Turkissa alkoi myöhään perjantai-iltana (viikolla 28) sotilasvallankaappaus, joka saatiin nopeasti taltutettua. Yritykseksi jääneessä vallankumoushankkeessa oli Turkin armeijan sotilaita, jotka ovat nimenneet itsensä Rauha kotimaassa -ryhmäksi. Vallankaappausyritys leimahti etenkin Turkin pääkaupungissa Ankarassa ja Istanbulissa. 1
Valtavirtatiedon mukaan kapinalliset vastustavat presidentti Recep Tayyip Erdoğanin hallitusta, jonka he katsovat turmelleen maan perusperiaatteen eli sen, että valtio ja kirkko on pidettävä erillään. Maan presidentti on kertonut lauantaiaamuna, että hallituksen joukot ovat voitolla vallankaappaajia vastaan.1
Turkin yhteiskunnallinen tilanne
Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Toni Alarannan mukaan turkin vallankaappausta oli suunniteltu jo vuosia. Vallankaappaus yrityksessä kerrotaan olleen mukana tuhansia sotilaista, upseereja, ja lisäksi F 16-hävittäjiä ja tankkeja.
[1]Turkin yhteiskunta on jo pitkään ollut jyrkästi kahtiajakautunut. Erdogan on ajanut presidenttikeskeistä valtaa, jonka hallitsisi parlamentin ohi. Erdogan on ideologialtaan islamistikonservatiivinen, jota osa kansasta ei hyväksy. Suuri osa kansasta varmaankin tahtoisi irtaantua nykyisestä hallinnosta, mutta vallankaappauksien karvaiden kokemuksien ansiosta kansa vastusti ilmeisen näkyvästi nykyistä vallankumouksen yritystä. Turkissa suoritettiin 1960- ja 1980-lukujen välillä neljä vallankaappausta [2].
Mutta ilmeisesti Turkin valtamedian uutisoima suurten kansanjoukkojen vallankaappausyrityksen vastustaminen, oli Erdoganin vääristelevää propagandaa.
Turkin epäoikeudenmukainen, ankara, korruptoitunut ja kahtiajakautunut yhteiskuntarakenne synnyttää vihaa maan hallintoa vastaa. Nyt kuitenkin on odotettavissa entistä tehokkaampaa vallankeskittämistä, koska vallankaappausyritys antaa siihen tekosyyn.
Varmaa on, että kansan viha voimistuu maan hallintoa vastaan ja lopulta ehkä vallankumoukselliset pääsevät päämääräänsä.
Sosiaalisessa mediassa on puitu paljon viimeisen vuorokauden aikana sitä, olisiko presidentti Erdogan voinut itse masinoida Istanbulin kaaoksen. Tämä on paljon mahdollista.
Erdogan pursui itsevarmuutta vallankaappausyrityksessä kuolleiden hautajaisissa Istanbulissa sunnuntaina. Hän vakuutti, että ”virus” valtion rakenteista puhdistetaan. Pahin ”virus” on kuitenkin presidentti Erdogan.
Turkissa kidutetaan ihmisiä
Ei ole ollenkaan kirkossa kuulutettu, että demokratia olisi paras yhteiskuntamuoto. Sitä parhaimmistoa ei ole ainakaan Turkin ”demokratia”, joka on tasavallan irvikuva. Käytännössä Turkki on diktatuuri, jossa oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeudet edustavat nollapistettä. On vaikeaa kuvitella, että kansalaiset olivat niin hölmöjä, että antoivat tukensa kriminaalille hallinnolle: tämä ei voi olla oikeasti totta!
Turkissa ei ole toimivaa oikeusvaltiota [3], vaan päinvastoin: oikeusvaltion rakenteita on murennettu jatkuvasti.
[4]Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Turkissa oli vuonna 2012 pidätetty satoja ihmisiä poliittisen aktivismin takia. Turkki on yrittänyt torjua järjestelmällisen kidutuksen esiintymisen ja syyttää väärinkäytöksistä laittomasti toimivia yksittäisiä poliiseja. Selvää siis on, että Turkissa kidutetaan ihmisiä. Turkki on Israelin jälkeen niitä pirullisimpia maanpäällisiä helvettejä ilman metaforaa.
Vaikka Turkin pääministeri Bülent Ecevit on luvannut parantaa maan ihmisoikeustilannetta, jotta ainakin yksi este poistuisi Turkin pääsylle Euroopan unioniin, humanitäärinen tilanne ole kehittynyt parempaan suuntaan.
MTV:n mukaan pidätettyjä vallankaappaajia odottaa kuolemantuomio, joka halutaan toteuttaa hirttämällä [5].
Maassa on vangittu tähän mennessä 7500 [6] ihmistä epäiltynä vallankaappausyrityksestä.
Mikäli Erdoğan niin päättää, hän kykenee palauttamaan kuolemarangaistuksen. Silloin hän joutuu miettimään muutoksen tuomia hyötyjä ja haittoja kansainvälisten suhteiden näkökulmasta. Lakimuuton edellyttää perustuslain muutosta. Jos lakimuutos saadaan aikaan, silloin kapinallisia ei voitaisi oikeanlaintulkinnan mukaan teloittaa, koska he syyllistyivät rikokseen ennen lain muutosta.
Turkin pyrkimykset Euroopan Unionin jäseneksi
Turkki hyväksyttiin EU-jäsenehdokkaaksi Helsingin huippukokouksessa vuona 1999, ja jäsenyysneuvottelut alkoivat 3. elokuuta 2005. EU:n silloinen puheenjohtajamaa Itävalta vastusti voimakkaasti neuvottelujen aloittamista viimeiseen asti, mutta myöntyen, kun samalla päätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut myös Kroatian kanssa.
[7]
Turkki ei voi saada EU:n jäsenyyttä, jos se ei löydä Kyproksen tilanteeseen ratkaisua, ja mikäli se ei pysty parantamaan ihmisoikeusrikkomuksia.
Turkkilaisista edelleen noin 30 prosenttia saa elantonsa maataloudesta, joten EU:n kaikkien rakennetukien tarve Turkkia varten olisi erittäin korkea.
Jos Turkki ottaa kuolemanrangaistuksen jälleen käytäntöön, neuvottelut maan EU jäsenyydestä lopetetaan välittömästi.
Turkki on yrittänyt kiristää neuvotteluiden vauhdittamista mahdollisen EU jäsenyytensä osalta esimerkiksi uhkaamalla vapauttaa entistä suuremmat pakolaisvyörytykset Eurooppaan, mikäli Turkkia ei hyväksyttäisi EU:n täysvaltaiseksi jäsenmaaksi.
Turkin asema Lähi-idän politiikassa
Turkin asema Lähi-idän politiikassa kulminoituu Israelin ja sitä tukevan länsivaltojen Lähi-idän valloituspolitiikkaan.
Kriminaalivaltio Turkki toimii yhdyssiteenä Israelin ja USA:n suurvaltapolitiikalle Lähi-idässä. Turkkihan on yksi Naton jäsenmaista.
Läntisen koalition, johon Turkki myös kuuluu, funktiot realisoituvat nyt Syyriassa: Syyrian talous- ja pankkijärjestelmä on itsenäistä. Valtaosa pankeista on valtion omistamia. Tämä muodostaa täydellisen vastavoiman sionistien laillistetulle kansainväliselle ryöstötoiminnalle velkaorjuudessa, korkoa, korolle menetelmälle. Osittain tästä syystä Israel ja Yhdysvallat vainoavat Syyriaa.
Toisaalta Syyria hallitsee geostrategisesti tärkeitä alueita Lähi-idässä. Syyria onki viimeinen linnake Yhdysvaltojen ja Israelin suunnitelmalle vallata koko Lähi-itä ja tehdä kaikista alueen valtioista sionistien nukkehallituksia. Syyrian lisäksi sionistit vihaavat Irania, jonka kanssa Syyria allekirjoitti 2008 puolustusyhteistyösopimuksen.2
Kolmanneksi Syyria näyttäisi olevan väylä Iranin tuhoamiseen ja sitä kautta Syyrian ja ehkä koko Lähi-idän täydelliseen uusjakoon [8], josta vähiten ei ainakaan Israel hyötyisi.
Syyria Venäjän ohella taistelee tarmokkaasti ISIS-terroristeja vastaan, joka ei ole Turkille mieleen, sillä silloin sen öljybisnes ajautuu Isisin kanssa karille.2
ISIS-terroristien hallitsemilta alueilta myyty öljy päätyy Irakin kurdeille ja se kaupataan edelleen Turkkiin.3 Lisäksi Israelin öljytuonnista jopa 77 prosenttia tuodaan Irakin Kurdistanista.4
Tuleeko vallankaappausyritys vaikuttamaan Turkin Lähi-idän politiikkaan?
Jos Turkki ottaa jälleen kuolemanrangaistuksen käyttöön, menettää se tällöin mahdollisuuden EU:n jäsenyyteen. Tällöin Turkin politiikka Lähi-idässä voi muuttua näkyvämmäksi, koska Turkilla ei olisi silloin mitään menetettävää EU:n suhteen.
Turkki on hyötynyt taloudellisesti ja sotilaallisesti Isis-terroristien laittomasta öljyn myynnistä, siksi se myös on suojellut Isisin öljyn kuljetusreittejä venäläisiltä hävittäjäkoneilta. Sotilaallisesti Turkki on hyötynyt siksi, että se on esimerkiksi käyttänyt sekavassa sotatilanteessa ISIS-terroristeja välikappaleenaan nujertaakseen vanhan vainoojansa, Turkin työväenpuolueen, PKK:n.5
Nyt Turkin antama tuki ääri-islamisteille voi voimistua entisestään. Tämä tuhotoiminta tulisi kostautumaan myös Syyrian hallintoa vastaan.
Turkin asema kansainvälisessä politiikassa
Ensinnäkin huomautettakoon, että: Yhdysvaltain presidentti Barack Obama [9] on luvannut tukensa Turkin hallinnolle Turkin vallankaappausyrityksen jälkiselvittelyssä. Suomi myös tukee Turkin ”demokraattisilla” vaaleilla valittua hallintoa, lausui Niinistö [10].
Supervalta ja Suomi asettuivat tukemaan kansalaisten kustantamaa Erdoğan pohjatonta vallanhimoa, laittomuutta ja ylellistä elämää.
Turkin sotilasvallankaappausyrityksellä voi olla kriittisiä vaikutuksia maailmanpoliittiseen tilanteeseen.
Tässä tilanteessa huomioitakoon EU:n pyyteet, Turkin ja Kreikan torailut, kurdiongelma ja Israelin sekä USA:n liittouman (Turkki mukana) valtapyrkimykset Lähi-idässä, yhdistettynä Venäjän yhteistyöhön Syyrian kanssa Isistä vastaan, olemme ajautuneet tilanteeseen, jonka ennakoiminen on vaikeaa.
Mikäli Turkki jatkaa tai vielä entisestään tehostaa tukeaan jihadisteille, rapauttaa se silloin Venäjän ja Syyrian yhteistyötä. Tällöin on riskinä Turkin ja Venäjän suhteiden täydellinen tulehtuminen. Venäjä ja Turkki menettivät diplomaattiset suhteensa, kun Turkki tuhosi venäläishävittäjän motiivinaan suojella ISIS-terroristien varastaman öljyn kuljetusreittiä.
Vaikka Venäjän ja Turkin suhteet ovat näyttäneet hiukan lämpiävän viime ainoina, niin siitä huolimatta tähän liennytykseen emme voi luottaa 100 prosenttisesti.
[11]
Jos Turkki ajautuu avoimeen konfliktiin Venäjän kanssa, on se todella vaarallista, huomioidessa Turkin Nato-jäsenyyden, jolloin tietyt Nato-maat antavat tukensa Turkille. Tässä on siis kansainvälisen kriisin eskaloitumisen vaara.
Tulee huomioida, että Turkin kulttuuri on rikas sekoitus itäistä ja läntistä perinnettä, sillä maa sijaitsee kahden mantereen risteyskohdassa. Kulttuuria onkin monesti kuvattu sillaksi kahden maailman välillä. Voimakkaan alueellisen läsnäolonsa takia Turkista on muodostunut strategisesti yhä keskeisempi valtio.6
Turkissa on tarvetta vallankumoukselle
Jo luvussa Turkin yhteiskunnallinen tilanne esitettiin syitä, jotka ilmaisevat syvän tarpeen vallankumoukselle tai hallinnon rakenteiden täydelliselle muutokselle. Koska Turkissa hallitaan pelolla ja epäoikeudenmukaisuudella, joka yhdistyy presidentin suoranaiseen henkilökultin palvontaan, on lopputulos oleva päivän selvä. Ennen pitkää kupla puhkeaa ja vallankumoukseen tulevat osallistumaan lähes kaikki kansalaiset.
Jotta Turkki rauhoittuisi vallankumouskierteestä, sen olisi itsenäistyttävä ja luovuttava asemastaan Israelin ja Yhdysvaltojen jatkettuna käsivartena Lähi-idässä sekä luotava hedelmälliset suhteet Lähi-idän muihin valtioihin esimerkiksi Venäjään. Sen pitäisi edistää oikeudenmukaisuutta ja kansalaisten hyvinvointiin tähtäävää talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Lisäksi maan pitäisi luopua siellä rehottavasta virkamieskorruptiosta.
Julkisen sektorin vaje ja korruptio ovatkin osa syynä maan ajautuessa 2000-luvulla inflaatioon.7
Markku Juutinen
Lähteet
- Talouselämä (16.7.2016). Turkissa sotilasvallankaappauksen yritys: Saatavilla: http://www.talouselama.fi/uutiset/turkissa-sotilasvallankaappauksen-yritys-6567057 [12]
- Taloussanomat (24.11.2015): Putin: Isis tienaa myymällä öljyä Turkkiin. Saatavilla: http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2015/11/24/putin-isis-tienaa-myymalla-oljya-turkkiin/201515521/12 [13]
- David S. Cohen (23.10.2015). https://www.treasury.gov/press-center/press-releases/Pages/jl2672.aspx [14]
- Financial Times (23.8.2015). Israel turns to Kurds for three-quarters of its oil supplies. [15]
- Erdoganin valtapelissä on vaaralliset panokset [16] (30.7.2015).
- Mango, Andrew: Ataturk. Overlook, 2000; Stanford, Jay Shaw & Kural Shaw, Ezel: History of the Ottoman Empire and Modern Turkey. Cambridge University Press, 1977.
- OECD: OECD Reviews of Regulatory Reform – Turkey: crucial support for economic recovery : 2002. OECD, 2002.