”Holokausti oli toisen maailmansodan traagisin tapahtuma. Saksalaisten hallitsemilla alueilla asui neljä miljoonaa juutalaista, joista kuusi miljoonaa murhattiin. Sodan jälkeen heitä oli jäljellä enää viisi miljoonaa.”

Nicholas Kollerstrom

USA ja Israel sensuroivat riippumattomia medioita

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 3,93
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Tällä viikolla Yhdysvaltain hallitus sensuroi Press TV:tä poistaen sen koko Pohjois-Amerikan satelliittilähetyksistä, osana yksipuolisia Iranin vastaisia sanktioita. Syyksi he ilmoittivat järjettömän väitteen, että vaientamalla Iranin Teheranissa päämajaa pitävän Press TV:n he ”estävät sensuuria”.

Ajoitus on mielenkiintoinen. Viikko sitten Press TV lähetti dokumentin, jossa esiintyi entinen Yhdysvaltain Turvallisuusneuvoston Lähi-idän asioiden neuvonantaja Gwyneth Todd. Sekä Clintonin että Bushin hallinnoissa mukana ollut Todd kertoi estetyistä vakoilututkimuksista ja Bushin hallituksen osallisuudesta amerikkalaisten virkamiesten ja sotilaiden salamurhien ja terrori-iskujen suunnitelmiin, joista olisi syytetty Irania ja siten perusteltu sodan laajentamisen oikeutus.

Toddin tueksi löytyy asiakirjojen lisäksi kymmeniä vastavakoilun huippuvirkamiehiä niin FBI:sta, Pentagonista kuin tiedustelupalveluista, jotka vaiennettiin tämän hirveän jutun salaamiseksi kansalta. Vain viikkoa aiemmin Washington Postin Jeff Stein yritti saada tämän jutun mediaan. Hänen vaikuttava ja hyvin kirjoitettu raporttinsa, joka vahvisti Toddin syytökset, hyytyi alkuunsa kaikkien amerikkalaismedioiden kieltäytyessä julkaisemasta sitä.

Jos tässä ei ole kyse sensuurista, niin mistä sitten?

Press TV:n dokumentin ja Washington Postin artikkelin myötä olisi pitänyt nousta esiin syytöksiä terrorismista, vakoilusta ja maanpetoksesta kymmeniä Bushin ja Pentagonin virkamiehiä vastaan. Nämä eivät ole pelkkiä syytöksiä, vaan yksityiskohtaisia selostuksia tukahdutetuista tutkimuksista, todistajien uhkailuista, terrorismista ja murhista.

Watergate oli vitsi tähän verrattuna, mutta mitään ei ole uutisoitu, mitään ei ole tehty asian eteen, paitsi Press TV:n sensuuri ja mahdollisen selvittelyn estäminen. Kukaan ei ole edes yrittänyt leimata juttua salaliittoteoriaksi, sillä tosiasiat ovat kiistämättömät ja vakuuttavat. Ainoa vastaus on Press TV:n vaientaminen.

Eräs toinen Press TV:lle ominainen raportti kertoi entisen republikaanisenaattorin Chuck Hagelin nimityksestä Yhdysvaltain puolustusministeriksi. Edustajanhuoneen haastattelussa republikaanien senaattorit yksi toisensa jälkeen tekivät kaikkensa hyökätäkseen ja nöyryyttääkseen Hagelia, joka on ansiomitalilla palkittu sankari, Vietnamin sodan kokenut sotilas, ensimmäinen todellinen sotilas ikinä Yhdysvaltojen puolustusvoimien johtajana.

Lähes kaikki kysymykset liittyivät Israeliin, yli 100 huolella laadittua syytöstä ja loukkausta, jotka oli selvästi etukäteen mietitty ja koordinoitu samanaikaisesti loanheittokampanjan kanssa, joka rahoitettiin uhkapeli-, prostituutio- ja huumerahoilla, mikä on yleisesti myönnetty ja helposti todistettavissa. Senaattoreiden kysymykset oli selvästi valjastettu palvelemaan voimakasta Israelin lobbausta, jota Hagel on kritisoinut ja nyt vaadittiin myöntämään, ettei sellaista Israel-lobbausta ole koskaan tapahtunut.

Amerikkalaisen kansan lisäksi koko touhu on kuvottanut myös julkisuuden henkilöitä, kuten Bill Maher, jotka avoimesti arvostelevat Israelin myönteisyyden äärimmäisyyksiä. Vuosi sitten Maher oli Israelin eturyhmän äänitorvia.

Yhdysvaltojen armeija on jo pitkään toivonut puolustusministeriksi Hagelin kaltaista, joka sotaväen mukaan ymmärtää puolustusvoimia ja tajuaa, mikä on parasta Yhdysvalloille, sen sijaan että kuuntelisi eturyhmiä ja lähtisi mukaan sotiin ja tuhoon, jotka eivät ole Yhdysvaltoja hyödyttäneet.

Hagel ei ollut häpeäksi republikaaneille. He häpäisivät itse itsensä ja koko Amerikka näki sen. Press TV välitti sen reilusti ja totuudenmukaisesti. Siitä syystä Press TV pitää vaientaa.

Propagandasta puheen ollen, viime viikolla National Public Radiossa Terry Gross haastatteli vierastaan Iranin ydinteknologian ohjelmasta. Gross käytännössä syötti vieraalle siten muotoiltuja kysymyksiä, että tuloksena oli valheita ja harhaanjohtavia käsityksiä. Hänen vieraansa oli sattumoisin yksi lukuisista ”ydinteknologian asiantuntijoista”, joka ei ole koskaan työskennellyt ydinaseiden parissa, ei tiedä miten ne toimivat tai miten uraania rikastetaan. Hänen lasketellessa tavanomaisia syytöksiä Irania kohtaan Gross vain myönteli ja nieli kaiken. Terry Gross tietää varsin hyvin, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelun arviot ovat jo pitkään todistaneet, ettei Iranilla ole ydinaseohjelmaa, joten hän tietää varsin hyvin ajavansa epäoikeutettua sotaa. Gross tietää erittäin hyvin olevansa epärehellinen ja korruptoitunut. Tällainen propaganda ja sodan lietsonta on silkkaa pahuutta.

National Public Radio oli joskus riippumaton, vaikkakin valtion rahoittama, mutta on nykyään valinnut asiakseen järjestelmällisesti valehdella, levittää propagandaa ja sulkea silmät tosiasioilta. Kukaan ei silti vaienna heitä. Jo vuosikymmenien ajan Fox News on levittänyt salaliittoteorioita, propagandaa, kiihkoilua ja vihaa amerikkalaisille. Sen brittiläinen emoyhtiö NewsCorp on haastettu oikeuteen vakoilusta, salakuuntelusta, kiristyksestä ja lahjonnasta. Kymmenet johtajat saattavat joutua vankilaan.

Yhdysvalloissa Fox on kuitenkin Republikaanipuolueen äänikanava. He osallistuvat jatkuvasti ja häpeämättä loanheittoon, sodanlietsontaan, salaliittoteorioiden levittämiseen, vakoiluun, lahjontaan, kiristykseen ja maanpetokseen. He ovat lain yläpuolella, sillä heitä suojelevat Israelin etujärjestöt, sotateollisuudesta hyötyjät ja järjestäytynyt rikollisuus. Maailmassa ei ole sen pahempaa yritysrypästä kuin Fox / NewsCorp. Missään heitä ei kuitenkaan yritetä vaientaa, edes Englannissa. He ovat aina ostaneet ja myyneet poliitikkoja ympäri maailman.

Miksi Press TV pitää vaientaa?

Vilkaistaanpa tarkemmin ”Palestiinalaiskysymystä”. Äskettäin YK äänesti lähes yksimielisesti Gazan, Jerusalemin ja Länsirannan tunnustamisesta itsenäiseksi Palestiinan valtioksi. Kuitenkin kuulemme joka päivä Israelin sotatoimista alueella, joka EI OLE Israelia, missä he ottavat haltuun maata, jyräävät koteja ja ampuvat mielenosoittajia. Mutta eikös YK:n äänestys tarkoittanut, ettei Israel saisi enää tehdä sellaista? Itse asiassa jo vuoden 1948 Geneven kokous selvästi ilmaisi, että asutusten rakentaminen sodan aikana valloitetuille alueille on ”rikos ihmisyyttä vastaan” ja rangaistavaa kansainvälisissä tuomioistuimissa, kuten Nürnbergin tuomioistuin, jossa tuomittiin natseja. Hassua on se, ettei yksikään amerikkalainen media ole koskaan raportoinut näistä asioista totuudenmukaisesti. Onko mikään sen selvempää sensuuria tai propagandaa?

Uutiset kertovat, että Iraniin pitää hyökätä, jotta he eivät pystyisi rakentamaan ydinaseita, vaikka tiedustelupalvelut vakuuttavat, ettei Iranilla ole ydinaseohjelmaa. Entä Israel, onko heillä ydinaseita? Onko koskaan kuultu, miten Israel todellisuudessa sai ydinaseensa? Yhdysvalloista varastettiin tonneittain puhdasta asekelpoista uraania ja plutoniumia, joka jostain syystä laivattiin Israeliin. Onko mikään suurempi media koskaan paljastanut, miten laiton ja rikollinen Israelin ydinasearsenaali on? Eipä tietenkään, sillä tämä on sensuuria ja propagandaa parhaimmillaan.

Yhdysvallat syyttää Press TV:tä iranilaisten propagandoimisesta, mutta todellisuudessa amerikkalaisten tarkoitus on selvästi yrittää sensuroida Press TV:tä Yhdysvalloissa. Eikö tämä ole absurdia? Yksikään valtamedian organisaatio ei ole tunnistanut syytösten päivän selvää järjettömyyttä.

Lähes jokainen perustuslain suoma oikeus on Yhdysvalloissa hyllytetty, mukaan lukien habeas corpus, jonka tulisi suojata mielivaltaisilta syytöksiltä ja vangitsemisilta. Amerikkalaisen vapauden perusta, perustuslain kansalaisoikeudet (Bill of Rights), on viimeisen kahdentoista vuoden aikana vesitetty täysin lainsäädännön turvin, eikä siihen ole juuri lainkaan puututtu, lukuun ottamatta aseiden kannattajien itseriittoista suunsoittoa.

Yhdysvalloissa ei ole vapaata lehdistöä ja se mitä joskus pidettiin internetin vapaana ”blogosfäärinä” on nykyään viemäri täynnä ”valvottua vastustusta” ja peliteorian sodankäyntiä, eli huolellisesti muokattua sensuuria ja propagandaa. Totuuden puolesta verkossa taistelevia on lahjottu, tahrattu, hakkeroitu, uhkailtu ja jopa murhattu. Hyvin harva selviytyy enää nykyään. Monen mielestä myös internet on täysin valvottu, sensuroitu ja lavastettu. Amerikka kaapattiin jo ennen syyskuun 2001 WTC-iskuja.

Israelissa ”oppositiota” edustaa enää vain sanomalehti Haaretz. Kaikki muu media on valtion kontrolloimaa. Haaretz taas edustaa hallitun vastustuksen puhtainta muotoa. He saavat ääntä kuuluviin sen verran, että se miltei näyttää ja kuulostaa riippumattomuudelta, mutta tarkemmin tarkasteltuna on vain paljon melua tyhjästä. He eivät todellisuudessa asetu hallitusta vastaan tärkeissä asioissa. Oman arvioni mukaan he edustavat todellista Mossadia.

Mitä tulee Israelin hallitukseen, Netanyahun johdolla äärikansallismielinen Likud-puolue on pystynyt kontrolloimaan Israelia päästämällä maahan äärioikestolaisten venäläisten tulvan, joista juuri kellään ei ole juutalaisia juuria. Israelilla on energinen poliittinen järjestelmä, jos hyväksyy tosiasian, että suurin osa kansasta suljetaan politiikan ulkopuolelle ”rodun” tai uskonnon perusteella.

Johns Hopkinsissa tehty tutkimus ”rotujen alkuperästä” osoitti palestiinalaisten merkittävän enemmistön olevan Seemiläisiä, mutta alle 10 % israelilaisista oli edes jollain lailla DNA:n mukaan Seemiläistä syntyperää. Tekeekö se Likud-puolueesta anti-semitistisen?

Voiko apartheidiin ja etnisiin puhdistuksiin syyllistyvä valtio olla demokraattinen? Päätellen YK:n päätöslauselmien äänestyksistä ainoa todiste Israelin tuomitsemisesta on lehdistön jatkuva sensuuri Israelissa, Euroopassa ja Amerikoissa. Asia itsessään on päivän selvä ja hyvin dokumentoitu ja todistaa propagandasta ja sensuurista maissa, jotka väittävät olevansa demokraattisia.

Miten Press TV pärjää vertailussa Fox Newsin, CNN:n ja Atlantic Monthlyn kanssa? Vaikka Press TV ei ole mielestäni täydellinen, on se paljon ”reilumpi ja tasapainoisempi” kuin Fox tai CNN ja huomattavan paljon järkevämpi kuin Atlantic.

Press TV on vaiennettu, ei sisällön takia, vaan äänensävyn. Se ei johdu siitä, että Iran sensuroi tai kontrolloi sitä poliittisesti, kuten Yhdysvallat väittää, vaan siitä etteivät he suostu hyväksymään sensuuria niiltä voimakkailta tahoilta, joilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja jotka hallitsevat suurinta osaa koko maailman muusta mediasta.

Press TV saattaa ajaa omaa agendaansa, niin kaikki media tekee. Heidän ideologiansa estäminen on kuitenkin vastoin kaikkia käsityksiä mielipiteen ja ajatusten vapaudesta.

Ainoa syy sensuuriin on hallita väestöä estämällä pääsy vaarallisiin ideoihin. Ajatuksia ja ideoita pidetään vaarallisina, kun niillä on taustallaan totuuden voima.

 

Alkuperäinen artikkeli: http://www.presstv.ir/detail/2013/02/12/288554/the-war-to-censor-press-tv/

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

9 Kommentit

  1. Miksi ette kirjoita mediasensuurista Suomessa?

    Olen yrittänyt kertoa yli 4½ vuotta kofeiinin aiheuttamasta massiivisesta kansanterveysongelmasta, eikä mikään media suostu puhumaan asiasta.

    Tässä olisi jutun aihetta jos haluatte saada asiat muuttumaan, sekä Suomessa, että maailmanlaajuisesti.

    (1)(0)
  2. ”PRESS TV”! on Iranilainen uutiskanava, joka suitsuttaa valheita, Israelia ja Juutalaisia kohtaan.
    Poliittinen harhakanava.

    (0)(2)
  3. Children of Tehran Appeal Rejected by Supreme Court
    Kertomus kuinka itseään suureksi demokratiaksi kerskuva Israel kohtelee toveri-juutalaisia eri tavoin.

    http://www.roitov.com/articles/tehran.htm

    They were too tired. ”Let Zion enjoy our money,” they said to themselves and kept slaving silently.

    Only in 1997, Israel recognized them as Holocaust Survivors due to historical reasons. Even then, they did nothing. The now old men and women were getting tired; Tehran was just another fading memory. Only in 2004, 217 of them approached Court asking for reparations. The State argued that the reparations were communal. All of the sudden, Zion remembered its Communist past. ”Every person had already received reparations,” was the State’s claim. ”We got none,” the Children of Tehran answered.

    In August 2012, the Tel Aviv District Court decided that the Children of Tehran should receive 50,000 shekels each (less than $15,000) as reparations.

    Unable to show even a bit of mercy towards its ageing citizens who had paid taxes all their lives, the State of Israel appealed the decision at its Supreme Court. The Children of Tehran also appealed for the opposite reason; lawsuits in Israel are a privilege of the rich.

    On January 18, 2014, Justice Rubinstein rejected the lower court decision, ruling that the survivors were not to enjoy the money that the State of Israel had requested from West Germany on their name. The decision was supported by the two other Justices reviewing the appeal, Arbel and Naor.

    In a place far away from Tehran, but surprisingly close to Hitler’s bunker, Israel transformed itself into the Children of Tehran’s true Holocaust.

    (0)(0)
  4. Pessimisti

    Vaikka seuraavassa jo lähes kuusi vuotta sitten tallentamassani blogi-artikkelissa mainittu eräs päähenkilö Aatos Erkko onkin jo manan majoilla, niin muilta osin artikkelissa esitetyt tiedot pääosin pätevät edelleen:

    Vallanvahtikoira.Blog (Tomi Ahola)

    HELSINGIN SANOMIEN JOHTAMA MEDIAKONTROLLI SUOMESSA

    by Tomi Ahola on toukokuu 21st, 2008

    Euroopasta saa kauan hakea maata, jossa tiedonvälitys on yhtä monopolisoitunut kuin Suomessa. Käytännössä Suomessa on vain yksi aidosti valtakunnallinen lehti – Helsingin Sanomat. Useimmat suomalaiset kuitenkin elävät hyvässä uskossa, että kotimainen tiedonvälitys on maailman mittakaavassa poikkeuksellisen puolueetonta, korruptoitumatonta, asiantuntevaa ja sensuurista vapaata. Tätä mantraanhan puolueellinen, korruptoitunut ja sensuroitu media vuodesta toiseen meille toistaa. Ja kun vastaväittäjiä monopolien maassa ei ole, on helppo tähän uskoon tuudittautua, ellei sitten omaa riittävää älyä ja sen lisäksi puhtia, jotta näkisi vaivaa ottaa itse asioista selvää.

    HELSINGIN SANOMIEN ENTINEN PÄÄKIRJOITUSTOIMITTAJA AVAUTUU

    Ulkopuolisen tutkijan on vaikea ja jopa mahdotonta tulla tietoiseksi siitä, mitä isojen mediatalojen käytävillä ja suljetuissa palaverihuoneissa todellisuudessa tapahtuu. Siksi valtamedian sisäpiiriläisen, Martti Valkosen, kirja Sananvapaus kauppatavarana (2004) on erityisen mielenkiintoista luettavaa. Valkosella on 40 vuoden kokemus median ammattilaisena niin Suomesta kuin ulkomailta, ja hän toimi Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajana 10 vuotta ja Moskovan kirjeenvaihtajana neljä vuotta. Hänen kirjansa pitäisi olla pakollista luettavaa jokaiselle, joka vielä uskoo Suomen suurimman lehden puolueettomuuteen ja laatujournalismiin. Tämän lisäksi Valkosen kirja toimii erinomaisena oppaana kaikille toimittajanurasta haaveileville särkiessään mahdollisia epätodellisia mielikuvia ja odotuksia.
    Valkosen teos piirtää silottelemattoman kuvan suomalaisen journalismin rappiotilasta ja suunnattomasta vallasta, jota media käyttää sumeilematta ajaakseen omia päämääriään. Valkosen ensikäden kokemukset ja havainnot Helsingin Sanomien harjoittamasta julkisen mielipiteen manipuloinnista ja valta-aseman väärinkäytöstä, ovat harvinaisen avointa tilitystä suomalaisella mediakentällä, joten ei liene yllätys, että Sananvapaus kauppatavarana -kirjan julkaiseminen pelotti suurimpia kustantamoja eikä se ole saanut liiemmin julkisuutta.
    Valkonen on aiemmissa kirjoissaan ruotinut suomettumista eli Neuvostoliiton vapaaehtoista nöyristelyä. Hän käsittelee Sananvapaus kauppatavarana -kirjassaankin laajalti samaa ilmiötä, mikä tekee hänen näkökulmastaan rajoittuneen. Hän ei lainkaan ota esille rähmällään olon toista puolta, eli länsimaiden ja USA:n eliitin mielistelyä, mikä nykyisin vaivaa median poliittista diskurssia. Toinen puute on Valkosen toisinaan kritiikitön suhtautuminen tunnettuihin ulkomaisiin sanomalehtiin, joita hän Helsingin Sanomia kovin sanankääntein arvostellessaan ylistää laatulehdiksi. Länsimaissa ei nimittäin yksikään suuri sanomalehti ole puolueeton laatulehti, vaan koko valtamedia on ketjuuntunut ja keskittynyt samojen omistajien käsiin toimien eliitin propagandakoneistona. Puutteistaan huolimatta Sananvapaus kauppatavarana on arvoltaan tärkeä paljastuskirja Helsingin Sanomien kulissien takaisesta toiminnasta, jota Valkonen on saanut aitiopaikalta seurata.

    SANOMAWSOY:N SUUNNATTOMASTA VALLASTA VAIETAAN

    Laki turvaa Suomessa sananvapauden eikä sensuuria virallisesti ole. Vuosi toisensa jälkeen Suomi pärjää erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa sananvapauden suhteen. Tästä huolimatta Suomesta puuttuu kokonaan vapaa ja riippumaton lehdistö. Helsingin Sanomat on koostaan johtuen käytännössä monopoliaseman saavuttanut sanomalehti, joka voi asemansa turvin mitätöidä koko kansanvallan vaikenemalla tärkeistä asioista ja manipuloimalla julkista mielipidettä. Valtava mediatalo pystyy leimaamaan ihmisiä ja aatteista mielensä mukaan, jolloin siitä on kasvanut este demokratialle.
    Monopoliyhtiön salainen ase on vaikeneminen silloin, kun lailla turvattua sanomisen vapautta pitäisi käyttää. ”Vaikeneminen on sananvapauteen perustuvassa yhteiskunnassa tuomiopäivän ase”, kirjoittaa Valkonen. Näin sananvapaudesta tulee sananvaltaa. Mistä Helsingin Sanomat sitten vaikenee? Lista on pitkä. Yksi tabu on Helsingin Sanomat omistavan SanomaWSOY:n rikkeistä ja vallankäytöstä kirjoittaminen. Lehden omistavan yhtiön kahminnasta vaietaan, mutta muita tarkkaillaan herkeämättä.
    Yksi Valkosen käsittelemä väärinkäyttöä kuvaava episodi liittyy Sanomatalon rakentamiseen. Sanomatalo rakennettiin Helsingin näkyvimmälle paikalle asemakaavan vastaisesti kaksi kerrosta liian korkeaksi. Kukaan ei tietenkään paljastanut rikettä eikä asiasta käyty minkäänlaista julkista keskustelua, koska rikkeen tekijällä oli hallussaan keskusteluun käytettävät kanavat. Helsingin Sanomien tuolloinen päätoimittaja Janne Virkkunen kaiken lisäksi kehotti sisäisissä palavereissa toimittajiaan kirjoittamaan ylistävästi Sanomatalosta. Maakuntalehdet eivät uskaltaneet tarttua aiheeseen, koska päätoimittajilla on käytössään julkilausumaton sääntö, jonka mukaan toisten likasankoihin ei kosketa. Näin jokainen lehti saa vapauden huseerata vapaasti omalla alueellaan.

    MEDIA KAUPALLISTUU JA VIIHTEELLISTYY

    Valkonen työskenteli Helsingin Sanomissa vuosina vuosina 1982 – 1995. Tuona aikana hän analyysinsä mukaan oli todistamassa, kuinka lehti tietoisesti alkoi muuttaa linjaansa asiatyylistä viihteeseen. Toimituskunnan palavereissa toimittajia kannustettiin kirjoittamaan kevyitä juttuja, mitä perusteltiin sillä, että lukijoita ei kiinnosta asiapitoisempi kirjoittelu. Esimerkiksi sunnuntaisivujen esimies Ilkka Malmberg kehotti vapautumaan historian painolastista, ja elämän kevennykseksi laatimaan juttuja television ihmissuhdesarjoista. Näin työstä ja työttömyydestä väsyneet ihmiset tuuditetaan turvalliseen uneen. Vallanpitäjien valvominen ja kulissien takaisten juonien paljastaminen eivät kuulu medialle. Yhteiskunnallinen keskustelu ja kritiikki vaimennetaan aivottoman hömpän viedessä kaiken huomion.
    SanomaWSOY on pörssiyhtiö, jonka lippulaivaa Helsingin Sanomia ei kiinnosta yhteiskuntakriittinen kirjoittelu vaan omistajien voiton maksimointi. Tavoitteena SanomaWSOY:llä on laajentua kansainväliseksi suuryhtiöksi. Journalismista on tullut puhdasta liiketeollisuutta, jonka ensisijainen tehtävä on mielikuvien luominen – ei totuuden paljastaminen. Lehden teon korkeimmaksi kriteeriksi ovat muodostuneet nousevat pörssikurssit, taloudellinen kasvu ja markkinoiden valtaus. Sanoma-konserni ja Alma Media käyvät armotonta kilpailua maakuntalehtien omistuksesta. HS työntyy vähitellen talousalue- ja paikallislehtien tilalle. Tässä nurkanvaltaustaistelussa yhtiöitä fuusioidaan, eriytetään, jaetaan, ostetaan ja myydään. Nimet vaihtuvat ja lonkerot muuttuvat, mutta vallan ydin pysyy samana.
    Helsingin Sanomia tehdään mainonnan eikä journalismin ehdoilla. Toimittajia kannustetaan kirjoittamaan juttuja, jotka tukevat niiden vierellä julkaistavia mainoksia. Viikonloppuosaston päätoimittaja Heleena Savela vaati toimitusneuvottelussa alaisiaan kirjoittamaan nuorekkaasti nuorille. “Ja keski-ikäisiä ukkoja ei kyllä tarvitse ajatella. Keski-ikäisistä ukoista ei täällä tarvitse välittää yhtään mitään. Niille ei tarvitse kirjoittaa“, opasti Savela. Kaupallinen ja läpeensä tuotteistettu nuorisokultti on se, millä tahkotaan rahaa omistajien kirstuun. Tästä tietoisesta painopisteen muutoksesta kertoi episodi, jossa vanhat ja kokeneet journalistit saivat katsella vierestä, kun heille luvatut uudet kannettavat tietokoneet luovutettiinkin kepeää roskaa kirjoittaville NYT-liitteen nuorille toimittajille. Eliitin tekemisten seuraaminen ei tuota yhtä paljon rahaa kuin pinnallinen muodin, tv-sarjojen ja trendien seuraaminen.
    Valkosen kritiikki median kaupallistumisesta ei koske vain Helsingin Sanomia. Myös Yle, MTV3 ja muut suomalaiset valtamediat ovat lähteneet samaan kelkkaan. Suomalainen journalismi on osoittautunut hampaattomaksi ison rahan edessä. Median koko luonne on muuttunut tiedonvälityksestä viihdeteollisuudeksi. Pörssikurssien kehityksestä on tullut mediatalojen tärkein seuraamisen kohde. Aiemmin varakkaat lehtitalot käyttivät omaisuuttaan vajaatuottoisesti vaatimatta maksimaalista voittoprosenttia, jotta ne voisivat tehdä laatujournalismia. Nurkanvaltaajien tultua mukaan peliin ne alkoivat käyttää omaisuuttaan vain lisäomaisuuden tekemiseen kaupallistamalla sisältönsä viihteeksi.
    Helsingin Sanomat kiistää käytännöllisen monopoliasemansa tiedonvälityksen kentällä argumentoimalla, että valta-aseman säilyttäminen ei olisi mitenkään mahdollista uusien kilpailijoiden tullessa jatkuvasti mukaan peliin ja tarjonnan lisääntyessä. Todellisuudessa uudet kilpailijat eivät tarjoa tutkivaa journalismia vaan jo valmiiksi paketoituja uutispaloja, jotka tuotetaan muualla. Metron ja Uutislehti100:n kaltaiset julkaisut eivät horjuta kotimaisen jättiläisen asemaa, vaikka niitä ilmaantuisi satakunta lisää, koska ne eivät juuri tuota omaa sisältöä, ja siten haasta vallitsevaa mielikuvaa todellisuudesta. Niitä kiinnostaa ensisijaisesti vain mainostilan myynti. Ainoastaan isoilla mediataloilla, jotka eivät ole alistuneet kaupallisuuden alttarille, on resursseja ja intressejä tehdä tutkivaa, riippumatonta ja taustoittavaa laatujournalismia.
    Myöskään kaupallinen radio ja kasvava kanavatarjonta eivät välitä punnittua tietoa maailmasta, vaan ne kilpailevat kuuntelijoiden ajasta ja myyvät mainostajille tilaisuuden vaikuttaa kuuntelijoihin. Kaupallisen radion toiminta perustuu kaupallisuuden logiikkaan, jolla ei ole mitään tekemistä puolueettomuuden kanssa.

    HÄPEILEMÄTÖNTÄ MIELIPITEENMUOKKAUSTA

    Mediaimperiumit käyttävät sananvapautta tuotannontekijänä, ja kykenevät siten hankkimaan yhteiskunnassa enemmän vaikutusvaltaa kuin niiden koko edellyttäisi. Kun suuret mediayhtiöt manipuloivat uutisvirtaa ja mielipiteitä, ne eivät joudu vastuuseen vajaalaatuisesta tuotannosta, kuten konkreettisia tuotteita valmistavan yrityksen kohdalla tapahtuisi.
    Kun kansa ensin tyhmistetään viihteellä, ja sen huomio keskitetään tyhjänpäiväisyyksiin, voidaan tämän jälkeen kulissien takana tehdä mitä halutaan. Suomessa käytännössä monopoliasemaan noussut sanomalehti HS voi mitätöidä kansanvallan vaikenemalla asioista, jotka ovat tärkeitä. Media voi edistää ja tuhota poliittisia uria halunsa mukaan. Ulkoministeri Ilkka Kanervan tapaus osoitti, että erottamiseen johtavalla ajojahdilla ei tarvitse olla mitään pätevää syytä.
    Vaaligallupien tekeminen vaalien välillä ja juuri ennen vaaleja on yksi esimerkki keinovalikoimasta vaikuttaa mielipiteisiin. Virhemarginaalit huomioon ottaen muutamien kymmenysosien muutoksilla pääpuolueiden kannatusten välillä ei ole mitään yhteiskunnallista arvoa. Sen sijaan tiheätahtinen lukujen julkaiseminen pitää mielessä, kenellä on valta ja että mikään ei ole todellisuudessa muuttunut eikä muuttumassa. Tämä kannustaa poliittiseen passiivisuuteen: miksi äänestää, kun mikään ei kuitenkaan muutu? Valta on kolmella suurimmalla – todellisuudessa siis yhdellä ja samalla – puolueella jatkossakin. Ihmiset kokevat omaavansa enemmän vaikutusvaltaa äänestäessään suosikkiaan Idols- tai euroviisufinaaliin. Passiivisuus palvelee eliitin etuja, joten siksi viihdeuutiset ovat nousemassa Helsingin Sanomissakin ykkösuutisiksi.

    MEDIA VALVOO ITSE ITSEÄÄN

    Suomessa kaikkien suurien ja puolisuurien lehtien päätoimittajat ovat toisilleen solidaarisia ja omistajan talutusnuorassa. Omistusten luisuessa vähitellen samoihin käsiin helpottuu päätösten tekeminen. Ennen EU:ta Helsingin Sanomien, Aamulehden ja Turun Sanomien hallitukset päättivät yhteisesti tukea jäsenyyttä, jonka myyminen kansalle onnistuikin täydellisesti.
    Valkonen näkee koko Suomen median vaisuna. Sillä ei ole halua muuttaa nykyistä sosiaalista konsensusta ja vallitsevaa hierarkiaa. Eliitin päätösten ja tavoitteiden analysointiin ei koeta olevan tarvetta eikä halua. Lehtien omistajat ja heidän ystävänsä istuvat vanhoissa hyvä veli -klubeissa. Niistä käsin johdetaan elinkeinoelämää ja valtaosaa Suomen lehdistöstä, mikä vaikuttaa koko yhteiskunnan toimintaan. Valkonen toteaa, että omia etujaan ajavat omistajien verkostot ovat median alkuperäisen yhteiskuntakriittisen tehtävän horjuttajia. ”Jos Helsingin Sanomissa aloitettaisiin avoin keskustelu verkostoituneesta toveriryhmästä, täyttyisi lehti pitkäksi aikaa jo sen oman päätoimittajatason kirjoituksista.”
    Lopullinen totuus mediassa tarkoittaa, että uutisia ei tarvitse taustoittaa eikä käydä niistä keskustelua. Media on historiaton, ja maailma alkaa eilisestä. Väsyneille, kyvyttömille, lahjattomille ja tyhmille työnnetään viihdettä, jotta ne eivät kapinoisi, vaan palvelisivat kiltisti vallanpitäjiä, jotka rahastavat viihteellä.
    Median väärinkäytöksiä tutkimaan on perustettu oma elimensä, Julkisen sanan neuvosto (JSN), joka käytännössä on suurimpien lehtien päätoimittajien määräysvallan alainen eli kaukana puolueettomuudesta. Professori Heikki Ylikangas on sanonut JSN:stä, että se on päätoimittajien etujärjestö. JSN on siis kuin varas, joka on palkattu tutkimaan omia rikoksiaan. Valkosen mukaan suomalaisen journalismin sisäsiittoista tilaa kuvaa se, että kukaan ei ole ryhtynyt tutkimaan JSN:n kiistakysymyksistä antamia ratkaisuja, vaikka aihe olisi tutkimuksellisesti mitä herkullisin. Paljastaja ei nimittäin saisi väitöksensä jälkeen töitä yhdestäkään sanomalehdestä eikä todennäköisesti edes yliopistoista.

    TOIMITTAJAN KUOLEMA

    Miten rivitoimittajat saadaan tekemään vajaalaatuista työtä ja kirjoittamaan hömppää? Miksi kukaan ei tartu oikeasti tärkeisiin aiheisiin?
    Journalistikunta voidaan jakaa karkeasti kahtia. Toiset ovat opportunisteja, ja he käyttävät tilaisuuden hyväksi rahastaessaan viihteellä. Toinen puolisko pelkää omistajia. Toimittaja oppii työssään nopeasti, mistä saa kirjoittaa ja mistä ei. Uutisia on tarjolla enemmän kuin lehteen mahtuu, ja toimittajan tehtävä on valita niistä turvallisimmat, jottei omistajan käskyjä rikota. Itsesensuuri muodostuu huomaamattomaksi omaksitunnoksi.
    Järjestelmässä pääsee kaikkein helpoimmalla, kun vain nostaa palkkaansa eikä vaivaannu ajattelemaan. Journalistien enemmistöä kiinnostaa vain oman työpaikan säilytys pitämällä suunsa kiinni. Toisinajattelijat ahdetaan vähitellen marginaaliin ja lopulta erotetaan, jos he eivät suostu pysymään hiljaa. Helsingin Sanomia johdetaan pelolla, kuten valitettavan monia muitakin yhtiöitä työelämän kovenevassa kilpailussa. Joko tanssit pillin tahtiin tai olet ilman työtä. Asuntovelallisella ei ole vaihtoehtoja. Helsingin Sanomien huono työilmapiiri tuli ilmi jo vuonna 1995, jolloin ulkopuolinen taho kävi sitä tutkimassa. Erityisesti moitittiin suosikkijärjestelmää ja esimiesten ylimielisyyttä. HS on lehti, jossa päälliköt muuttelevat halutessaan alaistensa tekstiä – joskus jopa tunnistamattomaksi.
    Sanoma Osakeyhtiö pitää yllä rekisteriä eli niin sanottua ”mustaa listaa”, jolla se vahtii, että lehden linjaa kunnioittamattomien toimittajien juttuja ei julkaista. Valvonta koskee kaikkia suomalaisia toimittajia eikä siis vain HS:n palkkalistoilla olevia. Valkonen mainitsee tapauksen, jossa toimittaja oli vuonna 1985 kirjoittanut Erkon perheenjäsenestä kriittisesti Uudessa Suomessa. Kun Uusi Suomi lopetettiin, alkoi samainen toimittaja runsaat puolitoista vuosikymmentä myöhemmin kirjoittaa SanomaWSOY:n omistamiin Helsingin Sanomiin ja Ilta-Sanomiin. Jonkun ajan kuluttua hänen jutuilleen langetettiin täysi julkaisukielto. Kävi ilmi, että rekisterinpitäjä oli huomannut hänen nimensä listalla ja sen perässä olevan miinusmerkin.
    Viestinnän professori Ignacio Ramonet kutsuu toimittajan roolin muuttumista kirjassaan Median tyrannia (2001) toimittajan kuolemaksi. Lehden tason laskeminen tarkoittaa, että lehteä ei enää tarvitse taustoittaa, vaan sen voi pyhittää viihteelle. Viihdejournalismi ei tarvitse suurta ammattitaitoa, joten nykyisin toimittajaksi voi tulla miltei kuka vaan. Kuka tahansa kirjoitustaitoinen pystyy kokoamaan gallupeja ja valikoimaan valmiista uutisvirrasta lehteen sopivimmat. Siksi yhä useammin näemme kuinka julkkikset siirtyvät vaivatta toimittajan tehtäviin. Tutkiva journalismi ja laadukas analyysi sen sijaan vaativat ammattitaitoa ja lahjakkuutta. Valkosen mukaan lehden omistajat kaiken lisäksi valikoivat usein johtaviin tehtäviin helposti käskettävissä olevia malttamattomia nuoria, jotka eivät pysty keskittymään edes yliopisto-opintoihin, koska heillä on kiire tekemään rahaa. Journalismi ei saa haitata liiketoimintaa.

    SALAPERÄINEN ELITISTI AATOS ERKKO

    Aatos Erkko on Suomen sekä yksi vaikutusvaltaisimmista että salaperäisimmistä elitisteistä. Valkonen kertoo kuinka Helsingin Sanomien toimittajia toistuvasti kiellettiin julkaisemasta Erkosta mitään kuvia tai artikkeleja. Syyksi esitettiin pääomistajan ujous, vaatimattomuus ja haluttomuus paistatella julkisuuden valokeilassa.
    Virallisesti Helsingin Sanomat on puolueeton ja liberaali lehti, jonka pääomistaja Erkko haluaa pysytellä visusti erossa lehden tekemisestä tai puuttua sen linjauksiin. Erkko itse on valitellut silloin harvoin, kun hän antaa lausuntoja, että hänellä on vaikeuksia saada mielipiteitään läpi lehden palstoille. Valkonen osoittaa lukuisin esimerkein tämän lausunnon perusteellisesti vääräksi ja pelkäksi ulkopuolisille tarkoitetuksi teatteriksi.
    Valkonen muistelee yhtä Erkon tarjoamaa vapaamuotoista illallista, jossa olivat koolla ulkomaankirjeenvaihtajat ja toimituksen johtohenkilöt. Rattoisasti alkanut illanvietto kääntyi piinaavaksi kurinpalautukseksi, kun Erkko yllättäen ärtyi ja alkoi henkilö henkilöltä käydä läpi heidän työnsä tuloksia lyöden perusteellisesti lyttyyn niiden tason. Lopuksi hän ilmoitti vain Moskovan kirjeenvaihtajan tehneen työnsä hyvin, minkä jälkeen hän heitti lautasliinat pöydälle ja marssi vihaisesti huoneesta ulos sanomatta sanaakaan. Toinen kuvaava puuttuminen toimittajien työhön tapahtui, kun päätoimittaja Virkkunen välitti Valkoselle terveiset Erkolta, joka kielsi enää koskaan kirjoittamasta Karjalasta. Erkko puolestaan oli saanut käskyn presidentti Mauno Koivistolta. Tapaus osoittaa, kuinka Erkko antaa poliittisen eliitin sensuroida lehteään.

    ERKON YHTEYDET GLOBAALEIHIN VALTAELITISTEIHIN

    Venäjän uutisoinnissa HS noudattaa sensuuria, koska SanomaWSOY on laajentamassa toimintaansa itänaapuriin, joka on pidettävä hyvällä tuulella. Valkonen keskittyy vain suomalaisessa yhteiskunnassa suurta vaikutusvaltaa nauttivan Venäjää mielistelevän toveriverkon paljastamiseen ja Erkon lämpimiin suhteisiin Venäjään, mutta hän ei lainkaan käsittele Erkon paljon mielenkiintoisempia sidoksiaan USA:han ja läntiseen valtaeliittiin. Erkko on asunut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa ja solminut siellä kontakteja.
    Koska Erkko vaalii tarkoin julkisuuskuvaansa eikä halua itsestään tai perheestään kirjoiteltavan, ei hänestä juuri tiedetä mitään. Hän on miltei täydellinen mysteeri. Hänen suomalaisesta ystäväpiiristäänkään ei ole paljon tietoa.
    Erkko on Bilderberg-kävijä (1991) kuten hänen lehtensä vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen (1999, 2001). Erkon ystäväksi on joissain lähteissä mainittu Henry Kissinger, joka on todellinen voimahahmo niin salaseurojen (mm. Bilderberg, TC, CFR) kuin Yhdysvaltojen julkisen politiikankin (mm. ex-ulkoministeri, George W. Bushin hallituksen neuvonantaja jne.) saralla. Kissinger on tunnetusti pelkkä välikäsi, agentti, joka saa käskyt suoraan David Rockefelleriltä.
    Yksi David Rockefellerin suoraan kontrolloimista lehdistä on New York Times. Tarkkanäköiset ovat itsekin huomanneet, kuinka HS kopioi linjansa ja uutisointinsa melkein suoraan kyseisen ”laatulehden” sivuilta. Samaan johtopäätökseen tuli Kimmo Mäkilä vuoden 2007 väitöstutkimuksessaan, jossa kahden edellä mainitun lehden ydinaseuutisoinnin todettiin olevan ”kuin kaksi marjaa.” Erkko on tunnetusti yksi niistä harvoista helsinkiläisistä, jotka saavat joka aamu lentokyydityksellä tuoreimman New York Timesin kotiinsa.
    Erkko on hyvissä väleissä myös mediamoguli Rupert Murdochin kanssa. Vuonna 1992 Erkko nimitettiin Murdochin mediajätin News Corporationin hallitukseen. Tästä luottamustehtävästä Erkko on saanut palkkioksi News Corporationin optioita. Murdoch on usein vieraillut Suomessa Erkon vieraana. Murdochin omistama Fox-uutiskanava on ehkä räikein esimerkki puhtaasta propagandakanavasta, joka on täydellisesti omistajan saneleman politiikan talutusnuorassa. Outfoxed-dokumenttielokuvassa haastatellut lukuisat kanavan ex-toimittajat paljastavat, kuinka Murdoch sanelee päivittäisen muistionsa kautta uutisissa painotettavat ja vältettävät asiat.
    Muita tunnettuja Erkon ulkomaalaisia ystäviä ovat Ellen Ford ja pohjoismaalaiset kuninkaalliset. Erkko kumartaa ylikansallisia elitistejä, joiden etua hänen lehtensä ajaa. HS on valjastettu länsimaisen valtaeliitin propagandalehdeksi, jolla manipuloidaan Suomen asioita.
    Erityisen mielenkiintoisen lisämausteen Helsingin Sanomien harjoittamaan propagandaan tuo niin sanottu Crowleyn lista:
    ”Crowleyn lista on ensimmäisen kerran Cryptome.org-sivustolla esiin tullut lista, jonka väitetään olevan Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n salaisten operaatioiden apulaisjohtajan, Robert Trumbull Crowleyn kokoama. Listaan liittyvän salaliittoteorian mukaan Crowley antoi listan joillekin sanomalehtimiehille ennen kuolemaansa (8. lokakuuta, 2000). Listan väitetään sisältävän tiedot 2619:sta CIA:n luottotoimittajasta, joille CIA antoi parempia tietoja juttujen aiheiksi. Lisäksi nämä toimittajat toimivat CIA:n hyväksi kirjoittamalla medioihin epätosia uutisia yleisen mielipiteen muuttamiseksi.
    Näitä Crowleyn monikansallisella listalla olevia henkilöitä, joista monet olivat saattaneet olla yhdysvaltalaisten tiedustelupalvelujen palveluksessa ennen CIA:n luottotoimittajiksi ryhtymistään, ei pidetä varsinaisina tiedustelupalvelun jäseninä. Tämän mediayhteistyön voimaa arvioi CIA:n Frank G. Wisner sellaiseksi, että heidän avullaan CIA voisi saada millaisen tahansa sanoman tai mielikuvan julkisuuteen.
    Listan ainoa suomalainen on mm. Helsingin Sanomia ja Ilta-Sanomia kustantavan Sanoma Osakeyhtiön pääomistaja Aatos Erkko.” (lähde: Wikipedia)
    CIA ja sen yhteydet Suomeen ja suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen eivät ole julkisen keskustelun aiheita. Syy on tietenkin se sama kuin muidenkin tabuaiheiden kohdalla, eli keskittynyt media ja kaavoihin kangistunut yliopistolaitos päättävät, mitä aiheita on soveliasta käsitellä ja tutkia. CIA oli yksi vaikuttavista voimista toisen maailmansodan jälkeisen Marshall-avun takana. Se rahoitti ja tuki valtaan Euroopassa monia sosialidemokraattisia puolueita – todennäköisimmin myös Suomessa. Media on kuitenkin kiinnostunut vain SDP:n idästä saamasta tuesta, ja siitäkään ei haluta tehdä kunnon tutkimusta.

    MEDIA ON JOUKKOHARHAUTUSVÄLINE

    Valtamedia on koko läntisessä maailmassa joukkoharhautusväline, jolla luodaan valheellisia mielikuvia ja manipuloidaan julkista mielipidettä. Aikaisemmin totuus määrättiin suoraan näkyvän auktoriteetin toimesta – oli sitten kyseessä kirkko tai kuningas. Nyt temppu tehdään hienovaraisemmin, sillä enemmistön mielipiteen annetaan äänestää, mikä on totuus. Faktoilla ei ole merkitystä. Median omistamalla voi määrätä enemmistön mielipiteen, joten pohjimmiltaan mikään ei ole muuttunut. Kuninkaat ovat siirtyneet vain kulissien taakse.
    Useimpien suomalaisten maailmankuva on journalismin varassa, mutta jos journalismi on vääristelevää, on myös maailmankuva vääristynyt. Avoimen totalitaarisen hallinnon alla eläneet virolaiset ihmettelivät, miten suomalaiset uskovat miltei kaiken, mitä lehdissä sanotaan. He itse olivat oppineet, että valta sekoittuu journalismiin eikä mitään pidä ottaa annettuna. Tässä olisi myös suomalaisilla oppimista.
    —————————————————————-
    Vitsejä Helsingin Sanomista:
    HS 1.5.2007 Suomi ykkösenä lehdistönvapausvertailussa
    HS 13.5.2008 Sanomalehteä pidetään medioista luotettavimpana
    Wikipedia Crowleyn listasta:
    http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Crowleyn_list a&oldid=1459786
    Martti Valkosen nettisivut:
    http://www.journalismi.info/fi/
    Tagged with: erkko, helsingin sanomat, korruptio, media, politiikka, propaganda, talous

    (1)(0)
  5. Ajankohtaisia havaintoja:

    BBC:n sivuilla JOKA PÄIVÄ natsiuutinen. Kokeilepa huviksesi: Kirjoita joka päivä BBC:n hakukohtaan ”nazi” ja bingo! Tämä on varmin ja helpoin tapa varmistaa, että lähde on siionistien hallussa ja siionistien kontrolloima. Uutislähteenä tällöin arvoton.

    HS:n sivuilla tämä ei ole vielä päivittäistä, mutta ehdottomasti viikottainen. HS on pikavauhtia muuttumassa siionistien käsikassaraksi.

    ”Beirutin teurastaja” Ariel Sharon on haudanlevossa tai (toivottavasti) pahimmassa mahdollisessa Danten helvetin piirissä. Ehkäpä PLO:n aktiivit ovat siellä sarvet päässä pomoina… Kuka tietää? Onko maailmassa oikeutta?

    Suomalainen lyhytelokuva pääsi juutalaisten kontrollin läpi ehdokkaaksi. Ihmettelin tätä, kunnes katsoin elokuvan ja sitten kolahti. Elokuvan loppuclou on kristillisten hautajaisten pilkkaaminen (vaikkakin hyväntahtoisesti). Tämä sopii siionisteille, sillä pienikin kristityn pilkka on aina kotiinpäin.

    Tämä tällä kertaa. Siionisti valvoo Sinuakin, pidä varasi Veli/Sisko!

    (1)(0)
  6. ”Counter-Currents” ja Andrew Hamilton loistaa Vapauden Valoa ja kuvaa tarkasti juutalaisia mainiossa kolumnissaan ”Thanks, But No Thanks”.

    Pistän tähän osan lopusta vapaasti käännettynä, kolumni kannattaa lukea itse.

    ”Heidän (juutalaisten) kirjoituksissa on perverssi, outo piirre, jossa annetaan ymmärtää, että ”Me, juutalaiset, olisimme voineet pitää nämä lääketieteelliset keksinnöt itsellämme ja poissa Valkoiselta Ihmiseltä, se olisi ollut luonnolllista”. Minä kysyn: Mikä toinen rotu ajattelisi näin? Ei mikään. Ei mikään!”

    ”Jos juutalaiset haluavat tarkan listan kaikista ihmiskunnan hyvää tekevistä keksinnöistä niin vertailu ei ole heille eduksi, sitä ei kannata juutalaisten tehdä, sillä siinä vertailussa käy ilmi, että heidän saavutuksensa eivät ole mitään verrattuna siihen, mistä kaikesta meidän saavuttamastamme he ovat saaneet nauttia. He, juutalaiset, ovat meille velkaa niin paljon, että sitä balanssia he eivät tule koskaan lyhentämään.”

    ”Koska tämä petos paljastuu?”

    ”Kuinka paljon parempi tämä maailma olisi, jos bolshevistisjuutalainen vallankumous ei olisi toteutunut ja kymmenet miljoonat Itä-Euroopan kristityt olisivat saaneet elää? Olisiko Ensimmäinen ja Toinen maailmansota jäänyt sotimatta? Ajatelkaa Lähi-Itää ilman juutalaisia? Olisivatko maamme jatkuvan massamaahanmuuton kohteena? Olisiko jatkuvaa juutalaista moraalista luennointia? Olisiko Valkoisen Rodun jatkuvaa sortoa? Olisiko ”aikuisiviihteeksi” kutsuttua massojen moraalista halventamista ja heikentämistä?”

    ”Ajatelkaa, saisimme maamme takaisin ja saisimme taas elää vapaina omiemme joukoissa!”

    ”Olla vapaa! Ajatella, toimia, elää niin kuin me tahdomme!”

    ”´Loppu poliittiselle poliisille, vangitsijoille, kiduttajille, vakoilijoille, tappajille, antifaroskalle, ja vihamieliselle massamedialle!”

    ”ME lopetimme toisinajattelijoiden kiduttamisen ja tappamisen vuosisatoja sitten, mutta nyt jatkuva vakoilu, kiduttaminen, sensuuri ja totaalinen kansalaisen kontrolli on täällä.”

    ”Kiitos, mutta EI KIITOS! Ottakaa siunauksenne ja menkää!”

    Minä kiitän Andrew Hamiltonia näistä sanoista. Loistava analyysi juutalaisten tuomista ”siunauksista”.

    (0)(0)
  7. Vastavoima j--talaisille

    George Carlin – The Illusion Of Choice

    http://trutube.tv/video/3745/George-Carlin-The-Illusion-Of-Choice

    (0)(0)
  8. Illuminati Bankers´ Control Strategy

    Otto Kahn, (1869-1934) was a partner with Jacob Schiff and Paul Warburg in America´s most influential investment bank Kuhn Loeb . Thus, it is worth recalling what he said about the Illuminati Jewish strategy.

    In his book Geneva Versus Peace (1937) the Comte de St. Aulaire, who was the French ambassador to London, recalled a dinner conversation with Otto Kahn which took place shortly after WWI. This shocking expose is fast disappearing down the memory hole.

    Asked why bankers would back Bolshevism, a system supposedly inimical to private ownership, Kahn tugged on his enormous cigar and explained that the bankers create apparent opposites to ”remake the world” according to their specifications:

    ”You say that Marxism is the very antithesis of capitalism, which is equally sacred to us. It is precisely for this reason that they are direct opposites to one another, that they put into our hands the two poles of this planet and allow us to be its axis. These two contraries, like Bolshevism and ourselves, find their identity in the International. [Presumably, he means the Comintern.]

    ”These opposites … meet again in the identity of their purpose and end in the remaking of the world from above by the control of riches, and from below by revolution.

    ”Our mission consists in promulgating the new law and in creating a God, that is to say in purifying the idea of God and realizing it, when the time shall come. We shall purify the idea by identifying it with the nation of Israel, which has become its own Messiah. the advent of it will be facilitated by the final triumph of Israel…
    – See more at: http://www.henrymakow.com/#sthash.h03D6Fba.dpuf

    (0)(0)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*