Perussuomalaisten seuraavaksi puheenjohtajaksi pyrkivä Sampo Terho järjesti tänään tiedotustilaisuuden, jossa hän johti kannattajiaan röyhkeästi harhaan herättämällä turhia toiveita puolueen suhteesta EU- ja euroeroon. Perussuomalaiset osoittivat jo viime syksynä vastustavansa Suomen paluuta omaan valuuttaan.
Valtamedia tarttui ahnaasti Terhon asettamaan syöttiin. Esimerkiksi Kaleva levitti perussuomalaisten propagandaa vailla kritiikin häivää otsikolla ”Terho: Paluu omaan valuuttaan mahdollista, jopa todennäköistä [1]”.
Terhon puheenjohtajakampanjan veturiksi jostain syystä asettunut Kaleva siteerasi Terhoa suoraan:
”Suomessa paluu omaan valuuttaan on mahdollista tai jopa todennäköistä tulevaisuudessa, sanoo perussuomalaisten puheenjohtajuutta tavoitteleva Sampo Terho.”
”Terho sanoo olevansa avoin sille, että perussuomalaiset ottaisi seuraavien eduskuntavaalien teemaksi kansanäänestyksen järjestämisen Suomen EU-jäsenyydestä.”
Jo jälkimmäinen sitaatti paljastaa kuitenkin katteettomien lupausten takana kytevän populistisen kielipelin. Terho kertoo olevansa ”avoin” EU-jäsenyyttä koskevalle kansanäänestykselle, mutta hän ei väitä vaativansa kansanäänestyksen järjestämistä saatikka Suomen EU-eroa.
Poliitikot voivat olla ”avoimia” monenlaisille mielipidemittauksille. Takinkääntäjän tunnistaa siitä, ettei hän tahdo kertoa suorasanaisesti kantaansa esimerkiksi Suomen EU-jäsenyyteen, vaikka kyseessä on yksi 2000-luvun tärkeimmistä poliittisista kysymyksistä.
Terhon tarkoituksellisen hämärien sanamuotojen taakse on piilotettu ruma salaisuus, jota ei ole käsitelty sen paremmin valtamediassa kuin perussuomalaisten omissa puoluelehdissä: perussuomalaiset torppasivat jo viime syksynä Paavo Väyrysen hankkeen euroerokansanäänestyksestä.
Uutisoimme loppuvuodesta [2], että Paavo Väyrynen kohtasi yllättävän vastustajan, kun hän ryhtyi ajamaan valuuttauudistusta vaatinutta kansalaisaloitetta. Kaikista puolueista juuri perussuomalaisten johtama perustuslakivaliokunta torppasi projektin:
”Väyrynen kirjoittaa olevansa erityisen hölmistynyt perussuomalaisten toiminnasta, sillä puolueen päättäjät ovat keplotelleet tiensä vallankahvaan esittämällä äänestäjille ’EU- ja eurokriittistä’.
Puolueen todellinen kanta eurovaluuttaan vaikuttaa eroavan vaalilupauksista kuin yö päivästä. ’Perussuomalaisten kansanedustajien käyttäytyminen minua erityisesti hämmästyttää,’ Väyrynen toteaa ja jatkaa:
’Minulle kerrotun mukaan nimenomaan perustuslakivalokunnan Perussuomalaiset jäsenet olivat vaatineet, että mietintöä ei laadita eikä aloitetta viedä täysistunnossa keskusteltavaksi ja päätettäväksi.’”
”Ehkäpä silmiinpistävin nimi Väyrysen listalla on kuitenkin perustuslakivaliokunnan ’halla-aholainen’ sionisti Simon Elo, joka on yrittänyt profiloitua erityisen ’isänmaallisena’ ja ’kansallismielisenä’ poliitikkona.
’Isänmaallisista’ ja ’eurokriittisistä’ vaalilupauksista huolimatta Elo asettui Väyrysen mukaan vastustamaan euroerohanketta.”
Mikäli Terho ja muu puolue-eliitti todella kannattaisi Suomen irtaantumista eurosta, olisi puolue voinut nuhdella julkisesti perustuslakivaliokunnan poliitikkojaan. Perussuomalaiset olisivat voineet korjata virheet tarjoamalla julkisesti tukensa ja resurssinsa uuden euroeroon tähtäävän kansalaisaloitteen hyväksi.
Sen sijaan Terho antoi hiljaisen hyväksyntänsä Väyrysen hankkeen tuhoamiselle. Hallituksessa perussuomalaiset toimii eurokraattien käsikassarana, ja ”EU-kriittiset” teemat kaivetaan naftaliinista vain vaalien alla äänestäjien huijaamiseksi.
[3]Euroeroa vastustanut sionisti Simon Elo on Terhon kärkitukijoita
Mikä ironisinta, juuri euroerokansanäänestystä vastustanut perussuomalainen julkisionisti Simon Elo on nyt yksi Terhon puheenjohtajakampanjan näkyvimmistä tukijoista [4]! Terho ei ole tietenkään yrittänyt tehdä lainkaan pesäeroa eurokraatti-Eloon.
Elo itse pyrkii perussuomalaisten seuraavaksi varapuheenjohtajaksi. Blogissaan Elo julisti [5], että ”Terho pystyy parhaiten yhdistämään puolueen kentän yhteiseen työhön isänmaan hyväksi”. Elon tavoin Terho on kovan luokan sionisti [6].
Miten Terho sitten työskentelee ”isänmaan hyväksi”? Tänään järjestämässään tiedotustilaisuudessa [7] Terho lupasi ”uudistaa” perussuomalaisten linjauksia. Kovista ennakkolupauksista huolimatta Terho osoitti jatkavansa Soinin viitottamalla Goldman Sachs –linjalla [8].
Puheensa [9] aluksi Terho myönsi, etteivät entiset äänestäjät ole perussuomalaisiin ”täysin tyytyväisiä”, mikä heijastui puolueen täydelliseen perikatoon kunnallisvaaleissa [10]. Kun Terho alkoi puhua kannattamistaan poliittisista linjauksista, selvisi kuitenkin, ettei hän ole ottanut lainkaan opikseen kuntavaalien turpasaunasta.
Terho väitti vastustavansa päättäväisesti EU:n liittovaltiokehitystä, vaikka hän ei ole protestoinut lainkaan, kun Soini on vaatinut [11] ankaria rangaistuksia esimerkiksi ”liian vähän” pakolaisia ottaville jäsenvaltioille.
Mikä mielenkiintoisinta, Terho vaati 2014 kirjoittamassaan Kohti parempaa Eurooppaa –pamfletissa [12] EU:n pankkiunionia eli rahanvallan entistä voimakkaampaa keskittämistä Brysselin finanssieliitille [13]!
Terho perusteli kummallista pankkiunionivaatimustaan vetoamalla edelliseen finanssikriisiin, joka on johtanut siihen, että ”Kreikassa natsit marssivat kaduilla ja istuvat eduskunnassa”.
Terho viittasi lauseellaan Kultaiseen aamunkoittoon [14], joka on Kreikan ainut puolue, joka on osoittanut olevansa käytännössä valmis eroamaan EU:sta ja lakkauttamaan pankkien poliittisen ylivallan. Terhon mukaan Kultaisen aamunkoiton kaltaiset liikkeet on siis pysäytettävä keskittämällä pankkien poliittista valtaa entisestään. Angela Merkel vaatii täysin samaa [15] juuri nyt!
Puheensa aikana Terho rehenteli perussuomalaisten olevan ”populistinen” puolue, minkä lisäksi hän painotti suoran ja kansantajuisen poliittisen puheen merkitystä. Olikin varsin ironista, että vain muutamaa minuuttia myöhemmin puheenjohtajaehdokas itse alkoi puhua teknistä kapulakieltä vaatiessaan suomalaisten palkkojen leikkaamista.
Terho julisti, että Suomi tarvitsee ”sisäisen devalvaation” ja työmarkkinoiden ”paikallista sopimista”, jotta kansainvälinen kilpailukykymme ei kärsisi. Hetki aiemmin ”populismillaan” rehennellyt Terho ei uskaltanut sanoa suoraan, että hänen mielestään suomalaisten palkkoja ja hyvinvointia on leikattava, jotta maamme olisi houkuttelevampi uhri monikansallisten suuryhtiöiden silmissä.
[16]
Terho ja Halla-aho – ulkomaalaisten pankkien puolesta, suomalaista yrittäjää vastaan
Merkittävissä reaalipoliittisissa kysymyksissä Terho on siis täysin samalla linjalla päähaastajansa, Jussi Halla-ahon, kanssa. Myös Halla-aho on vaatinut [17], että Suomi pitää kiinni finanssieliitin määräämistä linjauksista, jotka ovat alistaneet Suomen valtion ulkomaalaisten pankkien orjaksi.
Terho ja Halla-aho vastustavat molemmat politiikkaa, joka tähtäisi kotimaisen teollisuuden uudelleenrakentamiseen ja pankkijärjestelmän kansallistamiseen. Toisin sanoen he ovat globalisteja – eivät nationalisteja. Perussuomalaiset tahtovat lahjoittaa rehellisten työntekijöiden palkat ylikansallisille pankeille.
Puheensa lopussa Terho teki vielä irtioton puolueen maahanmuuttokriittisiin äänestäjiin vastustamalla ajatusta, että perussuomalaiset keskittyisivät ”vain” yhteen asiaan. Kuulijat ymmärsivät välittömästi, että Terho tarkoitti maahanmuuttoa.
Terho totesi myös, että on ”yksinkertaisesti lapsellista” ajatella, että Suomi voisi ”täysin sulkeutua” maahanmuuttopolitiikassaan. Terho nosti siis valkoisen lipun salkoon jo ennen puheenjohtajataiston tuloksen selviämistä – hänen johtamansa puolue ei vaatisi rajojen sulkemista pakolaistulvalta.
Terhon globalistinen puhe oli loogista jatkumoa hänen työlleen EU-parlamentissa, jossa hän on taistellut kiivaasti nationalismia vastaan ja pankkiylivallan puolesta, kuten MitaMeppiAanesti.fi-palvelu on osoittanut:
- Terho on puolustanut finanssieliittiä ja vastustanut pörssikeinottelun verottamista [18]. Terho rangaisee mieluummin suomalaisia palkansaajia kuin ulkomaalaisia keinottelijoita.
- Terho on puolustanut Goldman Sachsin kaltaisia megapankkeja [19], jotka keinottelevat tavallisten säästäjien rahoilla aiheuttaen näin kansainvälisiä rahoituskriisejä [20]. Terho vastustaa investointi- ja talletuspankkitoiminnan erottamista toisistaan, sillä erottaminen leikkaisi megapankkien voittoja.
- Terho vastustaa lobbaustoiminnan tekemistä läpinäkyvämmäksi [21]. Hänen mukaansa äänestäjien ei tarvitse tietää, keitä lobbareita esittelijät ovat tavanneet. Näin Terho suojelee varjoissa pysytteleviä todellisia vallanpitäjiä.
- Terho kannattaa eurooppalaisten matkustustietojen [22] lähettämistä amerikkalaisille tiedustelupalveluille [23], jotka vakoilevat kansalaisia Israelin ja Wall Streetin piikkiin.
- Terho vastustaa lakiuudistuksia [24], jotka suitsisivat monikansallisten suuryritysten veronkiertoa ja parantaisivat näin kotimaisten yritysten kilpailukykyä.
Sampo Terholle ”isänmaallisuus” ja ”perussuomalaisuus” merkitsevät siis sitä, että Suomen tulee pysyä EU:ssa ja tehdä EU:sta mahdollisimman puolustuskyvytön uhri rikollisille megapankeille ja ulkomaalaisille yhtiöille. Kaikki tämä on tehtävä suomalaisen yrittäjän kustannuksella – tietysti.
Lue myös:
Pauli Vahtera: perussuomalaiset valehtelevat – maahanmuuttopolitiikkaa ei kiristetty [25]
Perussuomalaisten johtama oikeusministeriö tukee homopropagandan levittämistä [26]
Perussuomalaiset: lisää pakolaisia, enemmän valvontaa, vähemmän sananvapautta [27]