Perustuslakiin erikoistunut asianajaja Rocco Galati on taistellut Kanadassa menestyksekkäästi maan keskuspankkia vastaan [1]. Miksi hallitus ja valtamedia ovat halunneet salata oikeudenkäynnit?
Asianomistajien mukaan Kanadan keskuspankki on 1970-luvulta lähtien luisunut asteittain monikansallisten yksityispankkien omistukseen. Kansallisomaisuus on samalla siirretty ulkomaisille pankkitileille, mikä on vaurioittanut kanadalaisten hyvinvointia ja yhteiskunnan kehitystä. Kanadan pankki myönsi aiemmin valtiolle korotonta luottoa yleishyödyllisiin hankkeisiin, mutta järjestelmän muututtua maa on velkaantunut ulkomaalaisille pankeille ja suuryrityksille.
Kanadalaiset William Krehm ja Ann Emmett kokivat, että maan keskuspankki rikkoi räikeästi sille perustuslaissa asetettuja rajoja. Asia vietiin 2011 perustuslakituomioistuimeen, jossa kansalaiset vaativat, että pankin toimintaa alettaisiin suitsia. Krehmin, Emmettin ja Galatin lisäksi keskuspankkia vastaan asettui raha- ja talousreformia ajava COMER-yhdistys: ”Kanadan keskuspankin rooli on palautettava sille laissa määriteltyyn muotoon. Pankin todellisiin tehtäviin kuuluu antaa korotonta luottoa valtiolle ja kunnille, jotta ne voivat rahoittaa yleishyödyllisiä hankkeita, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa ja infrastruktuurin rakentamista.”
Asianomistajat totesivat, että kanadalaispankkiirit ovat toimineet salaisesti kotimaansa etujen vastaisesti yhteistyössä Kansainvälisen järjestelypankin (BIS), Financial Stability Forum (FSF) –ryhmän ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa. Yhdessä ne ovat pyrkineet käytännössä kumoamaan Kanadan keskuspankkilain sekä valtion yksinoikeuden päättää finanssi-, raha- ja sosiaalipolitiikasta. Keskuspankki on ylikansallisten rahoitusjärjestöjen kanssa pyrkinyt irtaantumaan Kanadan parlamentin valvonnasta.
Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa hyvältä Krehmin ja Emmettin kannalta; seuraavaksi tapaus viedään korkeimpaan oikeuteen. Kanadan oikeusjärjestelmä ei varmasti tule vapauttamaan maata BIS:n ja IMF:n otteesta, sillä esimerkiksi Libyan ja Irakin tapaukset [2] osoittavat kuinka kalliin hinnan valtiot ovat joutuneet aiemmin maksamaan taloudellisesta itsenäisyydestään.
[3]
[4]Tästä huolimatta oikeudenkäynnit ovat olleet omiaan avaamaan kansalaisten silmiä ja tekemään talousdemokraattista ajattelua tunnetuksi. Asianajaja Galatin mukaan myös Kanadan valtiojohto on ymmärtänyt tämän ja ohjeistanut tiedotusvälineitä, ettei niiden tule uutisoida oikeudenkäynneistä keskuspankkia vastaan.
Vaikka tieto on Internetin aikana periaatteessa vapaasti kaikkien saatavilla, on keskivertokansalaisille edelleen tärkeintä se, mistä suuret sanomalehdet ja televisio heitä valistavat. Vaikenemalla keskuspankin yksityistämisestä ja kansallisomaisuuden ryöstöstä poliitikot ja valtamedia pyrkivät ennaltaehkäisemään vallankumouksen kansalaisliikkeiden synnyn.
Lue myös:
Markku Uusipaavalniemi: Rahan valta pankeilta valtiolle [5]
Talousdemokratia kiinnostaa eurooppalaisia [6]
Hitler ja pankkiirit: korko-orjuuden murtaminen [7]
Valtiolle velkaa alueita vastaan: Globaalin eliitin uusi vaihtokauppastrategia [8]
Globaali velkakriisi ja rahan valtiaat [9]