Trumpin talouspoliittinen neuvonantaja, Goldman Sachs –juutalainen Gary Cohn [1] on onnistunut tappamaan valtaosan presidenttikisan aikana annetuista lupauksista, jotka olisivat tehneet Yhdysvaltojen talouspolitiikasta nationalistisempaa. Nyt myös taistelu ”vapaakauppasopimuksia” vastaan on hiipumassa.
Trump aloitti presidenttikautensa positiivisen räväkästi tuhoamalla TPP:n [2] ja TTIP:n [3] eli Amerikan ”vapaakauppasuunnitelmat” EU:n ja useiden aasialaismaiden kanssa. Moni optimisti piti ripeää toimintaa todisteena siitä, että Amerikkaan oltiin viimein saatu sanojensa mittainen johtaja.
”Vapaakauppasopimuksia” vihataan esimerkiksi siksi, että ne on suunniteltu lisäämään pankkien ylivaltaa [4], tuhoamaan taloudellinen omavaraisuus [5] sekä alistamaan kansallinen lainsäädäntö [6] ulkomaisten suuryhtiöiden valtaan.
Jo keväällä Valkoisesta talosta alkoi kuulua kuitenkin hälyttäviä uutisia [7]. TTIP:n romuttamista ajanut talousnationalisti Peter Navarro alkoi menettää valtaansa juutalaisen Cohnin johtamalle globalistiblokille.
TTIP:n sijaissopimuksille eli TiSA:lle ja CETA:lle [8] ei ole tehty mitään, ja ne uhkaavat edelleen muun muassa Eurooppaa. Mikäli TiSA:a ja CETA:a ei torpata, ei TTIP:n kuolemalla ole mitään väliä, sillä lopputulos on sama.
Navarron ohella muutkin talousnationalistit ovat joutuneet seuraamaan Valkoisen talon rappiota sivusta, kirjoittaa Financial Times (FT) [9]. Lehti haastatteli talousnationalisti Dan DiMiccoa, joka työskenteli vaalien aikana Trumpin kauppapoliittisena kampanja-avustajana.
DiMiccon mukaan Trumpin lupaukset [10] ”lobbaajien”, korruption ja ”globalismin” hävittämisestä vaikuttavat entistä kaukaisemmilta. Trump lupasi ”kuivattaa lobbaajien suon”, mutta DiMiccon mielestä Trumpin talouspolitiikka on nyt hukkumassa samaan suohon.
Entinen kampanja-avustaja toteaa olevansa pettynyt Valkoisen talon tyyliin syödä vaalilupaukset. Trump ei vaikuta eroavan edeltäjistään, vaikka puheet ovatkin paljon kovemmat.
FT:n mukaan myös Amerikan finanssieliitti on alkanut tottua Trumpin kovaan retoriikkaan, koska presidentin sanat eivät yleensä vastaa tekoja. Rahaeliitti on ”voittanut lukuisia taisteluita käyttämällä hyväksi Valkoisen talon sisäisiä ristiriitoja”, lehti kirjoittaa.
[11]Uudistukset törmäävät Gary Cohniin
Trump lupasi repiä auki TTIP:n ja TPP:n ohella amerikkalaisia työntekijöitä ja yrittäjiä verisesti haavoittaneen NAFTA-”vapaakauppasopimuksen” [12], mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että NAFTA:n sisältöön ei ole tulossa käytännössä lainkaan muutoksia.
Trump ei ole myöskään pitänyt lupaustaan suojella amerikkalaista teollisuutta ulkomaiselta tuontiteräkseltä, vaikka teema on ollut jatkuvasti esillä presidentin puheissa.
FT:n mukaan myös teräskysymys on törmännyt juutalaiseen Cohniin, joka on ajanut kansainvälisen rahaeliitin etua raivokkaasti. Vaikka Cohn on hyökännyt kaikkia Trumpin vaaliteemoja vastaan, ei hän jostain syystä ole menettänyt presidentin suosiota. Häntä povataan [13]jopa keskuspankki Fedin seuraavaksi johtajaksi!
Asiantuntijat ovat huomauttaneet, että Trumpin kritiikki ”vapaakauppaa” kohtaan on ollut alusta lähtien hyvin epätarkkaa ja ristiriitaista. Tämä on tietysti helpottanut vaalilupausten pettämistä.
Kritisoidessaan kansainvälisiä ”vapaakauppasopimuksia” Trump on keskittynyt raaka-aineisiin ja teollisuuteen, vaikka nykyään kyse on ennen kaikkea globaaleista velkamarkkinoista ja rahavirroista [14] – eli pankkien sekä suursijoittajien bisneksistä.
Onko Trumpin ”vapaakauppakritiikki” tarkoituksellisen saamatonta ja ristiriitaista, jotta presidentti ei suututtaisi Valkoista taloa todellisuudessa hallitsevaa finanssieliittiä [15], kuten juutalaiskolmikko Cohnia, Mnuchinia ja Schwarzmania [16]?
Muun muassa professori Michael Pettis on tarttunut Trumpin kummallisiin talouslinjauksiin. Pettisin mukaan Trump puhuu usein aidoista ongelmista mutta tarjoaa niille täysin järjettömiä ratkaisuja.
Trump on hyökännyt ankarasti esimerkiksi Kiinaa vastaan ja vaatinut Amerikan vaihtotaseen tasapainottamista. Pettis kirjoitti jo huhtikuussa [17], että mikäli Trump tahtoisi lunastaa lupauksensa, tulisi hänen keskittyä tavaroiden ja raaka-aineiden sijaan kansainväliseen rahaliikenteeseen sekä sijoituksiin.
[18]Trump ei ole vielä haastanut pankkiireja
Kansainväliset vaihtotaseet eivät enää kymmeniin vuosiin ole perustuneet aitoon kaupankäyntiin vaan pankkien kontrolloimaan velkapyramidin rakentamiseen. Vaihtotaseen vinoutuma ei siis johdu enää juurikaan tuotteiden hinnoista vaan suursijoittajien päätöksistä, Pettis valistaa Trumpia.
Kun Kiina laski ohjauskorkoaan, yhtiöiden tuottavuus kasvoi kansalaisten ostovoimaan verrattuna. Koska kansa ei voinut ostaa läheskään kaikkia kotimaisia tuotteita, joutui Kiina lisäämään vientiään ulkomaille, Pettis kertaa. Tämä paisutti Kiinan vaihtotaseen ylijäämää.
Amerikan alijäämä puolestaan johtuu ennen kaikkea siitä, että maa on erittäin houkutteleva kohde ulkomaalaisille sijoituksille. Raha virtaa maailman joka kolkasta valtoimenaan Yhdysvaltoihin ja Wall Streetin finanssikeskukseen – muun muassa Goldmanin pohjattomiin kirstuihin.
Pettisin mukaan Amerikalla on ainutlaatuinen kyky ”imeä sisäänsä valtavia määriä ulkomaalaista pääomaa”, minkä vuoksi ”lähes puolet maailman ylimääräisistä säästöistä” investoidaan Yhdysvaltoihin.
Jos Trump tahtoisi siis taistella alijäämää ja Kiinaa vastaan vaalilupaustensa mukaisesti, tulisi hänen keskittyä vaihtotaseen sijaan pääomataseeseen. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi kansainvälisten rahavirtojen verottamista, mitä Yhdysvallat ei ole tehnyt enää vuosikymmeniin.
Puuttumalla kansainvälisiin pääomavirtoihin Trump kuitenkin suututtaisi Cohnin, Mnuchinin, Schwarzmanin ja muut Valkoisen talon todelliset isännät. Goldman ei tahdo ulkomaalaisten rahavirtojen tyrehtyvän. Pankki ei tahdo varsinkaan sitä, että valtio haastaisi finanssimiesten poliittisen ylivalta-aseman. Goldman ei anna Trumpille vaihtoehtoja.
Trump aloitti presidenttikautensa muutamalla symbolisesti tärkeällä iskulla ”vapaakauppaa” ja globalismia vastaan. Hän ei voi kuitenkaan tehdä tarvittavia uudistuksia syrjäyttämättä Cohnia ja tämän liittolaisia.
Lue myös: Trump, globalistit ja Euroopan tulevaisuus [19]