Verkkolehti Sarastuksen päätoimittaja Timo Hännikäinen hyökkää jälleen Vastarintaliikettä ja yleisemmin eurooppalaisia kansallissosialisteja vastaan tuoreessa artikkelissaan ”Ääriliikkeet pelinappuloina [1]”.
Hännikäinen on kuluneiden vuosien aikana hyökännyt jo moneen otteeseen kansallissosialisteja vastaan, vaikka hän on toisaalta vaatinut [2] esimerkiksi Jussi Halla-ahoon [3]kohdistuvan kritiikin lopettamista ”kansallismielisen yhtenäisyyden” nimissä.
Kun katutason toimintaan osallistuvat kansallismieliset ovat joutuneet konfliktiin poliittisten vihollisten kanssa, on Hännikäinen käyttänyt valtamedian lietsomaa hysteriaa hyväkseen ja ”tuominnut ääriliikkeet” – ilmeisesti poliittisten irtopisteiden toivossa.
Hännikäisen tuorein teksti liittyy Helsingin Asema-aukion tapahtumiin [4]. Muutamia viikkoja sitten ystäviensä kanssa kaupungilla kulkenut Jimi Karttunen sylki Asema-aukiolla kansallismielisiä mielenosoittajia kohti ja sai poliisin mukaan siitä hyvästä yhden (!) potkun rintaansa.
Syljen – ja erityisesti narkomaanien syljen – mukana voi kulkea vaarallisia tartuntatauteja, minkä vuoksi kenenkään ei tarvitse alistua sananvapautta rajoittamaan pyrkivien kiihkoilijoiden sylkykupiksi. Esimerkiksi 2014 C-hepatiittia sairastanut mies sai ehdottoman tuomion [5]syljettyään vartijan kasvoille.
Karttusen kuolinsyy ei ole vieläkään selvinnyt. Monet Karttusen henkilö- ja rikoshistoriaa penkoneet [6] ovat painottaneet, että miehen valitettavalle kuolemalle on paljon todennäköisempiäkin syitä kuin rintaan kohdistettu potku.
Hännikäinen ei käsittele artikkelissaan tapahtumien taustoja eikä hän kerro, miten hän itse toimisi, mikäli narkomaanilta vaikuttava ihminen sylkisi hänen päälleen.
Kannatusta selkäänpuukotuksen avulla?
Karttusen pahoinpitelystä epäiltyä Jesse Torniaista pidetään myös Vastarintaliikkeen ulkopuolella kansallismielisissä piireissä poliittisena vankina, koska yleensä vastaavista ”rikoksista” epäillyt saavat viettää esitutkinta-ajan vapaana.
Hännikäinen ja Sarastukseen niin ikään kirjoittava Lauri Stark [7] ovat harvoja ”kansallismielisiä”, jotka ovat asettuneet keskustelussa pikemminkin valtamedian ja äärivasemmiston kannalle.
Edellisen kerran Hännikäinen herätti kummastusta siteeraamalla kritiikittömästi Esa Holapan todistetusti valheellista [8] Vastarintaliikettä käsittelevää kirjaa.
Kun Vastarintaliike osoitti Hännikäisen valehtelevan Holapan jalanjäljissä, Hännikäinen yritti vapautua vastuusta väittämällä tekstiään pelkäksi ”kirja-arvosteluksi” (keskustelun voi lukea TÄMÄN [9] artikkelin kommenttiosiosta).
Miksi Hännikäinen sitten hyökkää toistuvasti muita kansallismielisiä vastaan sen sijaan, että hän keskittyisi omiin asioihinsa?
Uudessa artikkelissaan hän toteaa, että kansallissosialistit tekevät kaikkea sitä, mistä hän itse vain uneksii:
”Ääriliikkeiden suurin haaste on siinä, että ne näyttävät tarjoavan vaihtoehdon. Siinä missä valtaosa maahanmuuttokriitikoista tarjoaa pelkkiä pragmaattisia analyyseja monikulttuurisuuden toimimattomuudesta tai konservatiivista säilyttämispyrkimystä tilanteessa jossa säilytettävää ei enää juurikaan ole, kansallissosialistit tarjoavat yhteisöllisyyttä, identiteettiä ja radikaalisti toisenlaista poliittista järjestelmää. […]
Itse pyrin vastaamaan tähän haasteeseen viime maaliskuussa Suomen Sisun iltajuhlassa pitämälläni puheella [10] – sillä seurauksella, että puheen tultua julkisuuteen minua itseäni syytettiin natsiksi.
Olen edelleen samaa mieltä kuin tuolloin: jotta kansallismieliset voisivat välttää marginalisoitumisen tai ääriryhmien suosion kasvun, heidän olisi tarjottava ihmisille muutakin kuin loputonta debattia ja mahdollisuutta äänestää samanmielisiä ehdokkaita neljän vuoden välein.
Tässä ääriliikkeet ovat viime aikoihin saakka olleet etulyöntiasemassa: niillä on katuaktivismia, omaa julkaisutoimintaa, kokoontumistiloja, juhlatilaisuuksia, harrastustoimintaa… Sellainen vetää puoleensa etenkin nuorta väkeä, jolle perinteinen poliittinen toiminta riviäänestäjänä tai puolueorganisaatioissa tuntuu liian etäiseltä.”
Ehkä Hännikäisen fantasiat eivät ole saaneet tuulta siipiensä alle siksi, että harva kansallismielinen nuori tahtoo tehdä yhteistyötä sellaisten kanssa, jotka ovat heti vastatuulen puhaltaessa ensimmäisenä puukottamassa muita kansallismielisiä selkään.
Lue myös: Ilta-Sanomat yrittää pestä kätensä valheellisesta Asema-aukiouutisoinnista [11]