Maahanmuuttokriitikot ja vaihtoehtomediat ympäri länttä ovat jo muutaman vuoden ajan ylistäneet Unkaria kansallismielisenä menestystarinana. Maan pääministeri Viktor Orbán piti kuitenkin 22.7. puheen [1], joka veti monien mielet skeptiseksi. Miksi ihmeessä Orbán tahtoo laajentaa Euroopan unionia?
Pääministerin puhe oli ladattu täyteen kansallismielisiä miellyttäviä teemoja, joiden alle Orbánin EU-poliittiset kannanotot hautautuivat lähes huomaamattomiin. Puhe oli laadittu taitavasti – se alkoi ja loppui kaikkia miellyttävään maahanmuuttokritiikkiin, ja kiistanalaiset kannat kätkettiin keskitienoon sivulauseisiin. Orbán itsekin ymmärtää, kuinka huonosti EU- ja Nato-intoilu sopivat ”kansallismieliseen” imagoon.
Magneettimedia julkaisi keväällä katsauksen Unkarin poliittiseen tilanteeseen [2], keskittyen kysymyksiin maahanmuutosta ja finanssieliitin poliittisesta vallasta. Kuten tuolloinkin todettiin, on Orbánin hallitus eittämättä saanut valtavasti hyvää aikaan; Unkari on suojellut Eurooppaa pysäyttämällä laittomien tunkeutujien tulvia raja-aidoilla ja pidättämällä kaupunkien kaduilla notkuvia ”paperittomia”.
Kontrasti Suomeen verrattuna on häkellyttävä, sillä Unkarissa ei tulisi kuuloonkaan, että laittomat maahanmuuttajat saisivat järjestää kuukausia kestävän mielenosoitusleirin pääkaupungissa kulttuurimarxistisen poliisin [3] hellässä huomassa.
Lisäksi Orbánin hallitus on verottanut parasiittimaisia pankkeja edeltäjiään kovemmalla otteella. Vastaavasta ei voisi Euroopan keskuspankkia korkeimpana jumalana palvovassa Kokoomus-Suomessa edes uneksia.
Menestystarinalla on kuitenkin kääntöpuolensa. Hallitus on hyökännyt aidosti kansallismielistä oppositiota vastaan ja ottanut erityisiksi silmätikuikseen holokaustimyytin [4] kyseenalaistavat revisionistit. Jopa pääministerin Fidesz-puoluetta ”radikaalimpi” Jobbik [5]on ryhtynyt kannattamaan EU:ssa pysymistä ja juhlimaan juutalaista hanukkaa. Kansainvälisen median demonisoimat puolueet muistuttavat suomalaisia ikävän läheisesti Perussuomalaisista ja Sinisestä tulevaisuudesta [6].
Valtaosa Orbánin sanoista on helppo allekirjoittaa. Hänen mukaansa Euroopan tulisi olla kiitollinen unkarilaisille, jotka ovat yrittäneet puolustaa koko maanosaa siirtolaistulvaa vastaan. Unkarin veronmaksajat ovat rahoittaneet satojenmiljardien forinttien hintaiset raja-aidat, jotka olisi pitänyt kaiken järjen mukaan pystyttää EU:n yhteisellä budjetilla.
Lisäksi pääministeri puhui perheiden tärkeydestä ja siitä, että kansalaiset tekevät nykyään liian vähän lapsia. ”Unkarilaisia on pidettävä demografisesti uhanalaisena lajina,” Orbán totesi ja ilmoitti, että hallitus tulee panostamaan syntyvyyden tukemiseen. Toivottavasti lupaukset eivät jää puheiden tasolle.
Juha Sipilän Suomessa tuntuu lähes uskomattomalta, että jossain Euroopan maassa pääministeri puhuu avoimesti ”patrioottien” taistelusta ”globaalia eliittiä vastaan”. Orbán lausuu juuri oikeat sanat, mutta hetkeä myöhemmin hän esittelee puheessaan poliittisen vision, jolla ei ikävä kyllä ole mitään tekemistä globalismin ja eliitin vastustamisen kanssa.
[7]Onko George Soros Euroopan ainut ongelma?
Unkarilaisista ei ole toistaiseksi onnistuttu kasvattamaan pohjoismaalaisen valtavirran kaltaisia yliherkkiä, kulttuuriaan häpeileviä ja poliittisesti äärikorrekteja surkimuksia. Siksi Orbán kykenee mainitsemaan puheessaan jopa juutalaisen Tel Avivin osana vihollisimperiumia, ja siksi kansainvälinen valemedia syyttää Unkaria jatkuvasti ”antisemitismistä”.
Jopa valtavirtainen Reuters kuitenkin muistuttaa [8], että Orbán on itse asiassa vannonut ”nollatoleranssia antisemitismille”. Reutersin mukaan Israelia suututtanut retoriikka on pikemminkin populistista ääntenkalastelua kuin aitoa aatteellista politiikkaa.
Unkarin ykkösmiehen julkinen kritiikki siirtolaiskriisin taustalla kummittelevaa juutalaista George Sorosia [9] kohtaan on toki tervetullutta. Kummallisen pääministerin litaniasta tekee kuitenkin se, ettei puheessa kiinnitetä huomiota käytännössä keneenkään tai mihinkään muuhun kuin Sorosiin. Soros on kuin yksinäinen pimeyden ruhtinas, joka on ottanut Brysselin valtaansa.
Sorosin ohella Orbán ei mainitse muita oligarkkeja, poliitikkoja, sijoittajia, lobbaajia tai pankkiireja:
”No, minun täytyy todeta että Brysselissä on muodostettu liittouma kansalaismielipidettä vastaan. Liittouman jäseninä ovat Brysselin byrokraatit ja heidän poliittinen eliittinsä, sekä järjestelmä jota voisi kutsua Sorosin imperiumiksi.
Meidän pitää myös ymmärtää, että Soros kykenee ajamaan imperiuminsa etuja paremmin Brysselissä kuin Washingtonissa tai Tel Avivissa. Siksi hän on liittoutunut Brysselin kanssa.
Asiat ovat näin: Sorosin suunnitelma on olemassa. Se koostuu neljästä kohdasta. Hän kirjoitti sen itse, Sorosin imperiumi julkaisi sen ja alkoi rekrytoida väkeä toteuttamaan sitä.
Suunnitelman mukaan joka vuosi satoja tuhansia – ja jos mahdollista, miljoonia – siirtolaisia tulee päästää EU:n alueelle islamilaisesta maailmasta.”
Kaikki paha alkaa Sorosista ja loppuu Sorosiin. Jos Sorosista päästään eroon, EU on pelastunut, Orbán antaa ymmärtää. Tietenkään tämä ei ole totta. Soros on vain yksi linkki globaalin eliitin valtavassa verkostossa. Vaikka ikäloppu keinottelija kuolisi jo huomenna, ei mikään tulisi muuttumaan, sillä pankit, parlamentit ja mediatalot ovat täynnä hänen hengenheimolaisiaan.
Soros ei suinkaan laatinut alkuperäistä suunnitelmaa Euroopan hukuttamisesta tunkeutujiin [10]. Maailmanmaineeseen aikuisiällään noussut unkarinjuutalainen ei ollut saavuttanut edes puberteettia, kun amerikanjuutalainen Theodore Kaufman julkaisi 1941 verenhimoisen kirjansa Germany Must Perish! [11] Muutama vuosi myöhemmin niinikään amerikanjuutalainen Louis Nizer laati vastaavan vision esittäneen teoksen nimeltä What To Do With Germany?
Kaufmanin ja Nizerin mukaan Saksan edustama eurooppalainen nationalismi olisi tuhottava sekoittamalla valkoinen rotu Euroopan ulkopuolelta kyyditettyihin tunkeutujiin. Suunnitelma oli siis valmis jo ennen toisen maailmansodan päättymistä.
Kun Soros oli haalinut kokoon tarpeeksi mammonaa, alkoi hän toteuttaa Nizerin, Kaufmanin sekä näiden taustalla vaikuttaneiden pankkiirien, lakimiesten ja etnisten aktivistien suunnitelmaa. Orbán siis valehtelee väittäessään, että Soros itse olisi kaiken pahan alku ja juuri.
Tekemällä Sorosista yksinäisen syntipukin pääministeri käänsi kansalaisten huomion pois [12] esimerkiksi Juutalaisten maailmankongressista, Goldman Sachsista, monikulttuurisuutta lobbaavista paikallisista juutalaisyhdistyksistä sekä kansainvälisen median omistajista. Orbán on populistinen mestari viestinnässään, joten kyse ei varmasti ollut vahingosta.
[13]
EU:n laajentumisen ja Naton puolesta
Pääministeri käyttää Soros-syntipukkia taidokkaasti hyväkseen, kun on aika siirtyä puheen teemoista räjähdysalttiimpaan eli Euroopan unioniin:
”Jos puhutaan Euroopan tulevaisuudesta, on ensin tehtävä selväksi, että selviytyäkseen ja pysyäkseen eurooppalaisena Euroopan unionin on irtauduttava Sorosin imperiumista. Muuten se ei ole mahdollista. Kun se on tehty ja olemme taas saavuttaneet itsenäisyyden, on aika uudistaa Euroopan Unioni.”
”Unkari vahvistuu myös olemalla osanaa vakaissa liittoumissa, jäsenenä Euroopan Unionin valtavassa markkina-alueessa ja myös NATOssa, maailman suurimmassa sotilasmahdissa.”
”Ensimmäinen ja tärkein tehtävä on ohjata unionin niin sanottu komissio takaisin unionin perustamisasiakirjojen sille määrittelemään rooliin. […] Sillä on vain yksi tehtävä, joka tekee siitä eräänlaisen vahtikoiran: sille on uskottu sopimusten valvonta.”
”Tämän jälkeen meidän on hyväksyttävä, että Britannia on lähdössä unionista ja viemässä yhden maailman suurimmista armeijoista mukanaan. Ja samalla kun tiivistämme NATO-yhteistyötä, on ymmärrettävä ettei Eurooppaa voi jättää vaille sotilaallista puolustusta ja ettei se voi odottaa suojelua keneltäkään muulta.
Amerikkalaisten läsnäolo ja NATO-jäsenyys on tärkeää, mutta Euroopan on itse kyettävä puolustamaan itseään sotilaallisesti.”
”Meidän on saavutettava kilpailukykymme uudelleen. Kun se on tehty, laajentumiseen väsyneiden länsieurooppalaisten ystäviemme pitää myöntää, ettei Eurooppaan saada rauhaa ennen kuin Balkan on täysin integroitu unioniin.
Niinpä EU:ta on laajennettava ja otettava ensimmäiseksi mukaan avainvaltio Serbia – niin absurdilta kuin tämä ajatus saattaakin tällä hetkellä kuulostaa.”
Orbánin mukaan Unkarin on siis pysyttävä laajentumiskiihkoisessa Euroopan unionissa, kunhan Sorosin henkilökohtainen vaikutusvalta torjutaan ja kunhan EU-komissio keskittyy valvomaan sitä, että jäsenmaat noudattavat Brysselissä säädettyjä lakeja!
Mikä hämmentävintä, Unkari tahtoo liittää unioniin myös Serbian, jonka isänmaalliset pojat uhrasivat 1990-luvulla verensä taistelussa [14] Natoa, EU:n ajamaa globaalia finanssikapitalismia sekä kulttuurimarxismia vastaan. Mikä voisi olla rumempi loukkaus Serbian marttyyrejä kohtaan? On varsin ironista, että myös Orbánin jatkuvasti kritisoima Saksa on ilmoittanut haluavansa liittää Serbian [15] unioniin.
Pääministerin mukaan EU itsessään ei ole ongelma, kunhan sitä ”uudistetaan”. Tämä on sama tekosyy, jolla Perussuomalaiset aikoinaan hautasivat EU-vastaisen sanomansa: Ensin huijattiin suomalaisilta ääniä rajulla EU-vastaisuudella, seuraavaksi alettiinkin puhua vain ”EU:n parantamisesta” ja lopulta käännettiin takkia täysin sekä torpattiin jopa kansanäänestys [16] eurovaluutasta luopumisesta.
EU:ta joko kannatetaan tai vastustetaan. Kaikki välimaastosta soperretut epäselvät ”puheenvuorot” ovat vain populistisia tekosyitä. Mikäli Euroopassa olisi ideologisia kansallismielisiä hallituksia, olisivat ne vuosi sitten käyttäneet Brexitin luomaa poliittista hyökyaaltoa hyväkseen, irtaantuneet unionista ja pyrkineet esimerkillään luomaan EU:n hajoamiseen johtavan ketjureaktion.
Euroopan unionia ei voi ”uudistaa” eikä ”korjata”, koska sen perustukset ovat mädät. Kansainvälinen pankkieliitti johti europrojektia [17], koska sen avulla tuhottiin jäsenmaiden taloudellinen ja poliittinen omavaraisuus. Orbánin kannattama Nato puolestaan pystytettiin [18] takaamaan Euroopan ”yhdentyminen” ja nationalismin hävittäminen sotilaallisen väkivallan uhalla.
EU ja Nato ovat eurooppalaisen nationalismin tuhon kaksi historiallista kivijalkaa, mutta tämä ei tunnu huolettavan Unkarin pääministeriä.
[19]Unkari ja Puola vastaan globalistit?
Kesän aikana valtamedian huomio on kääntynyt Unkarista entistä vahvemmin Puolan konservatiivihallituksen mustamaalaamiseen.
Orbán asemoi Unkarin Puolan liittolaiseksi kansallismielisten valtioiden taistelussa Sorosin alistamaa Brysseliä vastaan:
”Kun johtajat – poliittisen eliitin jäsenet – kääntyvät omaa kansaansa vastaan, tarvitaan aina inkvisiittoreita nostamaan kanteita niitä vastaan, jotka toimivat kansan äänitorvena. […]
Saimme hiukan tyydytystä huomatessamme, ettei suurinkvisiittorin energia riitä kahteen valtioon yhtä aikaa, ja nyt hän on keskittynyt meidän sijastamme Puolaan.
Mutta Puola on valittu pääkohteeksi, jotta kansallisia hallintoja voitaisiin heikentää, murtaa ja tuhota. Haluan tehdä selväksi, että Unkari luonnollisesti ajaa kansallista etuaan, mutta siihen etuun kuuluu Eurooppa ja puolalais-unkarilainen ystävyys.”
Puolassa Laki ja oikeus –puolue onkin tehnyt huomattavasti Orbánia dramaattisempia ja innostavampia uudistuksia, joten euroeliitin raivoa on helppo ymmärtää. Kansallinen Vastarinta uutisoi ainoana suomalaisena julkaisuna heinäkuussa [20], että laittoman siirtolaisuuden ohella Puola on tarttunut toiseen kohtalokkaaseen yhteiskunnalliseen tautiin – yksityisomisteisiin pankkeihin.
Uuden hallituksen astuttua valtaan Puola on kansallistanut merkittävän osan neljästä tärkeimmästä pankistaan. Näin poliittista valtaa – joka seuraa aina rahaa – on palautettu ulkomaalaisilta koronkiskojilta takaisin puolalaisille.
Vaikka Puolan rohkean pankkipolitiikan tulevaisuus ei ole vielä selvillä, on jännittävää, että Euroopassa on vihdoin liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa vastustava hallitus, joka on edennyt sanoista tekoihin myös taistelussa ulkomaalaista pääomaa vastan. Kansallinen Vastarinta vertasi Puolaa Islantiin [21], mutta Islannin painolastina on liberaali hallitus [22], joka on ”luvannut” ottaa lähivuosina huomattavasti aiempaa enemmän laittomia tunkeutujia veronmaksajien elätettäväksi.
Puolan hallituksen uskottavuutta on lisännyt myös sen aggressiivinen taistelu suuria monopoliyhtiöitä ja talousrikollisuutta vastaan. 2016 parlamentti hyväksyi lain [23], joka tarjosi verouudistuksen kautta pienyrityksille suojaa suuria kauppakartelleja vastaan.
Lisäksi Laki ja oikeus –puolue alkoi torjua tehokkaasti korruptiota ja veronkiertoa [24], minkä vuoksi valtion budjettialijäämä kutistui kymmenekseen asiantuntijoiden ennusteista. Säästyneillä rahoilla hallitus on tukenut esimerkiksi puolalaisia lapsiperheitä. Siinäpä Sipilän leikkurihallitukselle opittavaa!
[25]Kansallismielisiä vai konservatiivipopulisteja?
Ilouutisten keskelläkin pää on syytä pitää kylmänä. Konservatiivisesta retoriikasta huolimatta Orbánin Fidesz eikä Puolan Laki ja oikeus ole nationalistipuolueita.
Kummatkin puolueet ovat kartuttaneet kansan suosiota suojaamalla Euroopan rajoja sekä (erityisesti Puolassa) palauttamalla varallisuutta rikollisilta oligarkeilta rehellistä työtä tekeville kansalaisille. Mutta kuinka kauas uudistukset kantavat?
Laki ja oikeus tahri hiljattain omaa julkisivuaan urakalla vaatimalla Saksalta korvauksia ”holokaustin” vuoksi [26]. Merkelin kiusaaminen sinänsä on aina arvokasta toimintaa, mutta holokaustimyyttiä ylläpitämällä konservatiivit vahvistavatkin ”globaalia eliittiä”, jota he väittävät vastustavansa. Holokaustimyytti on edelleen niin vaarallinen ase [27] eurooppalaisten kansallisia identiteettejä ja itsekunnioitusta vastaan, ettei sen vaalimiselle ole hyväksyttäviä syitä.
Kuinka sitten suhtautua EU:n laajentamista vaativaan Unkariin tai holokaustimyyttiä ruokkivaan Puolaan?
Ainakin tavallinen kansa on niissä huomattavasti liberaaleja länsieurooppalaisia ja pohjoismaalaisia ylpeämpiä sekä tiedostavampia, koska päättäjät joutuvat turvaamaan selustansa tekemällä Euroopan mittapuulla erittäin selväjärkistä maahanmuutto- ja talouspolitiikkaa. ”Stubbien”, ”kataisten” tai ”sipilöiden” tekeminen olisi Puolassa ja Unkarissa poliittinen itsemurha – toisin kuin Suomessa.
Toisaalta hallituspuolueet ovat osoittaneet, ettei niillä ole lainkaan halua sytyttää kansallismielisyyden liekkiä täyteen loimuun, astua eturintamaan ja aloittaa aito selviytymistaistelu kaikkia Euroopan unionin perustavia instituutioita ja ”arvoja” vastaan. Tämä erottaa Fideszin sekä Lain ja oikeuden esimerkiksi Kreikan Kultaisesta aamunkoitosta [28].
Hiljattain Fideszin ja Jobbikin korruptioon kyllästyneet unkarilaiset perustivatkin uuden radikaalin puolueen nimeltä Voima ja päättäväisyys [29], joka toivottavasti nostaa itsenäisyystaistelun takaisin julkiseen keskusteluun.
Mitä suomalaiset voivat oppia Orbánin puheesta ja valtamedian myrkyllisestä Puola-kirjoittelusta? Ainakin sen, ettei politiikassa mikään ole sitä, miltä se näyttää. Emme saa koskaan antaa poliitikkojen puheiden hämätä meitä, vaan kaikki huomio on kohdistettava päivänpoliittisiin tekoihin, lainsäädäntöön ja konkreettisiin uudistuksiin. Vain EU:n hävittämistä edistävät puolueet ja liikkeet ansaitsevat tukemme.
Lue myös:
Standard & Poor’s rankaisee maahanmuuttovastaista Puolaa [30]
Unkari kielsi 20 holokaustirevisionistista verkkosivua! [31]
EU: jos Unkari ja Puola eivät ota maahantunkeutujia, niiden erottava unionista! [32]