Uusliberaalisen talousajattelun mukaan vapaakaupalla on vain positiivisia vaikutuksia. Jopa muutamat yliopistolliset kirjoitukset näyttävät osaltaan kannattavan vapaakauppasopimuksia, säännöstelyn purkamista ja vapaita markkinoita. Näitä käsityksiä perustellaan muiden muassa Adam Smithin teoksella Kansojen varallisuus, joka ei ole agitaatiota nykyisten vapaakauppasopimuksien puolesta eikä kannata estoitta vapaita markkinoita sekä taloudellisen säätelyn purkamista, vaikka uusliberalistien mukaan Kansojen varallisuus olisi esimerkiksi vapaakauppasopimuksien ja säätelyn poistamisen puolustuspuhe.
Kuitenkaan Smithin pääteos Kansojen varallisuus, joka julkaistiin vuonna 1776, ei taloustutkimuksen professori Michael Hudsonin [1] sekä professori Gavin Kennedyn mukaan väitä olenkaan, että ”paras tapa edistää talouskasvua on purkaa sääntelyä ja luovuttaa ’markkinoiden näkymättömälle kädelle’ valtuudet hinnoitella kaikki ja kohdistaa resurssit”.
Analysoimme kirjoituksessa myös sitä, kuinka itsenäiset ja omavaraiset valtiot voivat hyödyntää soveltaen vapaakauppaa, liittymättä kuitenkaan haitallisiin vapaakauppasopimuksiin.
On olemassa ainakin kaksi vapaakaupan ajattelutapaa
Tulee huomata, että jos vapaakaupan yksi osa-alue on taloudelle ja kansanvarallisuudelle kannattava, ei se tarkoita sitä, että vapaakauppa, vapaat markkinat ja säätelyn purkaminen olisivat kokonaisuudessaan varallisuutta, hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta edistäviä asioita.
Vapaakauppa voi esiintyä suotuisana ja erittäin vahingollisena. Tätä suotuisuutta voidaan soveltaa myös taloudellisesti riippumattomissa ja itsenäisissä valtioissa vapakauppaa soveltaen, itsenäisen valtion ehdoilla.
Tarkastelemme vapaakauppasopimuksia kahden ajattelumetodin avulla; niitä ovat vapaakaupan myönteisyys ja vapaakaupan kielteisyys. Jäljempänä vertaamme vapaakauppasopimuksia lähinnä TTIP-sopimukseen tehtyjen tutkimuksien avulla. Tällöin TTIP-sopimus toimii vertailukohteena, vaikka tiedämme, että tämä sopimus ei ole voimassa.
Vapaakaupan edullisia puolia
Taloudellinen vapaus ei itsessään ole uhka maailman valtioille eikä kansoille. Sen koommin vaaraa ei muodosta sinänsä globalisaatio positiivisena ilmiönä, vaan vapaakaupan ja globalisaation taustalla vaikuttava valtaeliitti muodostaa näistä uhan itsenäisille valtioille ja kansoille.
-Vapaakaupallisia sovelluksia suotuisana esimerkkinä ovat muiden muassa työnjako eri maiden välillä. Tässä tapauksessa Suomessa vähemmän kilpailukykyiset tuotteet (x) valmistukseltaan voitaisiin tehdä Ruotsissa, jossa tällöin olisi valmistaminen kilpailukykyisempää. Vastaavasti Suomi tuottaisi sellaisia tuotteita (y), jotka Ruotsissa eivät olisi valmistamisen suhteen markkinoilla voitokkaimpia. Tätä voitaisiin kokeilla niin työnjakona, kuin myös alihankinta systeeminä.
Lähdemme siitä, että molemmat maat tarvitsevat sekä tuotteita (x) ja (y), tällöin maat harjoittaisivat kauppaa toistensa kanssa.
Yllä esitetty esimerkki soveltuu myös Suomen ja Venäjän väliseen työnjakoon ja kauppaan.
-Myös tavaroiden ja raaka-aineiden vaihtaminen eri maiden välillä on myönteinen ilmiö. Esimerkiksi Suomeen joudutaan tuomaan tiettyjä mineraaleja, jostakin toisesta maasta (z), jonne Suomi vastaavasti voisi viedä sellaisia jalosteita tai raaka-aineita, joita tässä maassa (z) ei omavaraisesti ole mahdollista hankkia.
-Valtion omavarainen itsenäisyys parhaimmillaan tarkoittaa kansainvälistä avoimuutta, ja tuonnin sekä viennin harmonisointia. Ulkomaan kauppaa voidaan harjoittaa kilpailukykyisimmin siellä missä niiden hyöty on suurinta. Ulkomaan kaupan ei tarvitse rajoittua vain materiaaliselle tasolle, vaan voi koskea myös tietotaitoon liittyviin objekteihin.
Yllä esitetyt kolme esimerkkiä oikeastaan sivuavat Ludwig von Misesin (1881–1973) subjektiivisen hyödyn teoriaa, jonka mukaisesti ihminen panostaa tarkoituksenmukaisen menetelmän löytämiseen henkilökohtaisissa tavoitteissaan.1
Tällöin asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen. Tämän voi aiheuttaa materiaalisten voimavarojen, intelligenssisen kapasiteetin, tiedon, tilan ja ajan puute. Tässä niukkuuden tilassa ihminen joutuu tekemään valintoja, jotka sulkevat pois epäedulliset vaihtoehdot. Talousteoriat puhuvat tällöin vaihtoehtoiskustannuksista, ihmisen tietoisen toiminnan valinnoista.
Vapaakaupan kielteisiä puolia
Tällöin tulevat kysymykseen erilaiset kansainväliset vapaakauppasopimukset, joita mm. ovat:
Yhdysvaltojen ja EU:n välinen vapaakauppasopimus TTIP, EU:n ja Kanadan välinen CETA. Näistä TTIP ei ole vielä toteutunut, mutta CETA ilmeisesti on jo voimassa.
TTIP- ja CETA-sopimukseen sisältyy laajasti samoja ongelmia ja sudenkuoppia, joista monet järjestöt sekä asiantuntijat ovat varoittaneet, joita riskejä ovat muun muassa kaupankäyntiin liittyvä sääntely-ympäristön modifiointi globaalien suuryritysten, kansainvälisten investoijien ja monikansallisten rahoituslaitosten hyödyksi, ja samalla rappeuttaen sitä säätelyä, joka suojaa ihmisiä, valtioita sekä ympäristöä.
TiSA-sopimus (Trade in Services Agreement) on TTIP-sopimusta vaarallisempi, sillä se koskee viittäkymmentä maata, mutta TTIP on ainoastaan Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen sopimus. TiSA-sopimus palvelujen liberalisoimiseen kytkeytyvää TiSa-sopimusta on neuvoteltu sekä neuvotellaan salaa TTIP- ja CETA-sopimuksen varjossa. 2
Tuovatko vapaakauppasopimukset todella talouskasvua ja työllisyyttä?
Jäljempänä esitämme vapaakauppasopimuksia negatiivisessa valossa neljän esimerkin kautta, vaikka näitä kielteisiä esimerkkejä olisi lukuisampia.
Peilaamme ohessa vapaakauppasopimukseen liittyviä uusliberalistisia tutkimuksia TTIP-sopimukseen kohdistuneiden tutkimusten kautta, olettaen, että TTIP:n tutkimukset ovat linjassa CETA- ja TiSA-sopimukseen nähden.
Ylikansallisen uudenliberalismin edustajien mukaan TTIP olisi positiivinen asia. Niinpä Euroopan komission, Yhdysvaltain kauppapoliittisen edustuston ja monien yritysjärjestöjen sekä tutkimuslaitosten mukaan EU:n ja Yhdysvaltain välisen taloudellisen yhteistyön kiinteyttäminen edistäisi noususuhdannetta, synnyttäisi uusia työpaikkoja ja selkiyttäisi avoimen talouden pelisääntöjä maailmanlaajuisesti.
Yksi tällainen TTIP-sopimusta ylistävä selvitys oli lontoolaisen tutkimuslaitoksen (CEPR) vaikutusarvioon perustuva tutkimus. 3 [2]
Tutkimus on mallinnettu niin kutsutulle yleisen tasapainon kaaviolle, jonka kuvitellaan asettuvan perustalle, jonka mukaan kaikki tuotantovoimat ovat täydessä käytössä eli markkinat olisivat silloin tasapainossa. Sopimuksen vaikutukset on laskettu vertaamalla markkinoiden tasapainotilannetta ennen kaupan esteiden purkamista, uuteen markkinatasapainoon kaupan esteiden poistamisen jälkeen. 4.
Komission tilaaman vaikutusarvion mukaan sopimus alkaisi vuoteen 2027 mennessä tuottaa vuosittain 119 miljardin euron arvosta taloudellista hyötyä EU:ssa ja 95 miljardin euron edestä Yhdysvalloissa.3 [2]
CEPR:n tutkimuksessa EU:ta on käsitelty yhtenäisenä talousalueena, jota se ei ole. Tämän paljastaa Euroopan yhtenäisasiakirja (SEA), joka astui voimaan jo vuonna 1987. SEA:n yksi merkittävin pyrkimys oli yhteismarkkinoiden luominen, joten EU:ta ei tuolloin toiminut yhtenäisenä talousalueena. 5 [3]
EU ei vieläkään ole yhtenäinen talousalue, koska tuotantovoimat eivät siirry maasta toiseen yhtä notkeasti kuin ne siirtyvät Yhdysvalloissa. Voidaan sanoa, että miltei jokaisessa tehokkaassa EU-maassa on omat työmarkkinansa.
Koska tilanne on juuri yllä esitetyn kaltainen, CEPR:n taloustutkimukseen ei voida luottaa.
Lisäksi mitä hyödyntää yksittäisiä kotitalouksia se, että kansainväliset pankkiirit, megayhtiöt ja globaalit sijoittajat saisivat taloudenkasvusta kaiken hyödyn? Vaikka bruttokansantuotanto (BKT) kasvaisi, jakaantuisi se myös hyvin eriarvoisesti. Tällaisena uusliberalismin kulta-aikana yhtiöt luisuvat ulkomaiseen omistukseen, joten ne eivät hyödynnä kotimaan reaalitaloutta. Vaikka potentiaalinen tuotanto olisi lähes maksimissaan eli kansantalouden kapasiteetti olisi miltei huipussaan, luisuisivat noususuhdanteen etuisuudet megayhtiölle ja kansainvälisille suursijoittajille.
Immateriaaliset ristiriidat: terveydenhuolto ja lääketeollisuus
Immateriaalistenoikeuksien ristiriitaisuuksia esiintyy julkisen terveydenhuollon kustannusten ja lääketeollisuuden voitontavoittelun välillä. Yhteiseen hyvään perustuva pohjoinen malli, johon myös sairausvakuutusjärjestelmämme on pohjautunut, on turvannut jokaiselle Suomessa pysyvästi asuvalle henkilölle riittävän terveydenhuollon tuloista riippumatta. Tässä tilanteessa yksityinen sairausvakuutus on tarpeeton.6
Periaatteessa TTIP-sopimusta ajatellen tällainen valtiollinen sairausvakuutus olisi kaupan este: mitä laadukkaampi julkinen vakuutus on, sitä vähemmän tarvitaan yksityistä vakuutusta. Suomalaisella julkisella sairausvakuutuksella katetaan myös reseptilääkkeet, joten valtio vastaa lääkkeiden hinnoista, kun ne ylittävät 610 euron omavastuuosuuden. Ruotsissa omavastuuosuus on korkeintaan 252 euroa.6
Markkinoillepääsy
TTIP-sopimus, tai jokin muu vastaava vapaakauppasopimus tulisi toteutuessaan mitä ilmeisimmin heikentämään valtion roolia markkinoiden säätelijänä. Tämähän juuri antaisi vapauden suuryrityksille tehdä vain itsensä ja sijoittajien kannalta edullisia ratkaisuja kotimaan intresseistä piittaamatta. Tätä juuri uusliberalistit haluavat. Tähän yhteyteen kuuluisi myös sijoittajasuoja, mutta käsittelemme aihetta jäljempänä luvussa Riitojensovittelu; välimiesoikeudet.
Sijoitussuojaan on kohdistunut runsaasti arvostelua, eikä kriitikoiden esittämät riskit ole suinkaan hypoteettisia. Sijoittajasuoja on jo aiheuttanut tilanteita, joissa valtio on joutunut purkamaan yrityksiin kohdistuvia säätelyitä tai maksamaan firmoille suuria korvauksia. Puuttumatta sijoitussuojaan tässä tämän enempää, mainittakoon, että muiden muassa pakkolunastuslaki ja sen tulkinnanvaraisuus tukee kriitikoiden huolenaihetta.7
Geenimuuntelu (GM) ja ympäristöuhat
Supistaessaan tuntuvasti valtioiden oikeutta ja kykyä puuttua kaupankäyntiin kansalaisten tai ympäristön suojelemiseksi TTIP-sopimus pönkittää yhtiöiden ja sijoittajien valtaa ihmisoikeuksien ja ekologisen kestävyyden kustannuksella.8 [4]
Itsenäinen kansallisvaltio ja vapaakauppa
Kuten edellä esitimme, vapaakauppasopimukset eivät ehdottomasti ole suositeltavia esimerkiksi TTIP-, CETA- ja TiSA-sopimuksien valossa, sillä niiden hyötyjinä olisivat, kuten sanottiin, kansainväliset pankkiirit, megayhtiöt ja globaalit sijoittajat. Nämä sopimukset eivät hyödynnä yksityisiä kotitalouksia.
Valtio voi olla taloudellisesti omavarainen ja itsenäinen, hyödyntäen vapaakaupan sovelluksia, mutta mainittu valtio ei voi säilyttää omavaraisuuttaan, itsenäisyyttään ja kansallista hyvinvointiaan TTIP-, CETA- ja TiSA-sopimuksien kaltaisten vapaakauppaliittymien jäsenenä, sillä silloin valtiot menettävät oikeudellista ja taloudellista itsenäisyyttään globaalien toimijoiden hyödyksi.
Libera-säätiön julkaisussa Kauppa se on, joka kannattaa [5], käsitellään joidenkin lukujen osalla, sitä kuinka vapaakauppa mahdollistaa esimerkiksi teknologisen tiedon, sekä pääoman virtaamisen rajojen yli. Lisäksi sitä, että kuinka maiden välinen työnjako mahdollistuisi vapaakaupan ansiosta alistumalla muun muassa taloudellisen säätelyn purkamiseen. Näistä esityksistä voidaan havaita halu liittää Suomi johonkin kansainväliseen vapaakauppasopimukseen, ja kuvitella näistä sopimuksista koituvan ”hyötyjä” maan taloudelle.9
Tulee huomata, että yllä mainitut vapaakaupan etuudet ovat mahdollista toteuttaa, ilman esimerkiksi TTIP:n kaltaisiin sopimuksiin liittymättä, tämä mahdollistuu talousdemokratian systeemissä, vaikka säätelyn purkamiseen ei alistuttaisikaan.
Vapaakaupan kannattajat uskovat, että vapaakauppa mahdollistaa muiden muassa teknologiset tiedon sekä pääoman virtaamisen rajojen ja että maiden välinen työnjako mahdollistuisi vapaakaupan ansiosta.
Tulee huomata, että yllä mainitut vapaakaupan etuudet ovat mahdollista toteuttaa ilman esimerkiksi TTIP:n kaltaisiin sopimuksiin liittymistä. Tämä mahdollistuu talousdemokratian systeemissä, vaikka säätelyn purkamiseen ei alistuttaisikaan.
Nykyinen valtiovalta hullun isännän symbolina
Vapaakauppasopimuksien kannattajien pitäisi ottaa oppia nykyisen Juha Sipilän hallituksen juuri vapaakauppasopimuksia myötäilevistä päätöksistä. Toisin sanoen Sipilän hallitus on tuhlannut valtion varallisuutta köyhdyttävään liiketoimintaan ja vielä eduskunnan ohi valtion kehitysyhtiöön Vake OY:n. Juuri Sipilä on halunnut vapautta säätelystä ja siirtää sen säätelyn suuryrityksille. Onko silloin päästy vapaakauppasopimuksien kannattajien unelmaan?
Nykyinen hallitus on todellakin pohjustanut kenties tulevaa vapaakauppasopimuksien aikaa maassa, kun se on kilvan myynyt valtion omistamia osakkeita ja kaikkea mahdollista pilkkahintaan.
Hallitus on hiljattain myynyt [6] Nesteen osakkeita. Samalla valtioneuvosto kaavailee myyvänsä Kemijoki Oy:n, Altian, Ekokemin, Nordic Morningin, Raskoneen, ja vielä osaomistukset Nesteestä, Arctivasta, Posti Groupista ja Vaposta.
Edellisen hallituksen sähköverkon myyminen osoittautui sähkön kuluttajien riistoksi sähkönsiirtohinnoittelussa.
Edesmenneiden hallituksien ja erikoisesti Sipilän hallituksen vapaakauppasopimuksien myönteiset funktiot edustavat mielenhäiriöön joutuneen isännän päätöksiä, joiden mukaan lypsävä karja lyödään lihoiksi elintarvikkeiden turvaamiseksi ja vielä kesän lähestyessä.
Adam Smith
Akateemisen vallitsevan käsityksen mukaan Smith olisi pääteoksessaan Kansojen varallisuus kannattanut valtioiden sisäistä säätelyn purkamista talouskasvun parantamiseksi, jolloin markkinoiden näkymätön käsi kontrolloisi hinnat ja kohdistaisi resurssit. Hän varmasti arvosteli jälkimmäistä ajattelua, mutta se ei tarkoita, että Smith olisi hyväksynyt aikamme velkaorjuuteen ja ulkomaisten pääoman imperiumien valta-asemaa itsenäisten valtioiden taloudessa.
Professori Michael Hudsonin [1] sekä professori Gavin Kennedyn mukaan Smith tarkoitti ”näkymättömällä kädellä” eri ihmisten erilaista suhtautumista ulkomaankauppaan. Osa kauppiaista piti ulkomaankauppaa liian riskialttiina, mutta toiset kauppiaat suuntasivat rohkeasti maailmalle. Osa investoi pelkästään kotimaan markkinoille jostain muusta syystä. Tässä yhteydessä ”näkymätön käsi” ei kuitenkaan liittynyt millään tavalla markkinoihin ja sääntelyyn.
Näkymättömän käden myytti syntyi 1900-luvulla leviten suullisena perinteenä Englannin Cambridgen, Yhdysvalloissa Chicagon, ja ehkä myös Harvardin yliopistossa. Juutalaisen Paul Samuelsonin [7]10 kautta kyseinen myytti sai kirjallisen muotonsa 1948 teoksessa Economics: an introductory analysis. Siten ”Näkymättömän käden” käsite oli irtautunut omille raiteilleen, jolla ei ollut enää varsinaisesti tekemistä Smithin kanssa.
Kansojen varallisuus –teos ei ollut agitaatiota oletetun näkymättömän käden puolesta ja tuskin Smith on kieltänyt altruismia, vaikka toisaalta hänen täytyi tunnustaa, että yhteisten intressien ajamiseen vaikuttaa myös voittomotiivi, ainakin osittain. Tietysti tunnettu totuus on, että mikäli emme huolehdi itsestämme, emme voi silloin huolehtia muistakaan.
Adam Smith pyrki siihen, että:
Hän ei vastustanut kaikkea säätelyä; Smith kannatti pankkitoiminnan sääntelyä, mikä nykyisen kansainvälisen velkaorjuuden aikana on huomion arvoista.
Valtion täytyi hallinnoida ja ohjailla myös rahapainoa, postiverkostoa ja kunnallishallintojen palveluita sekä organisoida osittain julkisilla varoilla tuettua koulutusta englantilaisten työläisten lapsille. Valtion tuli Smithin mukaan myös kontrolloida markkinoilla käytettyjä punnitus- ja mittayksiköitä sekä sitä, millaiset tuotteet saivat laatumerkinnän.
Valtion tuli myös investoida laajoihin hankkeisiin, kuten esimerkiksi tiestöihin, siltoihin, satamiin katujen valaistukseen, järjestykseen ja jätehuoltoon.
Monopolit poistuisivat eikä hyväksytä ulkomaista velkaa. Tässä oli siis muutamia esimerkkejä Smithin pyrkimyksistä.
Lopuksi
Suomalaisten on luovuttava vapauden harhasta, sen surrealistisesta unesta, ja palautettava henkinen ja taloudellinen itsenäisyytensä. Meidän tulee suosia suomalaista tuotantoa ja harjoittaa omavaraisuutta sekä itsenäistä rahapolitiikkaa. Koska kansainvälinen pankkijärjestelmä nyhtää kansalaisten ja valtioiden selkänahasta ilmaista rahaa tekemättä itse yhtään mitään, tulee siitä irrottautua!
Mitä järkeä on luovuttaa suomalaisten työn tulokset ja kansallinen varallisuus globaaleille kapitalistien imperiumeille, sallia suomalaisten yhtiöiden luisuminen ulkomaiseen omistukseen, varallisuuden siirto veroparatiiseihin ja kotimaisten suurten yritysten siirtyminen ulkomaille?
Talousdemokratian reformia käyttävä omavarainen valtio voi hyvin soveltaa artikkelissa mainittuja vapaakaupan alueita, ilman että valtio liittyisi haitallisiin vapaakauppasopimuksiin. Vapaakaupan riskeistä tulisi saada hyvin tutkittua ja puolueetonta tietoa. Nykyisin vapaakaupasta sekä vapaakauppasopimuksista ovat olleet äänessä vain uusliberaaliset talousajattelun suosijat, joten puolueeton keskustelu asian tiimoilta ei juuri ole syntynyt. Kansansuvereniteettia kannattavien ryhmien tulisi nostaa vapaakauppasopimukset pöydälle, että niiden uhat paljastuisivat myös laajemmille kansankerroksille.
Markku Juutinen
Luettavaa: Vainovalkea [8]
Lähteet
Michael Hudson (12.6.2010). Adam Smith critiques the Deficit Reduction Commission. Saatavina: http://michael-hudson.com/2010/12/adam-smith-critiques-the-deficit-reduction-commission/ [1]
- Mises, Ludwig von (1998). Human Action. Auburn: Ludwig von Mises Institute.
- T-online (23.11.2014). EU-Abgeordnete Reding warnt vor neuem Abkommen TiSA. Saatavilla: https://www.t-online.de/finanzen/boerse/news/id_71894672/eu-abgeordnete-reding-warnt-vor-neuem-abkommen-tisa.html [9]
- Francoi, Joseph (2013). Reducing Transatlantic Barriers to Trade and Investment. An Economic Assessment. Saatavilla: http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2013/march/tradoc_150737.pdf [2]
- ym. 2013, 23, 25; Erixon, Fredrik & Bauer, Matthias (2010): A Transatlantic Zero Agreement: Estimating the Gains from Transatlantic Free Trade in Goods. ECIPE Occasional Paper, No. 4/2010, s. 10; Kaitila & Kotilainen 2013, 23–24.
- Ym. 2013, 25. Europa 2014: Tiivistelmät EU:n lainsäädännöstä. Saatavilla: http://europa.eu/legislation_summaries/institutional_affairs/treaties/treaties_singleact_fi.htm [3]
- Euroopan komissio (17.12.2014b), Pitääkö minun olla huolissani kuluttajien, ympäristön ja terveydensuojelusta EU:ssa? Saatavilla, ks. Euroopan komissio 17.12.2014a; Euroopan komissio (14.05.2014b), EU Position Paper on Pharmaceutical Saatavilla http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2014/may/tradoc_152471.pdf [10] ; KELA 2014.
- Patomäki, Heikki (2014). Tulevaisuuden politiikka. Into; Suomen säädöskokoelman n:o 318/2008: Kazakstanin kanssa sijoitusten edistämisestä ja vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta ja sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta.
- Séralini, Gilles-Eric et al. | Environmental Sciences Europe (2014): Republished study: long-term toxicity of a Roundup herbicide and a Roundup-tolerant genetically modified maize. Saatavina:
http://www.enveurope.com/content/pdf/s12302-014-0014-5.pdf [4] - Kauppa se on, joka kannattaa (2014). Saatavina. http://www.libera.fi/julkaisut/raportit/kauppa-se-on-joka-kannattaa-vapaa-vaihdanta-suomalaisen-hyvinvoinnin-lahteena/ [5]
10. Samuelson, Paul (1955). Economics: An Introductory Analysis.Hardcover.