Uuden kanadalaisen tutkimuksen mukaan vuoden 2009 sikainfluenssapandemiasta alkanut sairastumisten aalto saattaakin johtua aiemmasta influenssarokotteesta, sillä tilastojen mukaan tauti iski ensimmäisten viikkojen aikana todennäköisemmin juuri niihin, jotka olivat ottaneet rokotteen edellisenä syksynä. Viisi otantaa Kanadan eri provinsseissa osoittivat samaa tulosta, mutta ulkomailla tehdyt tutkimukset eivät, joten aluksi sitä pidettiin vain ”kanadalaisten ongelmana.”
Tieto levisi kansainvälisiin uutisiin juuri sopivasti, kun Pohjois-Amerikan ja Euroopan terveyshallinnot valmistautuivat rokottamaan kansalaisia 2009 sikainfluenssaan. Kanadan provinssit miettivät kuumeisesti, pitäisikö pandemiarokotteen yhteydessä tarjota edellisvuoden kaltaista influenssapiikkiä. Mm. Quebec ei tarjonnut rokotetta vedoten tutkimuksen esiin tuomiin epäilyksiin.
Useimmat terveydenhuollon ammattilaiset ja influenssaepidemioiden tutkijat eivät löytäneet tuloksista mitään konkreettista apua, joten he teilasivat tutkimustulokset sanoen, että ongelma oli luultavasti Kanadan käyttämissä rokotteissa, koska ongelmaa ei havaittu missään muualla. Uudempi tutkimus vahvistaa kuitenkin aiemman teorian. Kanadalaiset tutkijat loivat vastaavat olosuhteet kesyhillereille, jotka ovat influenssan tutkimisen kannalta oivallisen analogisia ihmisen kanssa.
Tulokset julkistettiin San Franciscossa pidetyssä kansainvälisessä tarttuvien tautien konferenssissa syyskuun alussa. Vancouverin tartuntatautien tutkimuskeskuksen influenssa-asiantuntija tohtori Danuta Skowronski vastasi aiemmasta yhteyden löytäneestä tutkimuksesta ja johti uutta syventävää tutkimusta kesyhillereillä. Tutkimuksessa 32 frettiä jaettiin tutkimusryhmään ja kontrolliryhmään, joista ensimmäinen sai vuoden 2008 influenssarokotteen ja kontrolliryhmä lumelääkettä. Tämän jälkeen ryhmät sekoitettiin ja kaikille annettiin sikainfluenssan aiheuttanut H1N1-virus. Kaikki fretit sairastuivat ja paranivat, mutta tarkemmissa tutkimuksissa havaittiin, että influenssarokotteen saaneet sairastuivat vakavammin ja parantuivat hitaammin. Skowronskin mukaan tulos on hyvin samankaltainen, kuin ihmisten tuloksista pääteltiin.
Pandemian jälkeen on alkanut muualtakin maailmalta kuulua vastaavia uutisia. Skowronskin mukaan syytä ei ole löydetty, mutta seuraus on selvä. Kaikkien tutkijoiden pitäisi keskittyä nyt löytämään syy. Hän uskoo tämän tapahtuman liittyvän nimenomaan sikainfluenssaan, joka oli vain yksittäinen pandemia, kun taas kausi-influenssat tulevat vuosittain. Siksi ihmisten pitäisi edelleen käydä rohkeasti ottamassa influenssarokote, sillä influenssaepidemiat aiheuttavat vuosittain paljon sairauksia ja lukuisia kuolemia.
Skowronskin mukaan on olemassa kaksi hyvää teoriaa ilmiön syyksi ja hän suosii itse ensimmäistä, jonka mukaan vuoden 2008 influenssaepidemian rokote suojasi H1N1-virukselta, mutta ei sikainfluenssalta, joka oli myös H1N1-tyyppiä, mutta ei tarpeeksi läheistä kantaa, että kehossa olisi muodostunut vasta-aineita sillekin. Itse asiassa keho saattaa jäädä herkemmäksi läheistä sukua oleville viruksille, kuten käy esimerkiksi denguekuumeessa, jota aiheuttaa dengue-viruksen neljä erilaista serotyyppiä. Yhdelle serotyypille altistuminen ja sairastuminen antaa vastustuskyvyn vain sille, mutta ei muille serotyypeille. Ensimmäisen sairastumisen jälkeen oireet voivat olla vakavampia, jopa hengenvaarallisia.
Toista teoriaa Skowronski kuvailee luonnollisen vastustuskyvyn puuttumiseksi. Ihmisen sairastuessa luonnollisella tavalla influenssaan elimistö kehittää vasta-aineita, jotka saattavat väliaikaisesti toimia tehokkaammin myös samantapaisten virusten torjumiseen. Rokote taas kehittää vasta-aineita vain juuri siinä olevalle virukselle, joten ihmiset jäivät vaille luonnollista laajempaa vastustuskykyä otettuaan edellisen kauden influenssarokotteen ja jääden ilman luonnon omaa tehokuuria, eli influenssaa. Siksi he sairastuivat helpommin sikainfluenssaan seuraavana vuonna.
Mikäli Skowronskin ensimmäinen teoria pitää paikkansa, vuonna 2009 nähty outo ilmiö nähtäisiin uudestaan vain epidemiassa, jossa uusi virus muistuttaa aiempia influenssaepidemian viruksia. Virusten pinnalla oleva antigeeninen glykoproteiini on hemagglutiniini, josta juontuu viruskantojen H-kirjain. Siksi H1-kantaisille viruksille räätälöidyt rokotteet saattavat altistaa muille H1-tyyppisille kannoille, mutta muilla hemagglutiniinin tyypeillä (esim. H5 tai H7) vastaavaa herkistymistä ei tavattaisi, paitsi jos ihmiskunta on sille kannalle jo aiemmin altistunut. Tämä on kaikki vain teoriaa, kuten myös rokotteen ja luonnollisen influenssan sairastamisen mahdolliset erot vastustuskyvyn muodostumisessa.
Kukaan ei tiedä vielä varmuudella, mitä influenssaa on tulossa ja mikä olisi siihen paras tapa valmistautua. Molemmat esitetyt teoriat lähtevät kuitenkin siitä, että ihmiset sairastuivat helpommin sikainfluenssaan otettuaan edellisenä syksynä kausi-influenssarokotteen. Ja sehän oli nyt todistettu fakta.
Alkuperäinen artikkeli: http://therefusers.com/refusers-newsroom/study-finds-flu-shot-really-does-make-you-sicker-the-canadian-press/ [1]