Julkaisemme Elämä Käsissämme -blogin suomentaman artikkelin tohtori Sherri Tenpennyltä vuodelta 2011 [1].
Nyt on melkein kuukausi aikaa siitä, kun USAn huomio keskittyi Tucsoniin, missä kuoli 5 ja 13 loukkaantui ihmistä, mm. kongressissa oleva nainen Gabrielle Giffords. Monia muita ampumavälikohtauksia ei edes uutisoitu valtavirran mediassa.
Väkivalta tuntuu räjähtävän kaikkialla nuorten keskuudessa, Los Angelesista Omahaan ja Brooklyniin – tämä on merkkinä jostakin hyvin vakavasta tämän maan nuorison mielissä tapahtuvasta vääristymästä.
Miksi nuorten aivot ovat sairaita
Nuoria ahdistavien asioiden luettelo on pitkä, ja se alkaa kemikaaleille altistumisesta kohdussa. Heinäkuussa 2005 Environmental Working Group (ympäristöasian työryhmä) julkisti tarkastusleimallaan merkityn tutkimuksen, jossa oli käytetty verta napanuorasta kohdussa olevien sikiöiden kemikaalialtistumisten tutkimiseen.
Istukan on pitkään oletettu suojaavan kehittyvää lasta ympäristöstä tulevilta saasteilta. Tämän tutkimuksen hälyyttävät tulokset murskasivat tämän oletuksen toiveikkaaksi myytiksi. 10 lapsen napanuoraverestä löydetyistä 287 kemikaalista oli 180 syöpää aiheuttavina aineina tunnettuja, 217 oli aivoille ja hermostolle myrkyllisiä ja 208 on liitetty synnynnäisiin vikoihin tai aiheuttaneen epänormaalia kehitystä eläinkokeissa. Tutkimuksen yhteenvetona oli, että “näiden monimutkaisten karsinogeenien, kehitykseen vaikuttavien toksiinien ja hermomyrkkyjen yhdistelmien vaaroja lapsille ennen ja jälkeen syntymän ei ole koskaan tutkittu.”
Muutaman tunnin kuluttua siitä, kun vastasyntyneet ovat tulleet ulos kohdusta. heille annetaan loraus antibiootteja silmiin, injektoidaan hepatitis-B-rokotteella, jolla tiedetään olevan hermoille myrkyllisiä ominaisuuksia, ja K-vitamiini-piikki, joka sisältää 9 mg bentsyylialkoholia. Vuonna 1992 Golding julkisti huolenaiheensa siitä, että K-vitamiinipistokset saattavat linkittyä lasten kaksinkertaistuneeseen riskiin saada pahanlaatuisia sairauksia, erityisesti leukemiaa. Koska on ollut merkittäviä epäilyksiä siitä, onko tämä yhteys satunnaista vai pistoksen aiheuttamaa, kiistaa ei ole koskaan ratkaistu.
Noin 60 elinpäivästään lähtien vauvat, joiden immuunipuolustusjärjestelmä on yhä kehittymätön, altistetaan rokotus-patteristolle: PDT (kolmoisrokote); yhdistetty hinkuyskä-, kurkkumätä- ja jäykkäkouristusrokote; HiB = 4 sairautta vastaan: jäykkäkouristus-, kurkkumätä-, hinkuyskä- ja tyypin b Haemophilus influenzae–rokote aivokalvon tulehdusta vastaan; polio; Prevnar = Streptococcus pneumoniae bacteeria vastaan, = korvatulehdusrokote, ja loraukselle suunkautta otettavaa rotavirus-rokotetta = ripulirokote, jotka annetaan tavallisesti kaikki yhdellä kerralla (USA:ssa). Näiden rokotusten aiheuttama ankara hyökkäys ja lisäksi kaksi rokotusta hepatitis-B:llä, toistuu kaksi kertaa, joka 60:s päivä. Tämä antaa arviolta 66 erilaista virus- tai bakteeriperäistä vasta-aineita synnyttävää antigeenia ja mittaamattoman määrän tusinaa erilaista kemikaalia 6-kuukautisen vauvan elimistöön.
Kun lapsi on 5-vuotias, pieni n. 18 kg painava ihmistaimi, hän on saanut jopa 35 rokotetta, jotka sisältävät ainakin 110 erilaista heikennettyä patogeenia (taudinaiheuttajaa) ja patogeenin osaa, ja valikoiman 59 eri kemikaalia. Jos annetaan kaikki hyväksytyt rokotteet, pieni taapero rokotetaan myös viraalilla rokotteeseen, “eksyneellä” DNA:lla, neljällä eläinsolulajilla, abortoitujen sikiöiden soluilla ja pikkumäärällä ihmisen albumiinia (joka on vieras proteiini). Kaikki nämä ainesosat on muuten lueteltu jokaisen rokotteen pakkausselosteessa.
Yksityiskohtaiset tuoteselosteet aivojen tautioppia varten
U.S. Surgeon General´in mukaan lähes 20 % amerikkalaisista lapsista ja nuorista kärsii mielenterveysongelmista niin merkittävästi, että se häiritsee heidän päivittäistä elämäänsä. Diagnoosien ylenpalttisuus jakautuu muutamaan melko hyvin rajoittuneeseen ryhmään: käyttäytymissairauksiin, kuten tarkkaavaisuuden puuttumisen yliaktiivisuushäiriöön (ADHD); oppimisvaikeuksiin, johon kuuluu puheen viivästyminen ja ymmärtämiseen liittyvät asiat; ja mielialahäiriöt, joihin kuulluvat depressio (masennus), kaksisuuntainen mielialahäiriö ja krooninen ahdistuneisuus.
The Centers for Disease Control (CDC) arvioi, että lähes 5.4 miljoonaa 4 – 17-vuotiasta lasta USAssa on saanut yksistään ADHD-diagnoosin (vuoden 2007 tilaston mukaan). Tämä vastaa lähes yhtä lasta kymmenestä kaikista lapsista – ja luku on lisääntymässä. Vuosien 2003 ja 2007 välillä, vanhempien ilmoitusten mukaan ADHD-diagnoosin saaneiden lasten lukumäärä on kasvanut 22 %:lla. On järkyttävää, että yritykset saada heidän häiritsevän käytöksensä loppumaan, perustuu enemmän kuin 2/3-osalla lapsista ainakin yhteen reseptilääkkeeseen. Koska sairaiden aivojen sekä ylienergisen käyttäytymisen syitä ei ole tunnistettu ja osoitettu, on lääkehoito sama kuin yrittäisi panna kannen kiehuvan vesikattilan päälle
Yhden näistä käyttäytymissairauksista, nimeltään Oppositional Defiant Disorder´in (”uhmailevan vastaansanomisen sairaus”) (ODD), sanotaan ilmenevän 8 vuoden iässä. Sen esiintyminen ilmenee seuraavasti: menettää helposti malttinsa; kiistelee agressiivisesti vanhempien kanssa ja uhmaa pyyntöjä; kieltäytyy noudattamasta sääntöjä; ärsyttää tarkoituksella toisia; syyttää muita omista virheistään tai huonosta käyttäytymisestään; ja on kärttyisä, kiusaantuu tai suuttuu helposti, on pahansuopa tai kostonhaluinen. Vuonna 2008 ODD oli yleisin syy, jonka vuoksi lapsia lähetettiin mielenterveyshoitoon arvioitaviksi, lähes puolen psykiatrien ja psykiatristen hoitajien potilaskäyntitilastojen mukaan. Nämä lapset, useimmiten pojat, yleensä diagnosoidaan ja hoidetaan useiden olemassa olevien mielenterveysongelmien mukaisesti.
The Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM-V) (= Käsikirja mielenterveysongelmien diagnosointiin ja tilastointiin, 5.painos) tullaan pian julkaisemaan ja se korvaa vanhemman DSM-IV´n. DSM on luettelo psykiatrisista tiloista, sisältäen pitkän listan ahdistuneisuudesta persoonallisuus- ja sopeutumiskykysairauksiin. Diagnoosit ovat käytettävissä niille lapsille, joilla on vaikeuksia matematiikassa ja kirjoittamisessa (”Mathematics Disorder 315.1” ja ”Disorder of Written Expression 315.2”), ja näillä leimataan lapsi, jolta puuttuu joku taito, mielenterveysongelmaiseksi. On tulossa lisää uusia sairauksia, kuten Temper Dysregulation Disorder with Dysphoria (TDD) (“Huono ärtyisyyden säätely ja huonovointisuus”), muunnelma nykyisestä bipolaarisen sairauden diagnoosisista alle 10-vuotiaille lapsille.
Tarjolla olevat hoidot toimintahäiriöisille, epäterveille aivoille käsittävät laajan luettelon reseptilääkkeitä, jaettuna eri luokkiin sen perusteella, mikä vaikutus niillä ajatellaan olevan aivojen kemiaan. Antidepressantteja, mielialaan vakauttajia, psykoosin estäjiä ja rauhoittavia lääkkeitä määrätään reseptillä päältä katsoen korjaamaan aivokemikaalien epätasapainoja. Jos yksi lääke ei toimi, lisätään lisää lääkkeitä, joista ehkä seuraa käyttäytymiseen niistä johtuvia tahattomia vaikutuksia.
Äskeinen 69 kuukautta kestänyt tutkimus tunnisti 484 lääkettä, jotka olivat vastuussa 780 169 vakavasta haittavaikutuksesta, sisältäen väkivaltaisuutta ja aggressiivista käyttäytymistä. Nämä lääkkeet liittyivät 387 tappoon, 404 fyysiseen pahoinpitelyyn, 27 raiskaukseen, 896 tapon suunnitteluraporttiin ja 223 tapaukseen, joita pidettiin väkivallan kaltaiseen oireeseen liittyvinä.
Lääkkeet, jotka liittyivät voimakkaimmin väkivaltaan, olivat:
- 11 erilaista antidepressanttia, erityisesti serotoniinin takaisinottoa estäviä lääkkeitä = SSRI-lääkkeitä (esim. Lexapro, Seroplex, Lexamil, Lexam, Cipramil, Cipralex = escitalopraami); Paxil, Optipar, Paroxetin = paroksetiini; Alprox, Xanor = alpratsolaami; Zoloft, Sertralin, Seroxat = sertraliini hydrochloridi; (Prozac, Seronil = fluoksetiini jne.)
- 6 erilaista rauhoittavaa/unilääkettä (esim. Xanax, Clonipin, Rivatril = clonatsepaami)
- 3 ADHD-lääkettä mm. Ritalin ja Concerta = metyylifenidaatti
- Lisäksi antispykoottiset lääkkeet, Seroquel = ketiapiini; Zyprexa = olantsapiini ja Risperdal = risperidoni, joita käytetään yleisesti ODD´n hoitoon, ovat niiden lääkkeiden joukossa, jotka voivat johtaa väkivaltaiseen käytökseen.
Yhteisvaikutukset
Merkittävät määrät USAn lapsia on altistettu kemikaalikombinaatioille, rokotteille ja moninaisille reseptilääkkeille – lapsesta ja varhaisnuoruudesta lähtien. Millään tutkimuksilla ei ole tutkittu näitten yksittäisten ainesosien vaikutusta aivotoimintaan, saati sitten niiden yhteisvaikutuksia.
Mielenterveyden asiantuntijat yrittävät todistaa meille, että kemikaaliannokset ovat niin vähäisiä, ettei niillä voi olla kielteisiä vaikutuksia. Sama on tosiasia rokotteista. ”Asiantuntijat” kannattavat ajatusta rokotteiden turvallisuudesta, tehokkuudesta, suojaavasta vaikutuksesta ja vaarattomuudesta. Ei ajatustakaan — saati tutkimustakaan — ole tehty niiden mahdollisten ongelmien tutkimiseksi, joita voi syntyä neljän tai useamman yhtäaikaisen lääkityksen, rokotteen ja kemiallisen aineen yhteisvaikutuksena. Eivät hallitukset, (FDA/CDC), lääketeollisuus tai lääkärit — kaikki massiivisesta lääkkeiden ja rokotteiden käytöstä mukavasti hyötyvät — ole nähneet vaivaa arvioida näille aineille altistumisten kokonaisvaikutuksia.
Aivotulehdus on ollut tuntomerkkinä vakaville reaktioille siitä lähtien kun ensimmäinen rokote – isorokkoa vastaan – keksittiin. Hinkuyskärokotteella voi olla syvällekäyviä vaikutuksia lapsen aivojen kehitykselle, jotka voivat johtaa pysyviin muutoksiin käyttäytymisessä, persoonallisuudessa, älykkyydessä, emotionaalisessa tasapainossa ja fyysisessä kyvykkyydessä. Käytännöllisesti katsoen joka vuosi – vuodesta 1933 lähtien aina 1980-luvun puoliväliin asti – on julkaistu tutkielmia, joissa keskusteltiin kokosoluja sisältävän hinkuyskärokotteen haittavaikutuksista. Sen sijaan, että nyt kulutetaan yhä enemmän rahaa uusien lääkkeiden ja rokotteiden kehittelyyn, meidän pitäisi vaatia, että lääketeollisuus ja hallitukset opiskelevat jo käytössämme olevien tuotteiden yhteisvaikutuksien aiheuttamia komplikaatioita ja vaurioita.
Väkivalta Amerikassa
Olen saanut vuosien mittaan paljon sähköposteja ja viestejä henkilöiltä ja vanhemmilta, jotka suunnittelevat matkustamista muihin maihin lomallaan, lähetystehtävämatkalle tai syventyäkseen osallistumalla elämäntapatapahtumaan. Vaikka useat kysymykset koskevatkin matkalle tarvittavia rokotuksia (joista vain harvoja vaaditaan kaikkialla maailmassa; niitä vain suositellaan), minulta kysytään myös ”Onko sinne turvallista matkustaa?”
Tämä kysymys panee minut pysähtymään. Minulla on ollut onni matkustaa 57 maassa elämäni aikana. Vain harvoissa tapauksissa – ja useimmiten silloin, kun olin epämääräisessä kaupunginosassa tai olin yksinäni maaseudulla, jossa oli itselleni tuntemattomia villieläimiä – tunsin itseni turvattomaksi. Tosiasiassa olen yleensä tuntenut itseni turvallisemmaksi poissa tallatuilta poluilta vieraassa maassa kuin tuntemattoman keskikokoisen kaupungin keskustassa jossakin USAssa.
Kroonisten tautien, mielenterveysongelmien, masennusten tai väkivaltaisen käytöksen epidemiat ovat laajenneet viimeisten 20 vuoden aikana ja ne koskevat meitä kaikkia tavalla tai toisella. Vaikka taloudelliset ja sosiaaliset tekijät, biologiset muuttujat sekä yksilökohtaiset ruokailutavat vaikuttavat varmasti kokonaisterveyteen ja käyttäytymiseen, niin vahingollinen kemikaalien, lääkkeitten ja rokotteiden kasautumisen yhteisvaikutus aivoihin syntymästä lähtien on todellinen huolenaihe ja pahentaa epäilemättä suunnattomasti amerikkalaisen nuorison väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntymistä.
U.S. Department of Justice´n tutkimustietoihin perustuen USAssa tehtiin vuonna 2008 karkeasti arvioiden viisimiljoonaakolmesataaneljäkymmentätuhatta 5 340 000 5 340 000 väkivaltarikosta. Tähän lukuun sisältyy lähes 16 300 murhaa, joista 76 % tai 11 000 tehtiin käsiaseella. Tucson´in ampumatapauksista lähtien tiukempien lisenssien ja aseiden rekisteröintivaatimusten, tarkempien taustatietojen kontrollointien ennen aseen ostoa ja rynnäkkökiväärien kieltäminen ovat taas käsittelyssä. Tämän väittelyn hyvät ja huonot puolet menevät jo kauas tämän keskustelun tuolle puolelle.
Mutta tosiaankin: aseet eivät ammu ihmisiä. Ja joku ilmeisesti panee ihmiset ampumaan ihmisiä. Ehkä sen tapahtumaketjun katkaiseminen, josta on seurauksena sairaalloisia ja fyysisesti epäkunnossa olevia aivoja, on aloitettava. Olemme velkaa tuleville sukupolville näitten myrkyllisten yhdisteiden yhteisvaikutusten tutkimisen ja sen miten tämä vaikuttaa kaikenikäisten ihmisten aivoihin. Vieläkin tärkeämpää on se, että meidän täytyy parantaa nämä vaurioituneet aivot ja palauttaa ne terveeseen tilaan ennen kuin väkivaltaepidemia yhä pahenee.
Tohtori Sherri Tenpennyn artikkeli julkaistu alunperin suomeksi Elämä Käsissämme –blogissa [2]. Lähdeviitteet alkuperäisessä artikkelissa.