"Revisionisti elää vaarallisesti. Poliisi, tuomarit ja valtamedia vaanivat häntä. Hän voi joutua vankilaan tai sairaalaan koska tahansa. Hän ja hänen perheensä voivat joutua vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Hän ei anna tämän kuitenkaan häiritä työtään."

Robert Faurisson

Tuomio tuli – toiminta jatkuu!

HuonoVälttäväIhan okHyväErinomainen 4,33
Loading...
Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

Hovioikeus ei nähnyt tarpeelliseksi muuttaa käräjäoikeudessa annettua tuomiota, jossa Magneettimedian edellistä päätoimittajaa syytettiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomion naurettavat perustelut tukevat näkemystämme, että yhteiskunnallista eliittiä on käsiteltävä jatkossakin radikaalin kriittisesti.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio on täynnä ristiriitaisuuksia ja asiavirheitä. Tahdommekin korjata tuomioistuimen ja valtamedian luomia väärinkäsityksiä Magneettimediasta ja työskentelystämme.

 

Tuomion perusteista

Tuomion epäloogisuuden voi todeta lyhyesti seuraavalla esimerkillä: hovioikeuden mukaan Adrian Salbuchin artikkeli ”Maailmanmahti USA on sionistien sätkynukke” on panettelua ja solvausta Suomessa asuvia juutalaisia kohtaan. Todellisuudessa artikkelissa ei puhuta sanallakaan juutalaisista, vaan sionisteista ja Yhdysvaltojen Israel-myönteisestä politiikasta. Artikkelissa nimetään sionisteja, kuten George Bush, Joe Biden ja Barack Obama, jotka eivät tietenkään ole juutalaisia. Silti hovioikeus tulkitsi artikkelin hyökkäykseksi nimenomaan Suomessa asuvia juutalaisia kohtaan. Tämä on poliittista korruptiota.

Oikeudenkäynti osui siinä mielessä hyvään saumaan, että Israel oli kesällä hyökännyt Gazaan ja teurastanut siellä muun muassa 600 ei-juutalaista pikkulasta ja 260 naista. Israelin sanomalehdet syyttivät palestiinalaisten ihmisoikeuksista huolestuneita (muun muassa Yhdistyneitä kansakuntia) ”antisemitisteiksi” eli juutalaisvihaajiksi. Käsittelimme järjenvastaisia syytöksiä oikeudenkäynnissä. Hetken myös uskoimme naiivisti, että voisimme todellakin vakuuttaa tuomarit siitä, ettei ole moraalitonta tai rikollista kritisoida verisiin siviilimurhiin jatkuvasti syyllistyvää poliittista koulukuntaa – sionisteja. Suomen juutalaisyhteisö on kertonut selvin sanoin olleensa Magneettimediaa vastaan tehtyjen rikosilmoitusten takana. Juutalaiset ovat joutuneet mielestään vainon kohteeksi, koska Suomessa julkaistaan Yhdysvaltojen ja Israelin lämpimiä suhteita käsitteleviä kirjoituksia. Kuten olemme perustellusti todenneet, Suomen järjestäytynyt juutalaisyhteisö on antanut järkkymättömän tukensa Israelin sotatoimille Gazassa. He eivät ole tuominneet sionistien suorittamia siviilimurhia, mutta he ovat raivostuneet pienen suomalaislehden kirjoittelusta. Ikävä kyllä Suomen tuomioistuin tuntuu olevan aivan yhtä sokea tilanteen absurdille luonteelle kuin Suomen juutalaisyhteisö.

Sekä tuomarit että syyttäjä totesivat oikeudenkäynnin aikana useaan otteeseen, ettei siellä käsitellä artikkeleiden totuudenmukaisuutta vaan sitä, loukkaavatko ne juutalaisia. Vaikka Magneettimediaa syytettiin sanatarkasti ”perättömistä” kirjoituksista, ei puolustus saanut siis kommentoida tätä osaa syytteestä. Tahtomattaan tuomarit ja syyttäjä tiivistivätkin koko länsimaisen poliittisen kulttuurin ongelman: emme saa puhua ongelmista niiden oikeilla nimillä, ettemme pahoittaisi sionistien mieltä. Eliitin arvovaltaa ei saa kyseenalaistaa.

Hovioikeuden tuomiossa kerrotaan ytimekkäästi motiivit kolmen syytteeseen johtaneen artikkelin julkaisulle:

Eräässä lukijakommentissa oli mainittu Adrian Salbuchin kirjoitus ’Maailmanmahti USA on sionistien sätkynukke’, jonka Juha Kärkkäinen oli päättänyt julkaista Magneettimediassa. Aihe oli tuolloin ollut ajankohtainen muun muassa meneillään olleen niin sanotun arabikevään vuoksi. Kirjoituksen julkaiseminen oli johtanut suureen kohuun, ja yhtiö oli tiedotusvälineissä leimattu juutalaisvastaiseksi. Hän oli halunnut puolustautua esitettyjä vääriä syytöksiä vastaan ja siinä tarkoituksessa julkaissut lehden verkkojulkaisussa David Duken kirjan ’Juutalainen ylivalta’ esipuheen. Duken kirjoitus oli ollut Salbuchin kirjoitusta seikkaperäisempi, ja siitä oli käynyt selkeästi ilmi, että Magneettimediassa julkaistuja kirjoituksia ei ollut kohdistettu juutalaiseen kansanryhmään vaan äärinationalistisiin poliittisiin pyrkimyksiin. Myös Duken kirjoituksen julkaiseminen oli saanut aikaan negatiivisen palauteryöpyn yhtiötä vastaan. Yhtiö oli huolestunut julkisuuskuvastaan, ja yhtiön johto oli päättänyt, että kyseisen kaltaisia kirjoituksia ei enää saanut julkaista yhtiön lehdessä.

Tilanne olikin rauhoittunut joksikin aikaa hänen pyrittyään välttämään nyt kysymyksessä olevia aiheita koskevien kirjoitusten julkaisemista, vaikka toisaalta hän oli päättänyt pysyä uskollisena lehden julkaisulinjalle. Kun erään suomalaisen poliitikon [Pertti Salolainen] puheista, jotka olivat koskeneet juutalaisväestön vaikutusvaltaa Yhdysvalloissa, oli joulukuussa 2012 noussut suurissa lehdissä kohu, Juha Kärkkäinen oli aiheen ajankohtaisuuden vuoksi päättänyt julkaista Magneettimedian verkkojulkaisussa niin sanotut Siionin viisaitten pöytäkirjat sekä niiden suomennokseen kuuluneet kahden suomalaisen kirjoittajan vuonna 1943 tekemät pöytäkirjoja koskevat kommentaarikirjoitukset. Pöytäkirjoihin oli valtamediassa ainoastaan viitattu sanotulle poliitikolle epäedullisella tavalla, joten Juha Kärkkäisen mielestä oli ollut reilumpaa julkaista maailmalla edelleen merkittävänä puheenaiheena olevat pöytäkirjat kokonaisuudessaan. Osasyynä pöytäkirjojen julkaisemiselle oli ollut myös häneen itseensä ja yhtiöön aikaisempien kirjoitusten johdosta kohdistunut ryöpytys.

 

Oikeudenkäynnistä

Hovioikeus siis päätti, ettei käräjäoikeuden tuomiota muuteta. Olemme esitelleet ja analysoineet käräjäoikeuden perusteita tuomiolle esimerkiksi artikkeleissa ”Kun moralismi voittaa totuuden – Ajatuksia oikeudenkäynnistä”, ”Magneettimedia-oikeudenkäynnin jälkipyykki”, ”Oikeudenkäynti: Syyttäjän todisteita” ja ”Oikeudenkäynti: Kärjäoikeuden tuomion perustelut”. Lisäksi olemme julkaisseet Kansallisen Vastarinnan kuvauksen käräjäoikeudenkäynnistä. Ennen hovioikeuden tuomion julkaisua aihetta varovaiselle optimismille antoi se, että olimme varautuneet tällä kertaa paljon paremmin kuin ennen käräjäoikeudenkäyntiä. Paikalla oli kaksi todistajaa, jotka todistivat Magneettimedian puolesta. Kirjallinen todistusaineistomme oli paljon laajempaa ja lähteemme olivat joko juutalaisten omia kirjoituksia tai akateemisesti päteviä tai muuten arvovaltaisia vaikuttajia, kuten Mahatma Gandhi, Johan Galtung ja Aleksandr Solženitsyn.

Muistutimme myös, että artikkelit julkaistiin hyvin erilaisissa konteksteissa. Siionin viisaiden pöytäkirjoilla ei pyritty perustelemaan esimerkiksi Salbuchin kirjoituksia sionistien yhteiskunnallisesta vallasta nykyään. Pöytäkirjat julkaistiin siksi, että sionistit käyttävät niitä jatkuvasti lyömäaseena (kuten Salolaisen tai hovioikeudessa käsiteltyjen YK:n ihmisoikeuskannanottojen tapauksessa) kaikkia Israelin kritisoijia vastaan. Syyttäjä väitti kolmea artikkelia ”juutalaisvastaiseksi kampanjaksi”. Todellisuudessa artikkeleilla reagoitiin tuolloiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mitä kovemmaksi Magneettimediaan kohdistettu häirintä ja poliittinen vaino ovat muuttuneet, sitä enemmän olemme kuitenkin alkaneet kirjoittaa Israelista ja äärijuutalaisten rikoksista. Rikosilmoitukset, uhkaukset ja oikeudenkäynnit ovat terävöittäneet sionisminvastaista linjaamme, sillä ne ovat vakuuttaneet meidät vastustajiemme ala-arvoisesta yhteiskunnallisesta moraalista.

Paikalla olleiden mukaan oikeudenkäynti oli hyvin mielenkiintoinen tapahtuma. Tuomarit olivat tietysti eri henkilöt kuin käräjäoikeudessa. Kummastusta herätti se, että jostain syystä syyttäjä poimi Siionin viisaiden pöytäkirjoista paljon vapaamuurareihin liittyviä sitaatteja, joilla ei ollut mitään tekemistä Magneettimedian syytteiden kanssa. On ehkä turha lähteä spekuloimaan, liittyivätkö syyttäjän kummalliset vapaamuurariviittaukset hovioikeuden tuomareiden mahdollisiin taustoihin. Menneinä vuosina julkisuuteen vuodetut vapaamuurarilistat kuitenkin osoittavat, ettei seurassa ole ainakaan tuomarijäsenistä pulaa. Hovioikeutta varten jätettiin suuri määrä kirjallista todistusaineistoa, jolla osoitimme muun muassa kirjoitustemme todenperäisyyden sekä sen, ettei kirjoituksissa ole käsitelty juutalaisia yhtenä kansanryhmänä. Koska oikeudenkäynnissä ei kuitenkaan ”ollut kyse kirjoitusten todenperäisyydestä”, hovioikeus ei vilkaissutkaan kirjallista todistusaineistoamme. Lisäksi käräjäoikeudelle jättämiemme kirjallisten todisteiden listalta oli kadonnut paljon tekstejä. Puolustuksemme kannalta nämä olivat tietysti erittäin haitallisia asioita.

Käräjäoikeus oli määrännyt J. Kärkkäinen –osakeyhtiön yhteisösakkoihin Magneettimediassa julkaistujen tekstien vuoksi. Hovioikeudessa yhtiötä edustanut asianajaja muistutti tuomareita, että lain mukaan yhteisösakko tulisi antaa tietoisesti rikollisesta toiminnasta, jolla on tähdätty taloudelliseen voittoon. Tulenarka poliittinen kirjoittelu ei tietenkään ole tuonut taloudellista voittoa yhtiölle, vaan kohu karkotti monet Magneettimedian mainostajista. J. Kärkkäinen Oy:n perusliiketoiminta on tavaratalotoimintaa – ei journalismia. Hovioikeus päätti joka tapauksessa olla puuttumatta käräjäoikeuden antamaan tuomioon.

Hovioikeudessa Magneettimedian edellisen päätoimittaja Juha Kärkkäisen asianajaja tarttui moneen otteeseen syytteen kohtaan, jossa julkaisemiemme artikkeleiden väitettiin panettelevan ja solvaavan Suomessa asuvia juutalaisia. Kaikissa artikkeleissa juutalaisia ei edes mainittu. Missään artikkelissa ei puhuttu Suomessa asuvista juutalaisista. Tämä ei kuitenkaan ollut tuomareiden mielestä oleellista. Asianajajan mukaan kolmea tekstiä ei tullut käsitellä oikeudessa yhtenä tapauksena vaan erikseen, sillä tyylillisesti, kirjoitusajankohdaltaan ja sisällöllisesti ne erosivat hyvin vahvasti toisistaan. Syyttäjä sen sijaan vaati, että artikkeleita käsitellään yhtenä juutalaisvastaisena kiihotuskampanjana.

Vähiten kiistanalainen käsitellyistä artikkeleista oli Salbuchin kirjoitus. Asianajaja muistutti oikeudessa, että myös Suomessa on vuosikymmeniä puhuttu julkisesti Yhdysvalloissa tapahtuvasta lobbaamisesta sekä Amerikan ja Israelin epätavallisesta suhteesta. David Duken kirjoituksessa taas annettiin vankkaan lähdemateriaaliin perustuen lisää tietoa siitä, miksi Yhdysvallat tukee Israelia, vaikka se usein sotii amerikkalaisten omia intressejä vastaan. Asianajajan mukaan hovioikeudessa oltiin Suomen olosuhteissa uuden oikeuskäytännön äärellä: tuomioistuimen tulisi selkeästi määritellä, mikä ero on sillä, että osallistuu julkiseen keskusteluun julkaisemalla toisten kirjoituksia sekä toisaalta sillä, että esittää henkilökohtaisia mielipiteitä. Esimerkiksi Duken kirjoituksia saa ostettua ja lainattua Suomen kirjakaupoista ja kirjastoista. Miksi juuri Magneettimedia sitten tuomitaan niiden julkaisemisesta?

Siionin viisaiden pöytäkirjojen kaltaiset historialliset tekstit ovat lainopillisesti erityisen vaikeita tapauksia. Suomessa kyllä saa julkaista esimerkiksi 1900-luvun alun punaisten ja valkoisten poliittisia kirjoituksia, joissa voidaan kiihottaa hyvin järkyttävällä ja loukkaavalla tavalla väkivaltaan sekä vihaan ”vastapuolta” vastaan. Juutalaiset ovat kuitenkin päässeet länsimaissa jostain syystä lainopilliseen erityisasemaan, jossa heistä ei saa puhua kuin myönteiseen sävyyn. Asianajaja piti kummallisena, että valtamedia kirjoittaa jatkuvasti kristityistä, katolilaisista ja islaminuskoisista pedofiileista. Magneettimedian julkaisema artikkeli juutalaispedofiileista kuitenkin johti heti rikostutkintaan. Siionin viisaiden pöytäkirjat julkaistiin Suomessa 1940-luvulla, ja sitä voi ostaa vapaasti esimerkiksi Internetin huutokaupoista ja antikvariaateista. Sen löytää helposti myös verkosta muiltakin sivuilta kuin Magneettimediasta. Sitä ei ole koskaan Suomen historiassa julistettu laittomaksi tekstiksi. Yllättäen se kuitenkin toi tuomion Magneettimedialle, vaikka Suomessa ei jälkisensuuria ”virallisesti” harjoitettakaan.

Tuomioistuin ei saisi asianajajan mukaan tehdä poliittisia kannanottoja, mutta sen tulisi päättää, mitä esimerkiksi sanalla ”sionisti” tarkoitetaan. Salbuchin artikkelin tuomitsemisen perusteella ketä tahansa Israelia kritisoivaa suomalaista voidaan vastaisuudessa syyttää juutalaisvihasta. Tämä varmasti onkin ollut sionistien tavoite. Kuka olisi arvannut, että julkaisemalla argentiinalaismiehen tekstin, jossa käsitellään Israelin ja Yhdysvaltojen sionisteja, Magneettimedia tuomittaisiin kiihottamisesta Suomen juutalaisia vastaan? Tai kuka olisi arvannut, että vaikka Duke toteaa noin 20 kertaa tekstissään, ettei sitä ole kohdistettu kaikkiin juutalaisiin etnisenä ryhmänä, tuomitaan artikkeli silti kiihottamisesta Suomen kaikkia juutalaisia vastaan? Asianajaja kysyi retorisesti, tahtooko oikeus todella kieltää ja piilottaa esimerkiksi Duken mielipiteet suomalaiselta yleisöltä. Hovioikeus vastasi kysymykseen tuomiolla.

 

Syyttäjän näkemyksistä

Syyttäjän mukaan Magneettimedialla ei ollut mitään hyväksyttävää perustetta julkaista Siionin viisaiden pöytäkirjoja, koska ne eivät ”olleet ajankohtaisia”. Puolustus sivalsi muistuttamalla, ettei missään laissa lue, että ajankohtaisuus olisi laillinen vaatimus artikkelin julkaisuperusteeksi. Syyttäjän näkökulma perustui pitkälti Mika Isidor Illmanin määritelmään kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Puolustus totesi, etteivät esimerkiksi Illmanin määritelmät ”pelon” ja ”väkivallan uhan” aiheuttamisesta täyty millään tavalla Magneettimedian julkaisutyössä. Lisäksi muistutettiin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan myös loukkaaviksi tulkittuja poliittisia näkemyksiä on voitava esittää.

Syyttäjä vaati, että tuomiota olisi kovennettu ehdolliseksi vankeudeksi, sillä käräjäoikeudenkäynnin jälkeenkin Magneettimedia on jatkanut esimerkiksi ”holokaustin kiistävien” kirjoitusten julkaisemista. Holokaustin kiistäminen ei kuitenkaan ole Suomessa rikos. Syyttäjä halusi edellisen päätoimittajan tuomittavan vankeuteen teosta, joka ei maamme lakien mukaan ole rangaistava. Lisäksi syyttäjä perusteli vankeusvaatimustaan sillä, että Magneettimedia ei ole julkaissut ”tasapainottavia” tekstejä sionismikriittisten artikkeleiden kylkeen. Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan tunne vaatimusta tasapainottavien seikkojen julkaisemisesta. Jos Helsingin Sanomat käsittelee ISIS-terroristien tekemiä joukkomurhia, ei sen tarvitse julkaista tasapuolisuuden nimissä ääri-islamistisen imaamin ISIS-myönteistä haastattelua. Kantaansa tukeakseen syyttäjä oli nimennyt todisteeksi myös kääntämämme artikkelin ”Juutalaisten holokaustin myytti 6 miljoonasta uhrista”. Hän oli kuitenkin luovuttanut tuomareille salaa itse muokkaamansa version, jossa artikkelin tärkein osa, lehtileikkeet, oli jätetty pois. Puolustus puuttui syyttäjän vilppiin ja totesi, että lehtileikkeet suurista sanomalehdistä ovat koko tekstin ydin. Koko syyte perustui siis lainopillisesti erittäin hataraan ja jopa harhaanjohtavaan rakennelmaan. Syyttäjä ei ollut lainkaan perillä journalismiin liittyvästä lainsäädännöstä. Aivan yhtä heiveröisiä olivat hänen käsityksensä juutalaisvastaisuudesta ja sionismista, eikä hän yrittänytkään todistaa Magneettimedian kirjoituksia valheellisiksi.

Kiistakapulaksi oikeudessa muodostui pariinkin otteeseen syyttäjän käyttämä määritelmä ”antisemitismistä”. Syyttäjän mukaan European Forum on Antisemitism –sionistiryhmän määritelmä antisemitismistä oli Euroopan unionin virallinen kannanotto. European Forum on Antisemitism on kuitenkin sionistisen lobbausryhmä American Jewish Committeen – ei siis Euroopan unionin – alajärjestö, kuten sen verkkosivujen yhteystiedoista huomaa. Myöskään syyttäjän oikeudelle jättämissä papereissa ei ole EU:n vaan ainoastaan AJC:n leimat. Toinen keskiviikkona paikalla olleista todistajista osoittikin, että kyseinen määritelmä on ollut kiistanalainen jo useita vuosia, ja Palestiinan ihmisoikeustilannetta seuraava Electronic Intifada –verkkosivu on kirjoittanut siitä pitkän selonteon. Mikäli määritelmä hyväksyttäisiin Euroopan unionin viralliseksi kannanotoksi, voitaisiin suuri osa Palestiinaa koskevasta ihmisoikeuskeskustelusta leimata juutalaisvastaiseksi vihapuheeksi. Syyttäjän toinen todiste oli Israelin ystävät ry –sionistijärjestöön kuuluvan Eero Kuparisen poliittinen propagandateos Antisemitismin musta kirja. Sivulla 342 Kuparinen määrittelee ”antisemitismin” käsitettä muun muassa seuraavasti:

Vähintäänkin latenttia antisemitismiä on löydettävissä myös niiden antisionistien kannanotoista, jotka rajoittuvat kritiikissään Israelin Lähi-idän politiikan voimalliseen tuomitsemiseen. Jos syyttelyssä mennään kuitenkin niin pitkälle, että Israelin toimia ja sen Lähi-idän politiikkaa rinnastetaan Hitlerin Saksaan ja sen toimiin, niin myös tällöin on jo siirrytty avoimen antisemitismin puolelle.

Julkisessa keskustelussa Hitlerin Saksa rinnastetaan yleensä rotuajatteluun ja aggressiiviseen eugeniikkaohjelmaan. Puolustus toikin oikeuteen kirjallisia todisteita, joiden mukaan Israelin valtio on steriloinut maahan muuttaneita mustaihoisia etiopianjuutalaisia naisia näiden syntyperän vuoksi. Lisäksi Israel on kehittänyt etnisiä bioaseita, jotka tappaisivat rodullisesti arabit, mutteivät juutalaisia. Kuparisen mukaan on kuitenkin ”antisemitismiä” kutsua Israelia rasistiseksi maaksi. Hovioikeus ei tietenkään välittänyt puolustuksen esittämistä todisteista; Kuparisen sana on Suomessa laki.

Syyttäjä piti raskauttavana sitä, että olimme julkaisseet myös artikkelin, jossa kerrottiin todellisista tapauksista, joissa juutalaiset rabbit olivat raiskanneet lapsia. Äärisionistinen Simon Wiesenthal –keskus valitti artikkelista jopa Suomen presidentti Sauli Niinistölle. Poliisi tutki artikkelin laillisuutta, mutta lopetti tutkinnan viime talvena valtiosyyttäjä Jorma Äijälän vaatimuksesta. Ilmeisesti Äijälä oli ymmärtänyt, että kaikki artikkelissa mainitut raiskaustapaukset oli helppo tarkistaa hakukoneella juutalaisista lähteistä (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8), joten artikkelin saama julkinen huomio oli juutalaisten kannalta kiusallista. Artikkeli raiskaavista rabbeista päätettiin siis lakaista maton alle kaikessa hiljaisuudessa. Valtamedia puolestaan varmisti sensaatiohakuisella uutisoinnillaan, että suuri yleisö luulee edelleen, että myös raiskausartikkeli oli laiton. Kansalaisia ohjataan pelon avulla itsesensuuriin.

 

Todistajista

Magneettimedian puolesta todisti kaksi henkilöä, Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja Martti Huhtamäki sekä puolustuksen kirjallisen aineiston kokoamisessa avustanut Juuso Tahvanainen.

Paikalla ollut sanomalehti Kaleva sivuutti kokonaan Ilta-Sanomien entisen päätoimittajan roolin oikeudenkäynnissä, jotta Magneettimediasta syötettäisiin kansalle mahdollisimman marginaalinen ja hämärä mielikuva. Huhtamäestä puhuttiin Kalevan uutisessa epämääräisesti ”mediamaailman edustajana”. Huhtamäellä on yli 40 vuoden kokemus lehtimiehenä ja hän on päässyt todistamaan elämää suomalaisen valtamedian ja eliitin kulissien takana. Huhtamäen puheenvuorossa suomittiin valtamedian aloittamaa Magneettimediaan kohdistunutta poliittista vainoa ja hän vertasi tätä henkilökohtaisiin kokemuksiinsa. Hänen todistelunsa tuki useiden syytteen tuoneiden artikkeleiden sisältöä. Hän esimerkiksi vahvisti, että Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, edesmennyt omistaja Aatos Erkko oli juutalainen.

Huhtamäki viittasi Magneettimedian kirjoituksiin juutalaisten mediavallasta länsimaissa. Hän ihmetteli, miksi käräjäoikeuden mukaan on kiellettyä todeta tosiasia, että juutalaiset omistavat suhteettoman suuren osan valtamediasta sekä kansainvälisestä pankkitoiminnasta ja käyttävät asemaansa hyväkseen ajaakseen omia poliittisia tavoitteitaan. Mikäli 96 % Yhdysvaltojen valtamediasta olisikin islamistien käsissä, ei kukaan pitäisi niiden antia Huhtamäen mukaan objektiivisena. Juutalaisten motiiveja sen sijaan ei saa kyseenalaistaa. Mediaveteraani kertoi, että esimerkiksi Amerikassa on syntynyt suoranainen perinne, että suuret lehtitalot ovat juutalaisten sukujen vallassa – eikä omistusta hevin myydä ulkopuolelle. Miksi helposti todistettavan faktan kertomisesta pitäisi tuomita ihmisiä? Mikä tekee asiasta niin arkaluontoisen?

Huhtamäki myös puhui Helsingin Sanomien omistajaportaan ja Guggenheimin Helsingin tukisäätiön päällekkäisyyksistä. Suomen suurin sanomalehti rikkoo säännöllisesti ja räikeästi objektiivisuuden tiedonvälityksen periaatteita ajamalla omistajiensa taloudellisia intressejä Guggenheim-uutisoinnillaan. Tästäkin huolimatta oikeus on kohdistanut vainonsa pientä ja yhteiskunnallisesti melko merkityksetöntä vaihtoehtomediaa vastaan. Huhtamäki ihmetteli syyttäjän vaatimusta ”tasapainottavista” uutisista, koska se ei kuulu valtamediankaan toimintatapoihin. Yleensä harhaanjohtavien artikkeleiden jälkeen lukijat voivat lähettää oikaisupyyntönsä tiedotusvälineelle. Magneettimedialle ei kuitenkaan ole lähetetty historiassa kuin yksi oikaisupyyntö, joka julkaistiinkin heti. Olemme avoimia kritiikille, mutta kukaan ei ole tarttunut toimeen ja osoittanut äärijuutalaisia ja sionismia käsitteleviä artikkeleitamme epätosiksi. Huhtamäki myös muistutti, että ennakkosensuuri lakkautettiin Suomessa sodan jälkeen, eli mitään lainopillisesti sitovia sääntöjä poliittisesti korrektista kirjoittelusta ei ole.

Tahvanainen oli puolestaan koonnut aineistoa, joka käsitteli ennen kaikkea Israel-lobbausta suurissa länsimaissa, kuten Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. Aihe liittyi oleellisesti kolmeen sionistien ja äärijuutalaisten yhteiskunnallista valtaa käsittelevään artikkeliin, joista Magneettimediaa syytettiin. Ranskassa suuri sionistinen lobbausjärjestö CRIF on esimerkiksi syyttänyt paikallista France 2 –televisiokanavaa ”antisemitismistä” siksi, että se julkaisi materiaalia, jossa israelilaissotilaat tappavat pienen lapsen. Yhdysvaltojen voimakkaimpiin kuuluva lobbausjärjestö AIPAC on aktiivisesti kannattanut hyökkäävää sotapolitiikkaa Lähi-idässä ja sillä on takanaan joukko Amerikan varakkaimpia vaalirahoittajia. Brittiläiseen The Conservative Friends of Israel –järjestöön taas kuuluu The Telegraph –lehden mukaan noin 80 % Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiiviparlamentaarikoista.

Toinen tärkeä teema oli Siionin viisaiden pöytäkirjat osana 2000-luvun maailmanpoliittista keskustelua. Pöytäkirjoja käytetään edelleen lyömäaseena Israelin vihollisia vastaan, mistä tarjottiin oikeudessa lukuisia esimerkkejä. Puheenvuoron rungon lähdeviitteineen voi ladata täältä. Syyttäjä ei yrittänytkään kumota yhtään todistajan esittämää argumenttia.

Tulemme ensi viikolla julkaisemaan artikkelin hovioikeudenkäyntiä koskeneesta kirjoittelusta valtamediassa. Vaikka tuomio tuli, Magneettimedian toiminta jatkuu kuten aina ennen. Poliittiset mielipidetuomiot toimivat yleensä lopulta itseään vastaan, mistä hyvä esimerkki on Jussi Halla-ahon tapaus muutaman vuoden takaa. Kaventamalla kansalaisten sananvapautta eliitti osoittaa, ettei se kykene kestämään julkista kritiikkiä. Samalla se hyökkää kansalaisia vastaan. Uskomme, että surkein perustein langetetusta sakkotuomiosta on lopulta asiallemme enemmän hyötyä kuin haittaa.

 

Toimitus

Tulosta Artikkeli Tulosta Artikkeli

29 Kommentit

  1. Kun juutalainen sanoo sanansa, silloin totellaan. Taustalla ovat varmaan vaikuttaneet erinäiset voimat. Vapaamuurariloosit ja juutalaisten kansainväliset järjestöt. Heidän palveluksessaanhan poliitikot ovat.

    Alkaako nyt ruletti, jossa alkaa Saksan malliin sataa tuomioita tuhansia vuodessa mistä hyvänsä?

    Toivottavasti korkeimaapn oikeuteen ainakin yritetään.

    EU on kuin NL ja juutalaiseliitti määrää kaikesta. Valtaa on tavoiteltu vuosituhansia ja nyt se on täydellinen. Hirveät ajat ovat edessä ja suuret osat kansaa vielä aivan pihalla.

    Hyvää yötä.

    (3)(1)
    • Ei kannata pelotella, vaan miettiä. Hovioikeus ja juutalaisyhteisö ampuu tässä omaan nilkkaansa. Jos näin jatkuu, on vain ajan kysymys milloin riittävän enemmistön ärtymyskynnys ylitetään ja historia taas toistaa itseään.

      Tiedämme, että juutalaiset käytännössä omistavat maan, pankit, tuotantolaitokset, määräävät tiedotusvälineistä, joiden avulla valtaa todellisuudessa käytetään ja ovat ohjanneet omat miehensä päättävien kansainvälisten ja osin myös kansallisten elinten johtoon. Rahan ja ideologian avulla he ohjaavat kaikkea. Siinä myös syy vallan keskittämishaluun: EU, bilateraalinen komissio jne. Mistä kaikki lopulta johtuu?

      Uskonnosta. Kristinuskossa meille opetetaan että olemme orjia ja osanamme on kärsiä ja raataa ja odottaa kuolemanjälkeistä paratiisia. Juutalaisille sen sijaan on uskoteltu, että he ovat Jumalan valittu kansa, he hallitsevat muita ja elävät yltäkylläisyydessä, sekä keräävät omaisuutta. Tästä seuraa vääjäämättä juutalaisten ylivalta. Ja lopulta vastareaktio.

      Olemme itse syyllisiä hyväksyessämme ideologiamme. Ja juutalaiset ovat oman uskontonsa vankeja ja aika ajoin joutuvat siitä myös itse kärsimään. Voittajana on ollut yksi ainoa mies, joka on pyramidin huipulla nimettömien hallintarekistereiden suojassa kerännyt valtavan omaisuuden. Kaikki muut, myös pankinjohtajat ja juutalaiset, ovat hänen renkejään ja orjiaan. Meidän ei silti tule etsiä häntä, vaan muuttaa omaa ideologiaamme ja toimintaamme.

      Mahdollisimman pitkälle menevä itsenäisyys kaikilla elämän osa-alueilla. Lähtien maan omistuksesta ja ravinnon tuotannosta omaan tarpeeseen. Sitten ideologioiden tarkastelu ja oman valinta itse, ei muiden antamana, lasten koulutus, median käyttö; myönteisiä uutisia pornon, väkivallan, mainonnan ja piilomainonnan sijaan. Keksikää itse lisää.

      Maamme johtajilla on oltava aikaa ajatella itse. Nyt he lähinnä toteuttavat ulkoapäin johdettua ohjelmaa. Emme oikeasti edes tiedä mitä ulkopuolellamme tapahtuu ellemme itse aktivoidu. Uutiset ovat yksi osa tuota ohjelmointia.

      (2)(0)
  2. Ennenkin on oikeusistuimissa harjoitettu mielivaltaa ja oikeastaan kaikilla viranomaistasoilla ikään kuin operaationa:

    http://toinennakemys.wordpress.com/2014/10/14/presidentti-stahlbergin-kyyditys-14-10-1930-ja-sen-jalkipyykki/

    Kun oikein isot pojat ovat asialla, koko Suomi on nöyrää poikaa. Menee esim. Vise nurin tai laitetaan syytön kenraali ikuiseen häpeäpaaluun jne.

    (0)(1)
  3. Kukaan ei voi osoittaa valheeksi Magneettimedian kirjoittamia sionismitekstejä! Yrittäkää – antaa tulla vaan prkl! Eikö totuus olekaan arvokkaampi kuin se että suomenjuutalaisia on mukamas paneteltu näillä teksteillä? Sekin oli syyttäjän valhe.

    (2)(1)
  4. Arvostan Kärkkäistä! Haluaisin jopa jutella hänen kanssaan sillä tässä ollaan aivan samalla puolella http://www.mitavittua.fi on samantyyppinen mutta hieman erilainen kuitenkin.

    (1)(0)
  5. Täyttä hörhöilyä oli lähteesi. Paatosta antikristuksesta ja 33. asteen vapaamuurareista, voi elämän kevät teidän hörhöjen kanssa.

    (0)(0)
  6. Tuollakin vielä palataan aiheeseen:
    http://revisionistit.wordpress.com/2014/09/25/juutalainen-maailmanherruuteen-pyrkiminen-nettilehti-sarastuksen-oksennukset/

    ”Juuri katsoin historiadokkarin ZDF-Infosta. Keskijalla juutalaiset olivat dokumentin mukaan erottamaton osa kaupunkielämää ja yhteiskuntaa, koska muut eivät saaneet harjoittaa koronkiskontaa. Mustan surman yhteydessä oli juutalaisvainoja (Die Deutschen II: Kaarle IV ja Musta Surma). Yksi motiivi oli halu päästä veloistaan ohjelman mukaan. Pogromeissa ihmiset ryntäsivät velkakirjojensa luo ja repivät ne (dramatisoitu fiktio-osuus)” ja: ”Katolinen kirkko oli siis itse huomattavassa osassa juutalaisen rahavallan synnyssä. Miksi ihmeessä se salli kautta vuosisatojen juutalaisten imeä kansakuntien omaisuuden itselleen? Monarkit ja keisarit menneinä aikoina olivat myös hyvin lepsuja ja usein juutalaiskoukussa tai ainakin filosemiittejä. Pahaa tekee lukea juutalaisten palveluiden käyttämisestä ja heidän suosimisestaan. Miksi yhteiskunnat sallivat tehdä itsensä riippuvaisiksi juutalaisista?”

    ”Fleischauerin kirjasta: ”Juutalainen S.P.Charjes, B’nai B’rith -loosi Massadok, kirjoittaa Juutalaiskansallisessa almanakassa vuodelta 5862: ”Juutalainen maailmanherruus—ilmaistaan sanoin parhaiten Raamatussa. Aika, jolloin meidän ajatuksemme täyttävät koko maailman, tulee ja sen täytyy tulla. Herruutemme yksin on voinut voi ilman takaiskuja tarjota meille luottamusta vuosisatojen varrella; vain sen ei tarvitse pelätä takaiskuja. Suoraviivaisesti ja voittamattomana se etenee hitaasti, mutta varmasti kohti päämääräänsä. ” (Léon de Poncins: ”Judentum und Weltumsturz” II, s. 155)

    TN: Mistä tällainen varmuus? Ai siitäkö, kun on saatu vuosisatoja imeä koronkiskonnalla ja rahanluontioikeudella muiden omaisuudet omille verkostoille?”

    Eli siis meille on valehdeltu historiasta hyvin paljon. Juutalaiset eivät suinkaan olleet mikään vainottu vähemmistö, vaan he saivat harjoittaa koronkiskontaa ja imeä kansakuntien varallisuutta itselleen. He olivat mahtavia pankkiireita ja monet ei-juutalaiset pankit olivat kryptojuutalaisia. Kaiken aikaa juutalaisilta haluttiin palveluksia: veronkantoa, rahanlainausta ym. Esim. Puolassa he pyörittivät maata aatelisten velallistensa kanssa. Ja kaiken aikaa juutalaiset saivat yleensä olla valtio valtiossa eli harjoittaa omia tapojaan ja pitkälle määrätä asioistaan. Jos tämä joskus oli liikaa, toiminta jatkui nimellisesti kristinuskoon kääntyneenä eli juutalaisia ei suinkaan karkotettu täydellisesti, jos heidän toimintansa kiellettiin tai tämä itsehallinto lakkautettiin. Tämä merkitsi useimmiten salaista itsehallintoa. Tämä kaikki on olut omiaan antamaan uskoa maailmanherruuden saavuttamiseen. Koko ajan omaisuus on karttunut ja valta lisääntynyt. Aatelisista ja kuninkaista tuli marionetteja ja lopulta heistä luovuttiin tai heistä tuli omaa väkeä ja täysin nimellisiä keulakuvia.

    Uusi aika 1500-luvulta alkaen onkin ollut melkoista juutalaisuuden voimannäytettä, vaikka kaikki eivät tätä tajua vaikenemisen ja eräänlaisen näkymättömyyden vuoksi. Tietoa ei kuitenkaan paljoa tarvitse imeä, kun koko kuvio paljastuu. Solutus on täydentänyt kaiken: juutalaisuus on kietonut koko maailman kuolettavaan verkkoonsa. Crémieux sanoi manifestissaan (ks. edelliset bloggaukset): ”Tulee päivä, jolloin Jerusalem on yhdistyneiden kansakuntien rukouspaikka. — Tämä päivä ei ole enää kaukana.” Protokollissa sanotaan: ”Voin vakuuttaa Teille, että olemme tänään vain muutaman askeleen päässä päämäärästämme” (Pöytäkirja 3, osa 1) Äsken kuulin uutisen, jonka mukaan tärkeä Lubavich-juutalainen on sitä mieltä, että messiaan saapuminen olisi hyvin lähellä. Tämä kai viittaa tähän lopullisen päämäärän savuttamiseen eli maailmanherruuteen ja sen mukaisiin tapahtumiin. Juutalaisten mukaanhan yleensä juutalaista kansakuntaa pidetään omana messiaanaan, joka ottaa vallan maailmassa. Monien juutalaisten mielestä messiaaninen aika on jo alkanut Palestiinan mandaattihallinnon perustamisesta tai Israelin perustamisesta. Ennustusten mukaan näin voi tapahtua, jos juutalaisilla on valta maailmassa.

    Kommunismi oli siis esimakua tulevasta juutalaisesta maailmanvaltiosta. Kommunistit ja vasemmistolaiset ylipäänsä ovat säälittävää väkeä. Käytännössä kyse on juutalaisen hirmuvallan ajamisesta. Tätä ajetaan melkein kaikki suoraan ilmaisten, mutta kuitenkin päämaali ja opit esitetään jonain humaanina ja edistyksellisenä. Kuitenkin siis kysymys on vapaaehtoisesta ryhtymisestä ei-juutalaisten kulttuurien ja kansakuntien hävitystyöhön. Kuinka ihmeessä tätä kaikkea ei vieläkään käsitetä? Vai eikö tätä vain sanota ääneen? Tuhotyötä suoritaan tietenkin nykyisin kaikkien ryhmien toimesta yhteiskunnassa. Vaihtoehdot on Suomessa jopa kielletty lailla.

    Vapaamuurarien päämäärä on tietenkin sama kuin juutalaisten: Juutalaisten maailmanherruus ja maailmanvaltio ilman kansakuntia ja rajoja. Vapaamuurarit haluavat todellisuudessa myös tuhota kaikki muut uskonnot juutalaisuutta lukuun ottamatta. Crémieux ilmoitti visioissaan, että ”kaikki muut kansakunnat tulevat katoamaan, mutta Israel pysyy, koska se on Jumalan valitsema”.

    Perinteinen marxilainen sosialismi on todellisuudessa juutalaisuutta, juutalaisten palvelemista. Kuten kaikki vasemmistolaisuus. Juutalaiset ovat asettaneet paitsi opit, myös liikkeiden vetäjät. Vapaamuurareilla on hyvin tärkeä osuus. Vain kansallissosialismi on oikeaa sosialismia eli asiat ovat juuri päinvastoin kuin useimmat ymmärtävät. Kansallissosialismi on juuri tämän vuoksi vasemmiston eniten vihaama ilmiö. Holohoax tai jokin muu aatteellinen kysymys ei ole todellinen syy tähän, vaan syy on siinä, että vasemmistolaisuus on juutalaisten väline ja juutalaisten palvelemista. Kuten aiemmassa bloggauksessa siteerattiin, tunnettu juutalainen totesi maailman vasemmistolaisuuden olleen juutalaisen maailmanvaltion esiaste.”

    (5)(0)
    • Burt Eriksson

      Suomipässi nimenomaan uskoo jutkujen olleen vainottuja, kärsineen ”holokaustista” ym. sontaa, joten heidän iilimatomainen asemansa yhteiskunnissamme on ollut ja tulee aina olemaan hyväksyttävää ja kaikenlaiselta kritisismiltä suojattua. Sairasta kansaa olemme. Samaan sakkiin juutalaisten, vapaamuurareiden, lahkolaisten (lestadiolaiset+helluntailaiset), siionistien ja muiden hyysäreiden ja lakeijoiden kanssa laitan myöskin idiootit, jotka sössöttävät »”holokaustin” olleen oikein» ja toivovat »toista ”holokaustia”».

      (7)(1)
    • Burt Eriksson

      Vesa-Ilkka Laurio oli aikanaan jo oikeassa: kaikki ehdokkaat ja valitut kaikissa vaaleissa ovat olleet juutalaisten asettamia! Perussuomalaisetkin on vain täynnä sioonisteja sekä hinttejä! One World=Euvostoliitto=kuolema.

      (6)(0)
  7. Yahwe on isämme

    Vasemmistopiirit ulvoo sananvapauden perään,Mutta nyt en ole nähnyt hiiskasdustakaan nettisivuilla vasureilta kuinka suomessa rikotaan räikeästi sananvapautta.

    (1)(0)
  8. Yahwe on isämme

    Suomen judeo kristityt ovat hulluja antisemitistejä jotka hyökkäävät veljiensä kimppuun jotka tohtivat kertoa totuuden.

    (0)(1)
  9. Olen ylpeä siitä, että saan olla mukana tässä.

    Jo otsikko kertoo kaiken: ”Tuomio tuli – toiminta jatkuu!”.

    Oikeiden ihmisten puhetta.

    Onkin jo aika nousta Kansalliseen Vastarintaan!

    Joka taholla, kaiken aikaa, tinkimättä.

    (2)(1)
  10. Benjamin Disraeli halusi juutalaisten maailmanherruuden:

    http://winstonsmithministryoftruth.blogspot.fi/2012/05/jew-must-conquer-world-and-master.html?zx=75ceb008469e94a8

    Englannin pääministeri 1800-luvulla lisäsikin juutalaisten vaikutusvalta huomattavasti. Hän oli näennäisesti kääntynyt juutalainen.

    (0)(0)
  11. http://revisionistit.wordpress.com/2012/05/18/talmudistien-englanti-on-petollinen/

    ”Mielenkiintoinen on siteeraus vuodelta 1929 (Judisk Tidscrift, 6. Nürnbergin painos): ”24 miljoonaa ei-juutalaista kuoli maailmansodassa, mutta juutalaiset suunnitelmat toteutuivat menestyksellisesti. Uusi sota, joka on horisontissa jo näkyvissä johtaa ehkä sellaiseen tulokseen, että kaikki ei-juutalaiset maat tuhoutuvat”. Sota oli siis Springbornin kirjaa kirjoitettaessa jo puhjennut. Saksalaisvihaa ammennettiin Engalnnissa Vanhasta testamentista Canterburyn arkkipiispan johdolla. Mutta jopa hänen ohitseen ajaa rovasti Cottam, joka julisti:”Tuhotkaa Kölnin katedraali, Rooman Pietarinkirkko, pommittakoot merivoimat Genovaa, tappaen miehet, naiset ja lapset; tuhotkaa marmoripalatsit. Hunnit ymmärtävät vain yhdenlaista kieltä”. Juutalaiset puhuvat ”goysta”, englantilaiset ”hunneista” ja milloin mistäkin. Eroa ei juuri ole, paitsi että englantilaiset on valjastettu talmudistieliitin palvelukseen ja rikokset edistävät vain sen agendaa.”

    ”Benjamin Disraeli, kristinuskoon kääntyneen juutalaisen poika, osoittautui monella tapaa sydämeltään juutalaiseksi ja suosi Rothschildeja tavattomasti valtion ja muiden tahojen kustannuksella. Juuri juutalaisuus teki hänet Viktorian mieleiseksi. 1867 Thomas Carlyle kysyi: ”Kuinka kauan John Bull aikoo sallia tämän absurdin apinan tanssia vatsansa päällä?” Hän katsoi koko Englannin myös tulleen kiedotuksi tämän ”heprealaisen velhon” pikkusormen ympärille. Koko kansa oli kuin unissaan kävelevä karja, jota johdettiin tuhoon. Hän ihmetteli, oliko milloinkaan tapahtunut vastaavaa samassa mittakaavassa. Esim. Suezin kanavan rakentaminen koitui Springbornin mukaan eduksi myös Englannille, mutta se hyödytti Rothschildeja (saivat kanavasta kaikki voitot) ja oli ilmeisesti tähdätty Zionin vapauttamiseen Albionin, Juudean miekan avulla.” Jo Piperiltä tiedämme, että maailmanvaltaa rakennettiin ja alueet ja luonnonvarat sekä kauppa kaapattiin pienelle juutalaiseliitille. Englannin imperiumia voisi kutsua juutalaiseksi imperiumiksi. Tähän kaikkeen kulutettiin runsaasti ihmishenkiä ja valtion varallisuutta. Tavalliset englantilaiset elivät kurjuudessa ja heitä hyödynnettiin kaivoksissa ja tehtaissa, maatöissä ym.”

    ”Toisen maailmansodan taistoista Springborn esittää mielenkiintoisen pointin, kuinka parlamentin ministerit ja jäsenet, tärkeät aatelismiehet olivat vahvasti kytköksissä aseteollisuuteen. Eivät vain juutalaiset poliitikot ja aatelismiehet. Kyseessä oli tietenkin juutalainen sota, jota käytiin heidän uskollisen aseenkantajansa angloamerikkalaisen maailman muodollisesti johtaessa. Britannian hallituskaan ei täysin tajunnut sitä, miten se oli manipuloitu. Juutalaiseliitti hallitsi suvereenisti lehdistöä ja vaikutusta oli tietysti 5000 vapaamuurariloosin kautta (yksin Lontoossa 1260). Kaikki kirjat ja teatteriesitykset , elokuvat ym. toistivat sotapropagandaa juutalaisvaikutuksen ollessa täydellinen (kuinka ”demokraattista”!). 1.3.1933 Daily Expressin kautta juutalaisjärjestöt julistivat taloudellisen ja finanssisodan Saksalle. ”14 miljoonaa juutalaista seisoo yhdessä julistaakseen sodan Saksalle.” Juutalaisen Natcha Retsch sanoi: ”juutalaiset intressimme vaativat, että Saksa on absoluuttisella tavalla tuhottava” (tämä kai siksi, että se oli ainoana maana maailmassa vapauttanut itsensä juutalaisvallasta ja nyt sitä hallitsivat saksalaiset saksalaisten eduksi,. Älkää suomalaiset kaivako tähän Hollywood- ja YLE-paskaa, vaan muistakaa rahajärjestelmä, joka oli Saksassa vapautunut juutalaisten pyörittämästä kv. systeemistä). Jo ennen sotaa Jewish Chronicle julisti 3.3.1939, että ”..juutalaiset eivät tule sallimaan rauhan julistamista, huolimatta siitä, kuinka monta valtiomiestä tai rauhantekijää sitä haluavat.” Yksi Lontoon juutalainen kertoi saksalaiselle sanomalehdelle sodan sytyttyä: ”Varmasti tämä on meidän sotamme ja me juutalaiset aloitimme sen tehdäksemme lopullisesti tili kanssanne” ”

    Viimeisestä jutusta tule mielikuva, että juutalaislehti ilmaisee juutalaisilla olleen vallan päättää siitä, solmitaanko rauha vaiko ei.

    (0)(0)
  12. Tervehdys, laitan minäkin lusikkani tähän soppaan tällaisella artikkelilla. En selitä sitä mitenkään, vaan jätän päättelyt jokaisen itsensä tehtäväksi, terv Eero Kavasto, Pori

    x x x

    Natsien Radiopropaganda Arabeille
    Julkaistu 16.04.2013 07:29
    Rovasti Eero Kavasto

    Jeffrey Gerf: Nazi Propaganda for the Arab World

    Yale University Press 2010, 335 s.

    Ingressi: Jos joku kirja pitäisi saada suomenkielelle, niin se on tämä. Kirjan merkitys vain kasvaa mitä pitemmälle lähi-Idän tilanteet edistyvät ja mutkistuvat. Asianomaisiin arkistoihin on päästy tutustumaan vasta viime vuosina, sillä suuri osa aineistosta on vain arabiankielisinä radionauhoina. Kirja osoittaa nykyaikaisen arabiradikalismin syntyneen merkittävältä osalta natsipropagandan seurauksena.

    Taustaa lyhyesti

    Kun Muhammed (suomeksi Ylistetty) perusti uuden uskonnon 600-luvulla, Arabian niemimaalla oli jo kahden merkittävän uskonnon, juutalaisuuden ja kristinuskon edustajia. Uuden uskonnon perustana olivat Muhammedin saamat ilmoitukset ja näyt, joita sittemmin lisättiin hadith-perimätiedolla eli muistiinmerkityillä Mohammedin omilla sanoilla ja keskusteluilla.

    Aluksi eri uskontojen väliset suhteet olivat jäsentymättömiä, mutta hyvin pian alettiin kirjoittaa ylös erityisesti juutalaiseen uskoon liittyviä vastenmielisiä piirteitä. al-Qu´ran eli Koraani on muslimien Pyhä Kirja, jonka merkitys on muslimeille ratkaisevan tärkeä ja samalla myös ehdoton.

    Uskonnonhistoriallisesti voidaan todeta, että aina on esiintynyt erilaisten uskontojen välistä valtakamppailua, jonka Arabian niemimaalla lopulta voitti islam ja muut uskonnot joutuivat joko poistumaan alueelta tai jäämään dhimmi-asemaan eli selvästi alisteiseen asemaan.

    Kehitys johti vuosisatojen aikana siihen, että vastenmielisyys erityisesti juutalaisuuteen kasvoi silmittömäksi ja leppymättömäksi vihaksi, jota omalta osaltaan ruokki muhamettilaisten tuntema alemmuudentunne niin juutalaista kuin yleensäkin länsimaista kulttuuria kohtaan.

    Kun tullaan 1920-luvulle ja natsismin syntyvuosiin, huomasi Adolf Hitler samankaltaisuutta islamin ja natsismin oppien välillä. Hän tajusi voivansa hyödyntää samankaltaisuutta taistelussaan juutalaista ”roskajoukkoa” vastaan, joka rodullisesti oli alempiarvoista arjalaiseen yli-ihmisrotuun verrattuna.

    Yhtäkkiä Hitler huomasi saaneensa verrattoman apulaisen, tärkeän arabiankielisen liittolaisen suoraan Jerusalemista, Suurmufti Haj Amin el-Husseinin, jolla oli yhtä leppymätön viha juutalaisia kohtaan kuin hänelläkin.

    el-Husseini kuului kuuluisaan jerusalemilaiseen ylhäisösukuun ja hän oli tottunut jo nuoresta iästä lähtien vehkeilemään maata hallinneita brittimiehittäjiä vastaan.

    Erityisen merkittävä oli esimerkiksi 8-9. syyskuuta 1937 Syyrian Baludanissa järjestetty yleisarabialainen kokous, johon otti osaa neljäsataa delegaattia eri muslimimaista. Husseinin teksti oli käännetty myös saksaksi otsikolla ”Suurmuftin vetoomus islamilaiselle maailmalle vuonna 1937.” Tällä tavalla mufti nousi aina vain enemmän ja enemmän saksalaisten tietoisuuteen ja lopulta se johti hänet Berliiniin.

    el-Husseinin juutalaisviha periytyi huomattavasti aikaisempaan ajanjaksoon ennen toista maailmansotaa, mutta tuttavuudet korkeiden natsijohtajien kanssa saivat muftin ymmärtämään, että hän saattaisi edistää islamin asiaa aivan uudella tavalla. Tässä mielessä lyhytaaltoradioilla oli ratkaiseva merkitys.

    Radiotyö

    Natsit lähettivät arabiankielistä radio-ohjelmaa seitsemänä päivänä viikossa lähi-Itään ja Pohjois-Afrikkaan syksystä 1939 maaliskuuhun 1945. Erittäin voimakas radioasema oli Zeesenissä Berliinin eteläpuolella. Kaikkea materiaalia ei ole vielä kyetty dokumentoimaan osittain sen laajuuden vuoksi ja osittain arabian ja persian kielen osaajien puuttumisen takia.

    Radioasemia oli vähintään seitsemän Saksassa, Berliinissä, Italiassa Barissa ja Ateenassa Kreikassa. Lisäksi akselivaltojen eri armeijoilla oli omia lähetysasemia. Myös liittoutuneilla oli omia vastaavia asemia. Tosin esimerkiksi amerikkalaisten radiosignaaleja oli vaikeata saada kuulumaan, ne tulivat epäsopiviin aikoihin ja niitä mainostettiin huonosti. Saksalaisten vastaavat ohjelmat olivat ylivertaisesti toimitettuja.

    Radio oli suhteellisen halpa väline ja sen käyttö ohitti kaikki maiden väliset raja-aidat. Ainoa haittatekijä oli se, että radioita ei aluksi ollut kovin tiheässä. Vuonna 1941 Yhdysvallat arvioi alueella olleen noin 90.000 lyhytaaltoradiota, eniten 55.000 Egyptissä, 24.000 Palestiinassa, Syyriassa 6000 ja esimerkiksi Saudi-Arabiassa vain 25 kappaletta.

    Vuodessa määrä kasvoi siten, että Egyptissä oli vuonna 1942 arviolta 60.000 radiota, Syyriassa lisäys 20000 laitteeseen, Irakissa 10000 ja Saudi-Arabiassa nyt 500 radiota. Suhteellisesti eniten näytti laitteita tulleen lisää juuri Palestiinassa, melkein kaksinkertaisesti 40000 radioon.

    Voi vain arvailla, kuinka paljon kiinnostusta radioihin lisäsi nimenomaan Palestiinassa se, että Rommel oli joukkoineen lähestymässä ja oli tiedossa tilanteen mahdollinen muuttuminen tukalammaksi juuri juutalaisten kohdalla. Radion kuulijoista suurin osa oli juutalaisia, sillä mahdollisen varakkuuden lisäksi omistaa radio, haluttiin saada tietoa arabian kielellä muftin lähetyksistä Berliinistä tai liittoutuneiden asemilta.

    Pohjois-Afrikassa Algeriassa radiota oli eniten, 70000 ja Marokossa 45000 ja kuulijoiden joukossa oli myös useita eurooppalaisia. Kuulijoiden lukumäärä moninkertaistui, kun radioita oli usein kahviloissa ja muissa yleisissä tiloissa.

    Radion merkitys korostui myös, koska alueella lukutaidottomuus oli vielä 1930 –ja 1940-luvuilla merkittävää. Vuoden 1931 väestönlaskennan mukaan muslimien lukutaito oli esimerkiksi Palestiinassa miesten kohdalla 14 prosenttia ja naisten kohdalla vain 3 prosenttia. Egyptissä lukutaidottomuus oli vielä sodan jälkeen 80 prosenttia ja Libyassa sitäkin korkeampi, 85 %. Näin ollen radiolähetykset tavoittivat ratkaisevasti enemmän kuulijoita verrattuna painettuun tekstiin.

    Lentolehtiset

    Radion lisäksi toinen tehokkaaksi osoittautunut propagandan levittämiskeino oli lentolehtiset, joita Luftwaffe pudotti miljoonamäärin eri maihin. Erityisesti yhteiskunnan alempi keskiluokka oli vastaanottavaista natsien levittämälle informaatiolle. Saksan ulkoministeriö painatti Rommelin pyynnöstä esimerkiksi Egyptiä varten kesäkuun 1942 hyökkäysvaiheessa 700.000 lehtistä levitettäväksi ilmasta.

    Esimerkiksi otsikolla ”Rommel Aavikon Leijona”-lehtistä jaettiin puoli miljoonaa kopiota, ”Uusi Aika On Murtautunut Esiin” satatuhatta, ”Englanti Valheiden Mestari” ja samoin ”Romahduksen Merkkejä” kumpaakin satatuhatta. Näitä kaikkia levitettiin Egyptin suurimpien kaupunkien ylle. Pohjois-Afrikkaan levitettiin 250.000 kesäkuun 29. päivänä 1942 ja kahden viikon kuluttua sinne levitettiin vielä 760.000 kappaletta.

    ”Herätkää Te Jotka Vielä Nukutte” jaettiin satatuhatta kappaletta samoin Rooseveltia, Churchillia ja arabeja esittävää väripostikorttia sitäkin viisikymmentätuhatta kopiota.

    Saksan Afrikakorpsin sotilaille ja eri maissa oleville Saksan tiedustelupalvelun virkailijoille jaettiin yhteensä kahdesta neljän miljoonan arabiakielisen lehtisen painoksia levitettäväksi. Lehtisiä kuljetettiin junilla, rannikkolaivoilla ja kuorma.autoilla. Saksan ulkoministeriö oli ulkoministeri von Ribbentropin johdolla osoittanut varoja avokätisesti lentolehtisten painattamiseen ja arabiankieliseen propagandatyöhön.

    Rommel Aavikon Leijona

    Tästä lehtisestä on hyvä ottaa katkelma, joka osoittaa kuinka asiantuntevaa saksalaisten propaganda oli. Se oli huomattavasti korkeatasoisempaa kuin liittoutuneiden vastaavat esitykset ja ne ottivat paljon paremmin huomioon arabikulttuurin erityisvaatimukset. Tähän vaikuttivat varmasti myös Berliinissä asuneiden arabimaanpakolaisten kirjalliset kyvyt.

    Lehtisessä kehotettiin muun muassa: ”Egyptiläiset, ottakaa vaari hetkestä! Älkää kadottako sitä hetkeä, jolloin voitte karistaa englantilaisten ikeen niskoiltanne! Metsästäkää ulkomaalaiset, jotka esiintyvät mestareina omassa maassanne! Ulos sellaiset, jotka kiusaavat ja kiduttavat teitä ja heittävät vankityrmiin teidän veljenne!”

    ”Akselivaltojen sotilaat rohkeine liittolaisineen ovat jälleen marssineet eteenpäin kaikilla rintamilla uusiin taisteluihin ja uusiin voittoihin. Ja häikäisevimpänä on heidän johtajansa maine: Kenraali Rommel!”

    ”Varjelkaa itsenne niin, etteivät englantilaiset jätä teidän kaunista kotimaatanne palavana soihtuna jälkeensä kuten he jättivät Filippiinit, Malesian, Jaavan ja Burman ja lukemattomat muut maat, joista he ovat perääntyneet kaikkialla maailmassa. Jumalan niin tahtoessa, Englannin tappio on varma!”

    Egyptiläiset olivatkin ärsyyntyneitä Englannin yli 60 vuotta kestäneestä ”ikeestä”, jota natsit käyttivät taitavasti hyväkseen propagandassaan. Myös italialaiset osallistuivat englantilaisten halventamiseen.

    Ulkoministeri Gian Galeazzo hyväksyi seuraavan italialaisten tekemän tekstin levitettäväksi: ”Brittiläisten kuusikymmentä vuotta kestänyt röyhkeys on riistänyt teiltä työnne hedelmät, köyhdyttänyt maaperänne, loukannut sotilaskunniaanne ja vaurioittanut omaa itsenäisyyttänne. Nyt tämä kaikki on päättymässä. Ottakaa akselivaltojen sotilaat vastaan ystävinänne! Heidän voittonsa on teidän voittonne!”

    Toinen vastaava lehtinen muistutti Ducen eli Mussolinin sanoja siitä, että Välimeri kuuluu Välimeren asukkaille eikä englantilaisille, jotka nyt hallitsevat.

    Sotilaiden perehdyttäminen oloihin

    Die Oase: Feldzeitung der Deurschen Truppen in Afrika oli saksalaisten sotilaiden Pohjois-Afrikan kenttälehti, jonka tehtävänä oli osoittaa, että arabit ja muslimit olivat yhtäläisiä liittolaisia Saksan muidenkin asetoverien rinnalla.

    Kesäkuun 6. päivänä 1941, ennen kuin Saksan Venäjän sotaretki oli alkanut, lehti julkaisi artikkelin otsikolla ”Muslimit ja heidän oppinsa: Tänään kaksisataa miljoonaa ihmistä uskoo islamiin.” Heti alussa lehti halusi korjata perinteisen kristittyjen käsityksen, että islam olisi kulttuuria tuhoava voima, koska Muhammed kannattajineen oli halunnut levittää uskontoa tulella ja miekalla. Lehden mukaan syvällisempi Orientin tarkastelu kuitenkin osoitti, että ”islamin perustus on sama kuin keskiajan eurooppalaisten sivilisaatioiden.” Näin ollen esimerkiksi katolisen kirkon vanha oppi siitä, että Muhammed on antikristus, ei enää pätenyt.

    Sen sijaan Oase-lehti esitti idyllisen historiallisen tulkinnan islamista nostaen esiin teemoja saksalaisesta kansallistunteesta ja sen protestanttisuudesta ja samalla juutalaisvastaisista ja anti-katolisista pohjavirtauksista. Näin muokattiin rivisotilaiden käsitystä uusista liittolaisista.

    Arabien levittäytymistä aikoinaan laajoille uusille alueille perusteltiin samalla maan tarpeella kuin kuuluisaa saksalaisten elättelemää Lebensraum-tilan tarvetta. Arabeja asui pohjois-Afrikassa, lähi-Idässä ja Balkanillakin.

    Kulttuurista oli tullut Mischkultur, erilaisten kulttuurien yhteen sulautumista, johon kuului kaksisataa miljoonaa ihmistä. Muhammed liitti oppiinsa Abrahamin, Mooseksen ja Nooan, mutta ”asetti Kristuksen korkeimmalle”, lehti todisti. Näin päästiin moittimaan juutalaisten ”vastenmielistä” uskontoa ja sitä, kuinka petollisia he ovat.

    Oase löysi jopa enemmän yhtäläisyyksiä arabien kanssa kuin konsanaan saksalaisten ja toisten eurooppalaisten kanssaihmisten välillä mukaan lukien Espanjan, Ranskan ja Italian katoliset. Rivisotilaat eivät välttämättä pitäneet moisista rinnastuksista, vaan asettivat itsensä kuitenkin ylempiarvoisiksi.

    Mutta se, että armeijan ylin johto hyväksyi lehteen painettavaksi tällaista, osoittaa, että ainakin osa suhtautui myötämielisesti ajatukseen yhdistää kansallissosialismi sekä saksalaisten historia arabien ja islamin kanssa.

    Sotaonnen vallitessa saksalaiset ja italialaiset liittolaiset olivat murtautuneet jo Egyptiin ja olivat kesäkuun lopussa alle sadan kilometrin päässä Alexandriasta.

    Yhteisessä julistuksessa ”Saksan Valtakunta ja Hänen Korkeutensa Italian kuningas ” takasivat Egyptin täyden itsenäisyyden. Liittolaiset eivät julistuksen mukaan tulleet maahan vihollisina, vaan ystävinä. Heidän mottonsa oli ”Egypti egyptiläisille.” Haj el-Husseini liitti vastaavassa radioviestissään Berliinissä vihollisiksi myös juutalaiset. Juutalaiset ovat juonineet satoja vuosia egyptiläisten selän takana, samoin Englanti oli sortanut Egyptiä kuusikymmentä vuotta. Nyt se kaikki on loppu.

    Toinen Berliiniin maanpakoon paennut arabi, irakilainen kymmenen kuukautta pääministerinäkin ollut natsimielinen Rashid Ali Kilani julisti heinäkuun 6. päivänä 1942 Egyptin olleen ensimmäinen arabimaa, joka joutui kärsimään englantilaisten katkerasta imperialismista. Nyt se sai ensimmäisenä nauttia akselivaltojen tuomasta uudesta vapaudesta ja itsenäisyydestä.

    Propagandan sävy muuttui akselivaltojen kokemien tappioiden myötä. Varsinkin Stalingradin tappio, amerikkalaisten maihinnousu Marokkoon ja Sisilian maihinnousu heinäkuun 7. päivänä 1943 osoittivat kaikille sodan saaman käänteen. Se heijastui myös radiopropagandaan, vaikka perusviestinä oli aina sodan päättymiseen saakka juutalaisten maailmanvalloitushaaveet, salaliitot ja liittoutuneiden toimiminen pelkästään juutalaisten hännystelijöinä sekä todellisen vapauden saavuttaminen vain akselivaltojen tuoman ”aidon vapauden” välityksellä.

    Sotarikokset

    Rommelin joukkojen vanavedessä seurasi myös Einsatzgruppe, juutalaisten tuhoamiseen erikoistunut natsien valiojoukko, jonka tehtävänä oli joko kaasuttaa tai muuten tuhota kaikki lähi-Idän juutalaiset.

    Myös liittoutuneet julkistivat julkilausuman, jonka mukaan sotarikoksiin syyllistyneet saatettaisiin oikeuden eteen. Tehtiin myös päätös, että syylliset toimitettaisiin niiden maiden tuomioistuinten käsittelyyn, joissa rikokset olivat tapahtuneet.

    Näin ei tosin aina tapahtunut. Erikoisesti el-Husseini säästyi oikeuden tuomiolta monivuotisesta radiokiihotuksesta ja muista julkisista puheistaan huolimatta, sillä kaikesta huolimatta hän nautti erittäin suurta suosiota arabimaissa myös sodan jälkeen. Häntä pidettiin suorastaan kansallissankarina hänen palattuaan sodan jälkeen Egyptiin. Häntä suojelemaan asetettiin kolmenkymmenenviiden miehen sotilasosasto varmistamaan, ettei häntä salamurhattaisi.

    Propagandan perusteet

    Euroopassa Hitlerin Mein Kampf-teos toimi antisemitismin perusteoksena, samoin Siionin Viisaiden Pöytäkirjat. Nämä teokset eivät kuitenkaan kertoneet arabeille ja muille islaminuskoisille paljonkaan. Arabialainen ajattelutapa ja kulttuuri vaati pohjaa, joka olisi vastannut paremmin heidän juutalaisvihaansa.

    el-Husseini ymmärsi vedota Koraaniin. ”Uskovien pahimmiksi vihollisiksi olet huomaava juutalaiset”, suura 5:85 (Jussi Aron käännös.) ”Kiivaimmat oikeauskoisten vihamiehet totisesti tapaatte juutalaisista”, (Jaakko Hämeen-Anttilan käännös, suuran jaejako toinen, 5:82.)

    Kun tämä Koraanin lause liitetään Mein Kampf-teoksessa olevaan Hitlerin ajatukseen ”Vastustamalla juutalaisia kaikkialla, taistelen Herran työn puolesta”, saadaan sopiva liittymäkohta, joka yhdistää nämä kaksi erilaista ideologiaa ja uskoa toisiinsa.

    Haj Amin el-Husseinin pitämää puhetta Berliinin Islamilaisen Instituutin vihkimisjuhlassa joulukuun 19. päivänä 1942 pidetään modernin antisemitismin historian avaindokumenttina. Husseini ei jättänyt mitään epäilystä siitä, mihin hänen vihansa ja katkeruutensa juutalaisia kohtaan perustui. Se perustui hänen islamilaiseen uskoonsa ja Koraanin sanoihin.

    Husseini oli yksi niitä harvoja intellektuaaleja ja islamilaisen teologian oppineita, jotka kykenivät soveltamaan ja yhdistämään fasismin ja natsismin muhamettilaisten pyhään kirjaan Koraaniin ja islamilaisiin kommentaareihin. Samoja aatteellisten käsitteiden yhdistelyjä kykeni myös Hitler suorittamaan. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan ollut omintakeisia uuden keksijöitä, vaan sovelsivat erilaisia tendenssejä omiin kuvitelmiinsa ja päähän piintymisiinsä. Lisäksi kumpikin kykeni puhetaitonsa avulla saamaan miljoonat seuraamaan itseänsä.

    Hitler oli kuitenkin eräällä tavalla vain ”paikallinen” Saksan vaikutusalueella toiminut demagogi, kun taas Husseini edusti monia lähi-Idän kulttuuriperimiä, jopa islamia aikaisempia uskontoja ja länsimaiden alistamia poliittisia suuntauksia. Vetoamalla arabien heikkoon itsetuntoon ja islamin menetettyyn maineeseen ja kunniaan, Husseini onnistui kiehtomaan miljoonia arabeja ja muita muhamettilaisia. Tässä työssä radio oli aivan ratkaiseva väline.

    el-Husseinin paatosta sisältäneet puheet saivat oivan kaikupohjan erityisesti radikaaleissa arabeissa, jotka halusivat aseellista vallankumousta. Tässä mielessä vasta tulevaan suuruuteensa kehittymässä oleva Muslimiveljeskunta kuunteli tarkasti Husseinin kiihkomielistä puhetta, jossa kehotettiin nousemaan englantilaisia ”riistäjiä” ja juutalaisia ”parasiitteja” vastaan.

    Husseini ja arabinationalistit rinnastivat Amerikan, Englannin ja Neuvostoliiton samaan vihollisjoukkoon kuuluviksi, joita kaikkia loppujen lopuksi ohjelmoivat ”kavalat” juutalaiset maailmanvalloitukseen tähtäävistä pyrkimyksistään käsin.

    Näin Hitler ja Husseini huomasivat yhtäkkiä olevansa samalla puolella taistelussa yhteistä vihollista vastaan. Samalla natsit huolehtivat Husseinin rahallisesta tukemisesta ja palkan maksusta radiotyössä mukana olevalle tekniselle henkilökunnalle ja muille avustajille, kuten kääntäjille. Erityisesti persian kielen kääntäjiä tarvittiin, sillä shiia-muslimien teologiset erimielisyydet sunni-suunnan edustajien kanssa oli otettava tarkasti huomioon.

    Mahdi

    Maailman lopulla islamilaisen uskon mukaan tulee luvattu Pelastaja, Mahdi. Juutalaisuudessa on oma Messias-hahmonsa, joka tulee myös maailman ajan lopulla, samoin kristityillä on Jeesus, Messias, joka on jo kerran ilmestynyt ja jota myös odotetaan saapuvaksi maailman aikojen lopulla.

    Iranilaisille shiia-muslimeille on ns. kahdestoista imaami tärkeä. Juuri hän tulee pelastajana. Saksan suurlähetystö Teheranissa kertoi lisääntyneistä huhupuheista kansan parissa. Hitleriä oli alettu ihailla ja pitää luvattuna messiaana, jonka tulemisesta vanhat profetiat olivat vuosisatoja jo ennustaneet. Hitleriä alettiin verrata auttajaan, joka palauttaa shiialaisuuden uuteen kukoistukseen ja antaa shiioille takaisin heidän suurimman pyhän temppelinsä, Kerbalan moskeijan.

    Kansalle jaettiin värivalokuvaa, jossa olivat rinnakkain Hitler ja ensimmäinen imaami Ali. Innostus oli levinnyt Iranissa ”täysin ilman meidän aloitettamme”, raportoivat saksalaiset diplomaatit. Kaikessa oli osoitettava mitä suurinta tahdikkuutta, he kirjoittivat. Näin alkanutta poliittista myötätuulta natsi-Saksan asialle ei sopinut nyt tuhota millään harkitsemattomilla ja äkkinäisillä toimenpiteillä.

    Vuoden 1942 loppupuolen persiankielisissä radio-ohjelmissa keskityttiin nimenomaan kohta saavutettavaan ”lopulliseen” voittoon liittoutuneista ja ”kirotuista” juutalaisista. Erityisesti korostettiin sitä, että juutalaisten lopullisesta tuhoamisesta tultaisiin huolehtimaan taistelujen tauottua. Esiin nostettiin ”roistona” juutalainen diplomaatti, Chaim Weismann, joka radiolähetysten mukaan oli eräs päätekijä, joka oli syössyt maailman toisen maailmansodan kurimukseen.

    Saksalainen kulttuuriattasea Hans Alexander Winkler toimi Teheranissa. Hän muistutti raporteissaan Saksan ulkoministeriötä siitä, että Iranista puuttui ”rodullisen tietoisuuden tajuaminen.” Sitä kyllä esiintyi ylemmissä yhteiskuntaryhmissä, sillä iranilaiset olivat perinteisesti tottuneet ajattelemaan itseänsä myös ylväinä arjalaisina aivan kuten saksalaisetkin.

    Propagandassa ei kuitenkaan voitu täysipainoisesti hyödyntää Hitleriä ja Mahdia, sillä Mahdin tuli olla muhamettilainen. Kansanhurskautta voitiin kyllä monilla muilla tavoilla käyttää hyväksi kansan mielialojen saattamiseksi suosiolliseksi natsismin aatteille.

    Saksalaisten propaganda onnistui monessa kohdin oivallisemmin liittoutuneiden vastaaviin radiolähetyksiin ja kirjallisiin painotuotteisiin verrattuna. Jopa ”itämaiset pilakuvat” olivat tehokkaampia kuin valokuvat, varsinkin lukutaidottoman kansan parissa.

    Ohjelmarunko radioissa

    Vasta viime aikoina on päästy tutkimaan valtavaa kuudentuhannen radioäänitteen arkistoa, mutta jo nyt on havaittu, että pääpaino ohjelmissa oli jatkuvasti juutalaisten saattaminen syyllisiksi lähes kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.

    Presidentti Roosevelt oli ”juutalainen Roosevelt”, Churchill johti ”juutalaista Englantia” ja Stalin bolsevikkeineen oli ”juutalaisten sätkynukke.” Amerikan kongressi oli ”täynnä juutalaisia”, samoin Englannin parlamentti.

    Saksan ulkoministeriöllä ja sen propagandaosastolla oli onni ja autuus saada käyttöönsä sellainen älyllisesti valveutunut arabi kuin Haj Amin el-Husseini, joka tarjoutui natsien palvelukseen jouduttuaan pakenemaan lähi-Idästä. Juuri hän kehitti huippuunsa radiopropagandaa.

    Radikaali antisemitismi Berliinin poliittisissa piireissä löysi sopivan kaikupohjan Koraanin juutalaisvastaisista lauseista, joita Husseini osasi taitavasti käyttää hyväkseen. Sanotaanhan sitä, että tarpeeksi usein toistettu valhe muuttuu lopulta totuudeksi. Juuri tämän taidon Husseini mestarillisella tavalla osasi. Natsit opettivat radikaaleja islamin edustajia 20. vuosisadan uusimpien teknisten välineiden käytössä. Natsit huomasivat juutalaisvastaisuuden olevan olennainen, aivan kuin sisään rakennettu osa muhamettilaisten ajattelussa kautta koko pohjois-Afrikan ja lähi-Idän aina Intian niemimaalla asuviin muhamettilaisiin saakka.

    Juutalaisten salaliitto maailman valloittamiseksi oli radio-ohjelmien perusmateriaalia. Juutalaiset olivat aloittaneet ensimmäisen maailmansodan ja tietysti paraikaa käynnissä olevan toisen maailmansodan vain siksi, että he siten edistäisivät kaikkien kansojen orjuuttamista.

    Kumpikin aatesuunta, länsimainen imperialismi tai kommunismi, kelpasivat natseille työkaluiksi, joita käyttämällä ”rauhaa rakastavat” arabit oli tarkoitus lannistaa. Varovaisuutta liian avoimessa halveksimisessa oli tosin noudatettava Italian kohdalla, sillä italialaiset pitivät Libyaa, Etiopiaa ja muitakin lähi-Idän alueita omina valloituksinaan. Italialaisista ei yleisesti pidettykään juuri tästä imperialistisesta syystä. Sen sijaan saksalaisia ihailtiin ja se otettiin huomioon radio-ohjelmia suunniteltaessa. Saksa tulisi vapauttamaan Englannin ikeestä.

    Ohjelmat kestivät yleensä neljäkymmentäviisi minuuttia, ja mukana oli niin musiikkia kuin esitelmiä ja poliittisia puheita. Ohjelmia lähetettiin seitsemänä päivänä. Ohjelmien painopiste muuttui sotaonnen vaihduttua, mutta loppuun asti ohjelmien kuulijoita varotettiin siitä, mitä seuraa jos liittoutuneet voittavat: Englantilaisten ies jatkuu eivätkä arabimaat pääse itsenäistymään.

    Vielä kauheampana tulevaisuuden kuvana pidettiin sitä hirveyttä, että alueelle perustettaisiin juutalaisten oma valtio. Näin vain vahvistuisi se pelko, että juutalaiset valloittaisivat lopulta koko lähi-Idän ja tappaisivat kaikki arabit ja muhamettilaiset viimeistä miestä, naista ja lasta myöten.

    Kerta toisensa jälkeen radiolähetyksissä kehotettiin puolestaan ”tappamaan kaikki juutalaiset” ennen kuin nämä tappaisivat heidät.

    Rommelin joukkojen lähestyessä, arabit maalasivat Palestiinassa juutalaisten talojen seiniin valkoisia rukseja merkiksi siitä, että niiden talojen asukkaat surmattaisiin ja naapuruston arabitalojen asukkaat sen sijaan säästettäisiin.

    Uhka oli todellinen myös Kairossa, jossa muun muassa lentoliput maksoivat tähtitieteellisiä summia, kun pelokkaat ihmiset halusivat päästä maasta pois keinolla millä tahansa. Eräskin pakeni istumalla koko matkan lentokoneen wc-tuolilla.

    Radio-ohjelmissa oli luontevaa joka paikassa muistuttaa Englannin ”tyrannimaisesta” otteesta arabikansojen kohdalla. Ohjelmat väittivät, arabit eivät tahtoneet asettua liittoutuneiden puolelle, vaan ottaa mieluummin vastaan saksalaiset joukot vapauttajina sorrosta. Näin varmasti olikin radikaalien arabien kohdalla, mutta kansan parissa esiintyi myös paljon välinpitämättömyyttä sen suhteen, kuka kulloinkin oli vallassa.

    Huhtikuussa 1941 saksalaiset valloittivat Kreikan ja perustivat radioaseman Ateenaan. Välittömästi alettiin lähettää sieltäkin puolitietoa ja liioittelua juutalaisten vaikutusvallasta. Ohjelmissa kerrottiin, että juutalaiset omistivat 97% Yhdysvaltojen lehdistä, 90% lähetysasemista, elokuvateattereista ja teattereista. Pankeista he omistivat 98% ja 87% kaikista tärkeistä teollisuuslaitoksista. Toisin sanoen juutalaiset omistivat lähes kaiken merkittävän omistamisen arvoisen.

    Radio-ohjelmat oli helppo laatia tällaisten valhetietojen varaa. Liittoutuneet olivat sen sijaan tarkkoja, että sotatilanteista ja muista asioista pyrittiin välittämään totuudenmukaisia tietoja.

    Propaganda naisille

    Tuskin mitään natsien propagandasta muhamettilaisille kohdistui suoraan naisille tarkoitettuun materiaaliin. Tähän vaikutti arabikulttuurin perinteinen asennoituminen naisten rooliin sivustakatsojina. Yksi esimerkki kirjassa on kuitenkin toukokuun 20. päivältä 1944 Italiassa käydyn sodan tiimoilta.

    ”Muslimi –ja arabiäidit! Ranskalainen petturi Charles de Gaulle on ajanut teidän miehenne Italiaan tappaakseen heidät siellä juutalaisen sodan uhreina, jonka aloittivat Churchill ja Roosevelt. Älkää antako yhdenkään miehenne kuolla vihollisenne tähden. Älkää taistelko vihollisenne puolesta, joka on ollut aina teitä vastaan ja joka on aina halunnut tuhota teidän uskontonne. Saksalaiset sotilaat eivät ole teidän vihollisianne.”

    Lisäksi ohjelmassa esitettiin suora kehotus myös miehille: ”Arabimiehet Italiassa! Auttakaa saksalaisia taistelemaan yhteistä vihollistanne vastaan!” Sitten vedottiin taas naisiin: ”Vetoamme pohjois-Afrikan naisiin, että he antaisivat miestensä tietää, että heidän on jätettävä liittoutuneet ja taisteltava saksalaisten rinnalla. Kaikkien arabien maailmassa täytyy taistella perinteisiä vihollisiansa brittejä, amerikkalaisia, ranskalaisia, juutalaisia ja bolsevikkeja vastaan.”

    Liittoutuneiden varovaisuus

    Paljon on keskusteltu siitä, mikseivät liittoutuneet ”hyödyntäneet” omassa propagandassaan ja lähetyksissään Euroopassa tapahtuvaa juutalaisten joukkotuhoamista.

    Syy on yksinkertainen. Jos tämä aihe olisi nostettu voimakkaasti esiin, natsit olisivat välittömästi ottaneet seuraavan aseen käyttöönsä: Katsokaa nyt, liittoutuneet käyvät sotaa vain juutalaisten puolesta! Taustalla häärii salakavala juutalainen ”klikki” ja kaikki pelaa juutalaisten pussiin.

    Itse asiassa koko juutalaiskysymys näytteli liittoutuneiden sotastrategiassa sittenkin melko pientä osaa. Paljon tärkeämpää oli kansallissosialistisen aatteen täydellinen kitkeminen pois maailmasta.

    Paljon on keskusteltu myös siitä, mikseivät liittoutuneet pommittaneet Auschwitzia ja sinne johtavia junaratoja. Radat on helppo korjata, lisäksi venäläiset eivät antaneet välilaskukenttiä omalta puoleltaan käyttöön ja maajoukkoja ei voitu sodan siinä vaiheessa vielä lähettää.

    Tietoja tuhoamisleireistä oli riittävästi tiedossa, mutta propagandan oli keskityttävä muihin asioihin, kuten demokratiaan, vapauteen ja sen levittämiseen, että jos natsit voittavat, seurauksena on ääretön pakkovalta. Eipä sen puoleen, samaa puhuivat natsit omissa radio-ohjelmissaan, jos liittoutuneet olisivat voittaneet.

    Amerikkalaisten joukkojen saavuttua pohjois-Afrikkaan, saivat natsit sanoa, että ”jokainen sotilas, joka tulee Orientiin, on juutalaisen palveluksessa.” Itse asiassa juuri ”Amerikan juutalaiset lähettävät heidät tänne sotimaan, vaikka sotilaat eivät sitä itse edes tiedä. Juutalaiset vain vetelevät naruista taustalla. ”

    Liittoutuneiden ja erityisesti amerikkalaisten varovaisuus juutalaiskysymyksen esille ottamisessa korostui juutalaisvaltion itsenäisyyslupauksen toteuttamisen suhteen. Sitä oli ehdottomasti siirrettävä tuonnemmaksi sodan loppumisen jälkeiseen aikaan saakka, sillä asian julkistaminen kesken sotaa saisi aikaan vain sen, että natsien propaganda saisi uutta vettä myllyynsä. Se puolestaan kiihottaisi arabeja entistä suurempaan vihaan ja väkivaltaan Palestiinan juutalaisia kohtaan.

    Eräässä radio-ohjelmassa kirottiin sekä Roosevelt että Weizmann. He vain juonivat arabien karkottamisen Syyriasta, Palestiinasta ja Libanonista vain jotta tilalle voitaisiin perustaa suur-Israelin valtio. Näistä syistä johtuen liittoutuneiden oli oltava hyvin varovaisia, ettei olisi annettu aseita el-Husseinin ja natsien käsiin.

    Elokuun 10. päivänä 1942 Italian Barin asema kuulutti arabeja pyhään sotaan, jihadiin. Tämän termin käyttö on vain korostunut nykypäivinä.

    Elokuussa 1941 Roosevelt ja Churchill allekirjoittivat Atlantin sopimuksen, Atlantic Charter. Natsit leimasivat sopimuksen välittömästi tekopyhyydeksi. Sopimuksen mukaan kaikille maille taattiin oikeus sellaiseen hallitusmuotoon kuin he itse halusivat. Sopimus oli natsien mielestä jälleen osoitus juutalaisten salaisesta kähminnästä kulissien takana, jotta arabien elämästä tehtäisiin sietämätöntä.

    Liittoutuneiden propagandaosastot joutuivat siis tarkkaan harkitsemaan erilaisia sanamuotoja ja vaihtoehtoja, varsinkin kun akselivaltojen sotajoukot olivat pohjois-Afrikassa niskan päällä.

    Pohjois-Afrikassa el-Alameinin voiton jälkeen liittoutuneiden tilanne alkoi helpottaa. Voitiin varovasti aloittaa propagandan vyöryttäminen radioaalloilla aivan uudelta pohjalta.

    Valtava aavikkotaistelu elokuun 30. päivän ja syyskuun 5. päivän välisenä aikana 1942 ratkaisi sodan Afrikan näyttämöllä. Amerikkalaiset olivat saaneet avukseen muun muassa 200 uutta tankkia. Berliinissä ulkoministeri von Ribbentrop ei oikein näyttänyt tajuavan taistelun lopputuloksen merkitystä. Kairo oli nyt säästynyt, Aleksandria oli turvattu, Suezin kanava voitiin pitää auki ja Palestiinan juutalaisyhteisö saattoi hengittää vapaammin.

    Uuden Siionistisen Valtakunnan Rajat

    Elokuun 12. päivänä 1942 painettiin värillinen lentolehtinen, jossa Daavidin tähti peitti Jerusalemin, Beirutin, Ammanin, Damaskoksen, Aleppon, Irakin Mosulin ja Bagdadin sekä Egyptin Aleksandrian ja Kairon. Tekstissä kerrottiin, kuinka arabimaat jaetaan juutalaisten kesken.

    ”Arabit, tunnetteko tämän lipun? Se on uusi lippu, jonka alle kuuluu Palestiina, Transjordania, Syyria, Libanon ja osia Irakista sekä Saudi-Arabiasta. Sopimuksen ovat allekirjoittaneet liittoutuneet ja Transjordanian kuningas Abdullah, tuo arabien asian petturi.” Lehtisessä laskettiin, että alueelle tuotaisiin 17 miljoonaa juutalaista eikä ”sillä ole mitään väliä, että alueella jo asuu miljoonia arabeja. Heidät ajettaisiin pois.” Se tapahtuisi ”tunnettuja juutalaisten keinoja käyttäen.” Tällä tavalla alueelle saataisiin voimakas linnoitus, josta käsin amerikkalaiset ja englantilaiset voisivat riistää islamilaisvaltioita aina Intiaa myöten.

    Arabeille tehty vuoden 1918 petos ei saisi nyt uudestaan toteutua. Silloin englantilaiset voittivat lähi-Idässä ja sama toteutuisi, jos Englanti voittaisi tämän sodan. Siionismin maailmanvalloitusta janoava politiikka oli kaiken takana. Lehtisen mukaan on vain yksi vihollinen, Englanti ja sen ”kodittomat varkaiden joukkiot.” Lehtinen kehotti ”taistelemaan tuota ryysyläisarmeijaa ja rikollisjoukkiota, bandiitteja vastaan. Kätkekää ruokanne heiltä, samoin talonne, naisenne ja lapsenne.” Ja kauniiksi lopuksi vielä ”toivottakaa akselivaltojen sotilaat ystävinä tervetulleiksi, suojelkaa heitä vaaroissa aivan kuten hekin varjelevat teidät.”

    Elokuun 27. päivänä Barin asema virheellisesti väitti, että yksi syy Rooseveltin mukaan tuloon sotaan olisi ollut vain tukea ja vahvistaa juutalaisuutta. Asema käytti sananlaskua: ”Kuka syö sulttaanin leipää, kantaa sulttaanin miekkaa.” Toisin sanoen Roosevelt toteuttaa sätkynukkena taas kerran vain juutalaisten pyrkimyksiä.

    Ohjelmassa kerrottiin, että on olemassa kolmenlaisia vihollisia. Ensiksi vihollinen, sitten ystäväsi vihollinen ja kolmanneksi vielä vihollisesi ystävä. Roosevelt on näitä kaikkia.

    Bolsevismi

    Natsit uhkasivat Eurooppaa myös bolsevikkien valtaannousulla, jos sota hävitään. Liittoutuneiden piti olla varovaisia myös anglo-venäläisten suhteiden liiallisen mainostamisen suhteen, sillä senkin natsit käänsivät salajuoneksi.

    Pikemminkin liittoutuneiden propagandassa piti esittää, että venäläiset taistelivat vain omaa sotaansa ja ettei heillä ollut mitään imperialistisia pyrkimyksiä lähi-Idässä eikä muuallakaan. Arabeille pitäisi korostaa vaikkapa ranskalaista kulttuuria ja sen merkitystä, kun aiotaan saada demokraattinen Egypti aikaiseksi.

    Propagandassa natsit esittivät, että bolsevikkien tarkoituksena oli lähettää vasemmistolaisesti ajattelevia juutalaisia Palestiinaan. Kuviteltiin myös, että jos Palestiinaan muuttaisi tarpeeksi kommunistijuutalaisia, koko maasta tulisi lähi-Idässä bolsevikkien sillanpääasema, josta käsin he voisivat sittemmin vyöryttää koko lähi-Idän ja pohjois-Afrikan sosialistiseksi.

    Sodan jälkeen arabinationalistit valittivat sitä, että Neuvostoliitto oli tukenut Yhdistyneissä Kansakunnissa äänestystä, jossa Israelin valtion perustaminen hyväksyttiin vuonna 1947. Näin bolsevikit olivat pettäneet arabian asian.

    Saksassa natsipropaganda esitti venäläiset ”slaavilaisina ali-ihmisinä.” Tätä laulua sopi laulaa Euroopassa, mutta ei lähi-Idässä. Sen sijaan radiossa toistettiin bolsevismin haluavan ”pyyhkiä islamin pois muhamettilaisten sydämistä ja tasoittaa tietä kommunismille.” Bolsevikit olivat uskonnon ja samalla myös kapitalismin vihollisia ja siksi kaikkien muslimien velvollisuutena oli taistella heitä vastaan.

    Kehäpäätelmällä osoitettiin, että ”juutalaiset ovat bolsevikkeja ja bolsevikit ovat juutalaisia ja näin ollen he ovat meidän vihollisiamme.”

    Egyptin hallitus kuningas Farukin johdolla oli englantilaismielinen, kun taas Al Azharin yliopistoväen joukossa oli natsimielisyyttä. Radio-ohjelmat tukivatkin kansallismielisen yliopiston omaksumaa kantaa.

    Radiot saivat uutta tuulta purjeisiinsa, kun toukokuun 12. päivänä 1942 raportoitiin, että Maailman Siionismin Päämaja siirrettäisiin New Yorkista Moskovaan. Reformijuutalaisuuden johtaja rabbi Wise oli nimittäin tullut ehdottaneeksi Neuvostoliiton suurlähettiläälle, että toimiston paikkaa vaihdettaisiin. Natsit heti päättelivät, että näin ollen ”bolsevismi oli lyömässä kättä juutalaisuuden kanssa.” Jatkoksi pääteltiin, että Palestiinan juutalaisvaltiosta tulisi ”bolsevikkinen kommunistitasavalta, joka loisi katseensa suoraan Välimerelle.” Arabit saisivat olla varuillaan, ettei tuo ”juutalaisten pesä” pääsisi syntymään.

    Liittoutuneiden pohdintaa

    Olemme jo havainneet kuinka monta eri asiaa liittoutuneiden piti ottaa huomioon arkaluonteisessa lähi-Idän tilanteessa. Erityisen varovainen piti olla, ettei Palestiinan arabeja olisi ärsytetty mitenkään. Se merkitsi monenlaista taiteilua.

    Liittoutuneet laskivat, että avoin taistelurintama tai pitkällinen kapina yhdessä tai useassa arabimaassa vaatisi alueelle runsaasti joukkoja, jotka tarvittaisiin kipeästi Euroopan rintamalle, erityisesti Sisiliassa ja myöhemmin Normandiassa.

    Saksalaiset puolestaan tajusivat tämän asian erittäin hyvin ja olivat valmiita käyttämään pienimmänkin syyn yllyttääkseen arabeja. el-Husseini ei epäröinyt hetkeäkään maalatakseen radiossa liittoutuneiden sotatoimet heti yhteistyöksi ”juutalaissyöpäläisten” kanssa.

    Liittoutuneilla oli ratkaistavanaan muun muassa heikot tietoyhteydet. Linjat venyivät pitkiksi ja kaikki riippui aina arabien hyväntahtoisuudesta olla sabotoimatta heiveröisiä linjoja tai asemia. Myös Neuvostoliittoon menevät sotatarvikekuljetukset kulkivat erilaisten muslimialueiden läpi, muun muassa Persiassa.

    Äärimmäisen tärkeä seikka sodankäynnin kannalta oli myös öljyn saatavuus. Irakista Palestiinaan johtava öljyputki oli helppo katkaista konfliktin sattuessa. Haifan öljynjalostamo oli tuiki tärkeä liittoutuneiden laivastolle ja muulle sotilaskalustolle. Saksalaiset pommittivatkin Kreetalta käsin Haifaa ja sen jalostamoa.

    Persian lahden perukassa sijaitseva Abadan oli ainoa liittoutuneiden lentopetrolin jalostamo koko läntisellä pallonpuoliskolla, joten muhamettilaisia oli paras käsitellä heitä mitenkään ärsyttämättä.

    Amerikkalaisten mielestä nukkuvan leijonan oli edelleen parasta antaa nukkua ja koko Palestiinan mahdollisen juutalaisvaltion perustaminen siirtää sodan jälkeiseen aikaan ellei vieläkin kauemmas.

    Radio Berliini toitotti ”rikollisista amerikkalaisista senaattoreista ja ryövärien joukkioista”, jotka kaikesta huolimatta elättelivät toivetta juutalaisvaltiosta ja samalla ”pyyhkiä Koraani pois ihmisten mielistä ja korvata se ateismilla ja moraalittomuudella.” Kaikesta päättäen senaattorit ”haluavat veren virtaavan lähi-Idässä.” Radio-ohjelma väitti kaiken tämän johtavan siihen, että Temppelivuorella sijaitseva ”Al-Aqsan moskeija korvattaisiin Salomonin temppelillä.” Lopulta ohjelmassa väitettiin, että ”Yhdysvallat on pelkkä juutalainen siirtokunta ja sen viisi miljoonaa juutalaista hallitsivat sataaneljääkymmentä miljoonaa amerikkalaista.” Kaiken huipentumana julistettiin, etteivät liittoutuneet ”välittäneet neljästäsadasta miljoonasta arabista ja muhamettilaisesta, joita he pitivät pelkästään hyönteisinä ja kärpäsinä.”

    Paksu todistelu päättyi vetoomukseen tappaa kaikki liittoutuneet. Varmemmaksi vakuudeksi todettiin, että muhamettilaisille ”olisi parempi, että taivas putoaa päällemme tuhoten meidät kuin että islamin aurinko laskisi ja Koraani tuhoutuisi.” Eräässä ohjelmassa todettiin, että ”jokainen Algeriassa, Marokossa ja Tunisiassa asuva juutalainen on vakooja.” Näin kansanjoukkoja kiihotettiin massaväkivaltaan.

    Liittoutuneet havaitsivat kuitenkin yhden myönteisen asian. Erityisesti Amerikassa kasvoi halu juutalaisen valtion synnyttämiseen, kun alkoi selvitä natsien hirveydet juutalaisväestön tuhoamisessa. Ilman tätä seikkaa Amerikassa ja muualla olisi ollut huomattavasti vähemmän poliittista painoarvoa käytettävissä valtion perustamiseksi. Tosin tämä ei millään tavalla auttanut juutalaisten ahdinkoa Euroopassa sodan vielä jatkuessa kiivaana.

    Suumufti Husseini käytti radio-ohjelmissa häikäilemättömästi hyväkseen koko ajan kasvavaa epäilystä ja epäuskoa, että liittoutuneet suunnittelivat juutalaisvaltion perustamista ”pyhille islamin paikoille.”

    Saudi-Arabia

    Osoituksena arabien syvälle iskostuneesta antipatiasta juutalaisia kohtaan on Saudi-Arabian kuninkaan Abdul Azis al-Saudin mielipiteet, jotka amerikkalaisen valtuuskunnan edustaja Nils E. Lind kirjasi illalliselta kuninkaan kanssa Riadissa lokakuun 30. päivä 1944. Kuninkaan mielestä kristinuskolla ja islamilla oli paljon yhteistä. Eri asia oli sen sijaan juutalaisten kohdalla.

    ”Juutalaiset ovat aina lietsoneet uskonnollisia erimielisyyksiä meidän välillemme. Sinne, missä ei ole mitään erimielisyyksiä, sinne juutalaiset niitä aiheuttavat. Juutalaiset ovat vaarallinen ja vihamielinen rotu ja he aiheuttavat riitaa missä tahansa he ovatkin. Miksi te amerikkalaiset ja britit rakastatte heitä ja aina asetutte heidän puolelleen? Hehän vain käyttävät teitä hyväkseen ajaakseen omia etujaan. Me muslimit vihaamme heitä sydämemme pohjasta ja vihamme tätä synnillistä ja pahaa rotua kohtaan kasvaa päivä päivältä.”

    Kielenkäyttö vain koveni: ”Missä tahansa me heitä näemmekin, me teurastamme heidät kunnes olemme ajaneet heidät pois mailtamme. Allahille kiitos meidän valtakunnassamme ei ole yhtään juutalaista emmekä koskaan tule sallimaan yhdenkään juutalaisen astua maahamme.”

    Kuningas jatkoi käsitystensä esittämistä: ”Yhdellekään meistä ei ole pelastusta ennen kuin opimme vihaamaan tätä rotua. Me tiedämme tämän jo aikojen takaa ja olemme tyhmiä, ellemme ota varoitusta huomioon. Toivottavasti te kerrotte tämän teidän hallituksillenne.” Tällä tavalla amerikkalainen diplomaatti selosti esimiehilleen kiihkeätä puhetta, jota oli kuulemassa fanaattiset Saudi-Arabian wahabi-suunnan arabit.

    Tässä jälleen yksi esimerkki siitä vihamielisyydestä, jonka kanssa liittoutuneet joutuivat taiteilemaan lähi-Idän monimutkaisessa poliittisessa tilanteessa ja yrittää etsiä kaikille osapuolille sopivaa ratkaisua.

    Saudi-Arabian suunnattomat öljyvarat oli ehdottomasti otettava kaikissa laskuissa huomioon eikä niin tärkeätä liittolaista saanut millään tavalla ärsyttää. Reaalipolitiikassa tämänkaltaiset lausunnot merkitään muistiin, mutta silti käytännössä menetellään toisin.

    Natsit ja islam

    Kansallissosialismi oli fasistinen ja diktatorinen järjestelmä, joka käytti kristillisiä teemoja hyväkseen kuitenkaan uskomatta niihin. Aatteeseen ei kuulunut ajatus olla uskonnollinen liike, vielä vähemmän fundamentalistinen muussa mielessä kuin siinä, että se sulki pois muut ajatussuunnat ja tahtoi hallita vain yksin.

    Joutuessaan islamin kanssa tekemisiin, natsit joutuivat joustamaan ja soveltamaan propagandaansa erilaisen uskonnollisen suuntauksen ja täysin erilaisen kulttuurin kanssa. Mahtipontinen natsiretoriikka soveltui eurooppalaiseen ja länsimaiseen ajatusmaailmaan, mutta muhamettilaisten parissa oli käytettävä aivan toisenlaisia lähestymistapoja. Suurmufti oli niitä harvoja, jotka osasivat soveltaa oikeaa lähestymistapaa. el-Husseini vetosi radiopuheissaan siihen, että ”usko oli tullut heikoksi, oli palattava takaisin alkulähteille ja uudistettava islamin usko.” Itse asiassa brittien ylivalta oli Jumalan rangaistus muhamettilaisille ja seuraus siitä, että oli hylätty oikea usko.

    Mufti yritti samalla saada Palestiinan poliittisen painoarvon nousemaan vetoamalla ”pyhään islamin ummaan” eli sellaiseen maahan, joka ikuisesti kuului arabien hallintaan.

    Olisi suuri pyhäinhäväistys, jos keskelle tällaista aluetta perustettaisiin valtio, jossa ”juutalaisbakteerit” asuisivat. Muftin mielestä myös Amerikka oli ”täynnä noita bakteereja ja se kärsisi vielä juutalaisepidemiasta.” Onko historiassa koskaan ollut, mufti kysyi, ”viekkaampaa rikosta” kuin ehdottaa juutalaisvaltion perustamista Palestiinaan. Onneksi liittolaistemme Saksan ja Japanin avulla me saamme arabivaltion, jossa ”ei ole jäljen häivääkään juutalaisista.”

    Saksalaiset ymmärsivät nopeasti, ettei muhamettilaisten parissa sopinut käyttää puhtaasti maallisia argumentteja kuten Euroopassa, sillä miljoonat hurskaat muslimit olisivat yksinkertaisesti ohittaneet sellaiset perusteet. Heille asia oli perusteltava pikemminkin uskon ja Koraanin pohjalta.

    Radio-ohjelmat puhuivat myös tilanteista, jotka liikuttivat muitakin kuin vain arabeja. Myös Intiassa oli paljon muhamettilaisia, joihin juutalaisvaltion perustaminen vaikuttaisi. Natsien propaganda osasi taitavasti yhdistää rasistiset tuntemukset intialaisten kansallisiin pyrkimyksiin.

    Juutalaisvaltio vaikuttaisi haitallisesti myös Intian muhamettilaisten pyrkimyksiin oman valtion perustamisessa. Kaavailuissa edettiin lopulta Pakistanin perustamiseen väkivaltaisen itsenäisyyssodan jälkeen.

    Juutalaisten itsepuolustukseen tarkoitetussa Haganah-järjestössä natsit ja arabit olivat myös näkemässä islamilaisen uskon vastustajan. Järjestön tarkoituksena ei ollut kaikkien arabien ampuminen ja täydellinen tuhoaminen, vaan torjua arabien hyökkäykset ja taistella Rommelin panssariarmeijaa vastaan, mikäli se pääsisi Palestiinaan saakka.

    Natsit käänsivät tämänkin toisin päin. Juutalaisten aseistautumisen tarkoituksena oli islamin tuhoaminen viimeistä muhamettilaista myöten. Propaganda tuntuu irvokkaalta, kun ottaa huomioon, että samaan aikaan natsit olivat tuhoamassa viimeistä myöten jokaisen juutalaisen Euroopasta.

    Uskonnollinen retoriikka siis puri arabeihin ja muihin muhamettilaisiin. Asiat oli saatava näyttämään siltä, että pelissä oli islamin uskon elämä tai kuolema. Radioiden kuuntelijat oli saatava uskomaan narsistiseen omahyväisyyteen, että kun vastustettiin juutalaisia ja juutalaisen valtion syntymistä, puolustettiin samalla Allahia, Mohammedia ja oikean islamin uskon seuraajia. Samalla luotiin tärkeältä kuulostanut vaikutelma, että koko maailma pyörii arabien ja muhamettilaisten ympärillä.

    Sotaonni kääntyy

    Niin kauan natsien oli helppoa syytää kaikenlaista propagandaa kansallissosialismin voittokulusta kun sota onnistui Neuvostoliitossa ja pohjois-Afrikassa. Stalingradin tappio vuoden 1943 alussa merkitsi lopun alkua, vaikka natsien merkillinen taito kääntää suuretkin tappiot vain hetkellisiksi takaiskuiksi ”lopullisen voiton” edellä onnistui käytännössä aivan sodan loppuun saakka.

    Göringin itsekeskeinen ja pöyhkeän itsevarma ja halveksiva asennoituminen tuli esiin lausunnossa, kun hän totesi liittoutuneiden nousseen maihin Normandiassa ”juuri siellä, mihin me halusimmekin heidän rantautuvan.”

    Yhdysvaltojen mukaantulo sotaan oli se ratkaiseva tekijä, joka muutti voimatasapainon lopullisesti. Lopulta jopa piskuinen San Marino julisti sodan natsi-Saksalle elokuussa 1944. Egypti ja Syyria, Libanon ja Saudi-Arabia päättivät kaikki julistaa sodan Saksalle helmikuussa 1945.

    Kohteliaita sähkösanomia tosin vaihdettiin suurmuftin ja ulkoministeri von Ribbentropin välillä vielä marraskuussa 1944, jolloin vakuuteltiin lopullisen voiton tulevan. el-Husseini vaihtoi sähkeitä myös SS-johtaja Heinrich Himmlerin ja Hitlerin välillä, mutta kukaan ei enää voinut välttää ajatusta, että loppu alkaa väistämättä häämöttää.

    Yhtenä esimerkkinä kaikkien vielä käytettävissä olevien voimien kokoamisesta oli el-Husseinin ja Himmlerin sopimus perustaa muslimidivisioona Balkanille. Fetsipäiset SS-sotilaat olivat suhteellisen outo yhdistelmä alkuperäisen kansallissosialistisen arjalaisihanteen kanssa, mutta nyt oli hyväksyttävä kaikenlaiset keinot. Muslimijoukoilla oli jopa sotaimaameja huolehtimassa joukkojen uskonnollisista tarpeista rukoushetkineen kaikkineen. Apua sotaponnisteluissa joukoista ei juurikaan ollut.

    Saksalaisia kuoli pelkästään tammikuussa 1945 noin 450.000 sotilasta eri rintamilla, mutta vielä vain eläteltiin lopullista voittoa muun muassa V-1 ja V-2 rakettien muodossa. Alpeille oltiin arabiradioiden propagandan mukaan perustamassa aivan uusia rakettiasemia, joista laukaistut raketit voitaisiin ohjata jopa New Yorkia kohti.

    Radio-ohjelmat arabimaihin jatkuivat ehtymättömällä voimalla ja paatoksella, tosin vanhoin teemoin ja epäjohdonmukaisuuksin. Juutalaisia nimitettiin edelleen ”hyönteisiksi ja heinäsirkoiksi”, jotka nauttivat helposta elämästä ja kekkereistä, mutta jotka toisaalta koko ajan vakoilivat arabeja ja kertoivat liittoutuneille heidän heikkouksistaan voidakseen jatkaa näiden orjuuttamista.

    Vielä helmikuun 1. päivänä 1945 Vapaan Arabian Ääni-radioasema lähetti Berliinistä ohjelman juutalaisesta ”vitsauksesta, joka voitettaisiin vain käyttämällä voimakkaita ja tuhoisia aseita.” Muutoin juutalaiset uhkaisivat ei vain Palestiinaa vaan lopulta kaikkia arabimaita.

    Viimeinen akselivaltojen radiolähetys, jonka Amerikan Kairon lähetystö rekisteröi, oli helmikuun 12. päivänä vuonna 1945. Saattoi olla, että ohjelmia lähetettiin vielä tuonkin ajankohdan jälkeen, mutta ne loppuivat viimeistään maaliskuussa 1945.

    Sodan jälkeen

    Toukokuun 7. päivänä 1945 lähes Euroopan sodan viimeisenä päivänä suurmufti el-Husseini pakeni Saksasta ja saapui Berniin Sveitsiin. Sieltä hänet siirrettiin erääseen huvilaan Pariisin lähellä ja Ranskasta hänet salakuljetettiin Egyptiin turvaan.

    Englantilaiset eivät yrittäneet saada häntä sotarikoksista oikeuteen. Britit päättelivät, että muftin vangitseminen estäisi vakavalla tavalla poliittisen myötätuulen syntymisen sodan jälkeisissä muslimimaissa. Jugoslavian hallitus olisi halunnut hänet oikeuteen Bosnian SS-joukkojen valmentamisen vuoksi, mutta hallitus taipui asiassa arabimaiden painostukseen ja luopui syytteistä. Asia tuli esiin myös Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin yhteydessä, mutta mufti säästyi siltäkin.

    Arabimaissa suurmufti otettiin pikemminkin vastaan kansallissankarina, joka oli miehuullisesti taistellut juutalaisia vastaan ja oli yrittänyt parhaansa estääkseen juutalaisvaltion syntymistä.

    Liittoutuneet eivät myöskään halunneet tehdä muftista poliittista marttyyria. Silloin hänen maineensa vasta olisikin kasvanut kansan silmissä. Näin ollen tilanne sai jatkua ja Jerusalemin suurmufti Haj Amin el-Husseini jatkoi poliittista toimintaansa entistä suuremmalla arvostuksella. Useat muslimit olivat vain hyvillään muftin juutalaisvastaisuudesta.

    Poliittinen tilanne oli muutenkin kääntymässä jo kylmän sodan puolelle ja liittoutuneet tarvitsivat kaiken poliittisen tuen omalle asialleen muslimimaissa sekä Persiassa. Suuret kansanjoukot olivat loppujen lopuksi tietämättömiä kaikista asioihin vaikuttavista puolista, joten tilanteiden annettiin jatkua suurelta osin entisellään ja toivottiin vain parasta. Oli kuitenkin havaittavissa jo sodan loppuaikoina, että muslimimaat alkoivat valmistaa itseänsä poliittisesti uusiin oloihin. Tähän tilaan pyrkivät nyt vaikuttamaan sekä liittoutuneet että Neuvostoliitto.

    Syntyi Palestiinan Arabipuolue, josta kehkeytyi myöhemmin PLO Jasser Arafatin johdolla. Hän peri johtajuuden muftilta. Seurasi intifadat ja moderni nykyaikainen antisemitismi itsemurhaiskuineen ja Hamas-järjestöineen ja al-Qaida-terroristeineen.

    On huomattava, että kehitys on seurannut lähes tarkalleen niitä linjoja, jotka jo Berliinissä luotiin radio-ohjelmien myötä. Kehitys on tuonut uudenlaisen radikalisoitumisen ja kärjistymisen, varsinkin ääriainesten parissa.

    Muslimiveljeskunta, joka 1930-luvulla oli vasta kehittymässä merkittäväksi poliittiseksi voimaksi, tahtoi jo silloin puhdistaa islaminuskon, tuoda sharia-lain, muokata koulutusta jajopa kirjallisuutta. Se tahtoi vaikuttaa radio-ohjelmiin ja myöhemmin televisio-ohjelmiin muusta länsimaiseksi mielletystä vapaamielisyydestä puhumattakaan.

    Tilanne lähi-Idässä on siis entistä sekaisempi ja vaarallisempi. Arabikevät ei tuonut mukanaan helpotusta länsimaiden elättelemiin demokratiakuvioihin, vaan pikemminkin ääriliikkeet ovat voimistaneet otettaan alueella.

    Miten tulla toimeen maan kanssa, jonka johtaja ei edes myönnä holokaustin tapahtuneen? Miten Iranin Ahmadinejad voi esittää, ettei sitä ole tapahtunut? Entä mihin suuntaan Syyrian tilanne kehittyy? Toteutuuko arabien hokema uhka siitä, että kaikki juutalaiset on ajettava mereen? Miten on suhtauduttava Suomessakin vierailleen radikaalin arabin Anjem Choudaryn ennustukseen, että eduskuntatalon katolla liehuu vielä kerran islamin lippu?

    Eero Kavasto

    (0)(3)
    • Kavasto heiluttaa Israelin lippua ja turinoi mielisairaita höpöjuttuja. Mielestäni juutalaisten myötäily ja palvominen eivät kuulu kristinuskoon, vaan ne edustavat jotain päinvastaista. Saatananpalvontaa ja keinotekoista juutalaisuutta, kuten vapaamuurarit, jotka ovat juutalaisten työrukkasia.

      Mitä eroa olisi yleensä sillä, että islamin lippu liehuisi siihen nähden, että pönkittää juutalista ylivaltaa? Juutalaisuushan Suomessakin määrää. Nykyinen juutalaisten nuoleskeliu ja sokea palveleminen ei taida erota oikeastaan paljoakaan jostain islamin vallasta.

      (4)(0)
    • Tuo kavasto sekoittaa pakkaa melkoisen omavaltaisesti. Hän ohittaa ensimmäiset 600 vuotta jossa mukana oli Jeesuksen opetus sekä evankeliumin kirjoitukset. Jo niissä todetaan että juutalaiset eivät noudattaneet Jeesuksen esimerkkiä vaan elivät vanhojen Mooseksen opetusten mukaan. Ja että siksi heidät heitettiin neljään ilmansuuntaan eikä heitä koskaan saa päästää takaisin Jesuralemiin. Eivätkä he koskaan saa perustaa Israelin valtota.

      Näin elettiin ja ensimmäisen 250 vuotta sodittiin ja tapeltiin. Mutta kun juutalaiset oli saati ajetuksi neljään ilmansuuntaan ja häädetyksi Palestiinasta, niin rauha tuli maapallolle. Juuri missään ei puhuta että maailmassa elettiin ilman sotia yli 300 vuotta. Kansat olivat rauhassa keskenään ja palvelivat jumalaa. ja sitten, nuo juonikkaat alkiovat jälleen juonensa.

      Mitä tulee tähän oikeudenkäyntiin niin toivon että haette valituslupaa KHO:lta. Se tullaan myöntämään automaattisesti koska vastaavasta asiasta ei aiemmin ole ollut tuomiota. Ja sinne lähdette samoin eväin kuin hovioikeudenkin istuntoo.

      Tämä askel tulee tapahtua koska tämä tuomio tulee saattaa julkiseksi koko maailmassa. Nyt se ollaan julkistettu juutalaisten omissa foorumeissa voitonriemuisesti, mutta suuri yleisö ei vielä tiedä siitä mitään.

      Ja jos/kun KHO:lta tulee samansisältöinen päätös hovioikeuden päätökseen nähden, pitää siitä valittaa EU:n ihmisoikeustuomiosituimelle. Se ei ole velvoittava tuomioistuin, mutta näiden kahden viimeisen oikeusateen käsittelystä jäävät dokumentit kansainväliseen historiaan. Ja niitä kun myöhemmät sukupolvet kaselevat, näkevät he paremmin kokonaisuutta. Heille on apua siitä kun he ymmärtävät kuka kuului mihinkin lahkoon. Ja kuka oli kenenkin marakatti.

      Joten, pyydän että älkää lopettako tässä kohtaa vaan viekää asia loppun asti. Siitä kiittävät nykyiset EU:n kansalaiset sekä tulevat sukupolvet. juutalaiset ampuvat itseään jalkaan jo sillä kun lähtivät kriminalisoimaan näitä kirjotiuksia. Nyt ne saa esittää missä tahansa julkisesti koska ne ovat todistusaineitona tässä jutussa. Jos niitä tulevaisuudessakin julkaisee, pitää vain muistaa mainita että ne ovat tämän oikeuskäsittelyn todistusaineitona.

      Eteenpäin!!

      (3)(0)
    • Kiitos Eero kirjavinkistä, laitoinkin sen saman tien brittien Amazonin kautta tilaukseen, hinta käytettynä £8.

      Kirjoittaja näkyy olevan Marylandin yliopiston Euroopan historian professori ja kustantaja on iso amerikkalainen yliopistopaino joten tavanomaiset lähdekritiikin vaatimukset täyttyvät. Tulee luettua vuodessa tuhansia sivuja englanninkielistä kirjallisuutta joten suomennoksen puuttuminen ei haittaa.

      (0)(2)
      • Burt Eriksson

        ”Kirjoittaja näkyy olevan Marylandin yliopiston Euroopan historian professori ja kustantaja on iso amerikkalainen yliopistopaino joten tavanomaiset lähdekritiikin vaatimukset täyttyvät.”

        (ei kommentia)

        (3)(0)
  13. Nyt kun tuomio saa lainvoiman, mutta kirjoittelu jatkuu entiseen malliin, tulee olemaan kiinnostavaa nähdä tuleeko uusi syyte ja kehen se kohdistuu.

    (0)(0)
  14. Kansanedustaja

    Lukekaapa kansanedustaja Pauli Kiurun tämän päivän puhe:

    ”Arvoisa herra puhemies,

    Kun Yhdistyneet kansakunnat vuonna 1948 hyväksyi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, oli kulunut vain muutama vuosi toisen maailmansodan päättymisestä. Sekä YK:n perustamisen että ihmisoikeuksien julistuksen laatimisen taustalla oli juuri koettu valtava katastrofi.

    Ihmisoikeudet perustuvat ajatukseen, että on olemassa universaaleja ja luovuttamattomia oikeuksia, joiden loukkaamista ei voi koskaan hyväksyä. Nämä oikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille, eikä niitä minkään kulttuurisen, uskonnollisen tai poliittisen syyn varjolla saa jättää huomiotta. Ihmisoikeudet vaativat aktiivista puolustamista. Siksi on hyvä, että valtioneuvosto tällä selonteolla muistuttaa meitä perusarvoistamme.

    Suomi toimii ihmisoikeuksien puolesta lukuisilla kansainvälisillä areenoilla. Meille luontevin väylä kansainväliseen vaikuttamiseen on Euroopan unioni, mutta niin ikään YK, ETYJ ja rauhankumppanuuden kautta myös Nato ovat Suomelle tärkeitä toimintakenttiä.

    Ihmisoikeuksien perusta on oikeudessa elämään ja fyysiseen koskemattomuuteen, joiden loukkaamisesta joutuvat globaalisti kärsimään erityisesti naiset. Usein naisten oikeuksien kohentumisen esteenä ovat uskonnolliset ja kulttuuriset syyt. Tällaisten syiden varjolla ei kuitenkaan voida hyväksyä mitä tahansa. Vieraiden kulttuurien suvaitseminen ei ole peruste katsoa läpi sormien tyttölasten silpomista, alaikäisten naittamista tai pedofiliaa.

    Ikävä tosiasia on sekin, että sotien ja konfliktien uhrit ovat yhä useammin siviilejä. Väkivalta siviilejä kohtaan on lisääntynyt sotatoimialueilla, eikä sotarikollisia ole helppoa saada oikeuteen. Erityisessä vaarassa kehittymättömissä maissa ovat usein vammaiset ja seksuaaliset vähemmistöt.

    Ihmisoikeuksien etenemisen kannalta keskeistä on vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisten tietoisuutta omista luovuttamattomista oikeuksistaan. Tässä yhteydessä nousee esille etenkin sananvapaus ja vapaa, poliittisista päättäjistä riippumaton lehdistö, jonka merkitys myös korruptionvastaisessa työssä ja demokratian edistämisessä on keskeinen.

    Ihmisoikeuksien toteutumista edistää myös vapaa kauppa ja taloudellisen kanssakäymisen lisääminen. Maailmankaupan avautumisen myötä köyhyys on maailmassa vähentynyt nopeammin kuin kukaan olisi vielä 1990-luvulla uskaltanut ennustaa. Lisääntynyt kauppa ja kehittynyt teknologia ovat myös lisänneet ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta ja auttaneet siten myös kehitysmaiden ihmisiä tulemaan paremmin tietoisiksi omista oikeuksistaan.

    Ihmisoikeustilanteen kansainvälinen parantaminen ja Suomen kaupalliset intressit kulkevat parhaimmillaan käsi kädessä. Hyvänä ajankohtaisena esimerkkinä on Team Finlandin, Tekesin ja ulkoministeriön yhteistyönä valmistelema BEAM – Business with Impact -ohjelma, joka edistää kehitysmaihin suuntautuvaa innovaatio- ja liiketoimintaa. Ensi vuoden alusta käynnistyvän ohjelman ajatuksena on rahoittaa suomalaisten yritysten ja muiden toimijoiden, kuten yliopistojen ja järjestöjen, kehitysmaita hyödyttäviä innovaatioita. Tämänkaltaiset hankkeet avaavat monia kasvun mahdollisuuksia kehitysmaaliiketoiminnassa aikana, jona perinteiset markkinat vetävät huonosti ja yrityksemme etsivät esimerkiksi Afrikan suunnalta uusia kasvumahdollisuuksia.

    Arvoisa puhemies,

    Samalla kun edistämme ihmisoikeuksien toteutumista maailmalla, tulee meidän seurata tilannetta myös lähellämme. Esimerkiksi Unkarin kehitys Euroopan unionin sisällä on erittäin huolestuttava. Suomen ihmisoikeustilanne on kansainvälisesti vertaillen huippuluokkaa, mutta parantamisen varaa on meilläkin.

    Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta eurooppalaisesti vertaillen poikkeuksellisen paljon langettavia tuomioita sananvapautta koskien. EIT on useissa tapauksissa katsonut, että suomalaisten tuomioistuinten ratkaisut ovat loukanneet lehdistön vapaata tiedonvälitysoikeutta. Myös tuomioistuinten käsittelyajat ovat venyneet kohtuuttoman pitkiksi, mikä voi johtaa oikeusturvan vaarantumiseen.

    Ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu Suomessa myös kodeissa ja suljetuissa yhteisöissä kaikissa sosioekonomisissa luokissa. Myös pienempien uskonnollisten ryhmien keskuudessa on paljastunut sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, joihin puuttuminen saattaa usein olla viranomaisille vaikeaa yhteisöjen pyrkiessä painostamaan jäseniään vaikenemaan hyväksikäyttötapauksista. Avun pyytämisen kynnystä tulee madaltaa ja turvakotien palvelut ja viranomaisten tuki väkivallan uhreille on taattava.

    Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, etteivät ihmisoikeudet ole eivätkä saa olla pelkkää teoriaa tai hyväntekeväisyyttä kaukaisissa maissa. Niiden tulee olla koko ajattelumme perusta niin kansainvälisesti, kotimaassa kuin yksityisessä elämässämmekin.”

    Lähteenä: http://www.koskinverkko.com/forum/index.php?id=80660

    …voi kommentoida.

    (0)(0)
    • Suomi suomalaisille

      Sanahelinää ja kauniita korulauseita – todellisuus on täysin toisenlainen. Melkein punaista saa näkemään varsinkin lause ”Meille luontevin väylä kansainväliseen vaikuttamiseen on Euroopan unioni, mutta niin ikään YK, ETYJ ja rauhankumppanuuden kautta myös Nato ovat Suomelle tärkeitä toimintakenttiä.” – varsinkin suomalaisen kansallisvaltiomme ja kansamme tuhoamista johtavan puolueen edustajalta. Koska yksityiskohtaiset perustelut eivät oikein mahtuisi tavallisen kommentin puitteisiin, tyydyn EU:n osalta vain viittaamaan artikkeliin ”Suomen tuhoamisohjelma”, ruupertintoinen blogspot fi/2014/05/vesa-ilkka-laurio-suomen-tuhoamisohjelma html
      Mm. Naton osalta olisi paljonkin sanottavaa.

      (0)(0)
  15. Burt Eriksson

    Bushit ja Obama juuri nimenomaan OVAT JUUTALAISIA. Bidenistä en ole varma. Hieman epäilyttävän näköinen on kyllä.

    (1)(0)
  16. Burt Eriksson

    Taas ovat koukkunokat kääntäneet mustan valkoiseksi ja yön päiväksi! Miettikää vaikkapa termejä ”juutalainen” (ovat oikeasti edomialaisia), ”holokausti” (kreik. ”kaikki poltetaan”) ja antisemiittinen (”semiitti” tarkoittaa valkoista – paradoksi!). Hollywood ei ole mitään muuta kuin kostofantasioita olemattomista tapahtumista (taas paradoksi!), propagandaa ja rahanpesua. Elokuva- ja musiikkiteollisuus ei olekaan ollut enää aikoihin missään tekemisissä taiteen kanssa. Tämä moraaliton loissakki pitää sisällään maailmanhistorian suurimmat teeskentelijät, valehtelijat, varkaat, murhaajat sekä rahanväärentäjät. KAIKKI mitä he sanovat on VALETTA.

    (5)(1)

Jätä vastaus Päpy Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei tulla julkaisemaan.Pakolliset kentät on merkitty *

*