- Magneettimedia - https://magneettimedia.com -

Totuus kolesterolista ja verisuonisairauksista

Posted By Toimitus On In Terveys ja hyvinvointi | 8 Comments

Kolesteroli ei ole todellisuudessa lääkemainosten maalailema pahis. Se on itse asiassa elintärkeä jokaisessa kehon solussa, sillä se on kemiallinen lähde, josta keho tuottaa sappihappoa, D3-vitamiinia, mies- ja naissukuhormoneja ja adrenaliineja (hydrokortisoni ja aldosteroni, jotka säätelevät natrium- ja kaliumtasapainoa). Kolesterolia tarvitaan myös soluja ympäröivien tärkeiden kalvojen rakentamiseen.

Keho pystyy valmistamaa kolesterolia, mutta ei pysty tuhoamaan sitä. Kolesteroli poistuu elimistöstä sappinesteiden mukana. Tätä poistumista tehostaa kuitupitoinen ruokavalio ja heikentää kuidun puuttuminen ruokavaliosta. Jopa 94 % kolesterolista ja sappinesteistä imeytetään takaisin ja käytetään uudelleen kuitujen puuttuessa. Tämä on yksi syy, miksi vähäkuituinen ruokavalio kohottaa kolesterolin arvoja.

Elimistö voi valmistaa kolesterolia, vaikka sitä ei olisi ruokavaliossa ollenkaan. Poistamalla kolesterolin kokonaan ruokavaliosta, elimistön kolesterolipitoisuus putoaa vain 20 – 25 %.

Kolesteroli liukenee ja pysyy nestemäisenä liuoksena niin kauan kuin on tarpeeksi välttämättömiä rasvahappoja. Kolesterolin sulamispiste, minkä alapuolella se alkaisi kerääntymään verisuoniin, on noin 150 C-astetta. Lesitiinin läsnä ollessa sulamispiste putoaa 85 asteeseen. Kuitenkin linoli- ja linoleenirasvahappojen saavuttaessa tarpeeksi korkean pitoisuuden, kolesterolin sulamispiste putoaa 32 asteeseen, eli alle ruumiin lämpötilan. Jopa verisuonen vaurion läsnä ollessa kolesterolilla on vaikeuksia kiinnittyä fibriinin ja hiutaleiden kanssa vaurioituneeseen kohtaan, sillä välttämättömät rasvahapot ovat tehneet verestä liukkaamman.

Lääketeollisuus käyttää huimia määriä rahaa mainoksiin, joilla pelotellaan kansaa vakuuttavilla kuvilla heidän olevan hengenvaarassa, jos kolesterolitasot ovat koholla. Nämä yritykset ovat saaneet lähes täydellisen vallan lääketieteen opetuksissa, lääketieteen julkaisuissa ilmestyvissä artikkeleissa, apurahoissa ja vielä tutkimuskohteissa, jotka sallitaan näille apurahoille. Tämän täydellisen kontrollin avulla he estävät tutkimukset, jotka voisivat johtaa vakavien sairauksien parannuskeinoihin (syöpä, skitsofrenia, HIV, Alzheimer). Normaali lääketiede käyttää yleensä lääkkeitä, jotka eivät paranna tautia, vaan hoitavat oireita. Luovasti ajattelevat tutkijat, jotka eivät juutu vakiintuneisiin kaavoihin, saattavat keksiä ratkaisuja, jotka järkyttävät nykyistä lääketieteen dogmaa sairauksista, ja siten heillä on suuria vaikeuksia saada rahoitusta.

Erittäin merkittävää on lääketeollisuuden saama ennakkotapaus lääkärinlupia myöntävän lautakunnan kanssa, että kaikki hoitomuodot, joissa ei käytetä lääkkeitä, ovat vaarallisia huijauksia ja ne pitäisi tukahduttaa. Tämä paine lääkkeiden käyttämiselle on aiheuttanut suurta henkilökohtaista kärsimystä ja rahallista menetystä useille innovatiivisille lääkäreille, jotka ovat uskaltaneet parantaa potilaitaan vaihtoehtoisen lääketieteen keinoin. Usein nämä lääkärit joutuvat käyttämään huimia summia puolustaakseen itseään yrityksiltä riistää heiltä lääkärinoikeudet.

Nykyiset kolesterolin hoitamista koskevat uskonkappaleet on laatinut Kansallinen Kolesterolikasvatuksen ohjelma (NCEP), joka on osa Yhdysvaltain terveysviraston (NIH) alaisuudessa toimivaa Sydän, keuhko ja veri-instituuttia (National Heart, Lung and Blood Institute). Heidän viimeisimmät suosituksensa vuodelta 2004 sisälsivät voimakkaat yritykset alentaa veren kolesterolia. LDL-kolesterolin turvallinen alaraja laskettiin 3,3:sta 2,6:een. Kolesterolia alentavaa lääkitystä suositeltiin kaikille diabeetikoille ja korkeasta kolesterolista kärsiville iäkkäämmille potilaille. Jos nämä suositukset otettaisiin sellaisinaan käyttöön, lisäisi se noin 4.000.000 potilasta statiinilääkkeitä nauttivien lukuisaan joukkoon. Lääkeyhtiöt toivottaisivat he tervetulleeksi korkkaamalla samppanjan. Kuusi yhdeksästä näitä uusia suosituksia tekevästä NCEP:n jäsenestä liittyy jotenkin statiineja valmistaviin lääkeyhtiöihin. Lieneekö se sattumaa?

Tämä vaatimus ”voimakkaaseen ja lisääntyneeseen statiinien käyttöön korkean kolesterolin hoitamiseksi” ei olisi niin hälyttävää, jos se oikeasti pelastaisi lukuisia ihmishenkiä. Näitä vaatimuksia tukemaan vain löytyy hyvin vähän uskottavaa tieteellistä näyttöä ja sitä vastoin suuri määrä paikkansapitävää tieteellistä näyttöä statiinien aiheuttamista vakavista sivuoireista. Mitä ilmeisimmin statiinilääkkeiden käyttäjien lisääntyessä lisääntyisivät myös niiden aiheuttamat vauriot ja vammat.

Vuonna 2002 tri Julian Whitaker ehdotti Yhdysvaltain lääkevirastolle, että statiinilääkkeiden pakkauksessa tulisi tiedottaa lääkkeen vähentävän elimistölle tärkeän ubikinonin (koentsyymi Q10) pitoisuutta, joten statiineja käyttävien potilaiden tulisi ottaa päivittäin 100 – 200 mg ubikinonia välttääkseen komplikaatioita, kuten sydänhäiriöt, lihasten vauriot, vakava maksavaurio, lihasheikkous, hermovauriokipu ja tilapäinen globaali muistinmenetys (globaaliamnesia). Lääkevirasto hylkäsi Whitakerin ehdotuksen, sillä statiinilääkkeiden vaarallisuuden myöntäminen vahingoittaisi statiinien myyntiä.

Kolesteroli ei ole verisuonitautien merkittävin aiheuttaja

Useat tekijät vaikuttavat olevan kolesterolia merkittävämpiä verisuonitautien aiheuttajina. Näitä ovat raskasmetallien kerrostuminen suonien endoteelisolujen pinnalle, C-vitamiinin puutos, liiallinen lipoproteiinien määrä, suonien tulehdukset, veren hyytyminen, veren kohonnut homokysteiinipitoisuus ja vaaralliset ruoat.

Tri Harlan Krumholzin tärkeä tutkimus paljasti, että yli 70-vuotiaat matalan kolesterolin ihmiset kuolivat kaksi kertaa useammin sydänkohtauksiin kuin korkean kolesterolin iäkkäät ihmiset. Useimmat iäkkäiden ihmisten tutkimukset ovat paljastaneet, ettei korkea kolesteroli ole riskitekijä verisuonitaudeissa. Noin 90 % sydän- ja verisuonitaudeista tavataan yleensä yli 60-vuotiailla. Lähes kaikki tutkimukset ovat todistaneet, ettei korkea kolesteroli ole riskitekijä naisilla. Tämä merkitsee sitä, että kolesteroli on riskitekijä vain 5 % sydänkohtaukseen kuolleiden tapauksessa.

Korkea kolesteroli suojaa tulehduksilta. 68.000 potilasta kattavassa 19 tutkimuksen katsauksessa todettiin alhaisen kolesterolin nostavan riskiä kuolla keuhko- ja ruoansulatusjärjestelmän sairauksiin, jotka ovat usein yhteydessä infektioihin. San Franciscon alueella tehty 100.000 potilaan tutkimus osoitti, että alhaisen kolesterolin omaavat ihmiset joutuivat useammin sairaalaan infektiotautien takia. Potilaat, joilla oli maksasairaus tai sukupuolitauteja, saivat kaksi kertaa todennäköisemmin HIV-infektion 7 – 8 vuoden seuranta-ajalla, jos heidän kolesterolinsa oli alhainen tutkimuksen aikana.

Sydämen toimintahäiriöistä kärsivillä on veressä endotoksiineja ja sytokiinejä korkeina pitoisuuksina. Endotoksiinit ovat gramnegatiivisista bakteereista syntyviä myrkkyjä. Sytokiinit ovat valkosolujen erittämiä hormoneja niiden reagoidessa kehon tulehdustilaan. Saksalainen tutkijaryhmä havaitsi, että sydämen toimintahäiriöistä kärsivän potilaan veren sytokiinipitoisuus oli varmin merkki mahdollisesta lähestyvästä kuolemasta. Heidän mielestään suoliston bakteerien oli helpompi läpäistä kudoksia sydämen toimintahäiriön aiheuttaman korkeamman verenpaineen takia. Endotoksiinien määrä oli korkein turvotuksesta (ödeema) kärsivillä potilailla ja määrä putosi merkittävästi potilaiden sydänhäiriöiden helpotettua hoidon myötä. Sydämen toimintahäiriöstä kärsivillä potilailla, joiden immuunijärjestelmä ei kyennyt reagoimaan kunnolla bakteeriantigeeneihin (anergia), oli selvästi korkeampi kuolleisuus, kuin niillä joiden immuunijärjestelmä reagoi. Lisäksi kuolleisuus oli korkein niillä, joiden LDL- ja triglyseridi kolesteroliarvot olivat alhaisimmat. 1000 sydänpotilaan joukossa kuoleman riski 5 vuoden seuranta-ajalla oli korkein 62 % niillä, joiden kolesteroli oli alle 3,3 mmol/l ja vain puolet siitä potilailla, joiden kolesteroli oli yli 5,8 mmol/l.

Verisuonia tutkittaessa ultraäänellä tai röntgenillä ei ole koskaan huomattu mitään korrelaatiota kolesterolin määrän ja arterioskleroosin välillä.

Miksi metallien kertyminen verisuonien endoteeliin on merkittävää

Yli 30 vuoden menestyksekkään käytön jälkeen suonensisäinen EDTA-kelaatio on hyväksytty toimivaksi hoidoksi, sillä se on tehokas ja turvallinen keino avata tukkeutuneita sydämen, aivojen, maksan ja ääreisverenkierron verisuonia. Kelaation tiedetään antavan myös antioksidanttisia vaikutuksia, mutta se ei vielä selitä kaikkia hyödyllisiä vaikutuksia.

Verisuonten pintakerros endoteeli tuottaa typpioksidia, joka laajentaa suonia, prostasykliiniä, joka vähentää veren paakkuuntumista ja myös laajentaa suonia sekä hepariinia, joka myös tehokkaasti estää paakkujen muodostusta. Raskasmetallit verisuonten endoteelissa heikentävät näiden tuotteiden muodostusta, mutta kelaatio voi poistaa nämä raskasmetallit (rauta, lyijy, kadmium, elohopea). Lisäksi liian raudan poistaminen alentaa sydänkohtausten riskiä. Verenkierron tehostaminen kelaation avulla voi auttaa potilaita, jotka kärsivät angiinasta, impotenssista, raajojen valtimoahtaumasta, silmäpohjan rappeumasta, glaukoomasta, kihdistä, reumasta ja nivelrikosta, haimatulehduksesta, kroonisesta väsymyksestä, fibromyalgiasta, dementiasta, ms-taudista tai syövästä. Useat kelaatiohoidon pioneerit ovat elossa vielä 90-vuotiainakin saatuaan tuhansia kelaatiohoitoja.

Viimeisin kehitysaskel on mahdollistanut kelaatiohoitojen tekemisen suun kautta nautittujen aineiden avulla. Se ei tietenkään ole yhtä nopeaa ja tehokasta kuin suonensisäinen kelaatio, mutta se ei välttämättä ole merkittävää varsinkaan potilaiden kohdalla, jotka tarvitsevat pitkäaikaista hoitoa massiivisten myrkkyainekertymien vuoksi. Suun kautta tehtynä kelaatio on helpompaa ja halvempaa kuin suonensisäinen kelaatio.

Lyijy myrkyttää elimistön entsyymijärjestelmiä. Nykyihmisellä on luissaan tuhat kertaa enemmän lyijyä kuin 400 vuotta sitten eläneillä ihmisillä. Elimistöllä kestää 7 – 20 vuotta korvata luiden kudos kokonaan. Koska lyijy yleensä varastoituu enimmäkseen luihin, ei useimmilla potilailla ole tarvetta nopeaan suonensisäiseen kelaatioon. Elimistöön kertynyt suuri lyijyn määrä vaikuttaa lähes kaikkiin terveysongelmiin (oppimisvaikeudet, syöpä, sydäntaudit, infektiot, ADHD, autismi, korkea verenpaine jne). Varsinkin korkeaan verenpaineeseen lyijyllä on suuri merkitys ja kelaatio auttaa usein palauttamaan verenpaineen normaaliksi. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet lyijyn olevan osatekijä myös harmaakaihissa. EDTA-kelaatio sitoo lyijyn, joka poistuu sitten maksan kautta.

Eräs kelaatiohoitojen johtava asiantuntija, tri Garry Gordon, on kehittänyt suun kautta nautittavan kelaatiotuotteen EDD (Essential Daily Defense), jonka valmistusaineet ovat niasiini, valkosipulijauhe, kalsium-EDTA, dimetyylisulfoni (MSM), omenahappo, betaiinihydrokloridi, karrageeni, papaiini, piidioksidi, DL metioniini, beetasitosteroli, crataegus 6x (orapihlaja), muokattu karboksyylimetyyliselluloosa, kolesteroliton steariinihappo ja liivate.

Nykyään myös rauta tunnistetaan terveydelle haitalliseksi aineeksi. EDD:n omenahappo sitoo rautaa ja vähentää kehon rautavarastoja, mutta ei niin pitkälle, että voitaisiin puhua raudanpuutteesta eli anemiasta. Se kuitenkin vähentää vapaiden radikaalien tuotantoa, mikä on tietysti toivottavaa.

Eräs tärkeimmistä EDD:n komponenteista on punaisesta levästä saatu sulfatoitunut polysakkaridi, joka yhdessä EDTA:n kanssa vähentää merkittävästi veren hyytymistä (hepariinista johtuva pienempi viskositeetti). Alhaisempi viskositeetti mahdollistaa veren virtaamisen liukkaammin, mikä vähentää sydämen rasitusta. Lisäksihepariinin vaikutus hyytymisen estäjänä ja EDD-hoidon yhteisvaikutus tekevät lähes mahdottomaksi potilaan sairastumisen kuolioon, aivoverenkiertohäiriöön tai sydänkohtaukseen. Hyytymisen estäminen ja antioksidanttinen aktiivisuus takaavat sen, että ateroomaplakit liukenevat hitaasti ja varmasti. Tämä selittää todennäköisesti sen, miksi aivoverenkiertohäiriöt ja sydänkohtaukset katoavat lähes täysin kelaatiohoidon potilaissa hoidon aikana. Vakavasta valtimonrasvoittumistaudista kärsivät saattavat joutua syömään 6 – 9 EDD-kapselia päivittäin muiden hoitavien toimenpiteiden lisäksi (antioksidantit, oikea ruokavalio, tupakoinnin lopettaminen jne). EDD:n sisältämä valkosipuli sitoo elohopeaa ja auttaa siten poistamaan sen kehosta.

Jokaisen EDD:tä käyttävän kannattaa myös nauttia hyviä vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita, sillä kelaation myötä elimistön kivennäisainevarastot hupenevat. Kelaatio on monimutkainen prosessi ja hoitoa pitäisi valvoa kokenut kelaation ammattilainen. Niin paljon kuin saamme nykyään myrkyllisiä raskasmetalleja, kemikaaleja, hyönteis- ja kasvimyrkkyjä ruoasta, vedestä ja ympäristöstä, kannattaisi jokaisen käyttää säännöllisesti EDD:n kaltaisia tuotteita. Monet lääketieteen ammattilaiset ovat jo tähän ryhtyneet.

C-vitamiinin puutos

Edesmennyt tri Linus Pauling oli kollegoineen vakuuttunut, että valtimokovettumien plakki syntyy C-vitamiinin puutteesta, mikä aiheuttaa heidän mukaan paikallisia puutteita valtimoiden kollageenissa. Tätä paikallista puutetta paikatakseen elimistö tuottaa lipoproteiinia a:ta, joka on erittäin tahmea aine ja kiinnittyessään verisuonen seinämään kaappaa hiutaleita, kalsiumia, fibriiniä ja kolesterolia aiheuttaen valtimon ahtauman (trombin). Tämä ahtauma voi aiheuttaa tukoksen myötä sydänkohtauksen, aivoverenkiertöhäiriön, kuolion tai muita oireita ja siitä voi irrota fibriinin palasia, jotka aiheuttavat ahtaumia ja tukoksia muualla (embolia).

Vuonna 1994 Linus Pauling kumppaneineen julkaisi tutkimustulokset, joiden mukaan arterioskleroosin voisi parantaa kollageenin valmistuksessa tärkeällä lysiinillä ja suurilla annoksilla C-vitamiinia (molempia 6 g päivittäin). Paulingin ryhmä ei ole koskaan tavannut arterioskleroosia potilailla, jotka syövät yli 10 g C-vitamiinia päivittäin. 95 % potilaista, joilla oli arterioskleroosi, tunnustivat etteivät syö C-vitamiinia, tai saavat sitä alle 500 mg päivässä. Nämä tulokset on vahvistanut Life Extension Foundation Floridan Hollywoodissa. Paulingin ryhmä toteaa, että monia valtimonkovettumataudin loppuvaiheen potilaita on täysin parannettu lysiinillä ja suurilla C-vitamiiniannoksilla muutamissa viikoissa. Potilaiden rintakipu kaikkoaa, verenpaine palautuu normaaliksi, valtimontukokset katoavat, rasva-arvot palaavat normaaliksi ja energisyys lisääntyy. He pystyvät jopa läpäisemään kuntopyörätestit normaalisti.

Ihmiset ja marsut eivät pysty itse tuottamaan C-vitamiinia. Marsuilla C-vitamiinin puutos johtaa samankaltaisiin leesioihin verisuonissa kuin arterioskleroosissa ihmisillä. McCulley on tutkimuksissaan todistanut, että C-vitamiinipuutoksesta kärsivillä marsuilla homokysteiinin tasot nousevat. Eläimistä ainoastaan marsuilla esiintyy samankaltaista valtimonkovettumistautia kuin ihmisillä.

Tri Earl P. Benditt tutki valtimonkovettumien plakkia elektromikroskoopilla jo vuonna 1977, jolloin hän totesi tutkimuksissaan, ettei plakissa ollut juurikaan kolesterolia, mikä on outoa, jos oletetaan kolesterolin olevan syyllinen valtimonkovettumien plakkiin. Itse asiassa kovettumat muodostuvat uudesta kasvusta samaan tapaan kuin syöpäkasvaimet. Ne sijaitsevat usein kohdissa, johon muodostuu veren virtauksesta rasitusta tai vaurioita, kuten sepelvaltimo sydämen vieressä ja verisuonet aivoissa. Valitettavasti nykylääketiede on hylännyt suurimman osan Paulingin löydöksistä, sillä ne olisivat vakava uhka miljardien bisnekselle sydämen ohitusleikkauksissa ja kolesterolilääkkeissä.

Kaikki nämä todisteet vakuuttavat C-vitamiinin puutteen olevan merkittävä tekijä valtimonkovettumistaudissa. Valtimoiden ahtaumien poistamiseen lysiini ja suuret annokset C-vitamiinia ovat tehokas lääke. C-vitamiini on turvallista suurillakin annoksilla, mutta saattaa aiheuttaa löysän vatsan. Lisäksi C-vitamiinilla on havaittu parantavia vaikutuksia infektioissa, kuten polio, HIV jne. Myös infektioita on epäilty osasyyksi valtimonkovettumistautiin.

Lipoproteiinien runsaus aiheuttaa arterioskleroosia

Lipoproteiini-a:n runsas määrä veressä on yksi parhaista ennusmerkeistä sydän- ja verisuonitauteihin. Tahmainen lipoproteiini-a tarttuu mielellään verisuonien vauriokohtiin muodostaen verihiutaleiden, kalsiumin, kolesterolin ja fibriinin kanssa ahtaumia verisuoniin. Nämä johtavat lukuisiin verenkierto-ongelmiin ja –sairauksiin. Veren lipoproteiinien alentamiseen on havaittu tehokkaaksi aminohappo N-asetyylikysteiini, jonka avulla NAC-hoidossa voidaan lipoproteiini-a:n pitoisuuksia vähentää jopa 70 %. Terveydentilan seurannassa kannattaa tarkkailla myös rasva-arvoja. Korkean Lp(a):n potilaiden tulisi nauttia 500 mg N-asetyylikysteiiniä kahdesti päivässä.

Arterioskleroosia aiheuttaa korkea homokysteiinipitoisuus

Punaisesta lihasta, maidosta ja maitotuotteista saatava metioniini muuttuu elimistössä homokysteiiniksi. Jos elimistön B6-, B12-vitamiini- ja foolihappovarastot eivät pysty alentamaan homokysteiinipitoisuutta normaalille tasolle, on miehillä olemassa kolminkertainen sydänkohtauksen riski verrattuna miehiin, joiden homokysteiinipitoisuus on normaali.

Tri Kilmer McCulley löysi homokysteiinin kriittisen roolin arterioskleroosin synnyssä. Homokysteiini estää tärkeän verisuonia laajentavan typpihapon muodostumisen, aiheuttaa veren paksuuntumisen ja edistää LDL kolesterolin hapettumista, mitkä yhdessä mahdollistavat kovettumien ja hyytymien muodostumisen. Mitä enemmän potilaita on tutkittu, sitä tärkeämmäksi on huomattu arterioskleroosin taustalla kohonneet homokysteiiniarvot (jopa 40 % potilaista).

Norjalaisessa 587 potilaan tutkimuksessa huomattiin, että sepelvaltimotaudin potilailla kuoleman riski 4 vuoden sisällä oli suoraan verrannollinen homokysteiinipitoisuuteen. Riski nousi 4 prosentista 25 prosenttiin homokysteiinipitoisuuden noustessa 9 µmol/litrasta 15 µmol/litraan. Ainoastaan tarkkailemalla homokysteiinitasoja voi olla varma, että saa tarpeeksi B6- ja B12-vitamiineja, foolihappoa ja betaiinia trimetyyliglysiini (TMG). Jokainen 3 yksikön nousu homokysteiinipitoisuudessa tarkoittaa 35 % kohonnutta riskiä saada sydänkohtaus.

Annosteluna kannattaa normaalisti aloittaa 500 mg TMG:tä päivittäin, 800 µg foolihappoa joka aterialla, 1 mg B12-vitamiinia ja 100 – 200 mg B6-vitamiinia päivittäin. Näillä aineilla on oma vaikuttava mekanisminsa homokysteiinin alentamiseen ja tehokkain aine on trimetyyliglysiini, joka metyyliryhmänsä avulla muuttaa homokysteiinin harmittomaksi aminohappo metioniiniksi.

Kehon tulehdukset altistavat verisuonivaurioille

Kehon tulehdukset ovat vahvasti yhteydessä verisuonien ahtaumien muodostumiseen ja siksi veren tulehdusarvojen mittaukset (senkka ja CRP) ovat erittäin hyödyllisiä sydänkohtauksen ja aivoverenkiertohäiriön riskipotilaiden seulomiseen. Kehon tulehdusten ja infektioiden bakteerit ja virukset näyttäisivät olevan vastuussa joka neljännessä sydänkohtauksessa ja joka neljännessä aivoverenkiertohäiriössä. Useiden potilaiden verisuonten seinämissä on havaittu merkkejä bakteeri- ja virusinfektioista elektronimikroskopialla ja immunofluoresenssimikroskopialla. Infektioiden ja arterioskleroosin välisestä yhteydestä on julkaistu jo parisataa tutkimusta, mutta lääketeollisuuden hallinnoima valtamedia ja lääketiede on jättänyt ne huomiotta, sillä ne eivät edistä statiinien myyntiä.

Useilla potilailla on ollut bakteeri- tai virusinfektioita sydänkohtausta edeltävinä viikkoina. 166:sta aivoverenkiertohäiriöpotilaasta 37:llä oli bakteeri- tai virusinfektio viikon sisällä kohtauksesta. 11 potilasta 40:stä alle 50-vuotiaasta oli sairastanut influenssan tapaisen taudin 36 tunnin sisällä sydänkohtauksestaan. Infektioiden aikana voi verisuonissa tapahtua tulehduksen kaltaisia reaktioita ja niihin usein liittyy myös hitaampi verenkierto, joka voi helpommin aiheuttaa tukoksia ahtaumissa.

Teoria korkean kolesterolin aiheuttamista verisuonitaudeista on selvässä ristiriidassa havaintojen kanssa, jotka todistavat korkean kolesterolin suojaavan infektioilta. Nämä havainnot ovat selvästi teoriaa vastaan:

Terveydentilan seurannassa kannattaa tarkkailla tulehdusarvoja, jotka ennakoivat sairauksia. Statiineilla on tulehduksia estävä vaikutus ja se saattaa olla pääasiallinen syy statiinien hyötyvaikutuksiin, eikä kolesteroliarvojen laskeminen.

Vaaralliset ruoat aiheuttavat arterioskleroosia

Paljon on kiistelty oikeasta ruokavaliosta rintakipujen ja sydänkohtausten jälkeen. Kaksi maailmankolkkaa, jossa ilmenee vähiten verisuonitauteja, ovat Välimeren Kreeta ja Japanin Kohama-saari. Molempien saarten asukkaiden ruokavaliossa on poikkeuksellisen paljon linoleenihappoa, kreetalaisilla saksanpähkinöistä ja portulakasta, japanilaisilla luonnon mukaisista soijapavuista ja rapsiöljystä.

Ranskalaisessa tutkimuksessa seurattiin 605 potilasta ensimmäisen sydänkohtauksen jälkeen, joista toinen puoli noudatti Amerikan Sydänliiton matalan kolesterolin ruokavaliota ja toinen puoli kreetalaista ruokavaliota, joka muodostui kokojyvästä, juureksista, kasviksista, hedelmistä, kalasta, kanasta ja oliiviöljystä. 27 kuukauden jälkeen tutkimus keskeytettiin ja kaikki potilaat siirrettiin kreetalaiseen ruokavalioon, sillä sen hyödyt olivat kiistattomat:

Amerikan Sydänliiton ruokavalio

Välimerellinen Kreetan ruokavalio

Linoleenihapolla on kaksi hyödyllistä ominaisuutta. Se vähentää veren hyytymistä ja estää sydämen rytmihäiriöitä.Huomatkaa kreetalaisen ruokavalion0 äkillistä kuolemaa. Äkillisen kuoleman aiheuttaa sydänlihaksen hapettuneen ja hapettoman osan välinen jännite-ero, joka syntyy pienistä heikoista lihassykkeistä, jotka eivät kuljeta happea. Tupakoitsijoille aiheutuu näitä usein, kun nikotiini supistaa sepelvaltimoa niin paljon, että syntyy jännite-ero, joka johtaa kammiovärinään. Tupakoijan lopettaessa palautuu äkillisen kuoleman todennäköisyys samaan kuin tupakoimattoman. Valitettavasti 35 % äkillisen kuoleman tapauksista paljastaa pitkälle edenneen arterioskleroosin.

Linoleenihappoa löytyy pääasiassa siemenistä (pellava, hamppu, soijapapu, saksanpähkinä, kurpitsa). Se tuhoutuu helposti ilman, valon ja lämmön vaikutuksesta. 27 kuukauden tutkimusjakson aikana ranskalaisten potilaiden veren linoleenihappopitoisuus nousi samalle tasolle kreetalaisten kanssa. Huomattavaa on se, että kreetalaisen ruokavalion tuotteet ovat kaikki tuoreita (pilaantuvia, ei teollisia jalosteita). 90 % amerikkalaisista syö pääasiassa teollisia eineksiä, mikä todennäköisesti edistää suuresti verisuonitauteja. Yhdysvaltojen maaperä on merkittävästi köyhtynyt tärkeiden kivennäisaineiden osalta. Esimerkiksi seleeniä ei juurikaan löydy enää amerikkalaisesta maaperästä. Seleeni alentaa huomattavasti syövän riskiä jo 200 µg päiväannoksella.

Amerikkalaisten terveys huononi merkittävästi, kun käyttöön otettiin NPK-lannoite (typpi, fosfori, kalium), joka korvasi aiemmin käytetyn lannan viljelyn lisäravinteena. Kasvisten proteiinipitoisuus laski huomattavasti. Sen lisäksi viljelijöillä ei ole enää varaa korvata kaikkia maaperän tärkeitä kivennäisaineita. Tämä on johtanut amerikkalaisten viljelytuotteiden köyhtymiseen ravintoaineiden ja hivenaineiden osalta, joista tärkeimmät (sinkki, kromi, mangaani, vanadium, seleeni jne.) ovat ihmisen entsyymitoiminnoille elintärkeitä. Useat maaperänäytteet osoittavat puutteita useimmissa mineraalipitoisuuksissa ja ne ovat heikentyneet tasaisesti NPK-lannoitteiden käytön alettua.

Useita ruokatuotteita on geneettisesti muokattu, mikä aiheuttaa kuluttajille tarpeettomia vaaroja. GMO-tuotteita ei ole asianmukaisesti testattu, sillä ruokateollisuudella oli kiire saada ne hyväksyttyä siitä huolimatta, että ne saattavat aiheuttaa syöpää ja rappeuttavia sairauksia kuten sydän- ja verisuonitaudit. Eräs maailman johtavista perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäreistä Mae-Wan Ho  kertoi: ”Geenitekniikka ohittaa tavanomaisen perinnöllisyystieteen käyttämällä keinotekoisia parasiittisia geenielementtejä, mukaan lukien virukset, salakuljettamaan geenejä soluihin. Vieraiden geenien siirtämisen isäntägenomiin on jo pitkään tiedetty aiheuttavan monia haitallisia ja tuhoisia vaikutuksia, kuten syöpää.”

90 % amerikkalaisista perheistä käyttää ruoanlaitossa synteettisiä öljyjä, jotka ovat vaarallisia transrasvoja, joita elimistö ei pysty prosessoimaan helposti. Näiden synteettisten ruokien käyttäminen johtaa valtavaan vapaiden radikaalien tuotantoon ja tyypin 2 diabetekseen, syöpään ja verisuonitauteihin. Amerikkalaisten käyttämät ruoka-aineet (maissi, rypsi, auringonkukka, soija ja Saffola-kaura) ovat itse asiassa korkeissa lämpötiloissa valmistettuja kemiallisia yhdisteitä, joiden ravinteet on köyhdytetty kovilla kemikaaleilla. Nämä kemialliset öljyt eivät pilaannu, eivät sisällä kehon tarvitsemia ravinteita ja ovat elimistölle todella hankalia käsitellä tai eliminoida. Ravinteet, vitamiinit, kivennäisaineet ja kuitu on suurelta osin poistettu vaaleasta leivästä, valkoisesta jauhosta ja vaaleasta riisistä. Useimpien käyttämä teollinen ruoka sisältää raskasmetalleja, myrkkyjä, kemikaaleja ja estrogeenihormonia. Ne ovat suurimpana syynä amerikkalaisten huonoon terveyteen. Yksinkertainen lääke olisi syödä luomuruokaa.

Veren herkempi hyytyminen lisää sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä

Luonnollisesti veren hyytyminen lisää tukoksia ahtaissa verisuonissa. Veren hyytymiseen vaikuttavat fibrinogeenien ja verihiutaleiden määrä, epänormaali hiutaleiden toiminta, Lp(a):n määrä, veren rasva-arvot ja infektiot. Entsyymihoidoilla (Vitalzym, Wobenzyme) voidaan ehkäistä liiallisen fibrinogeenin aiheuttamaa veren hyytymistä ja siten sydän- ja verisuonitauteja.

1960-luvulla havaittiin Missourin ja Ugandan Kampalan miehissä saman verran arterioskleroosia, mutta Kampalassa vain yksi mies 827:stä kuoli sydänkohtaukseen, kun taas Missourin St.Louisissa neljännes 2237:stä miehestä kuoli sydänkohtaukseen. Missourin miesten verisuonistossa oli selvästi nähtävää paakkuuntumista, mitä ei havaittu ugandalaisissa, sillä he elivät suurimmaksi osaksi kasvisruoalla, maissilla ja hirssillä. Hirssi sisältää luonnollisen proteaasin estäjän, mikä selittää ugandalaisten miesten paakkuuntumattomat verisuonet, vaikka niissä arterioskleroosia nähtiinkin.

Kilmer McCully uskoo B6-vitamiinilla olevan erityisiä antioksidanttisia vaikutuksia, jotka suojaavat kehoa ylenpalttisen sokeripitoisen ruokavalion aiheuttamilta infektio-ongelmilta. Tutkimusten mukaan länsimaista ruokavaliota noudattavilla on B6-vitamiinin puutos pahempi kuin muiden vitamiinien. Länsimaisen ruokavalion energia muodostuu 30 – 40 –prosenttisesti rasvoista, joissa ei ole vesiliukoista B6-vitamiinia. Lisäksi amerikkalainen maaperä on NPK-lannoitteiden vuoksi köyhtynyt ravintoarvoiltaan (myös B6-vitamiini). Kaiken kukkuraksi B6 on niin herkkä, että suurin osa tuhoutuu ruoan käsittelyssä, varastoinnissa, kuljetuksessa ja valmistamisessa.

Ongelmaa vahvistaa lisäksi se, että kehon B6-varantoja rasittavat ruokavalion runsas sokeri, ilman, lääkkeiden ja ruoan sisältämät myrkyt, stressi ja elektromagneettinen säteily. B6-vitamiini pyridoksiinin nauttiminen 100 mg päivittäin vähensi sydänkohtauksia 70 % kahden suuren lääkärinvastaanoton potilaissa. Lisäksi B6 vähentää syövän riskiä tupakointia jatkavillakin.

Bostonin irlantilaisten veljesten sydäntutkimuksessa vertailtiin veljesten terveyttä, joista yksi veljistä jäi Irlantiin ja söi irlantilaista ruokaa ja toinen veljistä muutti Yhdysvaltoihin ja söi amerikkalaista ruokaa. Irlantilaiset söivät aamuisin kaurapuuroa ja viikon aikana yli puoli kiloa voita. Yhdysvalloissa elävä veli söi amerikkalaisen ruokavalion mukaan matalakolesterolipitoista ruokaa ja monityydyttymättömiä rasvoja. Tulokset yllättivät monet, sillä amerikkalaiset veljet saivat paljon enemmän sydänkohtauksia kuin Irlantiin jääneet veljet. Kaurapuuron proteaasin estäjä suojeli irlantilaisia, kun amerikkalaisten synteettisten rasvojen ruokavalio osoittautui vaaralliseksi.

Englannissa 1800-luvulla ihmiset söivät paljon tyydyttyneitä rasvoja, kuten voita, laardia, lihaa, maitoa ja kananmunia, eikä heillä ollut juuri lainkaan sydänkohtauksia Lontoon sairaaloiden tilastojen mukaan. 1960-luvulla Uidapurin intialaiset söivät paljon kirkastettua voita (ghee), mutta heillä oli hyvin vähän sydänkohtauksia. 1980-luvulla Uidapurissa sydänkohtausten määrä nousi kuitenkin merkittävästi, kun halpa teollinen margariini korvasi suurelta osin voin. Selvästi ruoan ominaisuuksilla ja laadulla on paljon vaikutusta sydän- ja verisuonisairauksiin.

Useat terveysongelmat liittyvät statiineihin

Suuri kolesterolitasojen väestötutkimus potilailla, jotka käyttivät statiineja, paljasti sydänsairauksista aiheutuneiden kuolemien vähenneen, mutta samalla kohosi saman verran syövästä ja itsemurhista johtuneet kuolemat. Kolesterolin alentaminen vähentää serotoniinireseptoreita aivoissa. Serotoniini vaimentaa aggressiivisuutta, joten vähentynyt serotoniini voi johtaa väkivaltaisuuteen ja itsemurhiin.

Useat aikaisemmat statiinitutkimukset antoivat aihetta olettaa, että statiinit voisivat aiheuttaa syöpää ja lymfoomaa. Tutkimukset jätettiin huomiotta ja statiineja alettiin markkinoida voimakkaasti. Varmasti statiinien aiheuttamat syövät vievät pitkän aikaa kehittyäkseen, mutta viime aikoina räjähdysmäisesti lisääntyneet syövät voivat johtua osaltaan nopeasti yleistyneiden statiinien käytöstä. Kun vielä ymmärtää ubikinonin olevan loistava hoito syöpään, niin ymmärtää miksi statiinit, jotka alentavat kehon ubikinonia, aiheuttavat syöpää. Useat lääkärit eivät ole tietoisia, miten tärkeää statiineja käyttäville potilaille on nauttia ubikinonia vähintään 100 – 200 mg päivittäin. Jos tarkoitus on vain alentaa kolesterolia, kannattaa kokeilla luonnon omia vaihtoehtoja, eli pellavaöljyä tai kalaöljyä (alentaa triglyseridejä).

Alkuperäinen artikkeli: http://www.newswithviews.com/Howenstine/james23.htm [1]