Saavuttaaksemme mahdollisimman täydellinen itsenäisyyden ja vapauden, pitäisi vanhat ja mädäntyneet valtiostruktuurit poistaa täydellisesti. Rappeutuneen valtion poliittisen puolue- ja virkamieskoneiston sekä sitä palvelleen median purkaminen eivät yksistään riitä; kaikki täytyy luoda uudestaan. Tähän ei pumpulivallankumous riitä.
Kapitalistinen ja siihen yhdistyneen negatiivisen globalisaation talousjärjestelmät tuottavat suunnatonta tulojen, varallisuuden, elämänlaadun ja –mahdollisuuksien epäoikeudenmukaisuutta. Tiettyinä aikakausina Suomessakin vaikuttaneet vasemmistolaisuus ja sosiaalidemokratia eivät ole parantaneet paljon puhuttua eriarvoisuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja jatkuvasti kärjistyvää kansakunnan kahtiajakautumista. Vielä lähivuosikymmeninä Suomessa käytetty sekatalous on ajautunut alisteiseksi kapitalismille sekä ylikansalliselle markkinataloudelle
Jos ajatellaan puhtaasti hyvinvointiin suuntautuvia sosialistisia funktioita, ovat ne rahoitettu verorahoin yhteiskunnan kapitalistiselta sektorilta, mikä on edellyttänyt, että hyvinvointipolitiikka ja tiettyjen palveluiden maksuttomuus ovat olleet riippuvaisia kapitalistisen sektorin elinvoimaisuudesta ja veropohjan kestävyydestä.
Luonnollisesti radikaali hyvinvoinnin toteuttaminen uhkaa kapitalistista vaurautta, josta ainakin noin pari vuosikymmentä sitten myös vasemmisto ja sosiaalidemokraattiset hallitukset olivat riippuvaisia. Toisaalta tulonsiirrot ja etuudet voivat toimia taloudellisena piristeenä.
Nykyisin maan taloudelliseen taantumaan yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja vallitsevaan epäoikeudenmukaisuuteen on osoitettavissa neljä pääsyytä, jotka ovat:
Jäsenyys Euroopan unionissa
Liittyminen euroon
Antautuminen kansainvälisten rahoituslaitosten uhriksi
Pakolaisvyörytys
Suomi on ajautunut taloudellisen hyvinvoinnin illuusioon maan poliittisen johdon antautuessa juutalaisen eliitin kontrolloimien kansainvälisten rahoituslaitosten sekä talouskeinottelijoiden lypsettäväksi.1 Nykyisin maassa huutokaupataan Suomen kansallisvarallisuutta ja suomalaisten työntuloksia kasvottomien ylikansallisten suurpääoman haltijoiden hyödyksi.
Yllä esitetyn seurauksena hyvinvointia ja luokkajakoa tasoittava verotuspohja näivettyy eikä hyvinvointivaltion rappeutumisen syynä ole enää ainoastaan kapitalistinen järjestelmä, joka tosin on ajautunut näiden globaalien pankkiirien ja pääomanhaltioiden kynsiin.
Nykyisin sosiaalidemokraatit ja osittain vasemmisto kannattaa Unionia ja sitä kautta negatiivista globalisaatiota. Nämä suvaitsevaiset ja Suomen poliittinen puoluekoneisto, virkakunta ja näitä tukeva valtamedia ovat avanneet sydämensä monikulttuurisuudelle, jonka seurauksena maahanmuuttajien asema nykyisessä Suomessa on parempi kuin maan kantaväestöllä. Tämä herättää tietysti oikeutettua katkeruutta ja vihaakin pakolaisinvaasiota kohtaan. Luonnollisesti tuohtumuksen kohde pitäisi olla pakolaispolitiikasta vastaavat tahot.
Valtiorakenteen täydellinen muutos
Jotta saavutettaisiin mahdollisimman täydellinen itsenäisyys ja vapaus, pitäisi vanhat ja mädäntyneet valtiostruktuurit poistaa täydellisesti. Rappeutuneen valtion poliittisen puolue- ja virkamieskoneiston sekä sitä palvelleen median purkaminen eivät yksistään riitä; kaikki täytyy luoda uudestaan. Tähän vallankumoukseen sisältyy oikeusprosessit kaikkia niitä tahoja kohtaan, jotka olivat vastuussa valtiopetokseen liittyvään toimintaan. Yleensä tällöin on syytä ottaa käytäntöön uudelleenkoulutus tulevaa valtiota varten. Mikäli esimerkiksi arvoliberalistit nöyrästi katuisivat tekojaan, heidät voitaisiin tietyissä tapauksissa armahtaa ja laittaa eheytettäväksi.
Vallankumouksellisessa siirtymävaiheessa vanhoja yhteiskunnallisia rakenteita tietysti voidaan käyttää hyödyksi, mutta nämä puitteet ja verkostot olisivat tarkan valvonnan alaisia, ja niitä purettaisiin portaittain, aina sitä mukaa kun uusia struktuureja syntyisi vanhojen tilalle.
Tässä uudessa valtiorakenteessa voitaisiin ajatella toteutettavan tietynlaista sosialismia, joskin ei marxilaista sosialismia, jonka moderni sovellus vie tasa-arvo villityksen äärimmäisyyksiin unohtaen yksilön kykyjen kunnioittamisen, vaikuttaen näin jopa yhteiskunnan kehittymiseen. Uuden valtiomuodon vastuulla olisi varmistaa jokaiselle yksilölle riittävän korkeatuloinen työ, joka turvaisi toimeentulon, ja mahdollistaisi panostamisen myös elämisen laatuun. Yritysten ja työllistettyjen työntulokset valjastettaisiin rikastuttamaan omaa valtiota ja sen kansalaisia.
Muita huomioita lyhyesti olisivat muiden muassa perustuslain säätäminen vastaamaan vallitsevaa valtiomuotoa tai sen järjestystä. Lisäksi oikeusturvan varmistaminen yhtäläisesti palvelemaan yksilöä tekijöistä, jotka eivät ole riippuvaisia henkilön persoonasta, statuksesta tai varallisuudesta.
Yllä esitetyt asiat eivät tarkoita sitä, että valtio olisi umpio, jolta puuttuisi kansainväliset yhteydet. Vaihtotaseen pitäminen ylijäämäisenä, kuten viennin ja teollisuustuotannon kasvun aikana 1990-luvulla [1], tai ainakin tasapainossa, olisi tavoiteltavaa. Suomessa on erittäin runsaasti kaivannaistuotteiden jatkojalostukseen keskittyvää teollisuutta. Niinpä Suomen ulkomaankauppa on jalostamattomien [2] kaivannais- ja louhintatuotteiden osalta alijäämäinen, joka tarkoittaa, että niiden tuonnin yhteenlaskettu arvo on kirkkaasti suurempi kuin niiden viennin arvo.
[3]Suomessa voitaisiin kehittää kaivannaisteollisuutta, sillä Suomen kallioperästä varmasti löytyisi erilaisia mineraalirikkauksia. Esimerkiksi Suomen kallioperä on otollinen litium-, niobi-, tantaali- ja titaaniesiintymille, kuten myös harvinaisten maametallien löytymiselle, todetaan GTK:n [4] nelivuotisen hankkeen esiselvityksissä.
– Suomella on mahdollisuuksia koko EU-alueen suurimmaksi hightech-metallien tuottajaksi, sillä missään muualla EU-alueella ei todennäköisesti ole yhtä potentiaalista kallioperää kuin Suomessa, Olli Sarapää (GTK:sta) toteaa. Omavaraisuus raaka-aineiden tuotannossa on hänen mielestään iso etu. Hyvien metalliesiintymien ympärille syntyy usein myös uutta teollisuutta.
Nämä kallioperän rikkaudet mainittiin esimerkkinä siitä kuinka kotimaista teollisuutta voidaan kehittää, säilyttäen samalla Suomen kansallisomaisuus kotimaisessa omistuksessa kotimaista kysyntää ja ulkomaan kauppaa unohtamatta.
Kotimaista teollisuutta ja taloudellista omavaraisuutta ei kuitenkaan kehitetä nykyisellä systeemillä, jossa maan poliittisen johdon, eli globalistien lakeijoiden, siunauksella suomalaisten työntuloksia ja kansallisvarallisuutta huutokaupataan vähitellen ulkomaille. Suomen edunmukaista tuskin on viestintä- ja liikenneministeri Anne Bernerin [5] ajama kolme miljardia euroa maksava jäämeren radan rakentaminen Rovaniemi – Kirkkoniemen reitille, sillä jäämerenrata osuus tulisi palvelemaan kriisitilanteita lähinnä Nato-tarkoitukseen ja Venäjää vastaan, vaikka muuta annetaan ymmärtää.
Talousdemokratian reformi
Luonnollisesti Suomessa täytyisi ottaa käyttöön talousdemokratian reformi, joka tarkoittaisi itsenäistä rahataloutta. Rahan luontioikeus varattaisiin valtiolle. Niin ikään oma valtiollinen keskuspankkijärjestelmä tulisi luomaan korotonta omaa rahaa Suomen markkana. Yksityisten pankkien valta on riippuvaista korosta ja oikeudesta tehdä uutta rahaa eli velkaa, joten korko- ja velkaorjuudesta on vapauduttava.
[6]Sanomattakin selvää lienee, että Euroopan unionin jäsenyydestä ja eurosta erottaisiin. Liittyminen isäntämaasopimukseen mitätöitäisiin, mutta sen sijaan rakennettaisiin ystävälliset suhteen puolueettomuusperiaatteiden mukaisesti Venäjälle. Muutenkin lännen ja etelän lisäksi avattaisiin kauppasuhteita itään ja Aasiaan.
Lisäksi poliittisen Lähi-idän alueilta saapuneet maahanmuuttajan lähetettäisiin kotimaihinsa.
Tiettyä sosialismia
Aivan hyvin voitaisiin soveltaa kansallissosialismin parhaita puolia. Niitä olisivat muiden muassa sääntelevä valtiovalta, työnarvon antikapitalistinen korostus, tavoite rajoittaa plutokratiaa sekä koron ja ulkomaanvelan vaikutusta kansallisessa talouselämässä. Lisäksi suunnitelmataloutta kannattaisi kokeilla, samoin kuin vaihtotaseensa stabiloimista kiintiöimällä maahantuonnin sekä harjoittamalla ulkomaista tavaroiden vaihtokauppaa, jolloin rahan käyttäminen kaupankäynnissä syrjäytyisi tai vähenisi. Tämä tarkoittaisi myös sekataloutta.
Filosofisesti työnarvoa voidaan korostaa keynesiläisen elvyttämisen, kuten esimerkiksi julkisen rakentamisen kautta.
_______
Keynesiläisyys: valtion tulee lisätä kysyntää tasoittaakseen suhdannevaihtelua ja saadakseen talouden uudelleen käyntiin.
Siirtymävaiheessa poliittinen järjestelmä olisi keskusjohtoinen, jossa olisi vain muutamia puolueita, tai vain yksi eli Suomen kansallissosialistinen puolue. Tämä liittyisi siirtymävaiheeseen, jolloin kehittyneen koululaitoksen ja edistyksellisen valtiollisen joukkotiedonvälityksen kautta ihmiset sivistyisivät noudattamaan valtion säilymisen kannalta jaloja ja oikeudenmukaisia arvoja, kuten esimerkiksi miehen ja naisen solmiman avioliiton kunnioittaminen, uskonnon, kansallisuuden ja isänmaan arvostaminen. Myöhemmin voitaisiin kokeilla vaikka suoraa demokratiaa. Kohtuullinen nationalismi on aina noudattamisen arvoista.
Tarkentaen mainittakoon, että:
Suunnitelmataloudella ei lähestytä entistä Neuvostoliiton mallia. Tarkoituksena on vastustaa ylikansallista riistokapitalismia, joka ilmenee esimerkiksi rahoituslaitosten kaiken kuluttavina korkoina ja suurpääoman kansainvälisenä spekulointina. Luonnollisesti keskeisiä teollisuudenaloja ja tai yhtiöitä pitää kansallistaa, mutta yrittämiseen on oltava yksityinen vapaus. Valtio ei saa sanella yksityiselle yritykselle toimintaehtoja, jos yritys ei toimi vasten valtion etua. Valtio voi kuitenkin ehdottaa yritykselle lisätyövoiman palkkaamista, mikäli valtio maksaa työllistetyille palkan. Joskaan valtiovalta ei saa sanella esimerkiksi sitä, mitä maaomistaja tuottaa tilallaan.
Uudessa valtiomallissa kokeiltaisiin korporatismin toimivuutta. Siinä ammattiliittojenedustajat valittaisiin eduskuntaan. Kansa kokonaisuudessaan kokoaisi yhteisen voimansa keskusjohtoisen hallinnon alaisuudessa yhteisen hyvän eteen. Etu sijalla tulisi olla isänmaa, oma kansa ja sen kulttuuri uskontoineen, ja vasta sitten ajateltaisiin ulkomaiden tarpeita.
Kysymyksessä olisi kansan proletarismi, vaan ei luokkaproletarismi. Itse asiassa sota olisi luokkasodan teoriaa vastaan.
Terveys- ja sairaudenhoito kansallistettaisiin, nämä ja peruskoulutus olisivat ilmaiset. Tähän olisi varaa, sillä valtion varantoja ei enää riistettäisi kansanvälisten pankkiirien sekä kansainvälisten pääomanhaltijoiden hyödyksi. Koska työllistettyjen työn hedelmät tippuisivat oma valtion koriin, koituisi tästä vaurastumisesta hyötyä kansalaisille.
Vallankumous ei enää voi toteutua ilman äärimmäistä radikalisoitumista; syvällinen mullistus maassa tulee vaatimaan paljon mustia pukuja. Täytyy valita ja toimia.
Koska olen käsitellyt uutta valtiomallia näissä Yhteiskuntafilosofiaa valtiomuodon kehittämiseksi [7], Uusi poliittinen ohjelma osa 2 [8] ja Suomen yhteiskunnan perikato ja jälleenrakennus [9] –artikkeleissa en kirjoita aiheesta tässä enempää, sillä yllä mainittu kirjoitus toimii aikaisempien saman aiheiston artikkeleiden täydentäjänä.
Markku Juutinen
Lähteet
https://ek.fi/mita-teemme/talous/perustietoja-suomen-taloudesta/ulkomaankauppa/ [1]
https://kaiva.fi/kaivannaisala/ulkomaankauppa/ [2]
http://www.geofoorumi.fi/20102/sivu5.html [4]
https://yle.fi/uutiset/3-10109092 [5]
- Taibbi, Matt (5.4.2010). RS. The Great American Bubble Machine. Saatavilla: http://www.rollingstone.com/politics/news/the-great-american-bubble-machine-20100405 [10]; Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky.