Pohjois-Afrikan viimeaikaisten tapahtumien kautta voi hahmotella skenaariota siitä, millaisia jakolinjoja maailmaan oon muodostumassa.
Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan jakautuminen eri vaikutuspiireihin alkoi kuitenkin jo ennen Tunisian ja Egyptin kansannousuja. Näitä vaikutuspiirejä ovat pääasiassa ranskalais-saksalainen ja amerikkalainen. Myös Natolla on omat kumppanuus- ja alueohjelmansa.
Vuonna 2007 Nicholas Sarkozy alkoi ajaa Välimeren ulottuvuus -ohjelmaa.
Kesällä 2008 perustettiin lisäksi Välimeren Unioni (VU), johon kuuluu kaikkiaan 43 jäsenmaata: kaikki EU-maat ja 16 Välimeren seudun maata. Uuden unionin jäsenistä puolet kuuluu arabiliittoon, ja osa Afrikan Unioniin.
Mikä kaikkien näiden liittojen ja ohjelmien tarkoitus on?
Pinnalta katsoen tarkoitus on rauhanturvaaminen sekä Afrikan ja Välimeren alueen maiden kehittäminen. Tarkemmin katsoen tulee mieleen saaliinjako.
Irak öljyineen lipuu angloamerikkalaiseen vaikutuspiiriin, itäinen Välimeren alue kaasuvarantoineen, samoin Marokko ja Algeria puolestaan ranskalais-saksalaiseen vaikutusalueeseen.
Useiden toisiaan risteävien ja toistensa kanssa yhteistyössä olevien unionien ja sotilasliittoumien edut ovat johtamassa liittoumakehitystä Mauritaniasta Persianlahdelle ja Afganistaniin.
Alueen luonnonvarojen saalista ovat jakamassa Yhdysvallat, Saksa, Ranska ja britit liittolaisineen.
Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer viittasi jo vuonna 2006 Ranskan ja Saksan yhteisiin aluelaajenemispyrkimyksiin kohti itää, Lähi-Itään ja Välimerelle. Sinne piti tulla Euroopan Unionin uudet aluerajat. Hän kutsui alueen itsenäisiä valtioita Euroopan takapihaksi.
Tässä onkin eräs syy, miksi Turkkia kosiskellaan Euroopan Unionin jäseneksi. Turkki on Euroopan takapihalle johtava portti. Turkkilaiset eivät ole asiasta innostuneita. Ulkoministeri Aleksander Stubbin mukaan Euroopan Unioniin liittymisen vastustus Turkissa on noussut 50 prosentista 80 prosenttiin. Miksi?
Turkki on jo Naton jäsen. Nato haluaa myös kulkea Turkin portista. Ranska ja Saksa puolestaan ovat lupautuneet vaivihkaa toimimaan Yhdysvaltain sillanpääasemana Euroopassa. Euroopan Unioni, Yhdysvallat ja Nato ovat ilmiselvästi varanneet Turkille roolin, jossa Turkki toimii maiden yhteisen puolustuksen tukipilarina. Tästä syystä Turkkia on myös houkuteltu ”erikoisasemalla” EU:ssa.
Turkilla ja Israelilla puolestaan on yhteistyötä, jota vahvistaa Israelin ja Yhdysvaltain yhteiset tavoitteet Afrikan alueella ja globaalisti.
Kaiken EU-hallitusten kokoonpanosta riippumattoman politiikan takana on voimakkaat taloudellisen ja sotilaallisen hyödyn motiivit.
Euroopan Unioni on siis elin, joka tukee sekä angloamerikkalaisia ja ranskalais-saksalaisia intressejä, ja joiden edistämisestä pitää huolen komissio, joiden jäsenillä on vankat kytkökset trilateraalikomissioon ja CFR:n (Council on Foreign Relations).
Talouspolitiikan ”reformeja” tarjoilevia sopimuksia on monta: Barcelonan julistus, Euroopan Unionin EPA- talouskumppanuussopimus, joka uhkailee talouspakotteilla entisiä siirtomaita vaikka julkisesti EU pyrkii sitomaan kaupankäynnin maiden kanssa näiden ihmisoikeustilanteeseen. Vastaavia sopimusviritelmiä ovat Yhdysvaltain MEFTA sekä ACP.
Välimeren Unionin (VU) tienoilta ovat huippupoliitikot käyneet monenlaista sananvaihtoa mediassa. Vain sitä ei ole mainittu, että VU oli alunperin Euroopan Unionin tekemä aloite. Suunnitelmissa lienee liittää VU kiinteästi Afrikan kautta Euroopan Unioniin ja luoda puitteet EU:n aluelaajenemiselle. Myös Turkin kysymys hoituu VU:n kautta.
Oliko Välimeren unionia perustettaessa jo tiedossa EU:n eteläisten maiden tuleva velkakriisi? Onko mahdollista, että velkakriisimaille (Kreikka, Italia, Espanja, Portugali ja Irlanti) velkaa myöntäneet pankit eivät tienneet maiden velkaantumisasteesta ja kansantuotosta? Sitä on vaikea uskoa.
Ajatus herättää kuitenkin monta mahdollisuutta. Nyky-EU:n hajoaminen saattaa kuulua suunnitelmaan. Eteläiset, entiset euroalueen jäsenet muodostavat oman liittonsa oman valuuttansa kanssa. Mahdollisesti uusi ryhmä ympätään Välimeren Unioniin.
Luonnonvaroista rikkaita Pohjois-Afrikan maita laitetaan unionikuntoon. Afrikan maissa poistetaan jaloista vahvat, kansallismieliset hallitsijat ja tilalle tuodaan ElBaradeit, jotka avaavat ovet länsimaille ja vapaakaupalle. Persianlahden Unioni ja Naton voimakas aktivoituminen alueella viittaavat myös siihen, että arabimaailman uudelleenjärjestelyä suunnitellaan. Nato myös kosiskelee Venäjää liittymään mukaan.
Venäjän kutsumisella Natoon lienee se klassinen tarkoitus, jota angloamerikkalainen koulukunta on tahän asti menestyksekkäästi geopolitiikassa noudattanut: jos sinulla on kaksi vihollista, liittoudu heikomman kanssa ja lyö yhdessä vahvempi. Sitten nitistä jäljelle jäänyt.
Kiina on nimittäin hankkinut huomattavasti jalansijaa Afrikassa ja Välimeren alueella, lisäksi vielä omanlaisellaan politiikalla, jota voisi kuvailla sanoilla investointi, ei interventio.
Jean-Christophe Rufin kuvasi vuonna 2004 ilmestyneessä romaanissaan globaalia maailmaa, joka oli jaettu vyöhykkeisiin ja jossa todellista valtaa piti muutama globaali korporaatio. Globalia oli pitkän prosessin tulos, joka oli toteutettu velkaannuttamalla kansallisvaltiot pankeille erilaisten unionien kautta ja lavastamalla hyväuskoisille ihmisille terroristi-iskuja yhteisen vihollisen luomiseksi. Globalian luomisen tarkoitus oli säilyttää valta korporatokratialla.
Etelän unionit
- Arabiliitto on arabimaiden järjestö. Sen tavoitteet ovat pääasiassa poliittisia, sitä voidaan pitää eräänlaisena YK:n paikallisena versiona. Järjestön päämaja sijaitsee Kairossa. Seitsemän valtiota perusti Arabiliiton vuonna 1945.
- Afrikan unioni on 53 Afrikan valtion muodostama kansainvälinen järjestö, joka perustettiin vuonna 2002 Etelä-Afrikassa. Se on Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU) sekä Afrikan talousyhteisön (AEC) seuraaja.
- Rakenteeltaan unioni muistuttaa Euroopan unionia ja Amerikan valtioiden järjestöä. Sen päämääriä ovat demokratian, ihmisoikeuksien ja vakaan talouden edistäminen. Unionin pitkän ajan tavoitteita ovat myös yhteiseen valuuttaan (afro) siirtyminen ja puolustusvoimien yhdentäminen. Tärkeänä pidetään myös Afrikan sisäisten konfliktien kitkemistä ja tehokkaiden yhteismarkkinoiden luomista.
- Kaikki Afrikan maat Marokkoa lukuun ottamatta sen sijaan ovat mukana unionin toiminnassa. Pääkonttori on Etiopian Addis Abebassa. Unionilla on oma parlamentti, joka kokoontuu Etelä-Afrikassa.
- Välimeren unioni on Euroopan unionin sekä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden muodostama, vuonna 2008 perustettu järjestö. Järjestö on jatkoa Barcelonan prosessille.
- Alun perin tarkoituksena oli, että vain Välimeren ympärillä olevat maat muodostaisivat unionin, mutta muiden EU-maiden, erityisesti Saksan, vastustuksen vuoksi tuli kaikki muutkin EU-maat ottaa mukaan.
- Järjestön päämaja sijaitsee Barcelonassa ja sen ensimmäisinä puheenjohtajamaina toimii Ranska ja Egypti. Unioni keskittyy muun muassa jäsenmaidensa ympäristö- ja talousyhteistyön kehittämiseen.
Lue lisää aiheesta:
Roistovaltio-Libyan suvereeni muodonmuutos
Nato julistautui globaaliksi armeijaksi [1]
Lähteet:
Välimeren unioni:
http://www.globalis.fi/Maat/Maaryhmittymaet/IMF [2]
http://en.wikipedia.org/wiki/Union_for_the_Mediterranean [3]
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=6879 [4]
http://news.bbc.co.uk/2/hi/7504214.stm [5]
http://www.semide.net/initiatives/mediterranean-union [6]
http://www.csmonitor.com/2007/0824/p07s02-woeu.html [7]
http://www.eeas.europa.eu/euromed/index_en.htm [8]
http://euobserver.com/9/31706 [9]
http://eeas.europa.eu/ [10]
http://www.trendsresearch.com/reports/Media/Spring2010TrendsJournal.pdf [11]
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=23282 [12]
http://www.prisonplanet.com/articles/december2006/061206seedmoney.htm [13]
http://rwrant.co.za/2009/07/07/rica-implemented-in-south-africa/ [14]
http://www.infowars.com/youtubes-parent-google-is-a-corporate-member-of-the-council-on-foreign-relations/ [15]