Varokaa vääriä profeettoja!

Aion nyt ladella kovaa tekstiä. Tekstiä, jota minun on tehnyt mieli sanoa jo pitkän aikaa, mutta olen epäröinyt. Viime aikojen tapahtumat ja tiettyjen ihmisten reaktiot niihin ovat kuitenkin vakuuttaneet minut siitä, että asiasta on pakko puhua, vaikka syytökseni ovatkin kovat (ja toivottavasti turhat).

Pahaa kuitenkin pelkään, että olen täysin oikeassa tässä asiassa ja jos näin on, kaikkien suomalaisten mamutusmokutushullutusta vastustavien olisi syytä todellakin herätä ja ottaa opikseen – ja nopeasti!

Olen täysin vakuuttunut siitä, että suomalaisissa mamutusmokutuksen vastustajien joukossa on suuri määrä susia lampaiden vaatteissa. Mädättäjiä. Pettureita. Mukaoppositiota / kontrolloitua oppositiota. Osa on ollut alunperinkin, osa on mädätetty tai käännytetty myöhemmin, osa toimii tiedostamattaankin mädättäjinä. Yhtä kaikki, heihin ei voi luottaa, ei yhtään, eikä heidän kauttaa mitään muutosta asioihin voida saada aikaan – tai ei ainakaan sellaista muutosta, jota me haluaisimme ja tarvitsisimme.

Perusteluni ovat seuraavat:

Pohditaan aluksi laajempana kysymyksenä koko asiaa ja miettikääpä, kuin shakkipelissä, useata siirtoa eteenpäin ja pohtikaa, miten kannattaisi esimerkiksi estää mamutusmokutuksen kritiikki ja de facto toiminta sitä vastaan? Miten huolehtia siitä, että kansa ei pysty nousemaan vastarintaan tulossa olevaa vyöryä vastaan? Tietenkin suorat keinot kuten median käyttämä sensuuri, ajatusrikollisten ajojahti ja vallanpitäjien ongelmien vähättelykin toimivat, mutta vain niihin nojaaminen on lapsellisen yksinkertaista toimintaa – sen varaan ei voi laskea. Pitää olla toinen keino. Mikä?

No, tarjotaan oma ratkaisu itse luotuun ongelmaan (problem – reaction – solution mallilla ^[1]), luodaan tai kaapataan valeoppositio, jonka turviin ”pettynyt ja turhautunut kansa” voi sitten paeta ja purkaa siellä kiukkuaan. Oppositio, joka todellisuudessa ei ole mikään oppositio, vaan klikin kontrolloima tai mädätetty nukke, joka paljastaa todellisen karvansa viimeistään, kun tiukka paikka tulee.

Tarvinneeko nyt erikseen edes mainita, että Perussuomalaiset katolilaisen Timo Soinin johtamana ja Homma Jussi Halla-ahon entisen opiskelukaverin vetämänä kuulostaa pahasti juurikin tältä? Kovat uhoamiset Perussuomalaisilta mamutusmokutuksen stoppaamisesta Suomessa ja ihmiset äänestävät murskavoittoon ja hallituspuolueeksi, mutta kun kansanvaellus tulvii Suomeen, Soini ei tee mitään, vaan antaa maahantunkeutumisen jatkua käytännössä täysin vapaasti. Hommafoorumi puolestaan harrastaa mielipuolista sensuuripolitiikkaa, eikä asioista voi siellä keskustella oikeilla nimillä ja James Hirvisaaren sanoin: ”On muuttunut samanmielisten rinkirunkkauskerhoksi”. Eivätkä Perussuomalaiset, sen enempää kuin Hommakaan de facto saa koskaan mitään, siis yhtään mitään, ikinä, aikaiseksi! Tyypilliset valeopposition tunnusmerkit minun nähdäkseni.

Bonuksena valeopposition käyttämisestä on se, että yhä useampi suomalainen kyllästyy kokonaan äänestämään tai muuten vaikuttamaan, turhautuu, syrjäytyy ja putoaa pois kelkasta, koska kokee, että mitään vaihtoehtoa ei ole, eikä mitään pelastusta missään. Tällöin vallassa oleva klikki hurraa, koska heidän kannattajansa kyllä muistavat äänestää ja vaikuttaa ja pysyä vallassa. Tuplavoitto siis klikille.

Mutta miten valeopposition luominen tai olemassa olevan vaihtoehdon tuhoaminen onnistuu?

Paras keino tuhota mikä tahansa ryhmä, on mädättää se sisältä. Ulkopuolinen painostus ja keinot (esim. häpäisy, mediasota, jne.) eivät ole kovinkaan tehokkaita, jos ryhmä on tarpeeksi yhtenäinen ja päättäväinen, vaan ne voivat jopa vahvistaa ryhmää niin sisäisesti kuin ulkoisestikin yhteisiä vihollisia vastaan. Sisältä mädättäminen on myös erittäin helppoa, kun tietää, miten ja mitä tehdä, niin asiat kulkevat melkein omalla painollaan päämääräänsä, koska minkä tahansa tuhoaminen on aina helpompaa kuin rakentaminen.

Mädättäminen on helppoa, tarvitsee vain luoda keinotekoisia jännitteitä ja riitoja, tapella pikkuasioista, luoda erilaisia pieniä klikkejä sotimaan keskenään, pitkittää ja jarruttaa päätöksiä tai vesittää ja kompromissioida ne kokonaan. Aika ja vaiva kuluu kaikkeen muuhun kuin itse asiaan, uskottavuus alkaa kärsiä ja monet alkavat luovuttaa, eivät jaksa enää taistella vastaankaan. Keskustelufoorumeilla esimerkiksi ylläpitäjäksi hivuttautuminen ja sitä kautta sensuuri ja ulos sulkeminen on tehokas keino saada joukkoon eripuraa ja rajoittaa juttua ”oikeisiin” aiheisiin ja ”oikeaan” käsittelytapaan. Netissä muutenkin tietynlainen leimaaminen, häpäisy jne. sekä niiden pelko toimivat myös tehokkaasti.

Otetaan laajempi esimerkki, niin ehkä ymmärrette paremmin asian: Kulttuurimarxismi ja sen toiminta ^[2]. Se on isomman mittakaavan malli menettelyyn, jossa, sen sijaan, että suoraan hyökättäisiin kohdetta vastaan, käytetään mädätystä, hivutusta ja muokkausta aikaansaamaan haluttu lopputulos. Lopputulokseen ei suoraan viitata, eikä esitetä sitä tavoitteena, vaan asiat vain junaillaan siten, että se ikäänkuin seuraa väistämättömänä lopputuloksena niistä kaikista…ja kukaan ei välttämättä edes tajua lopputulosta, eikä missään tapauksessa osaa yhdistää sitä tehtyihin asioihin (paitsi koko jutun suunnittelijat).

Ehkä alla oleva kuva selkeyttää tätä kuvaa, vaikka onkin siis isomman mittapuun esimerkki:

 

Onko tästä mädätyksestä sitten todisteita?

Katsokaa henkilöitä:

• Timo Soini ei tee mitään ^[4], vaikka koko hänen ja puolueensa kannatus de facto perustuu siihen, että mamutustulva Suomeen torpattaisiin. Hän on täysin valeoppositiota, mädätetty, petturi.
• Jussi Niinistö tyynnyttelee ja hyssyttelee, vakuuttaen, että Perussuomalaiset eivät missään nimessä ole lähdössä hallituksesta ^[5], vaikka ovat kääntäneet takkinsa, ryhtiliikettä ei voida tehdä.
• Petteri Orpo päästää sisäministerinä mamuja ryntäämään Suomeen vapaasti, vaikka mm. Olavi Mäenpää piti häntä ^[6] varsin järkevänä tyyppinä näissä asioissa. Orpo on mädätetty tai luultavasti alunperinkin ollut petturi, mukaoppositiota ikäänkuin (vaikka Kokoomuksessa onkin).
• Jussi Halla-aho on pötkinyt rintamakarkurina Europarlamenttiin pakoon ja luultavasti mädännyt hyvän palkan ja mukavien etujen myötä, ollut kovin hissukseen Suomen asioista pitkän aikaa, eikä ole lähtenyt, eikä lähde, haastamaan esimerkiksi Timo Soinia tai osallistumaan mielenosoituksiin kaduille ja toreille.
• Teemu Lahtinen on hyökännyt MV-lehden perustajaa vastaan levittämällä törkeitä valheita hänestä ^[7], vaikka MV-lehti on, joskin poliittisesti sitoutumaton, ainoa media Suomessa, joka uskaltaa kertoa totuuden mamutusmokutuksen kauhuista.
• Simon Elo vaatii ”uusfasistijärjestöjen kieltoa ^[8]”, de facto vaatien siis kaikkien Perussuomalaisten vaihtoehtojen kieltämistä. Tämä mädätys on jo niin läpinäkyvää, että ei vaatine selittelyitä.
• James Hirvisaari, umpirehellinen, ilmeisen mädättämätön mies, sai kenkää Perussuomalaisista ^[9] ja yritetään tehokkaasti painaa unholaan.
• Olli Immonen, umpirehellinen, ilmeisen mädättämätön mies, painostettiin ottamaan eroa PS:n eduskuntaryhmästä ^[10] ja varmasti seuraavaksi yritetään painaa unholaan.
• Sebastian tynkkynen on ryhtynyt vastaiskuun ^[11] Perussuomalaisten mädätyssiipeä vastaan, mutta kuka hän on ja onko todella luotettava, vai onko tämä osa mädätystä? Lentääkö Tynkkynen seuraavaksi pihalle Perussuomalaisista ^[12] tempauksensa johdosta (joka todistaisi hänen olevan ei-mädätetty)?
• PS. Ketkä edellä mainituista henkilöistä ovat julkisesti puolustaneet esimerkiksi Seppo Lehtoa tämän saamaa 2v 5kk tuomiota ^[13] (nettikirjoittelusta!) vastaan? Miksi? Pohtikaapa asiaa, niin ehkä se syy selviää ja palaset loksahtavat kohdalleen. Seppo Lehdon tapaus on eräänlainen sananvapauden musteläiskätesti: Jos et hyväksy Sepon oikeutta suoltaa kirjoituksiaan ilman viranomaisvainoa, et hyväksy sananvapautta. Ja jos et hyväksy sananvapautta, se on varma merkki siitä, että et voi olla ainakaan ”ei-mädätetty”.

• Rajat kiinni! -mielenosoitukset ^[14] ovat saaneet kansaa liikkeelle, enemmän kuin koskaan ja ovat ihan tavallisten, mädättämättömien kansalaisten järjestämiä. Mutta, kas kummaa, nyt Homma yrittää varastaa ja mädättää koko jutun omilla ”Jotain rajaa” -mielenosoituksillaan ^[15], huppista. Tyypillinen esimerkki mädätyksestä: Kaapataan alkuperäinen, hyvin menestyvä juttu omaksi jutukseen, saadaan ihmiset samaistumaan siihen ja sitten – luultavasti – Homma tuhoaa tuon mielenosoitusjuttunsa jollain tapaa tai valjastaa sen omaksi aseekseen ja lopulta upottaa suohon. Huppista.
• Suomen Sisu kasvattaa jäsenmääräänsä ^[16], onko se onnistunut pysymään mädätyksen ulkopuolella, voiko siihen luottaa? Varapuheenjohtajana on MV-lehden perustajaa vastaan hyökännyt Teemu Lahtinen, joten ei hyvältä näytä. Toisaalta Olli Immonen on puheenjohtaja, mutta kuinka kauan?
• Finnish Defence League ^[17] kasvattaa jäsenmääräänsä, onko se onnistunut pysymään mädätyksen ulkopuolella, voiko siihen luottaa? FDL on ilmeisesti sionistinen pulju, joka mm. vastustaa ”natsismia” ^[18].

Ymmärrän, että syytökseni ja epäilyni ovat kovia.

Pitää muistaa, että osa mädätetyistä ei edes itse tajua olevansa mädätettyjä, vaan on taitavasti ohjailtu harhateille. Toisaalta osa mädätetyistä on voitu painostaa tai suoranaisesti uhkailla suostumaan erilaisiin ”myönnytyksiin” (eli mädätykseen), esimerkiksi heidän perheen turvallisuutta tai tulevaisuutta uhkaillen. Kuka todella on mädätetty ja kuka ei, sitä emme voi varmaksi tietää, mutta jotain johtopäätöksiä voi tehdä siitä, kun katsoo, miten ihmiset de facto toimivat ja miten he voisivat toimia, jos eivät olisi mädätettyjä. Edellä mainitsemani henkilöt ovat vain pienen pieni otanta, luultavasti pahimmat potentiaaliset ja todelliset mädättäjät ja mädätetyt ovat niitä, joita emme koskaan näe parrasvaloissa ja joiden nimiä emme kuule koskaan mediassa. Pahimmat ja vaarallisimmat mädättäjät toimivat järjestöissä, puolueissa ja ryhmissä huomaamatta, hiljaisuudessa.

Mutta kysykää itseltänne yksinkertainen kysymys: Miksi kerta toisensa jälkeen nämä henkilöt, puolueet ja järjestöt pettävät ne, jotka ovat niihin luottaneet? Miten on mahdollista, että parrasvaloissa tai muuten päättävissä asemissa tms. olijoista ei löydy yhtään niin suoraselkäistä ihmistä, että pitäisi, mitä lupaa? Missä ovat todelliset johtajahahmot, jotka nousevat esiin ja vaativat – eivät ehdota eivätkä pyydä – vaan vaativat rajuja toimia esimerkiksi nykyisen maahantunkeutujakaaoksen ratkaisemiseksi? Miksei todellista muutosta tapahdu? Miksi tuntuu yhä, kuin hakkaisimme päätämme seinään, vaikka kansa on tukenamme?

Voiko selitys olla niin yksinkertainen, että siitä syystä, että luotamme vääriin ihmisiin ja yritämme vaikuttaa sellaisia reittejä pitkin, jotka on tarkoituksellisesti mädätetty ja torpattu?

Toivon todellakin, että olen pahasti väärässä. Mutta vielä pahemmin pelkään, että olen täysin oikeassa. Vaikka faktatodisteet ja henkilöiden toiminnat ovat murskaavaa luettavaa, minulle itselleni yksinkertaisin ja varmin todiste on siinä, että juuri noin minä toimisin, jos minä olisin vallassa ja haluaisin estää todellisen opposition muodostumisen. Täsmälleen näin, kuin mitä nyt on käynyt ja käymässä. Koska se, de facto, toimii pirun hyvin.

Kehen sitten voi varmuudella luottaa?

Omasta puolestani voin sanoa, että minä voin luottaa vain itseeni ja muutamiin läheisiin ihmisiin, jotka tunnen henkilökohtaisesti. Heistä voin mennä takuuseen ja olla varmoja, että he eivät ole mädätettyjä, eivätkä suostu mädätettäviksi, vaikka heidän tai heidän läheistensä henkeä uhattaisiin, tai koko heidän tulevaisuudestaan uhattaisiin tehdä täyttä helvettiä. Kenestäkään muusta en voi mennä takuuseen. Ja tietenkään kukaan teistä ei voi, eikä saa luottaa minun sanaani asiasta, koska ettehän te voi tietää, vaikka minä olisin mädätetty.

Tilanne on juuri siksi hyvin vaikea. Pitää olla varovainen. Ei pidä luottaa niihin ihmisiin, jotka ovat osoittaneet pientäkin merkkiä petturuudesta ja mädätyksestä, täysin riippumatta muista seikoista. Ei pidä luottaa järjestöihin, joiden toiminta vaikuttaa tyhjänpäiväiseltä, aikaansaamattomalta ja hyödyttömältä näpertelyltä ja kompromisseihin suostumiselta.

Myrsky on nousemassa. Suomi uhkaa hukkua. Ehkä sitten, myrskyn silmässä näemme, kuka on luottamuksemme arvoinen ja ketkä saavat palkan, joka jokaiselle petturille on varattu.

 

Julkaistu alunperin 6.10. Markus Janssonin blogissa ^[19].