Taloustutkimuksen professori Michael Hudson kertoo mielenkiintoisella videolla valtioiden velkaorjuuden historiasta. Koronkiskonta ei suinkaan aina ole ollut yhteiskunnallinen normi. Video on osa Surviving Progress –nimistä dokumenttia.
Vuodesta 2000 eKr. aina ajanlaskun alkuun asti oli yleistä, että valtiot mitätöivät kansalaisten velat tasaisin väliajoin. Muuten velan määrä olisi kasvanut niin suureksi, ettei sitä oltaisi koskaan voitu maksaa kokonaan takaisin (kuten länsimaissa on nyt käynyt).
Hudsonin mukaan esimerkiksi Sumerissa, Babyloniassa ja Egyptissä oli tapana antaa velat anteeksi, jotta yhteiskunta voisi aloittaa kasvunsa aina puhtaalta pöydältä. Tämä oli erityisen helppoa niin kauan, kun suurin osa velkasuhteista oli kotitalouksien ja valtion välisiä. Tilanne monimutkaistui, kun yksityiset yritykset alkoivat myöntää luottoja. Yksityinen velka mahdollisti oligarkioiden synnyn.
Oligarkit kokivat, että heidän suurimpia vihollisiaan olivat kuninkaat, jotka antoivat kansalaisten velat säännöllisesti anteeksi. Järjestely oli hyväksi yrityksille, palkansaajille ja yhteiskuntarauhalle, mutta oligarkkien valtaa se rajoitti merkittävästi, sillä nämä saivat elantonsa nimenomaan koronkiskonnasta ja pääomatuloista.
Hudsonin mukaan Rooma oli historian ensimmäinen valtio, joka ei enää nollannutkaan velkoja. Rooma aloitti sodan Kreikan Spartaa vastaan syöstäkseen vallasta hallitsijat, jotka olivat jatkaneet velkojen anteeksiannon perinnettä.
100 eKr. käydyt sodat riisuivat lukuisat kansakunnat kaikesta varallisuudestaan. Kun rampautettu tuotantokapasiteetti yhdistettiin velkaorjuuteen, ei taloudella ollut käytännössä edellytyksiä enää nousta ahdingosta. Kaikki voitot hupenivat lainan lyhennyksiin. Syntyi taantuman kierre.
Rooman alkuaikoina valtio takasi melko tasavertaiset maanviljelyoikeudet talonpojille. Kun hallinto jatkoi korruptoitumistaan, alkoivat oligarkit yksityistää maita itselleen. Maattomien talonpoikien määrä alkoi kasvaa.
Rooma oli taloudellisen historian käännekohta, sillä siellä varallisuus alkoi keskittyä yhä pienemmän eliitin käsiin. Eliitin varallisuudessa ei ollut kyse heidän ahkeruudestaan ja tuottavuudestaan, minkä vuoksi heillä ei ollut kannustimia toimia kestävästi; markkinat ja yhteiskunta eivät voineet rangaista oligarkkeja vastuuttomuudesta ja rikoksista. He olivat lain ja yhteiskunnan yläpuolella.
[1]
Velka on poliittista valtaa
Hudsonin mukaan sama kaava toistuu nyt, kun varallisuus keskittyy länsimaissa finanssisektorille, jolla ei ole mitään tekemistä reaalitalouden ja tuottavuuden kanssa. Oligarkit pysyvät vallassa, sillä he pitävät valtioita ja kotitalouksia velkaorjuudessa – eivätkä he aio koskaan antaa velkoja anteeksi.
Videolla ensiintyvä Kansainvälisen valuuttarahaston entinen pääekonomisti Simon Johnson toteaa, että monet luulevat, että ”oligarkit” ovat vain kehittymättömien maiden ongelma. Hänen mielestään käsitys on kuitenkin täysin virheellinen – oligarkit hallitsevat nykyään myös kehittyneitä länsimaita. Epärehellisesti ansaittu varallisuus on tehnyt heistä politiikan raskassarjalaisia, vaikka kansa ei olekaan äänestänyt heitä asemaansa.
Johnsonin mukaan Wall Streetin keinottelijat kasvattavat valtaansa rahoittamalla poliitikkoja [2]ja vaatimalla päättäjiä tämän jälkeen karsimaan finanssisääntelyä entisestään. Mitä vähemmän sääntelyä on, sitä törkeämmin Wall Street saa huijata kansalaisia ja yrityksiä, mikä kasvattaa keinottelijoiden varallisuutta ja poliittista valtaa entisestään; syntyy noidankehä.
Johnsonin mukaan röyhkeä riskinotto, kohtuuttomat palkkiot ja talousrikoksista johtuva vääjäämätön romahdus ovat suurten pankkien ja niiden omistajien DNA:ssa. Siksi videolla esiintyvät JPMorganin James Dimon [3]ja Goldman Sachsin Lloyd Blankfein [4]eivät tule koskaan myöntämään virheitään, vaan he jatkavat valehtelua ja verenimemistä kuolemaansa asti. Yhteiskunta ei voi parantaa heitä, mutta yhteiskunnan tulisi eristää heidät poliittisesta päätöksenteosta sen sijaan, että heidän annetaan lahjoa maan tärkeimpiä päättäjiä ryöstämillään rahoilla.
Hudsonin mukaan ihmiskunta on tiennyt jo tuhansien vuosien ajan, että velka kasvaa reaalitaloutta nopeammin. Mikäli velkaantumisen annetaan jatkua ilman rajoitteita, tulee kansantalous romahtamaan sen painosta.
Hudson toteaa, että yhteiskunnan suurin ongelma ovat oligarkit, joille kotitaloudet ovat velkaantuneet. Oligarkit eivät halua nollata velkoja, koska tämä riistäisi heiltä kaiken yhteiskunnallisen vallan, josta he nyt nauttivat.
[5]
Hudsonin mukaan 2000-luvun suurin poliittinen taistelu käydäänkin kansan ja finanssieliitin välillä. Hän itse työskenteli 1960-luvulla Chase Manhattan –pankissa, jossa hänen ensimmäinen tehtävänsä oli selvittää, kuinka suuresta velkataakasta kehitysmaat voivat selvitä.
Vastaus oli yksinkertainen: velalliset voisivat selvitä enintään tulojensa suuruisesta korkomäärästä.
Chase Manhattan siis ilmoitti työntekijöilleen, että heidän tehtävänsä oli huijata kehitysmaita ottamaan kansalaistensa ansioiden kokonaismäärää vastaava velkasumma, jotta nämä saataisiin kynittyä mahdollisimman perusteellisesti. Tämä on periaate, jolla pankit ovat kyenneet alistamaan valtiot ja kansalaiset orjikseen.
Lue myös:
Vapaakauppasopimukset ovat yrittäjien ja palkansaajien vihollisia [6]
Goldman Sachsin karmaiseva historia 1 [7], 2 [8], 3 [9], 4 [10]
Talousdemokratia – lääke velkaorjuuteen ja taantumaan [11]
Markku Uusipaavalniemi: Rahan valta pankeilta valtiolle [12]
Talousdemokratia kiinnostaa eurooppalaisia [13]
Talousdemokraatit: valtionvelka voidaan katkaista rahauudistuksella [14]
Mitä on nationalistinen talouspolitiikka? [15]
Hitler ja pankkiirit: korko-orjuuden murtaminen [16]
Yhdysvaltain keskuspankin seuraava johtaja Israelin kaksoiskansalainen? [17]
Yksityistäminen, uusliberalismi, juutalaiset [18]
Englannin keskuspankin vaiettu historia 1 [19], 2 [20]
Taistelu koronkiskontaa vastaan 1 [21], 2 [22], 3 [23]
Talousdemokraattien julkaisu haastaa pankkiirien poliittisen vallan [24]