä kaikki on vain näennäisyyttä, sillä ilmeisesti korkeimmalla poliittisella tasolla vallitsee kylmänviileä yksimielisyys maailman taloudellisesta ja poliittisesta tulevaisuudesta [6]. Tässä yhteydessä emme kuitenkaan paneudu tähän mielenkiintoiseen ja laajaan kysymykseen enempää.
Suomi sahaa omaa oksaansa: Venäjän ja Kiinan vastustus on suurta
Länsimaat ovat jo vuosikausia yrittäneet eristää, mustamaalata ja painostaa Venäjää ja Kiinaa. Tässä loanheittokampanjassa [7] on myös pieni Suomi ollut omaksi onnettomuudekseen mukana osallistuen riemurinnoin kaikkiin Venäjän ja Kiinan vastaisiin toimiin. Ehkä juuri nämä painostuskampanjat ovat nopeuttaneet Venäjän ja Kiinan aseman muuttumista edukseen kansainvälisessä politiikassa ja maailmantaloudessa.
Suomi on onnettomuudekseen saanut poliittisen johtajiston, jonka tärkeimmäksi tehtäväksi on muodostunut Brysselin lobbauskoneiston ”voiteleminen” sekä Yhdysvaltojen johtaman läntisen liittouman ”puolustusdoktriinin” aukoton hyväksyminen myös osaksi Suomen puolustusjärjestelmää. Suomessa vaikuttava kriminaali poliittinen mafia on konsensuksessaan jo vuosia sitten päättynyt liittää Suomen Naton jäsenmaaksi, tai ainakin niin tiiviisti Naton kylkeen, kuin ilman jäsenyyden ratifiointia voidaan liittyä.
Täten Suomi on kiinteyttänyt poliittisia ja taloudellisia suhteitaan Yhdysvaltoihin osallistuen samalla oman taloudellisen sekä puolustuspoliittisen etujensa vastaisesti yritykseen työntää Venäjää erilleen Euroopasta ja synnyttäen tilanteen, jossa Suomesta on muodostunut jälleen kahden ryhmittymän hengenvaarallinen raja-alue.
Markku Juutinen
Lähteet
- Jacques, Martin (2012). When China Rules the World. The End of the Western World and the Birth of a New Global Order, London: Penguin Books.
- Pieterse, Jan Nederveen (2011). Global Rebalancing: Crisis and the East South Turn, Development and Change.
…………..
Vladimir Putin (18.9.2019). Saatavina: Meeting with Premier of State Council of China Li Keqiang [2]; http://en.kremlin.ru/events/president/news/61561
Vladimir Putin (18.9.2019). Saatavina: Meeting with Chairman of the Standing Committee of the National People’s Congress of China Li Zhanshu [3]; http://en.kremlin.ru/events/president/news/61642 [3]
Sergei Lavrov (20.9.2019). Saatavina: World at a Crossroads and a System of International Relations for the Future [4]; http://www.mid.ru/ru/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/3792556?p_p_id=101_INSTANCE_cKNonkJE02Bw&_101_INSTANCE_cKNonkJE02Bw_languageId=en_GB [4]
Wang Yi (27.9.2019). Statement at the General Debate of the 74th Session of the UN General Assembly. Saatavina: China Today: A Proud Member of the Global Community [5]; http://statements.unmeetings.org/GA74/CN_EN.pdf [5]
De Vrije Media: Ronald Bernard (2017). Saatavina: https://www.youtube.com/watch?v=ErF-A_4EftI [6]
Jani Parkkari (4.10.2019). Yle-uutiset. Yhdysvallat varoittaa Balkanin maita Kiinan vaikutuksesta. Saatavina: https://yle.fi/uutiset/3-11006302 [7]