Valtamedian juhliman sukupuolivähemmistöjen ”Pride-viikon [1]” karmaisevinta antia on ollut vasemmistolaisen kansanedustaja Katja Hännisen paljastukset [2]. Hänninen tuli raskaaksi 14-vuotiaana ”parikymmentä vuotta vanhemmalle Pertille”.
Hänninen on edelleen naimisissa ”Pertin” kanssa. 14-vuotiaaseen tyttöön 34-vuotiaana sekaantunut ”Pertti” kasvattaa nyt pariskunnan viittä lasta. Eduskunnassa lainsäädännöllä kansalaisten turvallisuuteen suoraan vaikuttava Hänninen ei itse näe kuviossa mitään outoa.
Vielä surullisempaa on, ettei valtamediakaan ole nähnyt aiheelliseksi puuttua tapaukseen ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Itse asiassa lähes kaikki suomalaismediat ovat päättäneet olla kokonaan kirjoittamatta asiasta! Stubbin ”selfiet” ja perussuomalaisten varavaltuutettujen kaimojen baaritoilailut kiinnostavat enemmän. Ja onhan aihe melko kiusallinenkin. Kyseessä on kuitenkin vasemmistolainen naispoliitikko, moderni feministinen selviytymistarina. Vasemmiston suhtautuminen seksuaalisuuteen on aina ollut pykälän ”edistyksellisempää”, avarakatseisempaa ja notkeampaa kuin tuulipukukansan. Ehkä Hänninen on ymmärtänyt rakkaudesta jotain, jota rahvas ei ole yksinkertaisesti kyennyt käsittämään.
Mikäli Suomen valtamedia ryhtyisi kirjoittamaan Hännisen järkyttävästä tarinasta, lähdeaineistosta olisi suorastaan runsaudenpulaa. Lehdet voisivat peilata Hännisen aatteita muiden suomalaisten vasemmistolaisten seksuaalikäsityksiin. Kyse ei nimittäin ole yksittäisestä kummajaisesta, vaan koko poliittista suuntausta vaivaava kieroutuma. Hännistä voisi helposti verrata vasemmiston Anna Kontulaan, joka on taistolaisen politiikan lisäksi kirjoittanut muun muassa insestistä ja prostituutiosta. Kontula on esimerkiksi julkisuudessa vaatinut, että insestin kieltävä laki on kumottava, sillä kansanterveyttä tukeva laki on hänen mukaansa liian lisääntymiskeskeinen. Hän on vastustanut kiivaasti myös prostituution täyskieltoa. Yksittäiset lausunnot synnyttävät myrskyjä vesilaseissa, mutta suurten lehtien toimittajat eivät tahdo asettaa vasemmiston möläytyksiä kontekstiin. Ehkä tähän liittyy osaltaan vasemmistoaatteen valta suomalaismediassa [3].
Vasemmistolaisen valtavirran kummallinen suhde rikollisiin perversioihin on vanha ilmiö. Se ei ole syntynyt Suomen eduskunnan käytävillä 2010-luvulla. Juuret ulottuvat esimerkiksi läpensä juutalaiseen Frankfurtin koulukuntaan [4] sekä Freudin psykoanalyysiin [5], jolla kommunistinen liike täydensi pähkähullua Marxin talousteoriaa. Ilmiö ei enää pitkään aikaan ole ollut pelkästään vasemmiston häpeä, vaan lievemmissä muodoissa kulttuurimarxilaisiin perversioihin voi törmätä muun muassa kokoomuksen riveissä. Nykyinen pääministerimme Alexander Stubb on esimerkiksi raatanut niska limassa homopolitiikan edistämiseksi Suomessa. Törmääpä ilmiöön nykyään kirkossakin [6]!
[7]Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että historiallisesti ongelma on ollut ennen kaikkea vasemmiston ja vihreiden painolasti. Toki kaikki muistavat, että Suomi oli saada viime presidentinvaaleissa johtajakseen Pekka Haaviston, joka olisi linnan juhlissa kätellyt sotaveteraaneja itseään puolet nuoremman homopoikaystävän kanssa. Sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen johtamassa Ruotsissa lapsia raiskanneet pedofiilit saavat adoptoida lapsia [8]. Euroopan lähihistorian synkimpiä sivuja tutkimaan uskaltautuvat löytävät kuitenkin vasemmiston ja vihreiden menneisyydestä hirveyksiä, jotka saisivat Haavistonkin kalpenemaan. Sekä vasemmisto että liberaali vihreä liike ovat Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat ajaneet häpeilemättä pedofilian laillistamista. Kampanjointi pedofilian puolesta yhdistyi saumattomasti homoliikkeeseen menneinä vuosikymmeninä.
BBC julkaisi keväällä artikkelin [9] brittiläisestä The Paedophile Information Exchange (PIE) -järjestöstä, jonka tehtävä oli yksinkertaisuudessaan ajaa pedofiilien asiaa yhteiskunnassa. PIE:llä oli tiiviit yhteydet muun muassa vasemmistolaiseen lobbausjärjestö Libertyyn (tuolloin The National Council for Civil Liberties), vasemmistolaiseen Labour-puolueeseen ja jopa Neuvostoliittoon. Libertyn poliittisesta suuntautumisesta kertovat parhaiten ryhmän kampanjoiden aiheet. Liberty on työskennellyt pasifismin, kommunismin, homojen ”oikeuksien” sekä vapaan maahanmuuton puolesta. Se on käynyt kymmeniä vuosia kiivaita kampanjoita ”fasistisia järjestöjä”, ”rasismia” ja ”rodunjalostusta” vastaan. Labour on puolestaan Yhdistyneen kuningaskunnan suurin vasemmistolainen puolue. BBC:n artikkeli vasemmiston, homojen ja pedofiilien liitosta alkaa painavin sanoin: ”Homojen oikeuksia ajava konferenssi asettuu pedofiliaa tukevan lakialoitteen taakse. Kansallinen sanomalehti kirjoittaa aiheesta: ’Lastenrakastajat pääsevät osaksi homojen oikeusliikettä.’” Kyseessä oli Pohjois-Englanti vuonna 1975.
BBC:n mukaan PIE:n tärkein tavoite oli laillistaa lapsiin sekaantuminen. Iljettävästä luonteestaan huolimatta PIE voitti puolelleen monien vasemmistolaisten poliitikkojen, toimittajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden sympatiat. PIE oli osa vasemmistolaista ”seksuaalisen vapautumisen” projektia siinä missä homoliikekin. Tunnettu PIE:n jäsen Geoffrey Prime joutui vankilaan, kun hän paljastui Neuvostoliiton agentiksi ja raiskaajaksi. Siitä huolimatta liberaalit järjestöt hyökkäsivät kaikkia poliitikkoja ja toimittajia vastaan, jotka kutsuivat pedofiliaa rikollisuudeksi ja sairaudeksi. 1983 Liberty ja PIE vaativat, että seksin suojaikäraja olisi laskettava 14 vuoteen. Kansanedustaja Hänninen tuli raskaaksi 14-vuotiaana.
[10]
Englannin lisäksi pedofilia inspiroi vasemmistoa ja vihreitä muun muassa Saksassa ja Yhdysvalloissa. Arvostetun Der Spiegel -lehden mukaan [11]Saksassa vaikutti vasemmiston kultaisina vuosikymmeninä esimerkiksi Rote Freiheit (suom. ’Punainen vapaus’) -liike, jonka tavoitteena oli kasvattaa pienistä lapsista ”sosialistisia persoonia”. Liikkeeseen pakotettiin mukaan hyvin nuoria lapsia, osa heistä oli vasta 8-vuotiaita. Vasemmistojärjestön päivittäiseen ohjelmaan kuului esimerkiksi lasten riisuminen alasti, pornolehtien lukeminen yhdessä sekä ”yhdyntäpantomiimiesitykset”. Lasten seksikoulun taustalla oli suuren berliiniläisyliopiston vasemmistolainen psykologian laitos. Yliopisto oli järjestänyt ryhmälle tilat ja kouluttajat. Erittäin tunnetun vasemmistolaisen Konkret-lehden julkaisija Klaus Rainer Röhl kannatti avoimesti artikkeleissaan lapsiin sekaantumista. Lisäksi hänen tyttärensä syyttivät isäänsä raiskauksista. Vasemmistolaisissa Kinderladen-päiväkodeissa vanhempia painostettiin hyväksymään lasten ja päiväkodin työntekijöiden välinen seksi. Saksan kommunistipuolue kannusti jäseniään lähettämään lapsensa näihin päiväkoteihin. Der Spiegelin laaja artikkeli tarjoaa lukuisia vastaavia esimerkkejä vasemmistoliikkeen salatusta historiasta. Ei liene ihme, että marxistien muisti on ollut erityisen valikoiva mitä tulee ”seksuaalisen vapautuksen” liikkeeseen.
Myös Saksan vihreä puolue kannatti tiukan linjan liberalismia [12]. Puolueella oli esimerkiksi oma työryhmänsä ”homoille, pedofiileille ja transseksuaaleille”. Ryhmään kuului Der Spiegelin mukaan kansanedustajia ja puolueen johtajistoa. Vihreitä pidettiin ”pedofiilien parlamentaarisena nyrkkinä”. Vihreät tekivät vastenmielisiä lakialoitteita ja lahjoittivat jopa puolueen rahoja pedofiilien käyttöön. Juutalainen vihreä europarlamentaarikko Daniel Cohn-Bendit rehvasteli 1975 omaelämänkerrassaan avoimesti ahdistelleensa lapsia ”vaihtoehtoisessa” päiväkodissa Frankfurtissa. Puolueen julkaisuissa oli usein halventavia kuvia vähäpukeisista lapsista. Vihreät perustivat myös ”pedokomission”, jonka tavoitteena oli kokonaan kumota seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvät ikärajat. Vihreät kalastelivat ääniä julkaisemalla homolehdissä mainoksia, joissa vaadittiin pedofiileille vapaita käsiä toimia.
[13]Pohjois-Amerikassa vihaa on synnyttänyt juutalaisten ja kommunistien perustama NAMBLA-pedofiilijärjestö. NAMBLA vaatii esimerkiksi lasten raiskauksista tuomittujen vapauttamista vankiloista. Järjestön perustaja oli trotskilaisen kommunistipuolueen jäsen sekä Gay Activists Alliance -ryhmän johtaja David Thorstad. Järjestön tunnetuin jäsen oli juutalainen kommunistirunoilija Allen Ginsberg. Viime vuosina rohkeimmin pedofiliaa on Yhdysvalloissa kannattanut juutalainen vasemmistolainen feministi Judith Levine. Kirjassaan [14] Harmful to Minors: The Perils of Protecting Children from Sex Levine vaatii esimerkiksi lapsipornon ja alaikäisiin sekaantumisen laillistamista. Levine lainaa kirjassaan ”tutkimuksia”, joiden mukaan alaikäisen pojan raiskaaminen voi olla ”positiivinen kokemus”.
On outoa, etteivät valtamedia ja -kulttuuri käsittele aiheita laisinkaan. Magneettimedia on kirjoittanut paljon vasemmiston ja juutalaisten edustuksesta mediassa ja kulttuuriteollisuudessa. Vasemmistolainen kulttuurieliitti on kyennyt käytännössä hautaamaan järkyttävät rikokset suurelta yleisöltä. Suomalaiset selaavat esimerkiksi Stieg Larssonin kirjoja [15], joissa lukijoiden katse käännetään vasemmistosta täysin toiseen suuntaan:
”Singerin kaksinaismoralismista tulee mieleen ruotsalainen kommunisti ja vannoutunut ’natsismin’ vastustaja Stieg Larsson, joka kirjoissaan esitti ’natsit’ kieroutuneina kiduttajapedofiileina. Kuitenkaan Ruotsin historia ei tunne tapauksia ’natseista’ pedofiileista, vaan seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut ongelma vasemmistolaisissa [16] ryhmissä. Sionisteilla ja vasemmistolaisilla on hegemonia kulttuurimarxilaisessa valtamediassa, mitä he käyttävät raadollisella tavalla hyväkseen. Tavallinen sohvaperuna ei osaa eikä jaksa kyseenalaistaa valheiden tulvaa, jota kioskien roskapokkarit ja television Hollywood-kuona ryöpyttävät.”
Larsson edustaa muuten samaa kommunismin trotskilaista suuntausta kuin NAMBLA:n perustaja Thorstad. Olisiko jo aika haastaa liberaalien valta ja tuoda rikokset kaikkien tietoisuuteen?
Arvi Pihkala