Magneettimedia uutisoi lauantaina [1], että Suomen tunnetuin ”holokaustiselviytyjä” Nena Kafka on valehdellut röyhkeästi menneisyydestään. Nyt valtamedia ja tunnettu sionistiaktivisti yrittävät selitellä Kafkan valheita parhain päin.
Juutalainen Kafka valehteli muun muassa Helsingin Uutisten [2] julkaisemassa haastattelussa, että saksalaiset kuljettivat hänet toisessa maailmansodassa ”Flossenbürgin kaasukammioon”. Magneettimedia muistutti, että yksikään valtavirtahistorioitsija ei usko, että Saksassa sijainnessa Flossenbürgissa olisi ollut murhaamiseen tarkoitettuja kaasukammioita.
Virallisen holokaustitarinan mukaan murhakammiot sijaitsivat idässä, tunnetuimpina esimerkkeinä Auschwitz, Majdanek ja Treblinka. Koska juutalaisten holokaustisepitteiden kyseenalaistaminen on tabu (ja useissa maissa vankeudella rangaistava rikos [3]), sai Kafka jatkaa Flossenbürg-valehtelua suomalaisissa tiedotusvälineissä vapaasti vuosien ajan.
[4]Magneettimedia ja useat lukijamme ottivat yhteyttä Kafka-haastattelun julkaisseisiin lehtiin. Selkeästi virallisen historiankirjoituksen kanssa ristiriidassa oleviin väitöksiin tahdottiin julkinen oikaisu journalististen sääntöjen mukaisesti. Maanantaina esimerkiksi Helsingin Uutiset vastasikin palautteeseen julkaisemalla uuden artikkelin.
HU ei kuitenkaan uskaltanut ottaa yhteyttä suoraan Kafkaan ja pyytää tältä selvitystä valheellisista väittämistä. Sen sijaan lehti haastatteli [5] Israelin Ystävät ry:n kanssa tiivistä yhteistyötä tehnyttä Eero Kuparista, joka ei liiemmin piilottele poliittisia intohimojaan.
Kuparinen ei perustele väitteitään
HU tituleeraa Kuparista ”Suomen johtavaksi holokaustitutkijaksi”, vaikka tämä ei ole tehnyt lainkaan teknistä tutkimusta esimerkiksi väitetyissä kaasukammiorakennuksissa. Kuparinen ja HU keksivät nerokkaan tavan välttää valheen oikaisu ja valehtelevan Kafkan julkinen nöyryytys. Lehti kirjoittaa:
”Suomen johtava holokaustitutkija, Turun yliopiston lehtori Eero Kuparinen kertoo, että Flossenbürgin keskitysleirillä saattoi hyvinkin olla kaasukammio.
– Mahdotonta tämä ei ole, koska esimerkiksi Dachaun keskitysleirille rakennettiin kaasukammio, jota ei kuitenkaan käytetty, Kuparinen arvioi.”
Yksikään ”holokaustia” käsittelevä arvovaltainen historiallinen teos ei väitä, että Flossenbürgissa olisi edes mahdollisesti voinut olla kaasukammiota. Mikään ei yksinkertaisesti viittaa tähän.
Kuparisen ja Suomen valtamedian mukaan kaasukammio saattoi kuitenkin silti olla olemssa, koska juutalainen Kafka niin väittää ja koska kaikki saksalaisrakennukset olivat sodan aikana potentiaalisia murhakoneistoja. Tämä ei ole historiantutkimusta vaan harvinaisen härskiä politikointia.
[6]Heti osoitettuaan puolueellisuutensa ja epätieteellisen lähestymistapansa Kuparinen ryhtyy mustamaalaamaan revisionisteja harvinaisen alhaisin sanankääntein:
”Holokaustin eli juutalaisten joukkotuhon kieltäminen herättää Kuparisessa ihmetystä.
– Jos tutustuu siihen vankkaan ja monipuoliseen lähdeaineistoon, jota holokaustista on olemassa, niin sen historiallista olemassaoloa ei voi kiistää muuten kuin kieltäytymällä tutustumasta lähdeaineistoon. Miksi holokaustin tuntevat tekevät silti näin, siihen on vaikea vastata, Kuparinen kertoo. […] Maailma on ollut ja on täynnä erilaista lahkolaisuutta.”
Aluksi Kuparinen on valmis kirjoittamaan koko Flossenbürgin historian uudelleen yhden juutalaisen väittämän perusteella. Heti tämän jälkeen hän kritisoi oppositiota siitä, etteivät nämä ole tutustuneet ”lähdeaineistoon”. Loogista.
Todellisuudessa Kuparinen itse on äärimmäisen suppean lähdeaineiston vanki. Hänen kannattamansa historiankirjoitus ei perustu esimerkiksi tekniseen kaasukammio- ja väestötutkimukseen vaan puhtaasti Kafkan kaltaisten valehtelijoiden keskenään ristiriitaisiin silminnäkijäkertomuksiin.
Aiheesta voi lukea lisää esimerkiksi artikkeleistamme ”Kiista ’holokaustin’ todenperäisyydestä [7]”, ”Auschwitzin kaasukammioissa ei murhattu ketään” 1 [8], 2 [9], ”Kokoelma naurettavimpia holokaustivalheita [10]”, ”’Selviytyjien’ määrä todistaa: holokaustia ei tapahtunut [11]” sekä ”Viranomaiset tehtailleet väärennettyjä silminnäkijälausuntoja ’holokaustista’ [12]”.
HU antaa ymmärtää, että Kuparinen on puolueeton ”asiantuntija”. Todellisuudessa hän on kuitenkin toiminut yhdessä Israelin Ystävät –yhdistyksen [13] kanssa, joka tukee kritiikittä lukemattomiin siviilimurhiin, terroritekoihin ja kansainvälisesti tuomittuun siirtokuntapolitiikkaan syyllistynyttä sionistivaltiota (1 [14], 2 [15]).
Teoksessaan Antisemitismin musta kirja Kuparinen myös väittää, että palestiinalaisilta väkivallalla ja etnisillä puhdistuksilla ryövätyn Israelin poliittisen ”oikeutuksen” kyseenalaistavat ihmiset ovat automaattisesti ”antisemitistejä”. Onko siis ihme, ettei hän kykene suhtautumaan objektiivisesti toisen maailmansodan tapahtumiin?
Dachau ja kaasukammio, jota ei ollut
Mikäli historioitsijat alkaisivat soveltaa nyt Kuparisen ja HU:n logiikkaa, olisi potentiaalisia ”kaasukammioita” kaikkialla, missä juutalaiset väittävät niitä nähneensä.
Valtamedia on viimeisen vuoden ajan kirjoittanut jatkuvasti poliittisesti motivoituneesta ”feikkiuutisoinnista” vaihtoehtomedioissa [16], mutta Kuparisen ja Kafkan saama kohtelu Flossenbürg-kohussa osoittaa, että toimittajien silmissä jotkut feikkiuutiset ovat sallitumpia kuin toiset.
Video: Eero Kuparinen uskoo edelleen Yhdysvaltojen armeijan 70 vuotta vanhaan sotapropagandaan.
Kuparinen väittää, että Dachaun ”kaasukammio” (jossa ei murhattu ketään) todistaa, että missä tahansa saattoi olla kaasukammioita, jos juutalaiset niin sanovat. Dachaun ”kaasukammio” oli kuitenkin vain osa Yhdysvaltojen kömpelöä sotapropagandaprojektia, jonka historiasta Magneettimedia julkaisi hiljattain artikkelin ”Kuinka juutalaisjärjestöt kielsivät vapaan historiankirjoituksen Ranskassa? [17]”.
Heti leirin valloittamisen jälkeen amerikkalaiset alkoivat levittää Dachau-valokuvia ja -videoita, joiden väitettiin todistavan, että ”natsit” olivat murhanneet kaasukammiossa huomattavia määriä juutalaisia. Todisteet kaasukammiokertomukselle olivat kuitenkin niin heppoisat, ettei sitä tahdottu edes asettaa sotarikostuomioistuimen arvioitavaksi.
Tästä huolimatta Kuparinen väittää, että rakennus oli autenttinen murhakaasukammio, vaikka siellä ei murhattukaan ketään. Dachausta kiinnostuneet voivat lukea aiheesta lisää esimerkiksi artikkeleista ”Reexamining the ’Gas Chamber’ of Dachau [18]” ja ”The Dachau Gas Chamber Myth [19]”.
Murhakammioväitteistä tekee koomisen jo se, että huoneen oveen on maalattu pääkallon kuva sekä tekstit: ”Hengenvaara! Älä avaa! Vaara! Kaasua!” Valtavirtaisen holokaustitarinan mukaan saksalaiset kuitenkin yrittivät salata kansanmurhahankkeen juutalaisilta, jotta nämä olisivat menneet murhakammioihin vastustelematta. Miten räikeät hengenvaaratekstit sopivat yhtälöön?
[20]Kafkan haastattelu poiki myös toisen reaktion. Helsingin sionistit ja äärivasemmistolaiset ilmoittivat, että veronmaksajien täytyisi kustantaa ”holokaustin” uhreille muistomerkki [21]. Sekä äärivasemmisto että Suomen juutalaisjärjestöt ovat viimeisen vuoden aikana vaatineet lisää pakkomonikulttuurisuutta kasvavan rikollisuuden ja köyhyydenkin uhalla.
Muistomerkkihanketta kannattanut juutalaisaktivisti Yaron Nadbornik johti viime keväänä mielenosoittajajoukkoa [22], joka marssi Helsingissä ”monikulttuurisuuden [23]” puolesta. Useat juutalaiset ovat todenneet [24], että he haluavat, että muslimien vapaa maahanmuutto Eurooppaan jatkuu siksi, että nationalistiset asenteet saattaisivat jossain vaiheessa kärjistyä antisemitismiksi.
Mitä on tapahtumassa suomalaisten eettiselle selkärangalle? Valtiovarainministeri Alexander Stubb [25] sai pitää pestinsä puhuttuaan ”muunneltua totuutta” hallintarekistereistä. Media hekotteli aiheelle hetken, ja sitten valehteleva poliitikko jatkoi normaalia päiväjärjestystään.
Nyt juutalainen valehtelee olleensa kaasukammiossa leirillä, jossa ei yhdenkään historioitsijan mukaan ollut kaasukammiota. Median mielestä juutalaisen ei edes tarvitse puolustaa tarinaansa julkisuudessa. Eliitti ei koskaan valehtele – se puhuu vain ”muunneltua totuutta” tai muistelee ”potentiaalisia kaasukammioita”.
Arvi Pihkala