Ympäristöjärjestö Greenpeacen vuotamat tiedot salaisista TTIP-neuvotteluista ovat pakottaneet valtavirtaisen valemedian koviin kriisinhallintatoimiin. Sohellusta seuratessa on vaikea päättää itkeäkö vai nauraako.
Yhdysvaltojen ja EU:n välinen TTIP-pankkivaltasopimus (jota valtavirtainen valemedia kutsuu ”vapaakauppasopimukseksi”) on kohdannut kovaa vastustusta käytännössä koko kansalaisyhteiskunnalta. TTIP:tä vastustavat niin kansallismieliset kuin vasemmisto, ympäristönsuojelijat ja etunsa tiedostavat yrittäjät.
Pankkivaltasopimuksen puolestapuhujia lyötyy lähinnä omaa kapeaa etuaan ajavista elitisteistä, kuten kokoomuksen, perussuomalaisten [1] ja keskustan puoluejohdosta. Myös yrittäjiä ja palkansaajia pelinappuloinaan käyttävät globalistiset työmarkkinajärjestöt [2] uskovat hyötyvänsä TTIP-sopimuksesta.
TTIP:tä kutsutaan harhaanjohtavasti ”vapaakauppasopimukseksi”, vaikka sitä lobbaavien voimien tärkein tavoite on kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkaminen ja pankkien ylivallan vahvistaminen. Tällä ei ole mitään tekemistä reaalitalouden ja konkreettisen kaupankäynnin kanssa.
TTIP:ssä ei siis ole kyse siitä, että suomalaisen tuottajan potentiaalinen asiakaskunta laajenisi, vaan siitä, kuinka vaarallisia uhkapelejä monikansalliset pankit saavat rahoitusmarkkinoilla pelata käyttäen eurooppalaisyrityksiä ja -kotitalouksia pelimerkkeinään.
Siinä sivussa TTIP riisuu myös valtioilta itsemääräämisoikeuden alistamalla valtiot pankkiirien rahoittamien yksityisten tuomioistuinten mielivallan alaisiksi. (Tätä tarkoitetaan kiertoilmaisuilla ”sijoittajasuoja” ja ”välimiesmenettely” [3].)
Koska TTIP on käytännössä Naton [4] taloudellinen vastine, ovat Suomen valtamedia ja poliittinen eliitti suhtautuneet siihen huumautuneella innolla. TTIP:n väitetään sitovan Suomi osaksi ”länsimaista arvoyhteisöä” eli sitä kulttuuripiiriä, jossa puolipukeiset homot saavat heiluttaa sateenkaarilippuja rauhassa suurten kaupunkien kaduilla.
[5]
Venäjän salaliitto. Tietysti.
Greenpeacen tietovuodon jälkeen monet alkoivatkin laskea minuutteja, kuinka nopeasti TTIP:n julkisuuskuvaa ryvettävät paljastukset leimattaisiin valemediassa venäläiseksi propagandaksi.
Tiistaina Yleisradio lähetti kuin lähettikin Ajantasan Kaukoputki –ohjelmasta jakson [6], jossa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak vihjasi, että tietovuodolla ”joku kolmas osapuoli haluaa tarkoituksella luoda kuvan, että nyt teidän [Yhdysvaltojen ja Euroopan] ei pitäisi tehdä yhteistyötä”.
Yhdysvaltoja ja Eurooppaa erottaneen ”kolmannen osapuolen” henkilöllisyys ei tuskin jäänyt kenellekään epäselväksi. Kuten artikkelissamme ”Helsingin Sanomat riensi Halla-ahon apuun – eikä ihme! [7]” hiljattain totesimme, on suomalainen valemedia päättänyt leimata putinismiksi kaikki vihaamansa poliittiset liikkeet – niin myös TTIP-vastaisuuden.
Eikä Yleisradion apukoulutason propaganda tähän loppunut. Yle julkaisi tiistaina myös ”analyysin [8]” TTIP-vuodoista. ”Analyysissä” ei mainittu sanaakaan esimerkiksi kansallisen lainsäädännön murhaavasta välimieskäytännöstä tai tulevien pankkikriisien riskistä. Sen sijaan eniten palstatilaa sai EU:n vaatima nimisuojajärjestelmä eli esimerkiksi se, mitä juustoa saa kutsua fetaksi ja mitä kuohujuomaa samppanjaksi.
”Analysoimalla” juustojen ja kuohuviinien tulevaisuutta Yleisradio antoi kansalaisten ymmärtää, että koko TTIP-keskustelussa on pohjimmiltaan kyse kirjaimellisesti pilkunviilaamisesta ja muusta naurettavasta näpertelystä. Näin korskea sumutus ei voi johtua toimittajien ammattitaidottomuudesta vaan kyse on tietoisesta harhaanjohtamisesta. Samalla tavalla eliitti on yrittänyt latistaa EU-kritiikin kiistelyksi kurkkujen käyryysdirektiivistä.
Greenpeacen tuoreet vuodot vahvistavat, että TTIP-pankkivaltasopimuksella tulisi olemaan myrkyllisiä vaikutuksia muun muassa julkiseen terveydenhuoltoon ja elintarvikkeiden laatuun. Kun sääntelyä puretaan, markkinoilla menestyvät GM-viljelyyn ja tappaviin torjunta-aineisiin erikoistuneet monikansalliset megakorporaatiot, jotka voittavat hintakilpailun kokonsa, poliittisten verkostojensa ja myrkyllisten tuotantomenetelmiensä avulla.
TTIP-pankkivaltasopimuskiistassa toisessa vaakakupissa on siis kuluttajien ja paikallisten yritysten hyvinvointi, toisessa kupissa puolestaan ylikansallisten yhtiöiden ja pankkien tahto maksimoida voitot keinoja kaihtamatta. Media tekee kaikkensa, jotta keskivertokansalainen ei ymmärtäisi tätä vastakkainasettelua.
[9]
EU-eliitti valehtelee vastakkainasettelusta
Esimerkiksi EU-mafioso Jyrki Kataisen taustajoukot ovat huolissaan siitä, että yhä useammat tavalliset eurooppalaiset ymmärtävät perustavanlaatuisen vastakkainasettelun kansakuntien ja pankkien välillä.
Vielä kaksi vuotta sitten esimerkiksi 55 prosenttia saksalaisista piti TTIP:tä ”hyvänä asiana”, mutta nyt luku on pudonnut vaivaiseen 17 prosenttiin [10]! Kataisen kabinettipäällikkönä Euroopan komissiossa toimiva kokoomustorpedo Juho Romakkaniemi yritti suistaa julkisen keskustelun väärille raiteille väittämällä [11], että kyse onkin Euroopan ja Amerikan (ei kansakuntien ja pankkien) välisestä eturistiriidasta.
Romakkaniemi toki itse tietää, että TTIP:n toteutuessa häviäjiä olisivat tavalliset yritykset ja palkansaajat Atlantin molemmin puolin. Meidän omaisuutemme keskitettäisiin TTIP-Euroopassa entistä tehokkaammin Kataisen ja Romakkaniemen kaltaisille rasvaisille EU-teknokraateille, jotka edustavat sopimuksesta hyötyvää yhtä promillea väestöstä.
Onneksi kansanviholliset kokevat edelleen vastarintaa. Katainen jopa rinnasti [12] huhtikuussa nationalistit terroristeihin, mikä kertonee erittäin raskaasta turhautumisesta: kansa paiskoo jatkuvasti uusia kapuloita globaalin liittovaltiohankkeen rattaisiin vastustamalla pankkivaltasopimuksia ja pakotettua monikulttuurisuutta. Esimerkiksi Itävalta saattaa saada [13] ensi kuussa Euroopan ensimmäisen virallisesti TTIP-vastaisen hallituksen. Siellä kansallismieliset ovat kartuttaneet kansansuosiota [14] nimenomaan vastustamalla pankkivaltasopimusta ja haittamaahanmuuttoa. Tutkimusten mukaan TTIP olisi välitön uhka [15] tuhansien itävaltalaisten työllisyydelle.
Eliitti on joutunut turvautumaan entistä karkeampaan valehteluun yrittäessään kääntää julkisen mielipiteen takaisin TTIP:n puolelle. Saksassa pari viikkoa sitten vieraillut Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama väitti esimerkiksi silmät kirkkaana, että ”valtaosa ihmisistä kannattaa kauppasopimusta edelleen”. Kuten todettua, saksalaisista vain 17 prosenttia kannattaa sopimusta; amerikkalaisista TTIP:n kannalla on vain 15 prosenttia kansasta!
Valehtelun lisäksi Euroopassa kiertänyt Obama turvautui myös kiristykseen. Britanniassa vieraillessaan Obama uhkasi [16], että mikäli englantilaiset päättäisivät erota EU:sta, tulisi Amerikka työntämään maan ”jonon perälle” kansainvälisillä markkinoilla. Yhä useammat haluavat erota EU:sta muun muassa siksi, että EU-komissio kaavailee uusia sanktioita [17] maille, jotka eivät suostu hukuttautumaan elintasopakolaisiin.
”Vapaakauppa” tarkoittaakin siis käytännössä sitä, että Yhdysvallat voi taloudellisten pakotteiden avulla käskyttää muita valtioita tekemään mieleistänsä politiikkaa.
Obaman uhkaus ei yllättänyt, sillä jo vuosi sitten amerikanjuutalainen lobbausjärjestö Council on Foreign Relations rehenteli avoimesti [18], että ”vapaakauppasopimukset” ovat todellisuudessa Yhdysvaltojen diplomaattisia aseita. Kysymys kuitenkin kuuluu, mitä tekemistä ankaralla poliittisella kiristyksellä on ”vapauden” tai edes ”kaupan” kanssa.
[19]
Poliitikot ovat pankkilobbareita
Kuten todettua, kyse ei ole ”Amerikan ja Euroopan välisestä vastakkainasettelusta”. Kun Obama uhkailee eurooppalaisia, eivät EU-päättäjät ole puolustamassa omiaan. Sen sijaan EU-eliitti kuuluu Obaman leiriin.
EU:n poliitikot ja virkamiehet eivät aja eurooppalaisvaltioiden etuja vaan he työskentelevät pankkien lobbaajina. He saavat palkkaa, koska he puolustavat julkisuudessa TTIP-pankkivaltasopimusta tarvittaessa vaikka valehtelemalla.
Vaikka TTIP:n sijoittajasuoja- ja välimiesmenettelyt romuttavat kiistatta niin kuluttajien kuin ympäristönkin oikeusturvan, EU:n kauppakomissaari Cecilia Malmström väitti [20] Greenpeacen maalaamien uhkakuvien olevan puutaheinää. Malmström teki itsestään julkisesti pellen sepittämällä valheita, joiden tueksi ei yksinkertaisesti ole loogisia argumentteja. Hänellä ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja. Pankkiirien portto ei koskaan puhu pahaa isännistään – todenpuhuminen merkitsisi nimittäin välitöntä loppua rahakkaalle uralle.
Ei ihme, että joukko kansalaisjärjestöjä selvitti viime syksynä [21], että EU-komissio toimii kuin toimiikin tiiviissä yhteistyössä monikansallisten suuryhtiöiden kanssa, vaikka ”demokratian” periaatteiden mukaisesti komission tehtävän tulisi olla korporaatioiden valvonta ja sääntely.
Valtamedia väittää, että elämme ”demokratiassa”, vaikka ainut tapa saada tietoa TTIP:n kaltaisista aidosti tärkeistä poliittisista kysymyksistä ovat laittomat tietovuodot. Elämme ”demokratiassa”, jossa Suomen parlamentaarinen järjestelmä on alistettu EU-komissiolle, jota johtaa kulissien takana pankkiirien ja korruptoituneiden poliitikkojen verkosto.
Valtamedia antaa ymmärtää, että TTIP-sopimuksessa on kyse juustojen ja kuohuviinien nimistä sekä EU:n ja Amerikan välisestä ajoittaisesta poikamaisesta uhosta.
Kaikki todelliset ongelmat on yksinkertaisesti haudattu kansalta piiloon.
Miksei Yleisradio esimerkiksi muistuttanut ”analyysissään” lukijoitaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen selvityksestä [22], jonka mukaan TTIP:n sijoittajasuoja- ja välimiesmenettelyistä ”ei olisi käytännössä mitään taloudellista hyötyä [eurooppalaisvaltiolle]” mutta niillä olisi ”sitäkin suurempia negatiivisia taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia”? Eivätkö suomalaistoimittajat pidä brittien tekemää selvitystä oleellisena?
Miksei lehdistö siteeraa Global Development and Environment Instituten tutkimusta [23], jonka mukaan TTIP tulisi rampauttamaan EU:n sisäistä kaupankäyntiä sekä leikkaamaan palkkoja ja työllisyyttä? Tutkimuksen mukaan TTIP tulisi tekemään rahoitusmarkkinoista entistä epävakaampia ja kasvattamaan tuottavuuden ja palkkojen välistä kuilua. Miksi Yle kirjoittaa mieluummin fetajuustosta?
[24]
Suomesta rikollispankkiirien turvasatama
Lehdistö Suomessa ei kirjoita TTIP-uutisoinnin yhteydessä lainkaan siitä, että sekä 1990-luvun lama että 2000-luvulla puhjennut velkakriisi syntyivät kansainvälisten pankkikriisien seurauksena.
TTIP:n tärkein tavoite on luoda mahdollisimman otolliset olosuhteet uusille pankkikriiseille, sillä kriisejä edeltävät luottokuplat ovat pankkieliitin kannalta tehokkain ja varmin tapa rikastua.
Kuluttajaoikeuksiin keskittyvä yhdysvaltalainen Public Citizen –järjestö on kirjoittanut laajasti siitä, mistä Yhdysvaltojen ajamissa ”vapaakauppasopimuksissa” on todellisuudessa kyse. Koska sopimusten tavoitteena on karsia ankarasti luottomarkkinoiden kansainvälistä sääntelyä, tulevat vapaakauppamaat hukkumaan kiihtyvällä vauhdilla yksityiseen velkaan [25]. Kirjoitimme Public Citizenin paljastuksista helmikuussa [26]:
”Kansainvälisen finanssikriisin jälkeen Wall Streetin keinottelua pyrittiin suitsimaan lisäämällä rahoitusssääntelyä. TPP [Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimus] pyrkii purkamaan kaikki luottomarkkinoiden rajoitteet. Vastaisuudessa ulkomaalaiset pankit voivat haastaa Yhdysvaltojen hallituksen oikeuteen, mikäli niiden toimintaan yritetään puuttua.
Vaikka myrkylliset johdannaiset synnyttivät Amerikan kiinteistökatastrofin ja sitä seuranneen kansainvälisen rahoituskriisin, tulee TPP pakottamaan valtiot hyväksymään myös kaikista vaarallisimmilla rahoitusinstrumenteilla käytävän kaupan. Uusien romahdusten siemen on kylvetty.
TPP kieltää valtioita säätämästä pääomakontrolleja, joilla rahoitusmarkkinoiden ja kansantalouden vakautta voitaisiin vaalia. Vapaakauppamaat on velvoitettu ’sallimaan kaikki markkina-alueiden pankkisiirrot vapaasti ja välittömästi’.”
Legendaarinen pankkisääntelijä sekä talous- ja oikeusprofessori William K. Black on kirjoittanut laajasti siitä, mitä tapahtuu, kun keinottelun rajoitukset puretaan: pankit imevät valtiot ja yritykset hetkessä kuiviin. Black itse oli passittamassa satoja rikollispankkiireita vankilaan 1980-luvulla puhjenneen säästöpankkikriisin [27] jälkimainingeissa.
Blackin mukaan luottomarkkinoiden sääntelyn purkaminen (jota ”vapaakauppasopimukset” tavoittelevat) johtaa väistämättä aina uusiin velkakupliin ja pankkikriiseihin. Black kutsuu pankkisääntelystä luopuneita yhteiskuntia ”kriminogeeniksi [28]” ympäristöiksi, joissa rikollisuus ja taloudellinen hyväksikäyttö tulevat väistämättä lisääntymään, koska rikollisuus on rehellistä yritystoimintaa huomattavasti tehokkaampi tapa rikastua.
Kriminogeenisissä yhteiskunnissa lopulta yhä suurempi osa yrityksistä joutuu alkaa toimimaan rikollisesti, sillä se on ainut tapa säilyttää kilpailukyky muita – rikollisuuteen jo hairahtaneita – yrityksiä vastaan.
EU-eliitti on tekemässä Suomesta ja koko Euroopasta rikollisoligarkkien turvasatamaa, mutta Yleisradio keskittyy juustoihin ja viineihin. Valtavirtaisen valemedian tehtävä on harhauttaa ryöstön uhria. Media on rikoskumppani.
Arvi Pihkala
Lue myös: Suomea johtaa mafia [29]