Global Development and Environment Instituten tutkijoiden mukaan [1] ”vapaakauppasopimuksiksi” kutsutut pankkivaltasopimukset eivät lisää markkinoiden kilpailullisuutta vaan tuhoavat työpaikkoja.
Instituuttiin kuuluvan YK:n entisen taloudellisen kehityksen apulaispääsihteerin Jomo Kwame Sundaramin mukaan edes Yhdysvaltojen hallituksessa ei uskota, että pankkivaltasopimukset tekisivät kansainvälisestä kaupasta ”vapaampaa”.
Sundaramin mukaan esimerkiksi Tyynenmeren alueen ”vapaakauppasopimuksen” [2] TPP:n ainut todellinen saavutus tulisi olemaan kasvavan talousmahti Kiinan geopoliittinen eristäminen. Barack Obama on todennut jopa suoraan, että mikäli TPP astuu voimaan, ”Kiina ei enää määrää Tyynenmeren alueella – me amerikkalaiset määräämme”.
Myös amerikkalainen eliitti on myöntänyt, että pankkivaltasopimuksilla pyritään sementoimaan Yhdysvaltojen sotilaallinen hegemonia. Juutalaisen Richard Haassin johtama uuskonservatiivinen ajatushautomo CFR julkaisi 2015 raportin [3], jossa julistettiin, että ”vapaakauppasopimus” TPP varmistaisi Yhdysvaltojen ylivallan maailmalla.
”Vapaakaupan” taloudelliset hyödyt kalpenevatkin sopimusta puoltavien sotilaallisten argumenttien rinnalla. Vaikka valtamedia esimerkiksi Euroopassa valehtelee järjestelmällisesti äänestäjille, että pankkivaltasopimukset olisivat verraton ”piristysruiske” taloudelle, Yhdysvaltojen hallituksen viralliset arviot taloushyödyistä ovat paljon pidättyväisempiä.
Hallituksen selvityksen [4] mukaan Tyynenmeren alueen pankkivaltasopimus voisi parhaimmillaankin kasvattaa jäsenmaiden taloutta 0,1 % vuoteen 2025 mennessä. Yhdysvaltojen kansainvälisen kauppakomission arvion [5] mukaan vuoteen 2032 mennessä TPP voisi parhaimmillaan kasvattaa Amerikan taloutta 0,15 % ja tuloja 0,23 %.
[6]
Epärealistisia lähtökohtia
Sundaramin edustaman instituutin mukaan pankkivaltasopimusten vaikutuksia selvittävät tutkimukset ovat lähes aina liian optimistisia, sillä ne perustuvat epärealistisiin lähtöasetelmiin.
Tutkimukset eivät ota huomioon esimerkiksi työllisyys- ja tuloeroja, joihin esimerkiksi TPP tulisi vaikuttamaan radikaalisti. Valtavirtaiset tutkimukset olettavat, että kaikissa maissa vallitsee täystyöllisyys ja että tulot jakautuvat oikeudenmukaisesti. Tutkimusasetelmissa maiden vaihtotaseet ja budjetit ovat tasapainossa.
Kuten kaikki tietävät, realismi on paljon rumempaa.
Global Development and Environment Institute päätti selvittää omalla tutkimuksella, mitä pankkivaltasopimusten ”hyödyistä” jäisi jäljelle, jos lähtökohdaksi asetettaisiinkin realistiset työllisyys- ja tulotilastot. Pankkivaltasopimukset tulisivat leikkaamaan palkkoja, mikä johtaisi kotimaisen kysynnän taantumaan. Kun kysyntä supistuisi, kotimaisten yritysten voitot pienenisivät, mikä johtaisi kustannusten leikkaamiseen ja irtisanomisiin.
Instituutin tutkimuksen [7] mukaan pankkivaltasopimukset tulisivat lisäämään työttömyyttä sekä tekemään tuloeroista entistä epäoikeudenmukaisempia. TPP-maissa pankkivaltasopimus voisi tuhota 771 000 työpaikkaa. Tämä kumoaisi optimistisimpienkin pankkivaltalobbareiden lupaukset TPP:n mahdollisista hyödyistä.
Sundaram painottaa, että nimestään huolimatta ”vapaakauppasopimukset” eivät ole todellisuudessa kauppasopimuksia. Suuri osa ”vapaakauppaneuvotteluihin” osallistuvista valtioista ovat jo nyt maailman avoimimpia talouksia, eikä esimerkiksi TPP tulisi juuri muuttamaan kaupankäynnin arkea. Rajat on avattu jo aiempien sopimusten myötä.
[8]
Lisää valtaa pankeille ja monopoleille
Uusien ”vapaakauppasopimusten” perimmäinen tavoite ei ole edistää tuotteiden ja palveluiden jouhevaa liikkuvuutta.
Sen sijaan pankkivaltasopimukset pyrkivät vahvistamaan ja laajentamaan kansainvälisiä immateriaalioikeuslakeja ja purkamaan velkamarkkinoiden sääntelyä.
Immateriaalioikeuksilla tarkoitetaan esimerkiksi suurten lääkeyhtiöiden omistamia patentteja. ”Vapaakauppasopimusten” tavoitteena on varmistaa, että lääkkeiden patentit pysyvät suurilla yksityisillä monopoleilla. Tämä on tietysti ”vapaan kaupan” vastakohta: suuryhtiöiden ylisuuria voittoja pyritään suojelemaan kieltämällä kilpailijoita myymästä samaa tuotetta halvemmalla.
TPP pyrkii suojelemaan myös kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden monopoleja. Suuret pankit tahkovat huikeita voittoja TPP-yhteiskunnassa, jossa ulkomaalaisten sijoittajien ”oikeudet” painavat tuomioistuimessa paikallisten yrittäjien ja lainsäätäjien sanaa enemmän.
Koska ”vapaakauppasopimukset” laskevat palkkatasoa ja antavat yksityisille pankeille entistä suuremman liikkumatilan, joutuvat tavalliset kansalaiset rahoittamaan entistä suuremman osan kulutuksestaan velkarahalla.
Professori Steve Keen ennusti [9] hiljattain, että yksityisen velan suhde bruttokansantuotteeseen ennakoi jo nyt tuhoisaa finanssikriisiä muun muassa Pohjoismaissa, Ranskassa, Australiassa ja Kanadassa. ”Vapaakaupan” lobbaajien vaatimukset tekevät tulevaisuudennäkymistä entistä synkempiä.
Lue myös:
TTIP – uhka terveyspalveluille ja eläkkeille [10]
TTIP-vuoto: valtamedia alitti jälleen riman [11]