- Magneettimedia - https://www.magneettimedia.com -

Tuomio tuli – toiminta jatkuu!

Hovioikeus [1] ei nähnyt tarpeelliseksi muuttaa käräjäoikeudessa annettua tuomiota, jossa Magneettimedian edellistä päätoimittajaa syytettiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomion naurettavat perustelut tukevat näkemystämme, että yhteiskunnallista eliittiä on käsiteltävä jatkossakin radikaalin kriittisesti.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio on täynnä ristiriitaisuuksia ja asiavirheitä. Tahdommekin korjata tuomioistuimen ja valtamedian luomia väärinkäsityksiä Magneettimediasta ja työskentelystämme.

 

Tuomion perusteista

Tuomion epäloogisuuden voi todeta lyhyesti seuraavalla esimerkillä: hovioikeuden mukaan Adrian Salbuchin artikkeli ”Maailmanmahti USA on sionistien sätkynukke [2]” on panettelua ja solvausta Suomessa asuvia juutalaisia kohtaan. Todellisuudessa artikkelissa ei puhuta sanallakaan juutalaisista, vaan sionisteista ja Yhdysvaltojen Israel-myönteisestä politiikasta. Artikkelissa nimetään sionisteja, kuten George Bush, Joe Biden ja Barack Obama, jotka eivät tietenkään ole juutalaisia. Silti hovioikeus tulkitsi artikkelin hyökkäykseksi nimenomaan Suomessa asuvia juutalaisia kohtaan. Tämä on poliittista korruptiota.

Oikeudenkäynti osui siinä mielessä hyvään saumaan, että Israel oli kesällä hyökännyt Gazaan [3]ja teurastanut siellä muun muassa 600 ei-juutalaista pikkulasta ja 260 naista. Israelin sanomalehdet syyttivät palestiinalaisten ihmisoikeuksista [4] huolestuneita (muun muassa Yhdistyneitä kansakuntia [5]) ”antisemitisteiksi” eli juutalaisvihaajiksi. Käsittelimme järjenvastaisia syytöksiä oikeudenkäynnissä. Hetken myös uskoimme naiivisti, että voisimme todellakin vakuuttaa tuomarit siitä, ettei ole moraalitonta tai rikollista kritisoida verisiin siviilimurhiin [6] jatkuvasti syyllistyvää poliittista koulukuntaa – sionisteja. Suomen juutalaisyhteisö on kertonut selvin sanoin olleensa Magneettimediaa vastaan tehtyjen rikosilmoitusten takana. Juutalaiset ovat joutuneet mielestään vainon kohteeksi, koska Suomessa julkaistaan Yhdysvaltojen ja Israelin lämpimiä suhteita käsitteleviä kirjoituksia. Kuten olemme perustellusti todenneet, Suomen järjestäytynyt juutalaisyhteisö on antanut järkkymättömän tukensa [7] Israelin sotatoimille Gazassa. He eivät ole tuominneet sionistien suorittamia siviilimurhia, mutta he ovat raivostuneet pienen suomalaislehden kirjoittelusta. Ikävä kyllä Suomen tuomioistuin tuntuu olevan aivan yhtä sokea tilanteen absurdille luonteelle kuin Suomen juutalaisyhteisö.

Sekä tuomarit että syyttäjä totesivat oikeudenkäynnin aikana useaan otteeseen, ettei siellä käsitellä artikkeleiden totuudenmukaisuutta vaan sitä, loukkaavatko ne juutalaisia. Vaikka Magneettimediaa syytettiin sanatarkasti ”perättömistä” kirjoituksista, ei puolustus saanut siis kommentoida tätä osaa syytteestä. Tahtomattaan tuomarit ja syyttäjä tiivistivätkin koko länsimaisen poliittisen kulttuurin ongelman: emme saa puhua ongelmista niiden oikeilla nimillä, ettemme pahoittaisi sionistien mieltä. Eliitin arvovaltaa ei saa kyseenalaistaa.

Hovioikeuden tuomiossa kerrotaan ytimekkäästi motiivit kolmen syytteeseen johtaneen artikkelin julkaisulle:

Eräässä lukijakommentissa oli mainittu Adrian Salbuchin kirjoitus ’Maailmanmahti USA on sionistien sätkynukke’, jonka Juha Kärkkäinen oli päättänyt julkaista Magneettimediassa. Aihe oli tuolloin ollut ajankohtainen muun muassa meneillään olleen niin sanotun arabikevään vuoksi. Kirjoituksen julkaiseminen oli johtanut suureen kohuun, ja yhtiö oli tiedotusvälineissä leimattu juutalaisvastaiseksi. Hän oli halunnut puolustautua esitettyjä vääriä syytöksiä vastaan ja siinä tarkoituksessa julkaissut lehden verkkojulkaisussa David Duken kirjan ’Juutalainen ylivalta’ esipuheen. Duken kirjoitus oli ollut Salbuchin kirjoitusta seikkaperäisempi, ja siitä oli käynyt selkeästi ilmi, että Magneettimediassa julkaistuja kirjoituksia ei ollut kohdistettu juutalaiseen kansanryhmään vaan äärinationalistisiin poliittisiin pyrkimyksiin. Myös Duken kirjoituksen julkaiseminen oli saanut aikaan negatiivisen palauteryöpyn yhtiötä vastaan. Yhtiö oli huolestunut julkisuuskuvastaan, ja yhtiön johto oli päättänyt, että kyseisen kaltaisia kirjoituksia ei enää saanut julkaista yhtiön lehdessä.

Tilanne olikin rauhoittunut joksikin aikaa hänen pyrittyään välttämään nyt kysymyksessä olevia aiheita koskevien kirjoitusten julkaisemista, vaikka toisaalta hän oli päättänyt pysyä uskollisena lehden julkaisulinjalle. Kun erään suomalaisen poliitikon [Pertti Salolainen [8]] puheista, jotka olivat koskeneet juutalaisväestön vaikutusvaltaa Yhdysvalloissa, oli joulukuussa 2012 noussut suurissa lehdissä kohu, Juha Kärkkäinen oli aiheen ajankohtaisuuden vuoksi päättänyt julkaista Magneettimedian verkkojulkaisussa niin sanotut Siionin viisaitten pöytäkirjat sekä niiden suomennokseen kuuluneet kahden suomalaisen kirjoittajan vuonna 1943 tekemät pöytäkirjoja koskevat kommentaarikirjoitukset. Pöytäkirjoihin oli valtamediassa ainoastaan viitattu sanotulle poliitikolle epäedullisella tavalla, joten Juha Kärkkäisen mielestä oli ollut reilumpaa julkaista maailmalla edelleen merkittävänä puheenaiheena olevat pöytäkirjat kokonaisuudessaan. Osasyynä pöytäkirjojen julkaisemiselle oli ollut myös häneen itseensä ja yhtiöön aikaisempien kirjoitusten johdosta kohdistunut ryöpytys.

 

Oikeudenkäynnistä

Hovioikeus siis päätti, ettei käräjäoikeuden tuomiota muuteta. Olemme esitelleet ja analysoineet käräjäoikeuden perusteita tuomiolle esimerkiksi artikkeleissa ”Kun moralismi voittaa totuuden – Ajatuksia oikeudenkäynnistä [9]”, ”Magneettimedia-oikeudenkäynnin jälkipyykki [10]”, ”Oikeudenkäynti: Syyttäjän todisteita [11]” ja ”Oikeudenkäynti: Kärjäoikeuden tuomion perustelut [12]”. Lisäksi olemme julkaisseet Kansallisen Vastarinnan kuvauksen [13] käräjäoikeudenkäynnistä. Ennen hovioikeuden tuomion julkaisua aihetta varovaiselle optimismille antoi se, että olimme varautuneet tällä kertaa paljon paremmin kuin ennen käräjäoikeudenkäyntiä. Paikalla oli kaksi todistajaa, jotka todistivat Magneettimedian puolesta. Kirjallinen todistusaineistomme oli paljon laajempaa ja lähteemme olivat joko juutalaisten omia kirjoituksia tai akateemisesti päteviä tai muuten arvovaltaisia vaikuttajia, kuten Mahatma Gandhi, Johan Galtung ja Aleksandr Solženitsyn.

Muistutimme myös, että artikkelit julkaistiin hyvin erilaisissa konteksteissa. Siionin viisaiden pöytäkirjoilla ei pyritty perustelemaan esimerkiksi Salbuchin kirjoituksia sionistien yhteiskunnallisesta vallasta nykyään. Pöytäkirjat julkaistiin siksi, että sionistit käyttävät niitä jatkuvasti lyömäaseena (kuten Salolaisen tai hovioikeudessa käsiteltyjen YK:n ihmisoikeuskannanottojen [14] tapauksessa) kaikkia Israelin kritisoijia vastaan. Syyttäjä väitti kolmea artikkelia ”juutalaisvastaiseksi kampanjaksi”. Todellisuudessa artikkeleilla reagoitiin tuolloiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mitä kovemmaksi Magneettimediaan kohdistettu häirintä ja poliittinen vaino ovat muuttuneet, sitä enemmän olemme kuitenkin alkaneet kirjoittaa Israelista ja äärijuutalaisten rikoksista. Rikosilmoitukset, uhkaukset ja oikeudenkäynnit ovat terävöittäneet sionisminvastaista linjaamme, sillä ne ovat vakuuttaneet meidät vastustajiemme ala-arvoisesta yhteiskunnallisesta moraalista.

Paikalla olleiden mukaan oikeudenkäynti oli hyvin mielenkiintoinen tapahtuma. Tuomarit olivat tietysti eri henkilöt kuin käräjäoikeudessa. Kummastusta herätti se, että jostain syystä syyttäjä poimi Siionin viisaiden pöytäkirjoista paljon vapaamuurareihin liittyviä sitaatteja, joilla ei ollut mitään tekemistä Magneettimedian syytteiden kanssa. On ehkä turha lähteä spekuloimaan, liittyivätkö syyttäjän kummalliset vapaamuurariviittaukset hovioikeuden tuomareiden mahdollisiin taustoihin. Menneinä vuosina julkisuuteen vuodetut vapaamuurarilistat kuitenkin osoittavat, ettei seurassa ole ainakaan tuomarijäsenistä pulaa. Hovioikeutta varten jätettiin suuri määrä kirjallista todistusaineistoa, jolla osoitimme muun muassa kirjoitustemme todenperäisyyden sekä sen, ettei kirjoituksissa ole käsitelty juutalaisia yhtenä kansanryhmänä. Koska oikeudenkäynnissä ei kuitenkaan ”ollut kyse kirjoitusten todenperäisyydestä”, hovioikeus ei vilkaissutkaan kirjallista todistusaineistoamme. Lisäksi käräjäoikeudelle jättämiemme kirjallisten todisteiden listalta oli kadonnut paljon tekstejä. Puolustuksemme kannalta nämä olivat tietysti erittäin haitallisia asioita.

Käräjäoikeus oli määrännyt J. Kärkkäinen –osakeyhtiön yhteisösakkoihin Magneettimediassa julkaistujen tekstien vuoksi. Hovioikeudessa yhtiötä edustanut asianajaja muistutti tuomareita, että lain mukaan yhteisösakko tulisi antaa tietoisesti rikollisesta toiminnasta, jolla on tähdätty taloudelliseen voittoon. Tulenarka poliittinen kirjoittelu ei tietenkään ole tuonut taloudellista voittoa yhtiölle, vaan kohu karkotti monet Magneettimedian mainostajista. J. Kärkkäinen Oy:n perusliiketoiminta on tavaratalotoimintaa – ei journalismia. Hovioikeus päätti joka tapauksessa olla puuttumatta käräjäoikeuden antamaan tuomioon.

Hovioikeudessa Magneettimedian edellisen päätoimittaja Juha Kärkkäisen asianajaja tarttui moneen otteeseen syytteen kohtaan, jossa julkaisemiemme artikkeleiden väitettiin panettelevan ja solvaavan Suomessa asuvia juutalaisia. Kaikissa artikkeleissa juutalaisia ei edes mainittu. Missään artikkelissa ei puhuttu Suomessa asuvista juutalaisista. Tämä ei kuitenkaan ollut tuomareiden mielestä oleellista. Asianajajan mukaan kolmea tekstiä ei tullut käsitellä oikeudessa yhtenä tapauksena vaan erikseen, sillä tyylillisesti, kirjoitusajankohdaltaan ja sisällöllisesti ne erosivat hyvin vahvasti toisistaan. Syyttäjä sen sijaan vaati, että artikkeleita käsitellään yhtenä juutalaisvastaisena kiihotuskampanjana.

Vähiten kiistanalainen käsitellyistä artikkeleista oli Salbuchin kirjoitus. Asianajaja muistutti oikeudessa, että myös Suomessa on vuosikymmeniä puhuttu julkisesti Yhdysvalloissa tapahtuvasta lobbaamisesta sekä Amerikan ja Israelin epätavallisesta suhteesta. David Duken kirjoituksessa taas annettiin vankkaan lähdemateriaaliin perustuen lisää tietoa siitä, miksi Yhdysvallat tukee Israelia, vaikka se usein sotii amerikkalaisten omia intressejä vastaan. Asianajajan mukaan hovioikeudessa oltiin Suomen olosuhteissa uuden oikeuskäytännön äärellä: tuomioistuimen tulisi selkeästi määritellä, mikä ero on sillä, että osallistuu julkiseen keskusteluun julkaisemalla toisten kirjoituksia sekä toisaalta sillä, että esittää henkilökohtaisia mielipiteitä. Esimerkiksi Duken kirjoituksia saa ostettua ja lainattua Suomen kirjakaupoista ja kirjastoista. Miksi juuri Magneettimedia sitten tuomitaan niiden julkaisemisesta?

Siionin viisaiden pöytäkirjojen kaltaiset historialliset tekstit ovat lainopillisesti erityisen vaikeita tapauksia. Suomessa kyllä saa julkaista esimerkiksi 1900-luvun alun punaisten ja valkoisten poliittisia kirjoituksia, joissa voidaan kiihottaa hyvin järkyttävällä ja loukkaavalla tavalla väkivaltaan sekä vihaan ”vastapuolta” vastaan. Juutalaiset ovat kuitenkin päässeet länsimaissa jostain syystä lainopilliseen erityisasemaan, jossa heistä ei saa puhua kuin myönteiseen sävyyn. Asianajaja piti kummallisena, että valtamedia kirjoittaa jatkuvasti kristityistä, katolilaisista ja islaminuskoisista pedofiileista. Magneettimedian julkaisema artikkeli juutalaispedofiileista kuitenkin johti heti rikostutkintaan. Siionin viisaiden pöytäkirjat julkaistiin Suomessa 1940-luvulla, ja sitä voi ostaa vapaasti esimerkiksi Internetin huutokaupoista ja antikvariaateista. Sen löytää helposti myös verkosta muiltakin sivuilta kuin Magneettimediasta. Sitä ei ole koskaan Suomen historiassa julistettu laittomaksi tekstiksi. Yllättäen se kuitenkin toi tuomion Magneettimedialle, vaikka Suomessa ei jälkisensuuria ”virallisesti” harjoitettakaan.

Tuomioistuin ei saisi asianajajan mukaan tehdä poliittisia kannanottoja, mutta sen tulisi päättää, mitä esimerkiksi sanalla ”sionisti” tarkoitetaan. Salbuchin artikkelin tuomitsemisen perusteella ketä tahansa Israelia kritisoivaa suomalaista voidaan vastaisuudessa syyttää juutalaisvihasta. Tämä varmasti onkin ollut sionistien tavoite. Kuka olisi arvannut, että julkaisemalla argentiinalaismiehen tekstin, jossa käsitellään Israelin ja Yhdysvaltojen sionisteja, Magneettimedia tuomittaisiin kiihottamisesta Suomen juutalaisia vastaan? Tai kuka olisi arvannut, että vaikka Duke toteaa noin 20 kertaa tekstissään, ettei sitä ole kohdistettu kaikkiin juutalaisiin etnisenä ryhmänä, tuomitaan artikkeli silti kiihottamisesta Suomen kaikkia juutalaisia vastaan? Asianajaja kysyi retorisesti, tahtooko oikeus todella kieltää ja piilottaa esimerkiksi Duken mielipiteet suomalaiselta yleisöltä. Hovioikeus vastasi kysymykseen tuomiolla.

 

Syyttäjän näkemyksistä

Syyttäjän mukaan Magneettimedialla ei ollut mitään hyväksyttävää perustetta julkaista Siionin viisaiden pöytäkirjoja, koska ne eivät ”olleet ajankohtaisia”. Puolustus sivalsi muistuttamalla, ettei missään laissa lue, että ajankohtaisuus olisi laillinen vaatimus artikkelin julkaisuperusteeksi. Syyttäjän näkökulma perustui pitkälti Mika Isidor Illmanin määritelmään kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Puolustus totesi, etteivät esimerkiksi Illmanin määritelmät ”pelon” ja ”väkivallan uhan” aiheuttamisesta täyty millään tavalla Magneettimedian julkaisutyössä. Lisäksi muistutettiin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan myös loukkaaviksi tulkittuja poliittisia näkemyksiä on voitava esittää.

Syyttäjä vaati, että tuomiota olisi kovennettu ehdolliseksi vankeudeksi, sillä käräjäoikeudenkäynnin jälkeenkin Magneettimedia on jatkanut esimerkiksi ”holokaustin kiistävien” kirjoitusten julkaisemista. Holokaustin kiistäminen ei kuitenkaan ole Suomessa rikos. Syyttäjä halusi edellisen päätoimittajan tuomittavan vankeuteen teosta, joka ei maamme lakien mukaan ole rangaistava. Lisäksi syyttäjä perusteli vankeusvaatimustaan sillä, että Magneettimedia ei ole julkaissut ”tasapainottavia” tekstejä sionismikriittisten artikkeleiden kylkeen. Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan tunne vaatimusta tasapainottavien seikkojen julkaisemisesta. Jos Helsingin Sanomat käsittelee ISIS-terroristien tekemiä joukkomurhia, ei sen tarvitse julkaista tasapuolisuuden nimissä ääri-islamistisen imaamin ISIS-myönteistä haastattelua. Kantaansa tukeakseen syyttäjä oli nimennyt todisteeksi myös kääntämämme artikkelin ”Juutalaisten holokaustin myytti 6 miljoonasta uhrista [15]”. Hän oli kuitenkin luovuttanut tuomareille salaa itse muokkaamansa version, jossa artikkelin tärkein osa, lehtileikkeet, oli jätetty pois. Puolustus puuttui syyttäjän vilppiin ja totesi, että lehtileikkeet suurista sanomalehdistä ovat koko tekstin ydin. Koko syyte perustui siis lainopillisesti erittäin hataraan ja jopa harhaanjohtavaan rakennelmaan. Syyttäjä ei ollut lainkaan perillä journalismiin liittyvästä lainsäädännöstä. Aivan yhtä heiveröisiä olivat hänen käsityksensä juutalaisvastaisuudesta ja sionismista, eikä hän yrittänytkään todistaa Magneettimedian kirjoituksia valheellisiksi.

Kiistakapulaksi oikeudessa muodostui pariinkin otteeseen syyttäjän käyttämä määritelmä ”antisemitismistä”. Syyttäjän mukaan European Forum on Antisemitism –sionistiryhmän määritelmä antisemitismistä oli Euroopan unionin virallinen kannanotto. European Forum on Antisemitism on kuitenkin sionistisen lobbausryhmä American Jewish Committeen – ei siis Euroopan unionin – alajärjestö, kuten sen verkkosivujen yhteystiedoista huomaa. Myöskään syyttäjän oikeudelle jättämissä papereissa [16]ei ole EU:n vaan ainoastaan AJC:n leimat. Toinen keskiviikkona paikalla olleista todistajista osoittikin, että kyseinen määritelmä on ollut kiistanalainen jo useita vuosia, ja Palestiinan ihmisoikeustilannetta seuraava Electronic Intifada –verkkosivu [17] on kirjoittanut siitä pitkän selonteon. Mikäli määritelmä hyväksyttäisiin Euroopan unionin viralliseksi kannanotoksi, voitaisiin suuri osa Palestiinaa koskevasta ihmisoikeuskeskustelusta leimata juutalaisvastaiseksi vihapuheeksi. Syyttäjän toinen todiste oli Israelin ystävät ry –sionistijärjestöön kuuluvan Eero Kuparisen poliittinen propagandateos Antisemitismin musta kirja. Sivulla 342 Kuparinen määrittelee ”antisemitismin” käsitettä muun muassa seuraavasti:

Vähintäänkin latenttia antisemitismiä on löydettävissä myös niiden antisionistien kannanotoista, jotka rajoittuvat kritiikissään Israelin Lähi-idän politiikan voimalliseen tuomitsemiseen. Jos syyttelyssä mennään kuitenkin niin pitkälle, että Israelin toimia ja sen Lähi-idän politiikkaa rinnastetaan Hitlerin Saksaan ja sen toimiin, niin myös tällöin on jo siirrytty avoimen antisemitismin puolelle.

Julkisessa keskustelussa Hitlerin Saksa rinnastetaan yleensä rotuajatteluun ja aggressiiviseen eugeniikkaohjelmaan. Puolustus toikin oikeuteen kirjallisia todisteita, joiden mukaan Israelin valtio on steriloinut maahan muuttaneita mustaihoisia [18] etiopianjuutalaisia naisia näiden syntyperän vuoksi. Lisäksi Israel on kehittänyt etnisiä bioaseita, jotka tappaisivat rodullisesti arabit [19], mutteivät juutalaisia. Kuparisen mukaan on kuitenkin ”antisemitismiä” kutsua Israelia rasistiseksi maaksi. Hovioikeus ei tietenkään välittänyt puolustuksen esittämistä todisteista; Kuparisen sana on Suomessa laki.

Syyttäjä piti raskauttavana sitä, että olimme julkaisseet myös artikkelin, jossa kerrottiin todellisista tapauksista, joissa juutalaiset rabbit olivat raiskanneet lapsia [20]. Äärisionistinen Simon Wiesenthal –keskus [21] valitti artikkelista jopa Suomen presidentti Sauli Niinistölle. Poliisi tutki artikkelin laillisuutta, mutta lopetti tutkinnan viime talvena valtiosyyttäjä Jorma Äijälän vaatimuksesta. Ilmeisesti Äijälä oli ymmärtänyt, että kaikki artikkelissa mainitut raiskaustapaukset oli helppo tarkistaa hakukoneella juutalaisista lähteistä (1 [22], 2 [23], 3 [24], 4 [25], 5 [26], 6 [27], 7 [28], 8 [29]), joten artikkelin saama julkinen huomio oli juutalaisten kannalta kiusallista. Artikkeli raiskaavista rabbeista päätettiin siis lakaista maton alle kaikessa hiljaisuudessa. Valtamedia puolestaan varmisti sensaatiohakuisella uutisoinnillaan, että suuri yleisö luulee edelleen, että myös raiskausartikkeli oli laiton. Kansalaisia ohjataan pelon avulla itsesensuuriin.

 

Todistajista

Magneettimedian puolesta todisti kaksi henkilöä, Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja Martti Huhtamäki sekä puolustuksen kirjallisen aineiston kokoamisessa avustanut Juuso Tahvanainen.

Paikalla ollut sanomalehti Kaleva sivuutti kokonaan Ilta-Sanomien entisen päätoimittajan roolin oikeudenkäynnissä, jotta Magneettimediasta syötettäisiin kansalle mahdollisimman marginaalinen ja hämärä mielikuva. Huhtamäestä puhuttiin Kalevan uutisessa epämääräisesti ”mediamaailman edustajana”. Huhtamäellä on yli 40 vuoden kokemus lehtimiehenä ja hän on päässyt todistamaan elämää suomalaisen valtamedian ja eliitin kulissien takana. Huhtamäen puheenvuorossa suomittiin valtamedian aloittamaa Magneettimediaan kohdistunutta poliittista vainoa ja hän vertasi tätä henkilökohtaisiin kokemuksiinsa. Hänen todistelunsa tuki useiden syytteen tuoneiden artikkeleiden sisältöä. Hän esimerkiksi vahvisti, että Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, edesmennyt omistaja Aatos Erkko oli juutalainen.

Huhtamäki viittasi Magneettimedian kirjoituksiin juutalaisten mediavallasta länsimaissa. Hän ihmetteli, miksi käräjäoikeuden mukaan on kiellettyä todeta tosiasia, että juutalaiset omistavat suhteettoman suuren osan valtamediasta sekä kansainvälisestä pankkitoiminnasta ja käyttävät asemaansa hyväkseen ajaakseen omia poliittisia tavoitteitaan. Mikäli 96 % Yhdysvaltojen valtamediasta olisikin islamistien käsissä, ei kukaan pitäisi niiden antia Huhtamäen mukaan objektiivisena. Juutalaisten motiiveja sen sijaan ei saa kyseenalaistaa. Mediaveteraani kertoi, että esimerkiksi Amerikassa on syntynyt suoranainen perinne, että suuret lehtitalot ovat juutalaisten sukujen vallassa – eikä omistusta hevin myydä ulkopuolelle. Miksi helposti todistettavan faktan kertomisesta pitäisi tuomita ihmisiä? Mikä tekee asiasta niin arkaluontoisen?

Huhtamäki myös puhui Helsingin Sanomien omistajaportaan ja Guggenheimin Helsingin tukisäätiön päällekkäisyyksistä. Suomen suurin sanomalehti rikkoo säännöllisesti ja räikeästi objektiivisuuden tiedonvälityksen periaatteita ajamalla omistajiensa taloudellisia intressejä Guggenheim-uutisoinnillaan. Tästäkin huolimatta oikeus on kohdistanut vainonsa pientä ja yhteiskunnallisesti melko merkityksetöntä vaihtoehtomediaa vastaan. Huhtamäki ihmetteli syyttäjän vaatimusta ”tasapainottavista” uutisista, koska se ei kuulu valtamediankaan toimintatapoihin. Yleensä harhaanjohtavien artikkeleiden jälkeen lukijat voivat lähettää oikaisupyyntönsä tiedotusvälineelle. Magneettimedialle ei kuitenkaan ole lähetetty historiassa kuin yksi oikaisupyyntö, joka julkaistiinkin heti. Olemme avoimia kritiikille, mutta kukaan ei ole tarttunut toimeen ja osoittanut äärijuutalaisia ja sionismia käsitteleviä artikkeleitamme epätosiksi. Huhtamäki myös muistutti, että ennakkosensuuri lakkautettiin Suomessa sodan jälkeen, eli mitään lainopillisesti sitovia sääntöjä poliittisesti korrektista kirjoittelusta ei ole.

Tahvanainen oli puolestaan koonnut aineistoa, joka käsitteli ennen kaikkea Israel-lobbausta suurissa länsimaissa, kuten Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. Aihe liittyi oleellisesti kolmeen sionistien ja äärijuutalaisten yhteiskunnallista valtaa käsittelevään artikkeliin, joista Magneettimediaa syytettiin. Ranskassa suuri sionistinen lobbausjärjestö CRIF on esimerkiksi syyttänyt paikallista France 2 –televisiokanavaa ”antisemitismistä” siksi, että se julkaisi materiaalia, jossa israelilaissotilaat tappavat pienen lapsen. Yhdysvaltojen voimakkaimpiin kuuluva lobbausjärjestö AIPAC on aktiivisesti kannattanut hyökkäävää sotapolitiikkaa Lähi-idässä ja sillä on takanaan joukko Amerikan varakkaimpia vaalirahoittajia. Brittiläiseen The Conservative Friends of Israel –järjestöön taas kuuluu The Telegraph –lehden mukaan noin 80 % Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiiviparlamentaarikoista.

Toinen tärkeä teema oli Siionin viisaiden pöytäkirjat osana 2000-luvun maailmanpoliittista keskustelua. Pöytäkirjoja käytetään edelleen lyömäaseena Israelin vihollisia vastaan, mistä tarjottiin oikeudessa lukuisia esimerkkejä. Puheenvuoron rungon lähdeviitteineen voi ladata täältä [30]. Syyttäjä ei yrittänytkään kumota yhtään todistajan esittämää argumenttia.

Tulemme ensi viikolla julkaisemaan artikkelin hovioikeudenkäyntiä koskeneesta kirjoittelusta [31] valtamediassa. Vaikka tuomio tuli, Magneettimedian toiminta jatkuu kuten aina ennen. Poliittiset mielipidetuomiot toimivat yleensä lopulta itseään vastaan, mistä hyvä esimerkki on Jussi Halla-ahon tapaus muutaman vuoden takaa. Kaventamalla kansalaisten sananvapautta eliitti osoittaa, ettei se kykene kestämään julkista kritiikkiä. Samalla se hyökkää kansalaisia vastaan. Uskomme, että surkein perustein langetetusta sakkotuomiosta on lopulta asiallemme enemmän hyötyä kuin haittaa.

 

Toimitus