Suomessa tapahtuneet valtiopetokset eivät ole saaneet näkyvyyttä valtavirtaisessa tiedonvälityksessä. Niistä vaietaan kuin muuri. Valtiopetosten sarja, jos niin voidaan sanoa, yhdistyy Suomen liittymiseen Euroopan talousalueeseen (ETA), Euroopan yhteisöön (EY) ja Euroopan unioniin (EU). Valtiopetos on rikos, joka ei koskaan vanhene.
Suomen laittomasta liittyämisestä Euroopan unioniin on vastuussa edesmennyt presidentti Mauno Koivisto. Hän on myös vastuullinen valtiopetokseen ETA-neuvotteluiden ja EY:n liittymisen yhteydessä. Niin muodoin Koiviston vastuulle lankeaa 141- ja 142-maatalousartiklojen neuvotteluiden vilpillisyys ja salailu.
Hallitusmuodon 33 §:n tekstin mukaan presidentti määräsi ulkopolitiikasta. Niin maatalouden kuin rahapolitiikankin päätösvallan luovuttaminen maan rajojen ulkopuolelle oli ulkopolitiikkaa.
Suomen laittomasta liittymisestä EU:hun on myös vastuussa presidentti Martti Ahtisaari, ulkoasiainministeri Heikki Haavisto (kesk), ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok) ja valtiosihteeri Veli Sundbäck. Lisäksi petokseen kytkeytyy muita asianomaisia, poliitikkoja, viranhaltioita ja valtavirtamediaa.
Tämä selvitys perustuu osittain EU-neuvottelijan Antti Kuosmasen kirjaan ”Suomen tie EU:n jäseneksi”. Kirja oli poistettu pikaisesti myynnistä heti painamisen jälkeen.
Kyseessä olevaa teosta voi kuitenkin lukea täältä: http://jorjaa.mbnet.fi/nettikirja.php [1]
Teosta voi tilata myös täältä: http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1662816 [2]
Valtiopetoksen tunnusmerkit ETA:n ja EY:n liittymisen yhteydessä
Mauno Koivisto kertoo muistelmissaan Historian tekijät Kaksi kautta II, sivulta 534 alkaen:1
ETA-neuvottelut saatiin ensimmäisen kerran päätökseen 22. lokakuuta 1991. Sittemmin EY-tuomioistuimen tulkinnan vuoksi neuvottelut jouduttiin vielä käynnistämään uudelleen. Tulokseen päästiin helmikuussa 1992. Tämäkin neuvottelutulos jouduttiin vielä käymään uudelleen läpi, kun Sveitsi hylkäsi ETA:n kansanäänestyksessään. Lopullisesti ETA-sopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 1993 ja ETA tuli voimaan vuoden 1994 alussa. EY päätti joulukuun 9. päivänä 1991 huippukokouksessaan Maastrichtissa asettaa yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin. Kokouksessa otettiin myös myönteinen kanta yhteisön laajentumiseen. Jäsenyysneuvottelut ilmoitettiin voitavan aloittaa seuraavana vuonna.
Joulukuun 20. päivänä keskustelin tilanteesta Ahon kanssa.
Sanoin: “Mitä olen omalta osaltani pyrkinyt aikaansaamaan, on se, ettei haaskattaisi vaihtoehtoja. Välillä oli vaara, että ETA-hommaan ei suhtauduttaisi vakavasti. Halusin korostaa sen merkitystä, sitä, että se kuitenkin on hyvin tärkeä aikaansaada. Se on turvallinen vaihtoehto siinä tapauksessa, että muut vaihtoehdot jäävät toteutumatta.
Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille.
Asiaa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä hoitamaan parlamentaarisesti sillä tavalla, että hallitus asiaa käsittelee. Tietysti on hyvä, että minäkin olen tietoinen, mitä tapahtuu. Jos näyttäisi siltä, että tapahtuisi jotakin, joka minusta olisi vähemmän perusteltua, niin sitten minä sanoisin. Näkemykseni on, että ratkaisevat päätökset tehdään aika pian.
[3]Yllä esitetyn mukaan jo mananmaille mennyt M. Koivisto oli harjoittanut valtionpetoksellista toimintaa. Kyseisen muistelman kohdassa selvenee kuinka Koivisto oli tehnyt poliittisen päätöksensä euroon (Maastrictin sopimus) liittymisestä jo joulukuun 1991, kuten yllä mainittu hänen keskustelunsa pääministeri Esko Ahon kanssa 20.12.1991, paljastaa.
Koiviston mukaan Euroopan talousalueeseen (ETA) tuli liittyä siltä varalta, että toiset vaihtoehdot eivät realisoituisi. Euroopan talousalueessa Suomi oli mukana tammikuun 1. päivästä 1994 saman vuoden loppuun asti. Tämä sopimus (ETA) toimi porttina sille, että Suomi otti käyttöönsä euroalueen yhteisen rahan, euron 1.1.1999.
EU:n liittyminen oli turhaa ja myös valtiopetos
Suomi haki EY-jäsenyyttä 18. maaliskuuta 1992. Jäsenyysneuvottelut alkoivat 1. helmikuuta 1993. Samaan aikaan alkoivat neuvottelut Itävallan, Norjan, ja Ruotsin kanssa. Neuvottelutulos parafoitiin 1. maaliskuuta 1994 ja sopimus allekirjoitettiin Korfun huippukokouksessa 24. kesäkuuta 1994. Presidentti Ahtisaaren valtuuttamina pääministeri Esko Aho (kesk), ulkoasiainministeri Heikki Haavisto (kesk), ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok) ja valtiosihteeri Veli Sundbäck allekirjoittivat sopimuksen.2
EU:hun liittyminen ei olisi ollut tarpeellista edes taloudellisesti. Siten EU:n päätösvallasta irtaantumisessa ei tarvitse pelätä taloudellisia seuraamuksia. Suomella on voimassaoleva ETA-sopimus, joka turvaa teollisuuden edut kuten Antti Kuosmanen toteaa kirjassaan Suomen tie EU:n jäseneksi, kirjan luvusta 1.3. Integraatio astuu parrasvaloihin ilmenee:1
Delorsin aloite sopi erittäin hyvin Suomen tuonhetkisiin tavoitteisiin. EY-jäsenyyttä ei pidetty mahdollisena sovittaa yhteen puolueettomuuspolitiikan kanssa, joten yhdentymisen poliittiset ulottuvuudet koettiin pikemminkin rasitteeksi kuin eduksi.
Vähemmän tunnettua ehkä on, että taloudelliseltakaan kannalta EY -jäsenyyttä ei tuossa vaiheessa pidetty minään kovin edullisena vaihtoehtona. Tosiasia näet oli, että EY:n kanssa tehdyt vapaakauppasopimukset olivat olleet maataloutta lukuun ottamatta markkinaintegraation kannalta miltei samanarvoiset kuin EY:n omat yhteismarkkinat.
Kuten myös luvussa 1.4. Eurooppa muuttuu:
… Päätösvalta EY:ssä ei periaatteellisesta tärkeydestään huolimatta ollut kovin ”aineellinen” etu. Se mitä ETAn neuvotteluvuosina opimme EY:n päätöksentekoprosesseista välillä suorastaan puistatti. ETA-sopimus näytti puutteistaan huolimatta suurin piirtein takaavan pääsyn EY:n sisämarkkinoille…1
Ensinnäkin EU-sopimuksen hyväksymiseen liittyi kaksi vilpillisyyttä: Tekaistu EMU-varauma [4] ja maatalousartiklojen pimitetty oikeudellisuus.
Jäljempänä esitettävään EMU-varaumaan on koottuna näkökantoja Jorma Jaakkolan kokoamasta Salainen EMU-varaumapöytäkirja [4] –tiedostosta.
EMU-varaumapöytäkirja salattiin, ettei paljastuisi liittovaltiokehitykseen johtavat Maastricht-teemat:
1. Pöytäkirjan 6§:lä esittää:
Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.
Huomion arvoista on, että ”EMU-varauma” tarkoitti vain 5. ministeritason tapaamisessa Brysselissä 21.12.1993 luettavaa muistutusvirkettä, jota eduskunnassa hyväksikäyttäen markka saatiin hävitettyä perustuslaista ilman lakiesitystä.
EU-kansanäänestyslaki
Kansanäänestyslain (578/94) 3 §:ssä lukee:
Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?
Mainitussa kysymyksessä ovat kolme viimeistä sanaa merkittävät. Ei kansa voinut mitenkään tietää, mistä ylin valtiojohto tietoisesti vaikeni ja miten se oli sumuttanut eduskuntaa sekä kansaa? Täten edes eduskunta ei ollut tietoinen Euroopan unionin jäsenyyteen liittyvästä tarkasta neuvottelun sisällöstä, jonka perusteella kansanäänestys toteutui. Niin muodoin jo EU-kansanäänestyksen kysymystekstin ja siten kansanäänestyksen lähtökohdat, olivat laittomat.
Yllä mainitun mukaan EU-kansanäänestys, ja sen tulos olivat laittomat. Juridisesti Suomi ei ole Euroopan unionin jäsenvaltio.
Lisäksi Suomi liitettiin Euroopan unioniin perustuslain vastaisesti [5] vuonna 1994 neuvoa-antavan kansanäänestyksen perusteella. EU:n liittyminen olisi vaatinut Suomen perustuslain muuttamista 5/6-enemmistöllä. Tämä siksi, että ilman kahta käsittelyä sekä välillä pidettäviä vaaleja perustuslain muuttaminen edellyttää asian kiireelliseksi julistamisen 83.33 prosentin enemmistöllä. Liittymissopimus juoniteltiin hyväksytyksi eduskunnassa perustuslain alaan vaikuttavana kansainvälisenä velvoitteena niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, jolloin hyväksyntään riitti kahden kolmasosan määräenemmistö yhdessä käsittelyssä.
Tämä juuri yllä esitetty kohta oli vain yksi lisä esimerkki EU:n liittyvistä laittomuuksista, joihin Suomen poliittinen johto on syyllistynyt.
Euron käyttöönotto oli valtiopetos
Europarlamentaarikko Paavo Väyrysen mukaan eurojäsenyydestä päätettiin alun perinkin laillisesti väärin. Hän kritisoi sitä, että euroon liittymisestä ei tehty erillistä päätöstä, vaan asia kuitattiin pelkällä tiedonantomenettelyllä vuonna 1998. Menettely oli perustuslain vastainen.3
Euroon liityttiin ilman kansanäänestystä ja eduskunnalle ei annettu edes lakiesitystä siihen liittymisestä.
[6]Muut laittomuudet
Paavo Väyrysen [7]mukaan presidentti Sauli Niinistön ja keskeisten ministerien oikeudellinen vastuu pitää selvittää Suomen ja Naton isäntämaasopimuksen suhteen. ”Suomen täysivaltaisuutta kaventavia ratkaisuja” ei ole kaikin osin tuotu eduskunnan käsiteltäväksi, toteaa Väyrynen.
Väyrynen muistutti, että isäntämaasopimus hyväksyttiin tasavallan presidentin johdolla kokoontuneessa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa heinäkuussa 2014. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa istuvat normaalisti presidentin lisäksi pääministeri, ulkoministeri, puolustusministeri ja enintään neljä muuta valtioneuvoston määräämää ministeriä.
Asiaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoitti Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja, ja kyseistä sopimusta ei tuotu eduskunnan käsittelyyn.
Sauli Niinistön harhautukset
Varatuomari Sauli Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994. Hän kertoi, että nämä päätökset eivät tarkoita markasta luopumista, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä – vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite.
Varatuomari Sauli Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994.
Nämä Niinistön harhautukset löytyvät dokumentoituna ja liitettyinä virallisista eduskunnan asiakirjoista (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) ja kuten myös äänestäjille lähetetyistä tiedotteista. Osa eduskuntaa sekä valtaosa suomalaisista äänestäjistä uskoivat tähän väitteen.
Dokumentti Niinistön toiminnasta ennen vuoden 1994 EU-äänestyksiä
Tähän tiivistettyyn lukuun on saanut viitteitä Seppo Hauta-ahon (ps) vastaavasta artikkelista. [8]
Sauli Niinistö oli avainasemassa muovailtaessa Suomen perustuslakia uusiin raameihin. Varatuomari Sauli Niinistö toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana eduskuntakaudella 1991–1995.
Yllä mainitussa toimessaan Niinistö johti tietoisesti eduskuntaa sekä suomalaisia harhaan kirjaamalla valiokunnan pöytäkirjaan (PeVL 14/1994):
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.4
Tässä Niinistö vakuuttaa selvästi sen, että markasta luopuminen sekä euroon siirtyminen eivät sisältyisi EU-liittymislaki äänestykseen.
Se, että Niinistö toimi tietoisesti huijaten suomalaisia äänestäjiä ja eduskuntaa ilmenee jäljempänä mainitusta:
Harhautuksen yhtenä keinona käytettiin väärennettyä tiedotetta, joka lähetettiin kullekin äänioikeutetulle ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä vuonna 1994. ”Tiedote” informoi väittäen muun muassa Euroopan unionin muodostavan itsenäisten valtioiden yhteistyöjärjestön, ja että yhteinen valuutta olisi tulevaisuuden pyrkimyksiä. Niinistö ynnä muu poliittinen sisäpiiri oli varmasti tietoinen siitä, että tiedotteessa oli asiat täysin vääristeltyjä. Tällä valheellisella tiedotteella ja muilla julkisuudessa esiintyvillä vääristellyillä julkaisuilla on täytynyt olla vaikutusta suomalaisten äänestyskäyttäytymiseen neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä EU-jäsenyyden puolesta 16.10.1994.
Vaalituloksen vääristämisestä rikoslain mukaan määräytyy tietynpituisia vankeusrangaistuksia.
Artiklat 141 ja 1425
Antti Kuosmanen kertoo 141-artiklan taustalla olevista yksityiskohdista, ja lisäksi Kuosmanen kertoo luvussa ”21.30. EU alkaa vesittää”, s. 123:
”Aivan täysin tyydyttävään ratkaisuun ei silti päästy, sillä kansallisia tukia koskevat määräykset jäivät liittymisasiakirjassa siirtymäjärjestelyjä koskevaan lukuun.”
Kuosmanen paljastaa kirjassaan kaikki 141-artiklan taustalla olevat yksityiskohdat, kiteyttäen niiden seurauksen: Suomen maatalousartiklat kirjoitettiin EU-oikeudellisessa liittymissopimuksessa siirtymäjärjestelyksi.
Kansanedustaja Timo Kaunisto (kesk.) kertoi 16.1.2009 Huittisten Risto Ryti-salissa järjestetyssä Etelä-Suomen tuottajien 141-kriisikokouksessa, että 141- ja 142- tuet ovat siirtymäkauden tukia. Yksikään paikalla ollut tiedotusväline ei uutisoinut asiasta.
Jorma Jaakkola esittää nettikirjassaan:
Tampereen yliopistossa marraskuussa 2005 tarkastettu akatemiatutkija Anne Kosken väitöskirja ”Niinkö on jos siltä näyttää?” tukee raporttiani.
Koski toi keskeisesti esille 141-artiklan määräaikaisuuden sekä maatalousministeri Mikko Pesälän valehtelun lisähinnoista kaksi päivää ennen kansanäänestystä. (Koski, s. 216 ja s. 282)
SataSeutu-lehden uutinen kertoi 30.11.2005 Kosken väitöstilaisuudesta otsikoiden ”Suomi liittyi salaten ja valehdellen EU:hun”:
”Mainittakoon, että vastaväittäjänä väitöstilaisuudessa ollut EU-tohtori Teija Tiilikainen Helsingin yliopistosta ei sanallakaan kyseenalaistanut Kosken väittämiä; 141-tuen määräaikaisuutta ja Pesälän lisähintavalheita.”
Kosken väitöksestä kertoi etukäteen TV1:n A-piste 21.11.2005: Salaten ja valehdellen EU:hun.
Risto Uimosen esittämä häiriötila on ennen kaikkea valtiosääntöoikeudellinen. Näin luovutettiin Suomen itsenäinen päätöksenteko (vallan kolmijaon) – epädemokraattisin keinoin – maan rajojen ulkopuolelle.
Kuten jo artikkelin alussa todettiin, vastuun 141 ja 142 kysymyksestä kantaa presidentti Mauno Koivisto, tosin häntä ei enää saada tämän maailman tuomioistuimeen, joskin Hallitusmuodon 33 §:n tekstin mukaan presidentti määräsi ulkopolitiikasta. Niin maatalouden kuin rahapolitiikankin päätösvallan luovuttaminen maan rajojen ulkopuolelle oli ulkopolitiikkaa.
Syyt Suomen taloudelliseen taantumaan
Suomen taloudellinen taantuman syynä ovat: Suomen Markan tuhoaminen, (joka tapahtui vielä ilman Hallitusmuodon 72 §:stä lakiesitystä), Suomen Pankin keskuspankkirahoituksen hävittämisestä ja maan kansallisvarallisuuden sekä työnarvon luovuttamisesta ylikansallisille sijoittajille.
Ilman omaa keskuspankkirahoitusta Suomi on ajautunut kansainvälisen pankkiirieliitin kuristusotteeseen. Suomi on ollut valtionvelkaloukussa jo vuodesta 1994 alkaen. Nykyisin (10/2017) valtionvelka on hirvittävät 103 365 623 114 euroa.
Tähän taantumaan on ratkaisuna talousdemokratia. Suomella täytyy olla oma raha, ja sen paino-oikeus. Tarvitaan siis oma keskuspankkirahoitus.
[9]Suomen taloudelliseen ja poliittiseen eheytymiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tiivistäen seuraavat:
- Euroopan Unionista irrottautuminen
- Euroopan talous- ja rahaliitosta (EMU:ta) eli eurosta eroaminen
- Itsenäinen talouspolitiikka; oma raha ja sen paino-oikeus
- Hyvinvointivaltion uudelleen perustaminen sekä sen kehittäminen
- Erottava isäntämaasopimuksesta
- Luotava ystävälliset ja yhteistyökykyiset suhteet Venäjään (puolueettomuuspolitiikka kunniaan)
Muita tavoitteita:
- Suomea ei saa kytkeä Pohjois-Atlantin liiton Naton-jäseneksi
- Suomi ei saa liittyä vapaakauppasopimuksiin (esim. TTIP)
- Lisäksi pakolaisvyörytys on loputtava ja elintasopakolaiset palautettava lähtömaihinsa
- Puoluetuki lopetettava
Markku Juutinen
Lue myös: Vainovalkea [10]
Lähteet
- Koivisto, Mauno (1995).Historian tekijät Kaksi kautta II.
- Reimaa, Markku (1992–1997) Valmistautuminen EU-jäsenyyteen loi uusia toimintatapoja [11]. EU-kansalaistiedotus Suomessa.
- US (14.7.2015). https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/89096-paavo-vayrynen-suomi-liittyi-euroon-vastoin-perustuslakia-kansanaanestys-eurosta [12]
- https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Documents/pevl_14+1994.pdf [13] (Sivu 4.
- Kuosmanen, Antti (1999). Suomen tie EU:n jäseneksi: http://jorjaa.mbnet.fi/nettikirja.php [1]
………….
Eurooppatiedotus: http://www.eurooppatiedotus.fi/doc/fi/julkaisut/EU-kronologiaSU.pdf s. 36 [5]
http://jorjaa.mbnet.fi/emupetos.php [4]
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201711172200540493_pi.shtml [7]