- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

Vallaton valtamedia ja kyseenalaiset teoriat

Valtamedia on viime aikoina aktiivisesti kirjoitellut erilaisista salaliitoista ja salaliittoteoreetikoista.

Iltalehti on tarttunut salaperäiseen Planeetta X:n, Helsingin Sanomat puolestaan rinnastaa luontaishoidot ja salaliitot. Suosikkini kaikista viime aikoina salaliittoteorioita käsittelevistä artikkeleista on kuitenkin Suomen Kuvalehden artikkeli, jonka on kirjoittanut vapaa tiedetoimittaja Marko Hamilo.

Hamilon artikkeli pohdiskelee WTC-tornien terrori-iskua syyskuun 9. päivänä vuonna 2001, jota suuri osa maailman väestöä pitää riittämättömästi selvitettynä tapauksena sekä tekosyynä aloittaa päättymätön sota terrorismia vastaan.

Hamilo kirjoittaa samassa yhteydessä ajatushautomo Demoksen tutkijoiden Jamie Bartlettin ja Carl Millerin salaliittoteorioiden syntyä koskevasta tutkimuksesta. Bartlett ja Miller olivat havainneet, että ”Käännynnäisten taustalla oli kuitenkin ennen kaikkea viha vallitsevaa poliittista järjestelmää kohtaan. Monet heistä vaikuttivat myös erilaisissa vasemmistolaisissa poliittisissa liikkeissä”.

Hamilon tulkinnan mukaan kyseenalaistaminen näyttäisi olevan Vihaa ja Typeryyttä. Ja tietämättömyyttä; neutraaleina esiintyvät tutkijat Bartlett ja Miller nimittävät virallisen totuuden kyseenalaistavaa ja lisätutkimuksia pyytävää ryhmää mm. typeryksiksi ja lukutaidottomiksi. On kuin vedettäisiin yhtäläisyysmerkit kyseenalaistamisen ja ”vallitsevaa poliittista järjestelmää tunnetun vihan välille”.

Mielenkiintoisia ajatuksia: että kyseenalaistaminen kumpuaa vihasta vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää kohtaan, ei esimerkiksi siitä, että virallinen selitys on riittämätön eikä anna vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Tai halusta tietää.

Että kyseenalaistaminen on älyllisen alamittaisuuden merkki.

Että vain massazombifikaation uhri on yhteiskuntakelpoinen.

Bartlettin ja Millerin tutkimuksen lähtökulma muuttuu kuitenkin ymmärrettäväksi, kun katsoo ajatushautomo Demoksen rahoittajia: pankkeja, vakuutusyhtiöitä ja erilaisia virallisia tai poliittisia instansseja – siis vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Tätä Hamilo ei kuitenkaan mainitse.

Mutta hän tarjoilee lukijoille toisen kultajyvän: ”Bartlett ja Miller uskovat kuitenkin, että pitkällä aikavälillä suurten massojen vastustuskykyä huuhaalle voisi parantaa lisäämällä kriittisen ajattelun opetusta kouluissa.”

Mitä SE mahtaisi tehdä vallitsevalle yhteiskuntajärjestelmälle?