- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

Vastine Sari Essayahin Magneettimedia-kirjoitukseen

Keskipohjanmaa-lehti julkaisi 22.5 kristillisdemokraattien europarlamentaarikko Sari Essayahin mielipidekirjoituksen, jossa viranomaisia vaaditaan puuttumaan Magneettimedian toimintaan.

essayahmagneetti [1]

Essayahin mukaan ”juutalaisvastaisuus eli antisemitismi nostaa päätään”, mistä yksi oire on ”Magneettimedian suvaitsemattomaksi todettu aineisto”. Essayah viittaa Magneettimedian entisen päätoimittajan viime syksynä saamaan sakkotuomioon ja ihmettelee, miten julkaisumme voi jatkaa esimerkiksi holokaustin virallisen version kyseenalaistavaa kirjoittamista.

En tiedä kuinka tarkasti Essayah on tutustunut Magneettimedian syksyiseen oikeudenkäyntiin. Yksikään artikkeli, jota poliisi on tutkinut tai josta on annettu tuomio, ei käsittele holokaustia. Holokaustin kyseenalaistaminen ei ole Suomessa laitonta, vaikka monissa Euroopan valtioissa siitä voi jo ensikertalaisena saada useiden vuosien vankeustuomion. 78-vuotias saksalainen asianajaja Horst Mahler [2] istuu tällä hetkellä 12 vuoden vankeustuomiota kotimaassaan vain siksi, että hän kyseenalaisti virallisen totuuden holokaustin syistä ja seurauksista. Edes raiskaajat ja pedofiilit eivät saa yleensä vastaavia rangaistuksia. Haluavatko Essayah sekä esimerkiksi hänen puoluetoverinsa Jouko Jääskeläinen ja Peter Östman [3] vastaavat sananvapaussanktiot käyttöön Suomessa? Mikäli holokausti ja 6 000 000 uhria ovat kiistaton tosiasia, eikö olisi parempi kohdata kyseenalaistajat pätevin argumentein kuin uhata heitä vuosien vankeudella?

Essayah syyttää Magneettimediaa siitä, että ”jatkamme kansanryhmää vastaan kiihottamista”, toisin sanoen hän väittää toimintaamme rikolliseksi. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että oikeudenkäynnin jälkeen julkaisemamme artikkelit olisivat laittomia. On vähintäänkin mautonta syyttää ihmisiä poliittisista syistä rikollisiksi ilman juridisia perusteita.

Essayahin mielipidekirjoituksen loppuosa koostuu tyypillisestä länsimaisesta retoriikasta, jossa holokausti nostetaan historiallisesti ainutlaatuiseen ja täysin kyseenalaistamattomaan asemaan. ”Kasvavaa sukupolvea” on peloteltava jatkuvasti ”Euroopan synkällä menneisyydellä” ja ”antisemitismiä” vastaan on toimittava keinolla millä hyvänsä. Vaikka Essayah ei sitä mainitse, hiertää Magneettimediaa vastaan julkisesti hyökänneitä kristillisdemokraatteja erityisesti julkaisumme Israel-kritiikki. Niin Jouko Jääskeläinen kuin Sari Essayah ovat ahkeria Israel-aktiiveja. On kummallista, että europarlamentaarikko vaatii, että kasvavaa eurooppalaissukupolvea syyllistetään vuosikymmenten takaisista asioista samalla, kun hän itse tukee kansainväliseen terrorismiin ja etniseen puhdistukseen syyllistyvää Israelin valtiota.

Miksei Essayah ole koskaan kirjoituksissaan vaatinut sitä, että kasvaville sukupolville kerrottaisiin palestiinalaislasten ahdingosta? Miksei ole otettu kantaa sitä vastaan, että Israel rikkoo röyhkeästi kansainvälisiä joukkotuhoaseisiin liittyviä sopimuksia? Miksi IDF:n, Shin Betin ja Mossadin suorittamat salamurhat Palestiinassa ja maailmalla (muistaako kukaan enää Norjassa asunutta Ahmed Bouchikia?) eivät ole ongelmia? Eikö suomalaisia tulisi muistuttaa palestiinalaissiviilien kodit tuhoavasta rikollisesta siirtokuntahankkeesta? Kuinka kukaan voi puolustaa valtiota, joka nimittää pääministerikseen Menachem Beginin kaltaisen tunnetun terroristin? Nämä ovat epäkohtia, joiden julkituomiseksi me Magneettimediassa työskentelemme.

Israelin ja sen ystävien iskulause kuuluu, että antisionismi on nykypäivän antisemitismiä. Tämä on valhe, jolla sionismia, eli juutalaista nationalismia, yritetään suojella kaikelta kritiikiltä. On kaksinaamaista vaatia tuomioita holokaustin kyseenalaistaville ”mielipiderikollisille” ja samaan aikaan osoittaa tukea poliittisiin murhiin syyllistyvälle valtiolle.

Suomiessaan Magneettimediaa Essayah viittaa rivien välissä Kolmanteen valtakuntaan ja saksalaiseen ”antisemitismiin”. Eräs tärkeimmistä syistä Euroopan juutalaisvastaisen ilmapiirin syntymiselle ennen toista maailmansotaa oli Neuvostoliitto, jonka poliittinen johtajisto ja esimerkiksi salaisen poliisin päällystö olivat täynnä etnisiä juutalaisia: Trotski, Ehrenburg, Jagoda, Litvinov, Zinovjev, Kaganovitš, Lenin, Jakovlev, Frenkel, Sverdlov, Kamenev ja niin edelleen. Neuvostoliiton juutalaisista johtajista puhuttiin avoimesti ennen toista maailmansotaa niin Saksassa kuin esimerkiksi täällä Suomessa. ”Juutalainen bolševismi” oli merkittävä (joskaan ei ainoa) syy siihen, miksi juutalaisvastaiset järjestöt ja puolueet saivat paljon kannatusta ympäri Eurooppaa. Saksan hävittyä toisen maailmansodan voittajavaltiot kuitenkin julistivat juutalaisista keskustelun ”fasistiseksi” ja monissa maissa se jopa kiellettiin lailla. Tiukka sananvapauslainsäädäntö siis rajoittaa meitä tutkimasta historiaa objektiivisesti.

Tämä ei ole juutalaisvastainen ”salaliittoteoria”, vaan aiheesta on kirjoittanut kansainvälisesti arvostettu ja Nobel-palkittu Aleksandr Solženitsyn. Solženitsyn joutui henkilökohtaisesti kokemaan Neuvostoliiton vankileirien karmeuden ja hän huomasi myös, että Venäjällä oli meneillään etninen konflikti, jossa juutalaiset olivat kommunistisen koneiston tärkeimmissä asemissa. Solženitsyn on kirjoittanut aiheesta kiistellyssä teoksessaan 200 vuotta yhdessä [4], jonka osia myös Magneettimedia on kääntänyt. Hän esimerkiksi kirjoittaa, että ”joulukuussa 1936 seitsemän kymmenestä NKVD:n osastonjohtajasta oli juutalaisia, samoin GULAGissa (NKVD:n leirihallitus).” Kukaan historioitsija ei ole kyseenalaistanut kirjan sisältöä. Aihe on yksinkertaisesti vaiettu kuoliaaksi julkisuudessa, sillä se on tabu. Surullista on, että vaikka tabusta ei uskalleta keskustella, niin sen nojalla voidaan sakottaa, erottaa työpaikalta ja tuomita vankeuteen. Syytetylle ei anneta tilaisuutta perustella kannanottojaan, sillä myös perusteet ovat ”antisemitismiä”. Keskustelu holokaustista ja antisemitismistä ei etene mihinkään, mikäli valtavirtainen historia ja politiikka eivät suostu kuuntelemaan edes Solženitsynin kaltaisten arvovaltaisten ihmisten järkipuhetta. Leimakirvestä on helppo heiluttaa, mutta tabujen rikkominen on paljon kivuliaampaa.

Magneettimediaa rikoksista syyttäneet kristityt sionistit vaikuttavat olevan sokeita sionistien ja äärijuutalaisten rikoksille ja rasismille. Mitään, mitä Magneettimedia on julkaissut, ei voi verrata esimerkiksi juutalaisille pyhän Talmudin teksteihin, kuten:

Essayah sanoo mielipidekirjoituksessaan ”vastustavansa syrjintää”, mutta hän on hyvin valikoiva tavoitteessaan.

Miksi meidän eurooppalaisten täytyisi potea syyllisyyttä menneisyyden tapahtumista, kun nykymaailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta, murhia ja hyväksikäyttöä? Aiomme Magneettimediassa jatkaa valitsemallamme linjalla, sillä nähdäksemme niin historiaa kuin nykypolitiikkaa vääristellään holokaustin kaltaisten kyseenalaistamattomien tabujen varjolla.

 
Arvi Pihkala
Magneettimedian päätoimittaja