- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

Valtiolle velkaa alueita vastaan: Globaalin eliitin uusi vaihtokauppastrategia

Viime vuosikymmeninä kymmenet itsenäiset kansakunnat ovat langenneet suuriin ongelmiin velkaannuttuaan maailmaa hallitseville yksityisille megapankeille. Velkasummat ovat niin suuria, ettei niitä voida koskaan maksaa takaisin.

Johtuuko tämä pankkiirien ammattitaidottomuudesta ja valtiohallinnon todella suuren kokoluokan virhearvioista? Vai onko kyseessä kansainvälisen valtaeliitin tietoinen toiminta?

Toistuvat valtiolliset velkakriisit eivät kerro pankkiirien ja sijoittajien virhearvioista eivätkä pahasti velkaantuneiden maiden hallitusten sinisilmäisyydestä.

shylock19thc-1 [1]Pikemmin kyse on ikuisen valtiovelkajärjestelmän ylivallan globaalista mallista, jota olen kutsunut termillä ”Shylock-malli” (The Shylock Model [2]). Shylock oli Shakespearen Venetsian kauppiaassa juutalainen koronkiskuri, joka lainaa Antoniolle rahaa, vaatien vastineeksi paunan verran Antonion oman kehon lihaa, mikäli velan maksu myöhästyisi.

Tango edellyttää rytmiä ja uhmakkuutta, ja Argentiina on jälleen keskeisessä roolissa globaalien megapankkiirien rahoitustanssissa langettuaan uuteen ”tekniseen maksukyvyttömyyteen”. Maa on kykenemätön maksamaan massiivista julkista velkaansa globaalien koronkiskojien laatimien pelisääntöjen mukaisesti. Lisäksi New Yorkin toisen piirikunnan Manhattanin tuomioistuimen tuomari Daniel Griesa on toiminnallaan vain vaikeuttanut tilannetta.

Griesa ei ole osoittanut tunnontuskia asettaessaan Yhdysvaltain oikeuden palvelemaan moraalittomia loispankkiireja ja -sijoittajia, kuten NML-rahaston Paul Singeriä ja Aurelius-rahaston Mark Brodskya.

Valtamedia kuvailee näitä loismaisia raharoiskijoita ”haaskalinturahastoiksi”. Käsite on kuitenkin virheellinen, sillä sen perusteella voisi kuvitella, että toiset rahastot ja pankkiirit, kuten Goldman Sachs, HSBC, Citigroup, JPMorgan Chase, Deutsche Bank, George Soros, Rothschild ja Warburg, eivät olisi ”haaskalintuja”. Tosiasiassa koko globaali pankkijärjestelmä lepää moraalisesti rappioituneiden sääntöjen ja lakien perustalla.

 

Valtionvelka

Valtionvelka ovat kutakuinkin jokaisen maailman maan suurin ongelma, mikä pätee myös Yhdysvaltoihin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja euroalueeseen. Velat ovat kuin Damokleen miekka, joka uhkaa lukemattomien miljardien työntekijöiden toimeentuloa ympäri maailman.

Usein ihmetellään, miksi hallitukset velkaannuttavat itsensä niin, etteivät ne ikinä kykene maksamaan takaisin. Tähän länsimaisilla ekonomisteilla, pankkiireilla, liikemiehillä, Ivy Leaguen tutkijoilla ja professoreilla, Nobel-palkituilla sekä valtamedialla on nopea ja yksiselitteinen vastaus: Kaikki valtiot tarvitsevat ”sijoituksia ja sijoittajia”, jos tahtovat rakentaa valtateitä, voimalaitoksia, kouluja, lentokenttiä, sairaaloita, armeijoita, palveluinfrastruktuureja ja muita modernin yhteiskunnan peruspilareita.

Ihmiset ovat kuitenkin alkaneet ihmettelemään perustavanlaatuista kysymystä, jonka oivaltaa silkalla maalaisjärjellä: Miksi hallitusten pitäisi suostua globaalien jättipankkien velkaorjiksi, kun ne voisivat aivan yhtä hyvin rahoittaa tarpeensa paljon turvallisemmin laskemalla liikenteeseen sopivan määrän omaa paikallista valuuttaa?

Tässä vaiheessa ”asiantuntijat” kuitenkin raivostuvat ja alkavat huutaa: “Painaa itse rahaa? Oletko hullu? Sehän on taloustieteen sääntöjen vastaista! Kansallisen valuutan liikkeelle laskeminen taloudellisten tarpeiden rahoittamiseksi johtaa inflaatioon, työpaikkojen menetyksiin, kaaokseen – ja tekee meidät jättipankkiirit työttömiksi!”

Mutta mitä tapahtuu, kun maat ajautuvat maksukyvyttömiksi mahdottoman valtionvelkansa musertamina, kuten on käynyt esimerkiksi Argentiinassa, Brasiliassa, Espanjassa, Venezuelassa, Ranskassa, Costa Ricassa, Perussa, El Salvadorissa, Portugalissa, Venäjällä, Boliviassa, Islannissa, Turkissa, Kreikassa, Kyproksella, Thaimaassa, Nigeriassa, Meksikossa ja Indonesiassa?

Argentiinan talousongelmat ovat johtaneet väkivaltaisuuksiin. [3]
Argentiinan talousongelmat ovat johtaneet väkivaltaisuuksiin.

”Asiantuntijat” vastaavat: “Tällöin maiden on pakko tehdä ’rakenneuudistuksia’ ja venyttää velan maksuaikaa vuosikymmenillä, jotta sinun lapsenlapsenlapsenlapsetkin voivat jatkaa velkojen maksamista.” Uskomatonta, eikö?

Valtiot tarvitsevat julkisia menoja pitääkseen taloutensa joustavana ja kansalaiset työllistettyinä sekä onnellisina. Tällöin valtio on vahva ja turvattu.

Onnellisia, turvattuja ja työskenteleviä kansalaisia ei voida ehkä määritellä kätevällä kaavalla, joka voitaisiin vaivatta integroida ”asiantuntijoiden” laskutaulukkoon. On kuitenkin olemassa perustotuus, jonka pitäisi olla jo itsestään selvä: Rahoituspuolen (joka on käytännössä pankkiirien, sijoitusten, spekuloinnin ja koronkiskureiden maailma) pitäisi olla aina täysin alisteinen todelliselle taloudelle (joka on työnteon, tuotannon, rakentamisen, palveluiden, maidon ja leivän maailma).

Kun hallituksilla kerran on luonnollinen taipumus törsäämiseen ja loppuen lopuksi ylivelkaantumiseen, kumpi sitten olisi parempi vaihtoehto:

a) Että otettu velka olisi velkaa niille itselleen, omalle kansallisvaltiolle. Velka olisi paikallisessa valuutassa, ja se olisi viime kädessä mahdollista pyyhkiä kokonaan pois. Vaikka haitallisen inflaation kurssi ei olisi käännettävissä, maat voisivat aina uudelleen rukata valuuttansa, kuten Argentiina on toistuvasti tehnyt viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana. Näin koko ”velkakriisistä” muodostuisi periaatteessa lyhytkestoinen maan sisäinen (vaikkakin tuskallinen!) ajanjakso.

b) Että laina otettaisiin ulkomaisessa valuutassa (Yhdysvaltain dollari tai euro). Näin alistuttaisiin kaukaisten velkateknokraattisten jättipankkiirien hallintaan. Velkojat työskentelisivät Yhdysvaltojen keskuspankissa, kansainvälisessä valuuttarahastossa, Washingtonissa, Frankfurtissa, Euroopan keskuspankissa ja Wall Streetillä.

 

Hyväuskoiset kansallisvaltiot

Kansainvälinen valtionvelkajärjestelmä on huijannut kansallisvaltioita jo niin monta kertaa, että nyt valtioita itseään on jo lupa syyttää niiden typeryydestä.

Argentiinan toistuvat maksukyvyttömyystilat ja velan rakenneuudistukset juontuvat vuosikymmenien taakse. Tilan säästämisen vuoksi viittaan vain vuoteen 1956. Tuolloin Yhdysvaltojen ja Brittien (sekä jättipankkien) tukema verinen vuoden 1955 sotilasvallankaappaus oli juuri syrjäyttänyt presidentti Juan Perónin vallasta.

Perón oli vihattu, koska hän kieltäytyi Argentiinan johtajana alistumasta jättipankkien velkaorjaksi. Vuonna 1946 hän hylkäsi liittymisen kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF). Vuonna 1953 hän sai maksettua kuitenkin koko Argentiinan valtiovelan pois. Kun megapankkiirit pääsivät hänestä eroon 1956, ne sysäsivät Argentiinan välittömästi kansainväliseen valuuttarahastoon ja loivat Pariisin klubin junaillakseen kukistetulle Argentiinalle vuosikymmenien mittaisen valtiovelan. Olemme edelleen samassa tilanteessa.

Juan Perón. [4]
Juan Perón.

Jokainen valtion velkakriisisykli on kuitenkin ollut aina edeltäjäänsä tiiviimpi, vaarallisempi ja myrkyllisempi.

Joulukuussa 2001 Argentiina oli taloudellisesti romahtanut, upoten maksukyvyttömänä historian suurimpaan valtiolliseen velkasuohon. Kansainvälisen valuuttarahaston apulaisjohtaja Anne Krueger tarjosi välittömästi joitain ”uusia ja luovia ideoita” siitä, mitä Argentiinan hyväksi tulisi tehdä.

Hän julkaisi ideansa 2002 IMF:n verkkosivulla artikkelissaan: “Pitäisikö Argentiinan kaltaisten maiden kyetä julistamaan itsensä konkurssiin?”. Tähän hänellä oli seuraava vastaus: ”Opetus on selvä:  Tarvitsemme parempia kannustimia saadaksemme velalliset ja velkojat yhteen ennen kuin hallittavissa olevat ongelmat paisuvat täysimittaisiksi kriiseiksi”. Hän lisäsi vielä IMF:n uskovan, että ”tähän päästäisiin ottamalla mallia yrityskonkurssien hallintojärjestelmistä, kuten paikallisosasto 11:stä Yhdysvalloissa”.

Hän kuvasi tätä ”mahdolliseksi uudeksi lähestymistavaksi” ja lisäsi: “saadaksemme uuden lähestymistavan käyttöön, olisi ylitettävä monia käytännöllisiä ja poliittisia esteitä”. ”Täytyisi säätää perustavanlaatuisia kansainvälisiä lakeja” ja luoda ”johdonmukainen globaali oikeusjärjestelmä”.

Globaalit suurpankit näkevät Kruegerin mallin johtavan itsenäiset maat ensin konkurssihallintoon ja sen jälkeen täysimittaiseen konkurssiin.

Seuraavaksi – aivan kuin kansakunnat olisivat Enronin tai WorldComin kaltaisia yksityisyrityksiä – ne voitaisiin hajottaa mahdollisimman moneen ”helposti sulavaan” palaan, jotta kansainväliset velkojat voisivat ahmia ne kitaansa kuin juhla-aterian globaaleilla haaskalintufestivaaleilla.

Ideat kehittyivät yksityiskohtaisemmiksi Kruegerin IMF-esseessä “Velan rakenneuudistukseen uusi lähestymistapa” (”A New Approach to Debt Restructuring”) sekä professori Richard Cooperin 2002 julkaisemassa Foreign Affairs –lehden artikkelissa “Chapter 11 for Countries”.

Cooper suosittelee, että ”jos velkaantunut kansakunta ei kykene korjaamaan talouttaan, on sen varat realisoitava ja niistä saatu tuotto jaettava velkojille – edelleen (globaalin) tuomioistuimen valvonnassa”. [!]

Myrskyisten vuosien aikana maailmanlaajuinen lehdistö – esimerkiksi Time ja The New York Times – jopa ehdottivat, että suunnattoman rikas Patagonian eteläinen osa voitaisiin irrottaa Argentiinasta laiminlyödyn velan maksamiseksi.

Kuitenkin kesäkuussa 2005 uusi presidentti Kirchner ja valtiovarainministeri Lavagna laativat uuden ja laajan obligaatioiden vaihtosopimuksen.

Argentiina hautautui yhä syvemmälle velkoihin, ja valtionvelan kriisisykli muuttui lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi. 2010 koitti uusi velkakriisi, mikä merkitsi uusia velkajärjestelyitä, tällä kertaa presidentti Cristina Kirchnerin ja hänen talousministerinsä (nykyisin syytteeseen asetettu varapresidentti) Amado Boudoun johdolla.

Uudetkaan järjestelyt eivät kestäneet pitkään, ja Singerin NML/Elliot-rahasto ja Brodskyn Aurelius-rahasto ovat puskeneet Argentiinan uudestaan maksukyvyttömyyteen. Tällä kertaa se tehtiin paikallisen Manhattanin liittovaltiotuomari Griesan ja Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden laillisella tuella.

Ikävä tosiasia on, että nykyään Argentiinan koko valtionvelan kohtalo on Yhdysvaltojen oikeuslaitoksen käsissä. Tämä on tyly enne tulevasta.

 

Älä tapa kultamunia munivaa hanhea!

Yllättävää kyllä, Rouva Krueger asettui hiljattain ”puolustamaan” Argentiinaa; hän suositteli, etteivät tuomari Griesa ja hänen haaskalintunsa vain toimisi hätiköidysti ja tappaisi kultamunia munivaa argentiinalaista hanheaan.

Heinäkuussa 2014 julkaistussa artikkelissaan hän varoittaa: ”Argentiinaa koskeva Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös synnyttää uusia ongelmia. Päätös voi erittäin helposti kärjistää valtionvelkaan liittyviä riskejä ja näin lisätä velkasitoumuksien kustannuksia.”

Myös valtamedia – Financial Times, New York Times, Wall Street Journal, The Economist – kehottaa Griesaa ja hänen haaskalintujaan olemaan maltillisempia. Herkässä vuoden 2008 jälkeisessä pankkijärjestelmässä uusi valtion velkakriisi voisi estää globaalin eliitin suunnitelmat ”hallitusta siirtymisestä kohti uutta maailmanlaajuista oikeusjärjestelmää”, joka mahdollistaisi Argentiinan kaltaisten taloudellisesti romahtaneiden valtioiden realisoinnin. Vaarallisimmillaan tämä merkitsee, että velka korvattaisiin pantiksi annetulla maa-alueella (mitä muutakaan olisi jäljellä?).

Tullaanko Argentiinan valtionvelka hyvittämään sen maantieteellisten alueiden – etenkin Patagonian – pakkolunastuksella?

Tämä tarkoittaisi sitä, että muutaman vuoden päästä Wall Streetin ja Lontoon Shylockit tulevat tekemään kaikkensa puskeakseen Argentiinan jälleen maksukyvyttömyyteen, sillä se tasoittaisi heille tien kansallisen maa-alueen ”lailliseen” valtaamiseen hyvityksenä vakuuksia lunastettaessa.

Koronkiskuri Shylock teroitti suu kuolassa veistään valmistautuessaan leikkaamaan syvälle kauppias Antonion sydämeen. Hän ei välittänyt tuon taivaallista hänelle velkaa olleista 3000 dukaatista. Hän halusi vain paunan ”laillisesti” omistamaansa ihmisen lihaa.

Tältäkö tuleva valtiovelkojen järjestely tulee näyttämään?

On mielenkiintoista verrata kuvaamaani kehitystä Israelin-Palestiinan kriisiin [5]. Mikäli Israel juutalaisvaltiona lakkaa jonain päivänä olemasta, voisi se hyvinkin merkitä miljoonien israelilaissiviilien uudelleenasuttamista eteläiseen Argentiinaan. Argentiinan velkakriisi sopisi kuvioon täydellisesti. Rothschildit, Warburgit, Lazardit, Sorosit ja Rockefellerit voivat vallata Patagonian ”laillisesti”. Tämän jälkeen alue voidaan luovuttaa uusille asukkaille ilman, että laukaustakaan ammuttaisiin.

Juutalaisvaltion väkivaltaisuudet voivat johtaa lopulta Israelin tuhoon. Kuvassa palestiinalaislapsi. [6]
Juutalaisvaltion väkivaltaisuudet voivat johtaa lopulta Israelin tuhoon. Kuvassa palestiinalaislapsi.

Jos tämä on se mitä Argentiinan suhteen on verhojen takana oikeasti tapahtumassa , uskooko kukaan sen jäävän siihen?

Älkääkä luulko, että tämä koskisi vain Argentiinaa. Kreikka, Italia, Ranska, Saksa, Espanja, Meksiko, Korea, Japani, Ukraina, Brasilia, Etelä Afrikka varokoot! Maailmanhallitus ei itsenäisyydestänne välitä!

 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu englanniksi Adrian Salbuchin verkkosivuilla [7].