”Oikeastaan, kuten Winston hyvin tiesi, vain neljä vuotta aiemmin Oseania oli ollut sodassa Itäaasian ja liitossa Euraasian kanssa. Mutta se oli vain pieni ripaus salavihkaisesta tiedosta, jonka hän pystyi pitämään itsellään, sillä hänen muistinsa ei ollut täydellisen valvonnan alaisena. Virallisesti liittolaisuuksissa ei ollut koskaan tapahtunut muutosta. Oseania oli sodassa Euraasian kanssa: näin ollen Oseania on ollut aina sodassa Euraasian kanssa. Senhetkinen vihollinen edusti puhdasta pahuutta, ja näin ollen mitkään menneet tai tulevat sopimukset hänen kanssaan olivat mahdottomia…” – George Orwell, 1984
Kansakuntia, kulttuureja ja väestöjä on helpointa hallita väärien paradigmojen avulla. Oligarkit kautta maailman ovat hyödyntäneet historiallisesti hyväksi osoittautunutta taktiikkaa vuosisatojen ajan. Hegeliläisen dialektiikan keinoin (johon Marxistiset ja kollektivistiset ideologiat perustuvat) väärän paradigman loukku voidaan muotoilla seuraavalla tavalla:
Jos (A) käsitykseni vapaudesta on ristiriidassa sinun (B) vapauskäsityksesi kanssa, niin (C) kumpikaan meistä ei ole vapaa ennen kuin suostumme molemmat olemaan orjia.
Toisin sanoen: ongelma, reaktio, ratkaisu. Kaksi näkökulmaa asetetaan vastakkain. Kummakin puolen halutaan uskovat, että juuri heidän kantansa on perusteltu ja oikea. Kumpikaan osapuoli ei kyseenalaista vastakkainasettelun legitimiteettiä, sillä molemmat osapuolet pelkäävät sen johtavan ideologiseen heikkouteen ja hajaannukseen.
Kaksi osapuolta sotii toisiaan vastaan, joskus taloudellisesti, joskus sotilaallisesti. Kumpikin hallitus vaatii yksilöitä luopumaan vapaudestaan, itsenäisyydestään ja riippumattomuudestaan, tekemään uhrauksia, “jotka täytyy tehdä”, jotta voitto voidaan saavuttaa. Lopulta kumpikaan kansakunta tai yhteisö ei ole varsinaisesti voittanut. Ainoita voittajia ovat oligarkit. He ovat lojaaleja kaltaisilleen vieraassa leirissä, he ovat puhaltaneet yhteen hiileen alusta lähtien. Oligarkkien tarkoituksena ei alunperinkään ollut käydä toistensa kimppuun. Heidän vihollisensa, heidän AINOA vihollisensa, on kansa itsessään – hiljaiset, hengiltä pelotellut massat.
Väärän paradigman menetelmä ja Hegeliläinen dialektiikka ovat täysissä voimissaan. Vain muutama vuosi takaperin Venäjää, Kiinaa ja Yhdysvaltoja pidettiin läheisinä taloudellisina ja poliittisina liittolaisina. Tänä päivänä nämä liittoumat on hylätty, luoden tilaa konfliktille. Konfliktille, joka hyödyttää vain valikoitua, kansainvälistä eliittiä. Kuten olen kiteyttänyt aiemmissa artikkeleissani, kuten, Russia Is Dominated By Global Banks [1], Too ja False East/West Paradigm Hides The Rise Of Global Currency [2], kun asioista riisutaan kaikki teatraalinen retoriikka, joka Barack Obaman ja Vladimir Putinin ympärillä velloo, havaitaan lopulta, että molempien hallitusten suhde globaaliin pankkieliittiin on samanlainen.
Kummankin vaalikautensa aikana Obama on miehittänyt kabinettinsa sekä nykyisillä että entisillä Goldman Sachsin työntekijöillä [3], tarjoten asemapaikan elitistisille rahoitusyhtiöille, joilla on globalistisia pyrkimyksiä.
Ja kuka toimii Vladimir Putinin ja Venäjän valtion keskeisimpänä taloudellisena neuvonantajana? Goldman Sachs [4], tietenkin!
Yhdysvaltojen ja Euroopan eliitit ovat peräänkuuluttaneen taloudellisen vallan keskittämistä Kansainvälisen valuuttarahaston hallintaan sekä uuden globaalin valuutan käyttöönoton puolesta.
Vähemmän yllättäen myös Putin haluaa uuden, globaalin valuutan, joka on IMF:n hallinnassa [5].
Obaman lähimpiin neuvojiin kuuluu globalisteja, kuten Zbigniew Brzezinski, ulkoasiainsuhteiden neuvoston jäsen ja Trilateraalisen komission perustajajäsen. Hän toteaa kirjassaan Between Two Ages: America’s Role In The Technetronic Era:
Niin kauan kun hän on ollut vallassa, Putin on ollut läheisessä neuvotteluyhteydessä Henry Kissingerin [6] kanssa, joka on myös ulkoasiainsuhteiden neuvoston jäsen ja Trilateraalisen komission puolestapuhuja. Hän on sanonut [7]:
Kumpikin, Kissinger ja Brzezinski, viittaa kyseiseen harmonisoituun, maailmanlaajuiseen taloudelliseen ja poliittiseen järjestelmään “Uutena maailmanjärjestyksenä”. Sitä, että heidän kaltaiset miehet ohjaavat Venäjän ja Yhdysvaltain poliittista johtoa, ei tulisi sivuuttaa olankohautuksella.
Myös Kiina on vaatinut maailmanlaajuisen rahajärjestelmän muuttamista keskitetyksi valuuttakoriksi [8], joka olisi IMF:n hallinnassa.
Kiinan yhteydet Lontoon pankkieliittiin [9] on dokumentoitu hyvin.
Molemminpuolinen halukkuus uuden rahajärjestelmän perustamiselle sekä dollarin varantovaluuttana käytön lopettamiselle näyttää olevan ristiriidassa sen mielikuvan kanssa, että Itä ja Länsi olisivat toistensa vihollisia. Maailmanlaajuiseen yhteisvaluuttaan ja taloudelliseen hallintoon tähtäävä kehityskulku näyttää tapahtuvan samanaikaisesti Itäisten valtioiden taloudellisen ja sotilaallisen lähentymisen kanssa. Tämä voisi viitata siihen, että Idän nousu ja Lännen rapistuminen ajaa tosiasiassa globaalistipankkiirien etua pitkällä tähtäimellä.
Vaikka disinformaation levittäjät sekä median maksetut apurit ovat yrittäneet vähätellä Amerikkaan ja dollariin kohdistuvia uhkia, Idän hallitukset ovat muodostaneet liittoumia ja irtaantuneet Yhdysvaltain vaikutuspiiristä.
Historiallinen, 30-vuotinen Venäjän ja Kiinan välinen kaasusopimus [10] on lyöty lukkoon. Sopimus on jo vallannut alaa markkinoilla ja vaikuttanut tapaan, jolla energiakauppaa on perinteisesti käyty.
Kiina ja Venäjä ovat myös laajentaneet vuonna 2010 sovittua bilateraalista sopimusta [11], minkä vuoksi dollaria ei käytetä reservivaluuttana maiden välisessä kaupankäynnissä.
Kiinan kullanhimo jatkuu, maa on perustamassa omaa kultapörssiä [12] kilpailijaksi U.S. Comex:ille.
Venäjä on hiljattain perustanut yhteistyöjärjestön, jota Putin kutsuu “Euraasian talousliitoksi”. Liiton piiriin lukeutuvat Kazakstan ja Valko-Venäjä, joista kummankin alueelta on äskettäin löytynyt suuria öljykenttiä [13].
Vastineena Ukrainaan masinoidulle konfliktille, kuten myös Yhdysvaltain vaikutusvallan kasvattamiselle Aasian ja Tyynenmeren alueella, Kiina on ehdottanut julkisesti puolustussopimusta [14] Venäjän ja Iranin kanssa.
Ei pidä myöskään unohtaa, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n mukaan Kiina tulee ohittamaan Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena vuoden 2016 aikana [15].
Vaikka Lännen piirissä maalaillaan uhkakuvia Idän noususta, uhkana Yhdysvaltojen ja NATO:n valta-asemalle, suurempaa kuvaa halutaan peitellä. Kyllä, Idän vahvistuminen on todellakin varteenotettava uhka dollarille ja Yhdysvaltain taloudelle – varsinkin silloin, jos Kiina lakkaa hyväksymästä dollareita viennin ja velkojen maksuvälineenä. Jos maailman suurin viejä/tuoja kieltäytyy käyttämästä dollareita varantovaluuttana, suurin osa maissa tulee seuraamaan esimerkkiä. Argumenttina tämänkaltaista tapahtumaketjua vastaan voidaan todeta ettei, tietenkään, ole mitään järkevää tekijää, mikä laukaisisi moisen taloudellisen hyökkäyksen. Haluaisin muistuttaa skeptikkoja, ettei Venäjän ja Kiinan suhteiden lämpeämisellekään ollut minkäänlaista rationaalista laukaisevaa tekijää, ennen Ukrainan kriisiä. Uskooko joku vielä oikeasti, että NATO:n ja Idän välille syntyy toinen suora tai epäsuora konflikti? Ja onko joku niin tietämätön olettaakseen, ettei kyseistä selkkausta käytettäisi tekosyynä vetää lopullisesti matto dollarin jalkojen alta?
Uuden maailmanjärjestyksen pelimiehet ovat asettaneet pöydälle Idän ja Lännen juuri tällaista tilannetta varten. Miksikö? Artikkelissani Who Is The New Secret Buyer Of U.S Debt? [16] toin esille todisteita, jotka viittaavat siihen että Kansainvälinen järjestelypankki ja IMF valmistelevat rahoitusmaailmaa uutta, globaalia rahajärjestelmää varten, joka laitettiin alulle toisessa Bretton Woods konferenssissa. Dollarin aseman murtaminen ja Idän nousu eivät ole esteitä suunnitelman toteutukselle. Ne ovat pikemminkin edellytyksiä sen toteutumiselle. Ei voi olla todellista, globaalia talousjärjestelmää ilman “harmonisointia”, jolla riistetään dollarin asema maailmankaupan varantovaluuttana ja laitetaan piste itsenäiselle talouspolitiikalle.
Tätä skenaariota epäilevät, lukekaa Paul Volcker’sin viimeisin puheenvuoro Zero Hedge –sivustolta [17].
Volcker, sama mies, jolla oli näppinsä pelissä ensimmäisen Bretton Woods –sopimuksen purkautumisessa ja kultakannan kuolonkorinassa, promotoi nyt uuden Bretton Woods –tyylisen sopimuksen puolesta. Tässä sopimuksessa valuutat olisi sidottu säänneltyyn markkinajärjestelmään – eli käytännössä kyseessä olisi kansainvälinen, keskitetty rahajärjestelmä. Volcker myös esitti, että yksittäinen, varantovaluuttana käytetty kansallinen rahayksikkö voi vaarantaa koko finanssijärjestelmän.
Volcker on oikeassa. Dollaripainotteinen forex-kasino ja fiat-huijaus vaarantavat koko maailman. Volcker edesauttoi tätä kehitystä. Ja mikä yllätys, entinen Federal Reserven pääjohtaja tarjoaa ratkaisun hopealautasella Amerikan kansalle – tarvitsemme vain globaalia keskittämistä ja byrokraattista valvontaa.
Propaganda kylvetään varovaisesti valtavirta-ajatteluun. IMF:n Christine Lagarde sanoo jokaisen mediahaastattelun yhteydessä lausahduksen “maailmantalouden resetointi”, selittämättä mitä hän sillä tarkoittaa. Samalla keskuspankkiirieliitti, Volckerin tavoin, ehdottaa toista Bretton Woods –konferenssia, johtaen maailmanlaajuisen rahapolitiikasta vastaavan viranomaistahon syntyyn. Sillä aikaa Venäjän hallituksen rahoittamat mediat, kuten RT, tuottavat pätkiä, joissa Yhdysvaltoja syytetään ydinuhaksi [18]. Samalla me amerikkalaiset katsomme manipulatiivisia Hollywood-elokuvia kuten “Jack Ryan: Shadow Recruit [19]”, joka kertoo venäläisten juonesta Yhdysvaltain talouden romahduttamiseksi. Kiinan ja Yhdysvaltain edustajat nahistelevat keskenään geopoliittisissa tapaamisissa [20], mikä luo pelkoa diplomaattisten suhteiden murenemisesta. Pentagon “vihjailee” että heidän täytyy uudistaa sotilaallista strategiaansa mahdollisen, tulevan maailmansodan varalta [21]. Aivan kuten Orwellin kirjassa, 1984, vanhoista vihollisista tulee liittolaisia, ja myöhemmin taas vihollisia. Pyramidin huipulla mikään ei muutu.
Parhaat valheet sisältävät ripauksen totuutta. Tosiasia on se, että Itä on muodostamassa liittoumaa Länttä vastaan. Länsi on mukana vehkeilemässä piilo-operaatioissa kaikkialla maailmassa, ja molemmat “osapuolet” ovat katastrofaalisen herruustaistelun partaalla. Suuri valhe syntyy, kun tärkeät yksityiskohdat jätetään kertomatta. Molemmat osapuolet ovat vain sätkynukkeja suuremmassa pelissä, ja mikä tahansa konflikti hyödyttää pientä ryhmää, joka seisoo pelilaudan yläpuolella. Niihin kuuluvat kansainväliset rahoittajat, jotka ovat ajaneet jokaisen hallituksen kohti huippukriisiä, jonka he toivovat tuovan heille “Uuden maailmanjärjestyksen”, josta he ovat aina haaveilleet.
Artikkeli on julkaistu 4.6.2014 Alt-Market.com-verkkosivustolla [22].
Lue myös: